Lukuneuvojana professori Jaakko Hämeen-Anttila

Jaakko Hämeen-Anttila toimii Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen professorina ja on sen lisäksi hän hyvin tuottelias kirjoittaja. Hän on suomentanut itämaisia runoelmia ja kirjoittanut lukuisia kansantajuisia kirjoja islamista. Myös Koraanin ja Tuhannen ja yhden yön tarinoiden uusiin suomennoksiin voi tutustua Hämeen-Anttilan ansiosta.

Uusimman populaarin tietoteoksensa Hämeen-Anttila on kirjoittanut yhdessä toimittaja-ruokabloggaaja Venla Rossin kanssa. Nälästä nautintoihin: ruoan tarina (2015 Otava) vie lukijan makumatkalle historiaan ja todistaa monen nykyisen ruokamuoti-ilmiön olevan oikeasti vanhoja, jopa antiikinaikaisia.

Hämeen-Anttilan asiantuntijuus ulottuu monelle alueelle ja lukijanakin hän toteaa olevansa kaikkiruokainen. Nykykirjallisuudesta hän lukee lähinnä suomalaista kirjallisuutta, kun taas vanhemmasta kirjallisuudesta häntä kiinnostaa enemmän eurooppalainen kirjallisuus. Erityisenä suosikkinaan hän mainitsee brittiläisen 1800-luvun kirjallisuuden.

Omista suosikeistaan hän haluaa suositella blogini lukijoille näitä neljää:

Jaakko Hämeen-Anttila suosittelee:

1. Thomas de Quincey: Englantilaisen ooppiuminkäyttäjän tunnustukset (ilm. 1821/1822, suom. 2007 Savukeidas)

“Huumekirjallisuuden klassikko on kiehtovan itsekeskeinen kuvaus eksentrisen oppineen elämästä.”

2. Uuno Kailas: Runot

“Kailaan runoihin palaan aina uudelleen. Joukossa on paljon kevyttä kirjoittelua, mutta myös joitain kirjallisuutemme ilmaisuvoimaisimpia runoja.”

3. Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta (2015 Gummerus)

“Uunituore kirja, joka on oikeastaan vielä luvun alla. Kirjailijan ensimmäinen romaani teki vaikutuksen vuonna 2011 ja tämä tuntuu olevan vielä valmiimpi teos.”

4. Persialainen Kuninkaiden kirja (ei vielä suomennettu)

“Myyttejä ja sankaritaruja täynnä oleva Iranin kansalliseepos tuhannen vuoden takaa, johon olen yhä uudestaan palannut niin lukijana kuin tutkijanakin. Ja kääntäjänä myös: kirja ilmestyy Otavalta keväällä 2016.”

Hyviä lukuelämyksiä!

Lukuneuvojana professori Mikael Fogelholm

Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm tunnustautuu sänkylukijaksi. Lukeminen on hänelle tapa rauhoittua ennen nukkumaanmenoa ja hän huomaa joskus  harmikseen työasioiden menevän tämän mukavan harrastuksen edelle.

Fogleholm kertoo olevansa lukemisen suhteen kaikkiruokainen. “Luen kaikkea mahdollista: kotimaista kirjallisuutta, käännöskirjallisuutta, tietokirjallisuutta, joskus myös elämäkertoja. Ruotsinkielisistä luen erityisesti suomenruotsalaista kirjallisuutta, esimerkkeinä vaikkapa Kjell Westö ja Mikael Niemi.”

Fogelholm kuuluu myös niihin harvoihin, jotka ovat lukeneet Volter Kilven Alastalon salissa alusta loppuun, eikä urakka hänen mielestään ollut niin raskas kuin monet sanovat tai kuvittelevat. “Kilven kaunista kieltä oli ainakin helpompi lukea kuin James Joycen Odysseusta”, hän toteaa.

Hengen ravinnoksi hän haluaa suositella blogini lukijoille näitä viittä:

Mikael Fogelholm suosittelee:

1. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan (1969 WSOY)

“Olen lukenut kirjan kolmesti, enkä näytä kyllästyvän siihen. Bulgakovin romaani sisältää mustaa huumoria ja ironiaa ja rakennekin on hieno. Kolmesta erilliseltä tarinasta tulee kaksi ja lopulta kaikki ovat samaa kertomusta. Vaikuttava teos!”

2. John Irving: Viimeinen yö Twisted riverillä (2010 Tammi)

“Olen lukenut muutaman John Irvingin kirjan ja ne ovat olleet kaikki hyviä. Tämä Viimeinen yö Twisted riverillä kuitenkin jostain syystä kosketti erityisen voimakkaasti. Hieno elämäntarina, jossa myös ruoalla ja ravintoloilla on oma tärkeä roolinsa.”

3. Henning Mankell: Italialaiset kengät (2007 Otava)

“Dekkarikirjailijana paremmin tunnettu Mankell kirjoitti myös muuta ja tämä on harvinaisen kaunis rakkauskertomus. Tarina luo uskoa siihen, että elämä todellakin voi olla ihmeellistä ja monimutkaista.”

4. Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä (1996 Otava)

“Westön Helsinki-kuvauksista on vaikea valita suosikkia, sillä pidän monista. Päädyin kuitenkin tähän kirjaan kolmesta henkilökohtaisesta syystä: kirja on ensimmäinen Westö, jonka olen lukenut; tarina kertoo ihmisistä, jotka ovat syntyneet ja eläneet lapsuutensa suunnilleen samoihin aikoihin kuin minä ja tarina vieläpä sijoittuu samoille asuinseuduille eli Munkkiniemeen.”

5. Nelson Mandela: Pitkä tie vapauteen  (1995 WSOY)

“Uskomattoman ihmisen uskomaton tarina, hänen itsensä kertomana.  Ei herkkähermoisille, sillä kirjassa on väkevää kuvausta sekä Etelä-Afrikan apartheidista käytännössä että vankilaelämän karuudesta. Kirja on myös oppitunti puheiden pitämisestä – ilman häikäiseviä puhujantaitoja Mandelasta ei ehkä olisi koskaan tullut sitä mitä hänestä tuli.”

Huom! Lukuneuvojan arvioon Mandelan kirjasta voit käydä tutustumassa täällä.

Hyviä lukuelämyksiä!

Lukuneuvojana kosmologi Syksy Räsänen

Kosmologi Syksy Räsänen tutkii työkseen maailmankaikkeutta ja opettaa teoreettista fysiikkaa Helsingin yliopistossa. Suurelle yleisölle hän on tullut tunnetuksi Helsingin sanomien kolumnistina ja hän pyrkii kirjoituksissaan vääntämään rautalangasta tavallisille ihmisille, mistä tässä kaikessa oikein on kyse. Hän on siis samalla hyvällä asialla kuin Esko Valtaoja - toinen avaruustieteen tunnetuimmista popularisoijista maassamme.

(Valtaojan lukuvinkkeihin voit tutustua lähemmin täällä.)

Räsäsen on vaikea luonnehtia itseään lukijana. “Suurin osa lukemistani teoksista on nykyään jollain tapaa maailmankatsomuksellista tai fantastista kirjallisuutta, joko poliittisessa, henkilökohtaisessa tai tieteellisessä mielessä”, hän pohdiskelee ja kertoo yrittävänsä lukea kolmisenkymmentä teosta vuodessa.

Räsäsen monipuolisesta lukumausta kertovat mm. hänen viimeisimmät lukuelämyksensä: historioitsija Shlomo Sandin tietokirja Israelin maan käsitteen historiasta (The Invention of the Land of Israel), matemaatikko Jacques Hadamardin tutkielma siitä, kuinka matemaatikon ideat oikein syntyvät (The Mathematicians’s mind: The Psychology of Invention in the Mathematical Field) sekä antiikin filosofi Plutharkoksen pohdinta Lihansyönnistä, jota voidaan pitää ensimmäisenä kasvisruokavalion puolustuspuheena.

Tietokirjallisuuden lisäksi Räsänen lukee myös monipuolisesti fiktiota. Tänä vuonna luettujen kirjojen listalle mahtuu niin Paavo Haavikon Rauta-aika –runoelma kuin R.A Salvatoren “roskafantasiaa”, jonka lukemista Räsänen kutsuu kiinnostavaksi kokemukseksi.

Näitä kolmea hän haluaa suositella blogini lukijoille:

Syksy Räsänen suosittelee:

1. Stanislaw Lem: Solaris (1961, suomennos 1973 Kirjayhtymä)

“Lapsena luin paljon science fictiota ja fantasiaa kirjastosta. Erityisen kestävän vaikutuksen minuun teki Stanislaw Lem. Solaris yhdistää vaikuttavalla tavalla inhimillisen ja tieteellisen, ja sekoittaa konkreettisen ja vertauskuvallisen. Myös Lemin Kyberias ja sen ilkamoiva scifi-filosofointi lämmittää mieltä.”

2. Otfried Preussler: Mustan myllyn mestari (1978 WSOY)

“Luin viime vuonna uudelleen Mustan myllyn mestarin. Se oli niin tunnelmallinen ja hyvin rakennettu taikakoulutarina kuin muistinkin.”

3. Noam Chomsky: Mediakontrolli (2003 Sammakko) (+ muut Chomskyn poliittiset kirjoitukset)

“Noam Chomskyn poliittiset kirjotukset ovat vaikuttaneet suuresti ajatteluuni. Monia hänen keskeisiä tekstejään ei ole suomennettu, mutta kirjanen Mediakontrolli antaa osviittaa järjen tielle.”

Hyviä lukuelämyksiä!

Lukuneuvojana terveystohtori Pekka Puska

Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi edellyttää hyvää fyysistä - ja henkistä - kuntoa. Terveellisten elämäntapojen puolestapuhujana tunnetuksi tullut professori Pekka Puska rasittaa ja rasvaa aivojaan lukemalla kirjallisuutta monipuolisesti. Useimmiten hän nappaa kiinnostavan kirjan mukaansa lentokenttien kirjakaupoista ja hänen lukumakuunsa kuuluvat oman alan kirjallisuuden lisäksi niin romaanit kuin historialliset tietokirjatkin.

”Jo ennen kuin osasin lukea, isäni luki minulle kaikki Tarzan-kirjat. Innostuin niistä niin paljon, että kirjoitin jopa ihan oman Tarzan-seikkailun: pienen vihkosen, jonka nimi oli muistaakseni Tarzanin viidakko on seikkailuja täynnä.” Pekka Puska kertoo.

Sen jälkeen Puska on kirjoittanut kymmenkunta ihan oikeaa terveysaiheista teosta, joissa hän on pureutunut suomalaisen kansanterveyden tilaan ja sen parantamiseen. Uusimmista teoksista Raha tai henki (Docendo) ilmestyi vuonna 2014 ja pitkää uraansa ja elämäntaivaltaan Puska taas on muistellut Reijo Ikävalkon kirjoittamassa teoksessa Pekka Puska –terveystohtori vuodelta 2012 (Otava).

Jos me lakkaisimme röyhyttelemästä tupakkaa, kittaamasta viinaa ja mässäilemästä roskaruokaa, voisimme paljon paremmin. Ja jos sen lisäksi ruokkisimme päätämme hyvällä kirjallisuudella, voisimme vielä paremmin.

Näitä teoksia Pekka Puska haluaa suositella blogini lukijoille.

Pekka Puska suosittelee:

1. Philip Kerr: Berlin noir –kirjasarja

(Liekit Berliinissä 2012, Kalpea rikollinen 2013 ja Saksalainen sielunmessu 2014, Atena)

”Minulle romaanissa on tärkeintä tarina. Plussaa teos saa siitä, jos se sijoittuu jollain tavalla kiintoisaan paikkaan tai historiaan. Viime aikoina olen lukenut varsin monta Philip Kerrin romaania, jotka käsittelevät Berliiniä viime sotien ympärillä, sankarina etsivä Bernie Gunther. Koska olen itsekin ollut varsin paljon Berlinissä, ovat Kerrin kuvaukset natsi-Saksan tapahtumista hyvin kiinnostavia.”

Huom! Lukuneuvojan arvion Philip Kerrin kirjasta Liekit Berliinissä voit lukea täällä.

2. Philip Kerr: January window (Head of Zeus 2014)

”Hiljattain löysin Philip Kerrin tuotannosta myös tämän vielä suomentamattoman jännitysromaanin. Se käsittelee Englannin jalkapalloliigaa kuvitteellisesti mutta ilmeisen realistisesti. Kirja on hyvin kiehtova, koska seuraan niin Englannin valioliigan kuin Saksan Bundesliigankin pelejä.”

  

3. Khaled Hosseini: Leijapoika (2004 Otava) ja Tuhat loistavaa aurinkoa (2007 Otava)

“Toisenlaista historiallista kuvausta edustavat nämä Khaled Hosseinin teokset, joista ensimmäisen löysin varsin pian ilmestymisen jälkeen joltakin lentokentältä. Kirjat kuvaavat hyvin Afganistanin myrskyisiä oloja ja samantyyppisiä ongelmia, joiden kanssa Lähi-idässä painiskellaan tänäkin päivänä.”

4. Lars Sund: Colorado avenue (1992 WSOY) ja kaksi muuta trilogian osaa

“Olen kotoisin Vaasasta ja viettänyt paljon aikaa Pohjanlahden saaristossa ja kuullut vanhoja tarinoita esimerkiksi pirtun salakuljetuksesta. Siksi Sundin romaanit ovat itselleni todella kiintoisia tarinoita. Sund maalaa elävästi esiin Pohjanlahden saariston vanhanajan kulttuurin, asenteet ja olosuhteet, joista kaikki eivät ole ihan vieraita nykyäänkään.” 

5. Henrika Tandefelt: Porvoo 1809: juhlamenoja ja tanssiaisia (2009 SKS)

“Hyllyssäni on myös hyvin paljon tietokirjoja laidasta laitaan. Toimiessani Tieto-Finlandia-palkintoraadin puheenjohtajana vuonna 2009 näiden kirjojen määrä kasvoi paljon. Parhaana palkittiin silloin tämä Henrika Tandfeltin teos Porvoo 1809. Silloin oli kulunut 200 vuotta siitä, kun keisari Aleksanteri vihittiin myös Suomen hallitsijaksi ja hän julisti Suomen suuriruhtinaskunnaksi. Tandefelt kuvaa kirjassaan hienosti ja elävästi tuon ajan Porvoota ja kaupungin tapahtumia seremonian ympärillä.”

 Hyviä lukuelämyksiä!

Lukuneuvojana historioitsija Teemu Keskisarja

Kuva: Hanna Weselius

Historioitsija Teemu Keskisarja kuuluu niihin harvoihin tietokirjailijoihin, joiden teoksia ahmii kuin parasta kaunokirjallisuutta. Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin Keskisarja todella osaa kirjoittaa. Hän käsittelee aiheitaan lennokkaasti ja kirjoittaa historian vetäviksi tarinoiksi, jotka tottumattomammankin lukijan on helppo omaksua. Keskisarjan kirjojen lukeminen ei edellytä tutkintoa. Pelkkä lukutaito ja into riittää.

Toiseksi Keskisarja liikuskelee tutkimuksineen yhteiskunnan syntisellä puolella ja aiheissa, jotka kiinnostavat (ainakin salaa) monia. Hänen tutkimuskohteitaan ovat väkivalta, rikokset ja seksi. Väitöskirjansa hän teki eläimiin sekaantumisesta ja hänen uusin teoksensa käsittelee erään suomalaisen kirvesmurhaajan elämää, rikosta ja tuomiota (Kirves: Toivo Harald Koljosen rikos ja rangaistus, Siltala 2015)

Tonkimalla tavallisten ihmisten tekemiä rikoksia, arkistolähteistä paljastuu samalla paljon tietoa ympäröivästä yhteiskunnasta sekä vallitsevista arvoista ja asenteista ja nekin Keskisarja kirjoittaa auki mukaansa tempaavissa teoksissaan. Yhteenvetona voisi todeta, että Keskisarja kirjoittaa historian taviksista nykyajan taviksille.

Keskisarja tunnustaa hieman häpeillen, että hänen lukumakunsa on hyvin yksipuolinen ja vanhanaikainen, eikä hän näin ollen pidä itseään mitenkään esikuvallisena kirjanystävänä. Käännöskirjallisuudessa hän ei pysyttele lainkaan kärryillä ja melkein kaikki tämän vuosituhannen suomalaiset menestysromaanitkin ovat jääneet lukematta. Sen sijaan Keskisarja kertoo lukevana samoja kotimaisia klassikoita uudestaan ja uudestaan. Niitä samoja kirjoja, joita ikäihmisillä on eniten hyllyissään. Näitä viittä hän haluaa suositella eteenpäin:

Teemu Keskisarja suosittelee:

1. Kalle Päätalo: Iijoki-sarja (1971-1998 Gummerus)

“Luin Iijoki-sarjan melko myöhäisellä iällä ja vasta sen vaikutuksesta menin töihin - ensin ruumiillisiin ja sitten henkisiin. Suositelen maailman pisintä ja musertavinta omaelämäkertaa kipulääkkeeksi. Lohduttakoon se 2010-luvun "syrjäytyneitä" nuoria ja virastojen "työuupuneita" näppäilijöitä ja käppäilijöitä.”

2. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla (1959-1962 WSOY)

“Täysin kuolemattoman maineensa veroinen suomalaisten omankuvan mullistaja. Luin Pohjantähden ensi kertaa 11-vuotiaana ja siitä on peräisin iso osa rakkaudestani Suomen kansan historiaan.”

3. Kalervo Palsa: Kalervo Palsan päiväkirjat: merkintöjä vuosilta 1962-1987 (1990 WSOY)

“Taidemaalari Kalervo Palsa on sankarini, kun kirjoitan seksin ja väkivallan historiaa. Kukaan ei ole yhtä armottomasti kuvannut suomalaista vitutusta! Kyseinen sana, jolle ei ole synonyymiä, kuuluu mielenmaisemaamme ja sen pitäisi totuuden nimissä kuulua myös akateemiseen historiantutkimukseen. Tahtoisin kirjoittaa Palsasta elämäkerran. En kuitenkaan taida ymmärtää taidehistoriaa tarpeeksi, vaikka hänen taulunsa ja sarjakuvansa syvästi koskettavatkin.”

4. Markku Kuisma: Metsäteollisuuden maa: Suomi, metsät ja kansainvälinen järjestelmä 1620-1920 (SKS 1993, uud. painos 2006)

“Olen hankkinut leipäni etupäässä liikeyritysten tilaamilla ja maksamilla historiateoksilla. “Urapolku” johtuu mentoristani Markku Kuismasta. Metsäteollisuuden maa taisi olla ensimmäinen lukemani kirja, joka millään lailla liittyi talouteen. Muistan vieläkin ahaa-oivalluksen. Rahan historia ei ole yhtään tylsempää kuin sodan, kulttuurin tai politiikan! Yhtä lailla ja enemmänkin seikkailevat taloudessa lihan ja veren ihmiset, inhimillisine paheineen ja hyveineen.”

5. Pekka Tarkka: Pentti Saarikoski (osa 1 Otava 1996 ja osa 2 Otava 2003)

“En ole koskaan innostunut Saarikosken omasta tuotannosta, väittäisinpä häntä runoilijana yliarvostetuksi. Mutta Pekka Tarkan kirjoittama elämäkerta on minulle suomenkielisen tietokirjan ihanne. Uskomattoman säntillinen lähdetyö, sopivassa suhteessa objektiivisuutta ja eläytymistä, täyteläinen kerrontatekniikka ja tavusta tavuun täsmällinen kieli.”

Hyviä lukuelämyksiä!

Lukuneuvojana filosofi Frank Martela

Nuorta Frank Martelaa tituleerattiin jo parikymppisenä filosofilegenda Esa Saarisen manttelinperijäksi, eikä Martelan säihke ole siitä yhtään vähentynyt nyt kolmekymppisenäkään. Elämän ja ihmisyyden pohdiskelu on hänelle edelleen yhtä inspiroivaa ja nykyään hän iloitsee siitä, että voi tehdä työkseen sitä, mitä eniten rakastaa.

Ei ole mikään suuri yllätys, että että lukeminen kuuluu (tämänkin) filosofin ja tieteentekijän lempiharrastuksiin. Martela kertoo lukevansa kaikenlaista laidasta laitaan ja hänen suosikkikirjojensa joukosta löytyy niin nuortenromaaneja kuin tajunnanvirtaisesti eteneviä klassisen modernismin edustajia.

Lapsena hän piti Viisikoista, varhaisteininä Taru sormusten herrasta –trilogiasta ja 14-vuotiaana Herman Hesse kolahti häneenkin kovaa. Parikymppisenä hän luki Proustia ja häkeltyi siitä introspektiivisestä tarkkuudesta, jolla kirjailija onnistui kuvaamaan ihmismielen hienovaraisia liikehdintöjä. Opiskeluaika täyttyi luonnollisesti filosofian klassikoista Sartresta Wittgensteiniin ja hän kertoo lukevansa mielellään teoksia myös muilta tieteenaloilta: antropologiasta, taloustieteestä, sosiologiasta – oikeastaan melkein miltä alalta tahansa.

”Kun ikäni alkoi kakkosella, saatoin käyttää kirjoihin yli tuhat euroa vuodessa. Sen seurauksena minulla on varastossa useampi sata kirjaa, jotka odottavat lukuvuoroaan.” Martela kertoo. ”Muutama vuosi sitten tiedostin, että osa niistä on edelleen lukematta sinä päivänä, kun kuolen. Tämän hyväksyminen otti aikansa.”

Lukiessaan Martela etsii kirjasta vastauksia kysymykseen ihmisyydestä. Hän haluaa, että kirja kertoo jotain sellaista ihmisenä olemisesta, jota en ennen sitä ole hahmottanut. Tätä ajatusta voi pitää johtotähtenä hänen kirjavalinnoilleen niin faktassa kuin fiktiossakin. Näitä viittä hän suosittelee blogini lukijoille.

Frank Martela suosittelee:

1. Colin Wilson: Sivullinen ihminen (2007, ilmestynyt aiemmin nimellä Sivullisen ongelma)

”Ihminen on porvarillinen kompromissi, puolimatkan krouvi.”

“Tässä nerokkaan itsevarmassa kirjassa nuori Colin Wilson tekee läpileikkaavan katsauksen sivullisuuden ongelmaan ja miten sitä ovat käsitelleet esimerkiksi Camus, Dostojevski, Hemingway, Nietzsche, Hesse ja T. E. Lawrence. Wilson kirjoittaa siitä merkityksettömyyden kuilusta, joka vaanii pehmeiden elämänkudelmiemme takana ja jota me pakenemme porvarillisen päämääräorientoituun elämään. Mutta löytyykö lopussa ratkaisu sivullisen ongelmaan vai löysikö Wilson sen vasta myöhemmin elämässään?”

Kenelle? “Jokaiselle joka on paininut sivullisuutensa kanssa tai jolle yllä luetellut kirjailijat kolahtavat.”

2. Michel Houellebecq: Maasto ja kartta (2011)

“Kirja, jossa kirjailija ’Michel Houellebecq’ joutuu raa’an paloittelumurhan uhriksi on kirjailijansa yksi parhaista teoksista. Tutut houellebecqilaiset elementit ovat mukana. Ranskalaisen kirjallisuuden suuri hapannaama poistaa kaikki pehmeät kerrokset likaisen totuuden ympäriltä ja pakottaa näkemään maailman juuri niin raadollisena kuin se on. Silti juuri tässä teoksessa on myös jotakin outoa lempeyttä maailmaa kohtaan.”

Kenelle? “Ihmiselle, joka aina välillä haluaa kohdata elämän raadollisuuden silmästä silmään.”

3. Eugen Herrigel: Zen ja jousella ampumisen taito (1978)

“Keveä johdatus zeniläisyyden henkeen ja filosofiaan. Kirja kertoo Eugen Herrigelin omakohtaisista kokemuksista, kun hän lähti Japaniin opiskelemaan jousella ampumisen taitoa japanilaisen zen-mestarin opastuksella. Lyhyt ja helppolukuinen, mutta johdattaa näkemään maailman uudella tavalla ja tekee elämästä helpompaa.”

Kenelle? “Elämäntaitonsa kehittämisestä kiinnostuneilla”

4. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla (1959-1962)

“Suomalaisuuden painava teos, joka piirtää psykologisesti ja sosiologisesti tarkan kuvan yhden hämäläiskylän elämästä, johon punaisten ja valkoisten välinen konflikti lyö syvän kiilan. Väinö Linna ei ole vain loistava tarinankertoja, vaan kirjasta oppii myös ihmisyydestä, historiasta ja siitä, miten helposti ihmiset voivat sortua tappamaan toinen toisiaan. Ennen kaikkea kirjasta oppii jotakin olennaista suomalaisuudesta ja siitä historiasta, joka on tehnyt meistä niitä ihmisiä joita tänä päivänä olemme.”

Kenelle? “Kaikille ihmisyydestä tai suomalaisuudesta kiinnostuneille.”

5. Luc Ferry: Opi elämään: filosofinen käsikirja (2008)

“Luc Ferryn mukaan filosofiset teoriat ovat ”tapoja asennoitua olemassaoloon.” Tämä kirja on mielestäni yksi parhaimmista johdannoista filosofiaan. Kuivien teorioiden sijasta kirjan lähtökohtana on ihmisenä olemisen ongelma ja ne vastaukset tähän ongelmaan, joita filosofit Sokrateesta Nietzscheen ovat tähän ongelmaan antaneet.”

“Jokaisella meistä on maailmankatsomus, joka ohjaa päivittäisiä valintojamme. Mutta harva meistä on siitä tietoinen, enemmänkin olemme automaattisesti omaksuneet sen ympäröivältä kulttuurilta. Ferry valoittaa helposti lähestyttävällä tavalla erilaisia maailmankatsomuksia ja näin tekee meidät tietoisemmaksi siitä tavasta, jolla elämäämme elämme. “

Kenelle? “Hänelle, joka haluaa valita itse elämäntapansa ja -asenteensa. Ihmiselle, jolla on rohkeutta irtautua annetuista totuuksista ja ottaa oma elämä haltuunsa.”

Hyviä lukuelämyksiä!

Lukuneuvojana onnellisuusprofessori Markku Ojanen

Professori Markku Ojanen tunnustautuu suureksi kirjojen ystäväksi. Jo seitsemänvuotiaana pikkupoikana hän luki ensimmäisen kerran Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Tosin näin jälkeenpäin hän epäilee hypelleensä pisimpien maisemakuvausten yli. Luki kuitenkin, mikä on noin nuorelta aikamoinen saavutus.

Nykyään Ojasella on jatkuvasti useampi teos kesken. Kunpa tulisi luettua edes vain kahta kirjaa kerrallaan, hän harmittelee, mutta kun hyviä lukemisen arvoisia kirjoja on niin paljon. Erityisiksi kiinnostuksen kohteikseen hän mainitsee psykologian lähitieteineen sekä kulttuurihistorian ja uskonnon. Hieman häntä kismittää myös se, että pysyäkseen tieteen eturintamassa, myös näin eläkeläisenä, on luettava paljon englanniksi ja siksi suomenkielisten kirjojen lukemiselle jää aivan liian vähän aikaa.

Erityisen lähellä Ojasen sydäntä on elokuva ja elokuvagenreistä häntä viehättää eniten vanha kunnon lännenelokuva. Ojanen kuuluu Suomen länkkäriseuraan ja kirjoittelee toisinaan juttuja seuran Ruudinsavu-lehteen.

Lukemisen lisäksi Markku Ojanen raivaa edelleen kalenteristaan aikaa myös kirjoittamiselle. Hänen tuotantonsa on valtava ja kattaa tieteellisten julkaisujen lisäksi paljon populaaria tietokirjallisuutta etenkin hänen päätutkimusaiheestaan onnellisuudesta. Viimeisin julkaistu teos Tunne vai järki: polkuja viisaisiin valintoihin (Minerva) on tältä vuodelta.

Lukuneuvoja suosittelee Ojasen tuotannosta erityisesti kahta. Onnellisuuden käsikirja (2013 Perussanoma) on helposti lähestyttävä opus, jossa Ojanen arvioi maalaisjärkisen ymmärrettävästi monenkirjavia onnellisuusohjeita: mitkä niistä ovat täyttä hölynpölyä ja missä taas piilee totuuden siemen. Positiivinen psykologia (2014 uudistettu painos, Edita)  taas on tieteellisempi kokonaisesitys positiivisen psykologian suuntauksesta – äärimmäisen mielenkiintoinen ja perusteellinen.

Kun muut näpelöivät laitteitaan junassa tai bussissa, Ojasella on aina kirja kädessä ja pari vielä varalta laukussa. Näihin kahdeksaan hän toivoo blogini lukijoidenkin tarttuvan.

Markku Ojanen suosittelee:

1. Eric Metaxas: Bonhoeffer: pastori, marttyyri, näkijä, vakooja: oikeamielinen ei-juutalainen vs. kolmas valtakunta (2013 Päivä)

“Bonhoefferin elämä koskettaa ja kouraisee syvältä. Hän näki jo varhain, paljon ennen monia muita, mihin kurimukseen Hitler johdattaa Saksan ja totesi, että vain se, joka korottaa äänensä juutalaisten puolesta voi  laulaa gregoriaanisesti.”

2. Danny Peary: Close-Ups. The Movie Star Book. (1982 Galahad Books)

“Minulla on hyllyt täynnä elokuva-aiheisia kirjoja ja niiden joukosta oli vaikea poimia vain yksi. Tätä Pearyn kirjaa luen nyt kolmatta kertaa. Se sisältää lyhyitä esseitä elokuvatähdistä aina mykän elokuvan aikakaudesta lähtien. Useimmissa esseissä kirjoittajat kertovat henkilökohtaisia muistojaan tuntemistaan näyttelijöistä. Peter von Baghin kirjat ovat myös suosittelemisen arvoisia ja viimeksi nautin suuresti lukiessani elokuvajuhlan historiikkia Sodankylä ikuisesti (2010 WSOY)”

3. Jared Diamond: Tykit, taudit ja teräs: ihmisen yhteiskuntien kohtalot.

(2003 Terra Cognita)

“Diamond vetää kirjoissaan suuria linjoja ja pohtii, miksi maapallon eri alueilla kehitys on edennyt niin vaihtelevasti. Hän perustelee kehitystä maantieteellisten erojen avulla. Maapallolla on ollut muutamia hedelmällisiä alueita ja nuo alueet ovat olleet kehityksen etunenässä. Hän toteaa myös, että keksinnöt ja uutuudet ovat levinneet leveysasteiden suunnassa. Kirjaa arvostelleet pitävät tätä tulkintaa yksipuolisena, mutta oli miten oli, tulkinta on uskottava ja hyvin perusteltu. Myös Diamondin uusin kirja The World Until Yesterday (2013) on tutustumisen arvoinen.”

4. Ian Morris: Why The West Rules – For Now: The Patterns of History and What They Reveal About the Future. (2011 Profile Books, ei suomennettu)

“Olen usein miettinyt, miksi demokraattiset hyvinvointivaltiot ovat juuri Pohjois-Euroopassa ja yleensä läntisissä kulttuureissa. Morris vetää tässä kirjassaan vähintään yhtä suuria linjoja kuin Diamond ja tällaista valtavan tietomäärän yhdistämistä on pakko ihailla. Suomenkielisistä kirjoista samaa aihetta sivuava lukemisen arvoinen teos on Päiviö Latvuksen Ymmärryksen siivet: miksi tiede on länsimaista (2000 Omega). Tässä teoksessa korostuu naisen asema kehityksen vauhdittajana. Siellä missä naisen asema paranee, kulttuuri vapautuu, luovuus lisääntyy ja tiede kukoistaa.”

5. Jonathan Haidt: Onnellisuushypoteesi: nykyaikainen näkökulma ajattomaan viisauteen (2011 Basam Books)

“Onnellisuutta käsitteleviä kirjoja on ilmestynyt tuhansittain ja myös suomeksi on niistä joitakin saatavissa. Yksi parhaista on tämä Haidtin Onnellisuushypoteesi. Miksi? Koska se ei anna vain pinnallisia onnellisuusohjeita, vaan Haidt pohdiskelee onnellisuutta hyvin monipuolisesti ja syvällisesti. Useimmat maineikkaat onnellisuuden tutkijat, kuten Seligman, Diener ja Lyubomirsky, ovat kirjoittaneet omat oppaansa, mutta niistä puuttuu tuo Haidtin kirjan syvällisyys. “

“Jos haluaa lukea hiukan vaativampaa tekstiä suomeksi, suosittelen – tietenkin omieni ohella – Juho Saaren toimittamaa kirjaa Hyvinvointi: suomalaisen yhteiskunnan perusta (2011 Gaudeamus) sekä Väestöliiton juhlakirjaa Suomalaisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden tulevaisuus (2011).”

Huom! Myös Saku Tuominen suositteli blogini lukijoille Haidtin Onnellisuushypoteesia. Jokohan olisi aika uskoa, että se taitaa todella olla yksi parhaista onnellisuutta käsittelevistä kirjoista? Tämän ja muut Saku Tuomisen suositukset pääset lukemaan täältä.

6.  Blaise Pascal: Mietteitä (1952 WSOY)

“Luen mielelläni aforismeja, sillä niissä pelkistyy inhimillisen elämän koko kirjo. Pascal kuvaa mietteissään hyvin osuvasti ihmisen heikkouksia ja harhoja ja kirjan ydinajatuksena on ihmisarvon ja hyveellisen elämän korostaminen. Nämä mietteet ovat pieniä helmiä, jotka saavat ajattelemaan ja uskon, että tämä teos puhuttelee myös niitä, joille kristinusko on vieras.”

7. André Franquin: Niilo Pielinen –sarjakuvat (1987-1996 Semic, 2007 kootut teokset Egmont)

“Olen varmaankin niitä ensimmäisiä sarjakuvasukupolvia. Luin 1950-luvulla Aku Ankkaa, Sarjakuvalehteä ja Tex Willeriä, jäin koukkuun ja luen vieläkin mieluusti sarjakuvia. Yksi suosikeistani on belgialaispiirtäjä Franquinin Niilo Pielinen. Mikä minua sitten viehättää tuossa laiskassa ja veltossa Niilon hahmossa? Erityisesti hänen loputon luovuutensa, positiivisuutensa ja hyväntahtoisuutensa. Niilo munaa itsensä jatkuvasti, muttei anna periksi, vaan jatkaa puuhiaan samalla innolla kuin ennenkin. Elämä olisi paljon miellyttävämpää, jos suhtautuisimme siihen Niilon asenteella.”

8. Terry Eagleton: Reason, Faith & Revolution: Reflection on the God Debate (2010 Yale University Press, ei suomennettu)

“Ateisti Terry Eagleton on kirjoittanut hyvin tasapuolisen ja oivaltavan kirjan kristinuskosta. Hän näkee kristinuskon vahvuudet ja heikkoudet. Eagleton torjuu näkemyksen, jonka mukaan teologian ja tieteen välinen ero näkyy suhtautumisessa evoluutioon ja maailman alkuun. Olennaista on se, nähdäänkö maailma lahjana vai ei ja tätä ei voi ratkoa tutkimalla lahjaa. Maljakkoa tutkimalla ei koskaan paljastu se, että se on saatu häälahjaksi.”

“Uskossa ei ole kysymys jonkin asian olemassaolosta, vaan sitoutumisesta ja liitosta. Eagleton toteaa, että kehittynyt kapitalistinen järjestelmä on luonnostaan ateistinen ja jumalattomuus näkyy asenteissa ja teoissa. Tämä ateismi syntyy ilman, että sen mukaan toimiva edes sitä tiedostaa. Mitä vahvemmin liittoutuu rahan valtaan, sitä kauemmas joutuu Jumalasta. Eagleton pohtii kiinnostavasti myös sitä, mitä merkitystä Jumalalla on rahan ja yltäkylläisyyden maailmassa. Odotan innokkaasti myös pääsyä Eagletonin uusimman teoksen Culture and the Death of God kimppuun.”

Hyviä lukuhetkiä!