"Kaikkialla on niin läpipääsemättömän pimeää, että sytyttämällä kynttilän teen vain pimeän näkyväksi. Pimeän maan kirkko kuuluisi piirtää pimeässä ja rakentaa pimeällä, mutta kirkosta tulee vaalea niin kuin koko kaupungista, jonka on määrä syrjäyttää pimeys. Nähtäväksi jää."
Helsinki – Engelin kaupunki. Carl Ludvig Engel saa 1800-luvun alussa tehtäväkseen Helsingin uudelleenrakentamisen. Kukapa arkkitehti kieltäytyi moisesta tehtävästä, edes vieraassa, kylmässä kaupungissa. Eikä Helsingin rakentamiseen edes menisi niin kauan: kuuden vuoden kuluttua Engel perheineen voisi palata Berliiniin. Tai niin Engel vaimolleen lupaa.
Jukka Viikilä maalaa esikoisromaanissaan kuvia Helsingistä ja sen rakentajasta Engelistä. Helsinki nähdään kirjassa koti-ikävää potevan muukalaisen silmin. Kaupunki on syrjäinen, pieni ja umpimielinen – ja kuitenkin siinä on myös kauneutta jota Engel ei voi olla näkemättä. Ja lisää kauneutta hän haluaa luoda rakennuksillaan.
Jos Helsinki on kaupunkinä pidättyväinen, sitä on myös Viikilän Engel. Kirja kuvaa miestä, jossa on herkkyyttä ja surumielisyyttä, mutta myös luovan taiteilijan ylpeyttä ja ylemmyydentuntoa. Yksinäinen mies piilottaa monet tunteet ja ajatukset sisälleen, ja purkaa niitä iltaisin ja yön unettomina tunteina yöpäiväkirjaansa. Päiväkirja tallettaa mietteet ammatillisesta kunnianhimosta, epäilyksistä, kateudesta, isyydestä ja surusta – ajatukset joita kenties kukaan toinen ei saa kuulla
Akvarellit on hidasta kirjallisuutta, jonka ääressä voi pysähtyä ja hengittää. Lyhyen, pienistä paloista kootun kirjan voi totta kai lukea nopeastikin, vaikka yhdeltä istumalta, mutta kirjan luonne houkuttelee silti pohdiskeluun. Kirjaa tekee mieli lukea viipyillen, virkkeitä kerraten, välillä kohottaen katseen kirjan sivuilta ympäristöä tarkkailemaan.
Minua viehätti Viikilän ajaton ote historialliseen aiheeseensa. Hän kirjoittaa historiallisista henkilöistä ja 200 vuoden takaisista tapahtumista luontevasti ja uskottavasti, kuitenkin nykyajan näkökulmasta. Päiväkirjojen mietteet esitetään Engelin kynästä lähtevinä, mutta kirjaa lukiessa ei tunnu oleelliselta arvuutella, ajatteliko historillinen Engel juuri näin. Lauseet ovat 2000-luvun ihmisen lauseita, mutta niissä on pysyvyyttä joka saa sanat kantamaan vuosisatojen taakse.
Kirjan ovat lukeneet myös esimerkiksi Sara joka olisi halunnut siteerata sen jokaista sivua, Kaisa Reetta jonka mielestä Viikilän lauseet tuulettavat sielua, Amma joka nautti vaikka vierastikin päiväkirjamuotoa ja Arja jonka mielestä kirja on "upea, pakahduttava, sisimpää koskettava".
Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista
Kansi: Jenni Noponen
Gummerus, 2016
