Kirjamielellä

Olen ehtinyt lukea viime aikoina todella vähän. Pariin viikkoon en lukenut ollenkaan fiktiivistä kirjallisuutta, koska opiskelu on vienyt aikaa. Minulla on ollut opiskelujen kanssa aika väljä ja joustava aikataulu - tarkoitukseni oli valmistua kandiksi syksyllä. Ystäväni kuitenkin valmistunee jo kesäkuussa ja hän innosti minua yrittämään mukaan samaan tilaisuuteen. En ole ihan varma, onko se edes mahdollista, mutta päätin kuitenkin yrittää. Toivottavasti ehdin kuitenkin lukea ja blogittaa hiukan enemmän kuin viime aikoina. Ensi viikon olen lomalla ja pyhä suunnitelmani on lukea Peltirumpu loppuun. Se on roikkunut keskeneräisenä jo viime syksystä. Ja ehkä nyt olisi sopiva aika aloittaa myös Odysseuksen lukeminen.

Sean Stewatin Kehä kertoo elämässään jämähtäneestä William ”Dead” Kennedystä. Nuoruus on mennyt, mutta mies on jäänyt johonkin pysähtyneeseen tilaan. Työpaikat vaihtuvat ja ainoa asia, josta mies pitää kiinni, on 12-vuotias tytär. Tytär ja entinen vaimo ovat kuitenkin jo jatkaneet elämäänsä. Kennedyn elämää haittaa myös se, että hän näkee aaveita. Hassua on, että päähenkilöä sanotaan Kariston sivuilla keski-ikäiseksi. Minusta 32-vuotias ei ole vielä keski-ikäinen! Miestä kyllä kuvataan sillä tavalla, että hän vaikuttaisi olevan lähempänä viittäkymmentä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Teksasiin, joka näyttää kirjassa rappioituneelta valkoisen roskaväen tyyssijalta. Tytöt tulevat raskaaksi nuorena ja saavat paljon lapsia, joiden isistä ei ole tietoa. Jokaisella tyypillä on ase tai pari - eikä niitä pelätä käyttää. Suvut ovat laajoja ja jokaisessa suvussa riittää kuolemantapauksia. Sukukokouksiin saapuu sekä eläviä että kuolleita. Teksti sisältää paljon viittauksia musiikkiin ja si

Syntymälahja on Kristin Cashoren esikoisteos ja trilogian ensimmäinen osa. Se kertoo Katsa-nimisestä nuoresta naisesta, jonka erityiskyky, leiviskä, on tappaminen. Hän elää seitsemän kuningaskunnan alueella, jossa silloin tällöin syntyy erityislahjoilla siunattuja (tai kirottuja) ihmisiä. Taidot voivat olla monenlaisia tanssimisesta taistelemiseen. Syntymälahjan saaneet ihmiset tunnistaa siitä, että heidän silmänsä ovat eriväriset. Lähes kaikki kuninkaat keräävät ympärilleen hyödyllisen leiviskän omaavia ihmisiä, joten Katsan taidotkin on valjastettu kuninkaan hyväksi. Hän kiertää ympäri valtakuntaa uhkailemassa ja kiduttamassa ihmisiä, jotka eivät ole totelleet kuninkaan määräyksiä. Katsalla on kuitenkin myös toinen puolensa, josta kuningas ei tiedä. Kirjan kansikuva ei ole erityisen houkutteleva - minusta kuvan nainen näyttää ihan Angelina Jolielta. Myös kirjan alku takkuili jonkin verran ja olin pettynyt kirjan tavanomaisuuteen. Onneksi kuitenkin jatkoin lukemista, sillä kirja p

John Ajvide Lindqvist on ruotsalainen kirjailija, jolta on aikaisemmin suomennettu teos Ystävät hämärän jälkeen . Sen olen nähnyt vain elokuvana, muuta tarkoitus olisi lukea sekin jossain vaiheessa. Ihmissatama on John Ajvide Lindqvistin uusin kirja. Ihmissatama on kummallinen kirja. Siinä on tavallaan kaksi kirjaa rinnakkain ja päällekkäin. Toinen niistä on tarkkanäköinen ja sympaattinen tarina saariston ihmisistä ja toinen on pelottava ja yliluonnollinen mysteeritarina. Ensimmäiset parisataa sivua vietetään pääosin saaristotarinan parissa, minkä jälkeen livetään vähän kerrallaan pelottavalle puolelle, kunnes lopussa ollaan täysin yliluonnollisissa merkeissä. Kirja kertoo saariston asukkaista, jotka elävät salaisuutensa kanssa syrjässä muusta maailmasta. Oudot tapahtumat alkavat pian sen jälkeen, kun eräs tyttö katoaa. Lapsen katoaminen rikkoo vanhempien suhteen ja ajaa isän alkoholismiin. Isä alkaa kuitenkin saada viestejä tytöltä. Kirja muuttuu hetkessä kummitustarinaksi, kun

Voi voi. Gummerus on laittanut nettiin muutamia sivuja suomeksi käännetystä Charlaine Harrisin ensimmäisestä Southern Vampire Mysteries -kirjasta, Dead Until Dark ista . En pidä käännöksestä ollenkaan. Tekstistä tuli sellainen olo, että sillä yritetään kosiskella hiukan nuorempaa lukijakuntaa - samaa kuin Twilight -kirjoissa. Ja minun mielestäni se ei ole kirjan alkuperäinen kohderyhmä. Suosittelen lukemaan Southern Vampire Mysteries -sarjan siis englanniksi, jos kielitaito vähänkään siihen taipuu. Harmi, sillä yleensä kannatan kirjojen kääntämistä suomeksi, jolloin kielitaidottomatkin saavat suuremman valikoiman luettavaa. Kirjan alun voi ladata suomeksi pdf-tiedostona täältä . Samalla voi osallistua nimikilpailuun. Dead Until Darkin suomennos julkaistaan 1.6. ja Living Dead in Dallasin suomennos julkaistaan 1.8. Gummeruksen sivuilla on lisätietoa.

Metro Liven artikkeli True Bloodista ilmestyi tänään. Minun pieni osuuteni löytyy sieltä ihan jutun lopusta. Toimittaja oli ystävällisesti maininnut myös blogin jutussaan. Artikkeli löytyy täältä .

Aakkoshaasteen toiseksi kirjaksi valikoitui lopulta siis Charles Bukowskin Postitoimisto . Bukowski on yksi avomieheni suosikkikirjailijoita ja minun on monta kertaa pitänyt lukea joku hänen kirjansa. Olen aiemmin lukenut pätkiä joistain novelleista, ja ne ovat olleet hauskoja ja kummallisia. Postitoimisto ei kuitenkaan ollut mielestäni niin hauska - vaikka siinä olikin kohtia, jotka saivat hymähtämään. Kirja oli mielestäni enemmänkin traaginen kuin huvittava. Kirja kertoo Henry Chinaskista, Bukowskin alter egosta, joka jumiutuu vihaamaansa työpaikkaan postitoimistoon. Päähenkilön elämään kuuluu työn lisäksi vain juomista, naimista ja pelaamista. Kerronta etenee nopeasti ja se muistuttaa vähän kapakassa kerrottua tarinaa. Postin esimiehet ja pikkupomot ovat uskomattomia tyyppejä ja byrokratia ja aikataulut epäinhimillisiä. Kirja pistää kyllä myös arvostamaan postimiehiä – ja kaikkia asiakaspalveluihmisiä ja ihmisiä, joilla on kauheita esimiehiä. Postitoimistoa kuvataan usein rea