Kirjamielellä

Kotoisten omenapuidemme takana on paljon historiaa, ihmisiä ja kokeiluja. Koska olen saanut kunniatehtäväkseni elvyttää muutaman omenapuun, päätin tutustua omenapuihin vähän tarkemmin asiantuntijoiden opastuksella. Anssi Krannila on hortonomi, puutarhaneuvos ja Hirvensalmen taimitarhan omenanviljelijä ja Anne Paalo on toimittaja ja tietokirjailija. He ovat yhdistäneet voimansa ja kirjoittaneet Omenapuu -kirjan kotimaisista omenapuista. Omenapuun historia ulottuu myytteihin asti, mutta kirja paneutuu historiaosuudessaan kuitenkin tunnettuun historiaan. Varsinkin kotimainen omenankasvatus on etusijalla. Täytyy sanoa, että omenan historia Suomessa on pidempi ja kiinnostavampi kuin ajattelinkaan. Monet epäonnistumiset ja pakkastalvet ovat koetelleet omenoita, mutta sattumat ja sinnikkäät puutarhurit ovat aina onnistuneet pelastamaan omenapuut jälkipolville. Omenapuu- kirja kertoo hyvin seikkaperäisesti ja tarkasti omenapuun viljelystä ja kasvattamisesta. Se näyttää kuvien avulla muun m

Pitkästä aikaa tuleekin nyt arvioitua blogiin keittokirja. Ja millainen keittokirja! En ole varmaan koskaan ennen lukenut keittokirjaa niin, että on pitänyt käyttää kirjanmerkkiä muistuttamaan oikeasta paikasta. Sally Butcherin Vegestan – Kasvisruokaa Lähi-idästä oli kuitenkin myös nautittavaa luettavaa. Vegestanin kirjoittaja Sally Butcer on naimisissa iranilaisen miehen kanssa, ja he pyörittävät Lontoossa Persepolis-nimistä etnistä ruokakauppaa. Vegestan on Butcherin toinen kirja. Olin alunperin siinä luulossa, että kyseessä olisi vegaanikirja, johtuen ehkä siitä, että Moreeni julkaisee niitä niin paljon. Vegestanin ohjeissa on kuitenkin käytetty munia ja maitotuotteita, mikä oli minulle mieluinen yllätys, sillä rakastan juustoja. Eräs juustoa sisältävä ruoka nousikin heti suosikkiruokieni joukkoon. Lähi-itä on Vegestan -kirjassa määritelty melko epämääräisesti, mutta siitä huolimatta kirja vaikuttaa ehjältä kokonaisuudelta. Ryppyotsaisuus ja tiukka rajojen määrittely ei sovi

Perinteet ovat mahtavia varsinkin jouluna. Nostalgian ja upean kansikuvan houkuttelemina päädyin tutustumaan ruotsalaisen huippukokin Leif Mannerströmin kirjaan Perinteistä joulupöytään . Kirjassa on reseptien ohella tunnelmakuvia ja kokin lapsuudenmuisteloita. Kirjan avatessani luulin ensin, että kyseessä onkin uusintapainos jostain paljon vanhemmasta kirjasta, sillä se näyttää juuri siltä. Varsinkin kirjan taitto on melkoista retroa. En myöskään innostunut kirjan kuvista, vaikka tuo kannen kuva onkin aivan mahtava. Monista kuvista puuttuu hienoista rekvisiitoista huolimatta kokonaan raikkaus ja valo, ja niissäkin on vähän vanhanaikainen ote. Tämä saikin minut miettimään, että onko kirjan ilme tehty tarkoituksella tällaiseksi, koska aiheena on kuitenkin perinteinen joulu. Minusta kuvat vaikuttavat kuitenkin pääosin liian tunkkaisilta, eivätkä ruoat tule niistä kovin hyvin esille. Perinteistä joulupöytään -kirjan ruokalajit on jaettu useaan osaan. Adventtikattauksen jälkeen tulee

Kiinnostuin tästä Celine Steenin ja Joni Marie Newmanin Vegaanikeittiön käsikirjasta alunperin siksi, että se näyttää yksinkertaisesti vain niin söpöltä. Hauska pokkarikoko ja pyöristetyt kulmat yhdistettynä retroväreihin tekevät kirjasta jotenkin kovin sympaattisen oloisen. Sama sympaattisuus jatkuu myös kirjan sisällä. Minusta on aina kiinnostavaa, miten vegaanikirjoissa puhutaan lihansyöjäihmisistä, ja vaikka tämä kirja onkin aatteessaan ehdoton, on sen puhuttelutapa kuitenkin hauska. Väliotsikoissa kehotetaan esimerkiksi päästämään lehmät kotiin. Vegaanikeittiön käsikirja on helposti lähestyttävä ja tuntuu toimivan tosi hyvin, vaikka onkin käännöskirja. Vegaanikeittiön käsikirja on siitä hyvä lisä keittokirjojen joukkoon, että se todellakin on sitä, mitä lupaa, eli käsikirja. Se neuvoo, miten tiettyjä aineksia voidaan välttää ruokavaliossa ja mitä niiden korvaamiseksi voidaan käyttää. Tällaisia aineksia ovat maitotuotteet, kananmuna, liha, hunaja ja liivate sekä gluteeni

Olen taas pienen tauon jälkeen innostunut leipomisesta. Olen vähän kuriton leipoja ja yleensä kaadan taikinaan kaikkea kaapista löytyvää. Silloin tällöin käykin niin, että taikina ei nousekaan tai maut eivät ole ihan kohdillaan. Onneksi leipä kuin leipä on tuoreena ja lämpimänä niin ihanaa, että aina ne leipomukset ovat silti kaupaksi menneet. Koska olen myös armoton keittokirjahamsteri, on minulle kertynyt monenlaisia leipäkirjoja vuosien mittaan. Hassua kyllä, yksi suosikeistani on myös yksi vanhimmista kirjoistani, sillä siinä on hyviä ja yksinkertaisia ohjeita. Kirja on nyt kuitenkin saanut haastajan tästä Charlotte Jenkinsonin kirjasta Leivän juurilla – yli 80 monipuolista leipäohjetta . Tässä on nimittäin minulle ihan uudenlaisia leipäreseptejä. Kuka nyt haluaisikaan samoja ohjeita uusissa kansissa? Olen kokkaillut Leivän juurilla - kirjan ohjeilla muun muassa sämpylöitä ja vehnätortilloja. Jälkimmäiset olivat elämäni ensimmäiset paistinpannussa kypsennettävät leivät. Ekolog

En ole varmaan koskaan lukenut mitään keittokirjaa näin tarkasti kuin tätä Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville -kirjaa. Monipuolisen tieto- ja keittokirjan ovat tehneet Tuuli Kaskinen , Outi Kuittinen , Saija-Riitta Sadeoja ja Anna Talasniemi . Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville koostuu sekä resepteistä että runsaista tieto-osuuksista, joissa kerrotaan ilmastoystävällisestä ruoanlaitosta. Myös kaikkien kirjan reseptien hiilijalanjälki on laskettu, mikä onkin minusta hyvä idea. Muutenkin kirjan esimerkit ovat yksinkertaisia ja niiden avulla näkee aika helposti, millainen ero on esimerkiksi avomaanporkkanan ja ympärivuotisen kasvihuonekurkun hiilijalanjäljellä. Jälkimmäisellä se on jopa isompi kuin broilerilla. Juuri tällaiset tiedot ovatkin minusta kirjan parasta antia. Vaikka olen lukenut Kausiruokaa- kirjaa enemmän kuin muita keittokirjoja, en ole kuitenkaan tehnyt suoraan kirjan ohjeilla yhtään ruokaa. Sen sijaan olen soveltanut sen reseptejä usein. J

Sekaruoan syömisessä on se hyvä puoli, että voi poimia erilaisista ruokavalioista kaikki parhaat puolet. Nyt kokeiluun päätyi Elina Innasen Viiden tähden vegaani – Herkkuruokaa kasviksista -kirja. Kauniissa kirjassa on toinen toistaan herkullisemman näköisiä ruokakuvia ja helpon tuntuisia ohjeita. Innanen on ollut vegaani kymmenisen vuotta ja harrastanut ruoanlaittoa saman ajan. Hän pitää myös Chocochili -ruokablogia. Osa kirjan ohjeista löytyy myös blogista. Viiden tähden vegaani on kokoelma Innasen suosikkireseptejä. Kirjaan on koottu monenlaisia ohjeita alkuruoista pääruokiin sekä mielenkiintoisia lisukkeita ja leivonnaisia. Minua ilahduttaa suuresti se, että kirjan reseptit ovat oikeasti helppoja ja lyhyitä. Toki kaikkia aineita ei ihan perusruokakaupasta saa, mutta kaurakermat ja muut löytyvät lähimarketistakin. Olisin halunnut kokeilla Viiden tähden vegaanin ohjeilla seitania , mutta unohdin ostaa toisen olennaisen aineksen erikoiskaupassa käydessäni. Pitää siis kokeilla

Tänä keväänä on ilmestynyt aivan ihania keittokirjoja, ja näyttääpä tuo ensi syksyn keittokirjasatokin oikein lupaavalta. Tämä Aidon maun juurilla – Kotiruokaa tuoreesti -kirja sisältää ohjeita, jotka on julkaistu jo vuonna 2003 Makujen maailma -sarjan osassa Puutarhasta pöytään . Onneksi reseptit kuitenkin julkaistaan nyt uudestaan, sillä kiinnostus aitoon ja tuoreeseen ruokaan on noussut valtavasti. Aidon maun juurilla -kirjan ohjeet on jaettu totuttuihin osiin: alkuruoista kasvisruokien kautta kalaan ja lihaan ja lopuksi jälkiruokiin, leivonnaisiin ja säilykkeisiin. Kirjan lopussa on vielä erikseen Ruokaa luonnosta -luku, jossa esitellään muutamia ruoaksi sopivia luonnonkasveja, marjoja ja sieniä. Kirjassa on myös hauska lisä, sillä osioiden sisällä ruoat on esitetty kausien mukaan. Ensin tulee keväisistä raaka-aineista tehtävää ruokaa ja sitten siirrytään eteenpäin vuodenkierrossa. Mielestäni tosi hauska idea. Kirja henkii sellaista vanhaa, hiljaista tietoa, joka on jo ehkä u

Olen chilin suhteen ihan vasta-alkaja, sillä olen alkanut käyttää sitä ruoassa toden teolla vasta viime syksynä. Olen toki sitäkin ennen pitänyt tulisista mauista, mutta vasta chilin terveysvaikutuksista luettuani olen ottanut sen ihan päivittäiseen käyttöön. Kun siis huomasin tämän suht tuoreen Michael Harwoodin Pirullisen kuuman chilikirjan , piti reseptejä päästä kokeilemaan. Pirullisen kuuma chilikirja kertoo chilin historiasta, esittelee erilaisia chililaatuja ja antaa sitten reseptejä niiden käyttöön. Olin vähän pettynyt siitä, ettei kirjassa ollut kuin ihan lyhyesti mainittu chilien kasvattaminen, sillä sitä tekisi mieli joskus kokeilla. Kirja on kuitenkin ennen kaikkea ruokakirja, jossa on paljon erilaisia reseptejä chiliruokien valmistamiseen. Varsinkin erilaiset tahnat ja salsat vaikuttavat houkuttelevilta. Niitä on kaiken lisäksi niin helppo tehdä, että uskon reseptien myös pääsevän käyttöön. Ulkoasultaan Pirullisen kuuma chilikirja vie ajatuksen Meksikon suuntaan, m

Kevät alkaa kirjamarkkinoilla jo heti alkuvuodesta. Ainakin jos uskomme kasvi- ja yrttikirjoja, joista ensimmäisen huomaisin jo tammikuussa. Tämä Jeff Coxin ja Marie Pierre-Moinen Maistuvat ruokayrtit kiinnitti huomioni vihreydellään. Keskellä talvea kaikki vihreä muistuttaa keväästä. Ja sitä paitsi kannessa komeilee basilika, yksi suosikkiyrteistäni. Ensivaikutelma Maistuvista ruokayrteistä oli, että onpas näppärän kokoinen ja tyylikkään näköinen kirja. Kirja on nimittäin vain parikymmentä senttiä korkea ja mukavan paksuinen. Se jakaantuu neljään osioon: Ensin kerrotaan, mitkä yrtit sopivat yhteisiin ruukkuihin kasvamaan, ja esitellään suuri määrä yrttejä yksitellen. Sen jälkeen on osuudet yrttien kasvattamisesta, säilömisestä ja käyttämisestä. Kirjan yrtit on esitetty valokuvattuina irrallisina oksina, joten niiden yksityiskohdat on helppo havaita. Maistuvat ruokayrtit -kirjasta huomaa sen, että se on käännöskirja. Yrttiluettelossa on nimittäin meidän oloihimme kovin eksoottisia

Yrttikirjat ovat kiehtoneet minua jo ihan teini-iästä lähtien, joten niitä on tullut luettua aika paljon. Edelleen kuitenkin ilahdun aina, kun näen jonkin kiinnostavan näköisen yrttikirjan. Ihastuin Annabelle Fagnerin ja Martina Schlegerin Hyvän olon yrttitarha -kirjaan jo sen esittelytekstin perusteella. Siinä luvataan, että "Jo sivuja selatessa mieli lepää" . Ja näin juuri tapahtuukin. Erilaisia puutarha- ja kasvikirjoja julkaistaan nykyään aika paljon. Parhaita ovat mielestäni sellaiset, joissa on selkeä näkökulma, josta asioita lähestytään. Tässä kirjassa on esimerkiksi kiinnostava ja omaleimainen osa, jossa tarkastellaan yrttien käyttöä muinaisissa kulttuureissa ja siitä edelleen kohti nykyaikaa. Sen jälkeen esitellään yrttejä yksityiskohtaisemmin ja annetaan muutamia vinkkejä niiden käyttöön sekä ruoassa että kauneudenhoidossa. Vaikka kirja on käännetty saksasta, ovat siinä esitellyt yrtit tuttuja, esimerkiksi anista, basilikaa, iisoppia ja minttua. Yrttien esitte

Minua vaivaa jälleen keittokirjavimma. Selaan keittokirjoja, järjestelen niitä ja suunnittelen kaikenlaisia ruokia, joita haluaisin valmistaa. Totuus on kuitenkin se, että teen aika harvoin ruokaa, ja valitettavasti silloinkin useimmiten tuttuja ruokia. Tämä ei kuitenkaan ole suhteessa keittokirjojen määrään. Niitä minulla on paljon. Suurin osa keittokirjoistani on hankittu jo useita vuosia sitten. Minulla oli parikymppisenä pakkomielle ostaa koko ajan lisää keittokirjoja. Silloin en myöskään erityisemmin valikoinut kirjoja, vaan ostin kaikenlaista, jos halvalla sai. Senpä vuoksi minulla on mm. kirja Parhaat lihamurekkeet, vaikken ole koskaan mureketta edes suunnitellut tekeväni. Tein silloin kyllä myös paljon hyviäkin löytöjä. Nykyään valikoin ostamani keittokirjat aika huolella. Yleensä kirja kiinnostaa minua, jos siinä on selkeä teema. Teema saa mennä vähän yli keittokirja-aiheenkin, sillä minusta on hauska lukea reseptien ohella esimerkiksi vaikka jonkun maan tavoista ja kulttuuris

Kirsi-Marja Häyrinen-Beschlossin Mausteiden matkassa on kurkistus mausteiden historiaan. Kirjan alussa kerrotaan mausteiden yleistymisestä Euroopassa ja sen jälkeen käydään läpi eksoottisia ja tuttujakin maustekasveja. Jokaisen maustekasvin esittelyn jälkeen seuraa mausteeseen liittyviä tarinoita ja perimätietoa sekä käyttövinkkejä ja muutama resepti. Kirjan viehätys syntyy sen lämminhenkisestä tunnelmasta. Pääpaino on tarinoilla, joita onkin koottu ympäri maailmaa. Kirja on myös kauniisti taitettu ja sen tyylin täydentää Sanna Pelliccionin maalaukset kasveista. Kirja sopii mielestäni mainiosti syksyyn, sillä sen mukana voi matkustaa lämpimiin mausteiden tuoksuisiin maihin. Mausteiset reseptit kuulostavat todella houkuttelevilta ja helpoilta. Minulle ainakin tulee ihan vesi kielelle lukiessani esimerkiksi Ali Baban omena-kanelikakun, intialaisen emännän kardemummariisin tai grillatun inkiväärilohen ohjeita. Vielä en ole testannut reseptejä, mutta varmasti montakin niistä tulee kok