Kirjamielellä

Tämän naispainotteisen Finlandia-palkintoehdokaspäivän vastapainoksi aionkin kirjoittaa vähän miehisemmästä jutusta. Listasin nimittäin muutaman kirjan, jotta mattimyöhäiset voivat äkkiä poimia isänpäivälahjan kainaloonsa, jos isä on lukevaa sorttia ja lahja vielä puuttuu. En ole tainnut tänä vuonna lukea kovinkaan isämäisiä kirjoja, sillä ajatukseni löivät hetken tyhjää, kun aloin miettiä lahjavinkkikirjoja. Onneksi sentään joitain ideoita alkoi pulpahdella pintaan, kun vähän aikaa pohdiskelin. Tässä siis muutamia tärppejä lahjakirjoiksi isänpäivänä tai vaikka jouluna. Jos isä on kiinnostunut Suomen historiasta tai asuu pääkaupunkiseudulla, suosittelen hänelle Ove Enqvistin ja Taneli Eskolan teosta Kruunun jalokivet – Vallisaari ja Kuninkaansaari. Kirja kertoo Helsingin edustalla olevien armeijan hallussa olleiden saarten historiasta ja esittelee saaria runsain valokuvin. Sopii myös armeija-aikoja mielellään muisteleville. Arvioni löytyy täältä . Sarjakuvista pitävälle isälle v

Kirjamessut tulivat ja menivät, ja jäljelle jäi paljon hauskoja kokemuksia, mukavia ihmisiä ja hikistä tungosta. Olin messuilla kahtena päivänä, lauantaina ja sunnuntaina. Lauantaina oli Avain-kustantamon järjestämä kirjabloggaritapaaminen ja sunnuntaina oli lukupiirin kirjamessupäivä. Parikymmentä kirjabloggaria kokoontui lauantaina kuulemaan kahta Avaimen käännöskirjailijaa. Kanadalainen Annabel Lyon on kirjoittanut Aleksanterin opettajan , jonka olenkin jo ehtinyt lukea . Belgialaisen Annelies Verbeken toinen suomennettu kirja on Kalanpelastaja . Se alkoi kiinnostaa minua nyt sen takia, että kirjan alku vaikutti juuri sopivasti koomisen synkeältä. Kirjailijat kertoivat kirjoistaan ja olivat kivasti kiinnostuneita kirjabloggareista. Minua kiinnosti varsinkin Aleksanterin opettaja , jonka moderni kieli ja kirosanat ovat herättäneet huomiota. Lyon kertoi, että halusi nimenomaan asettaa kirjansa historialliseen kehykseen mutta nykyaikaisilla keinoilla. Hän myös kertoi, että kreikkal

Yksi Avaimen tämän syksyn kiinnostavimpia kirjoja on mielestäni Annabel Lyonin Aleksanterin opettaja . Se kertoo Aristoteleen elämästä ja varsinkin hänen suhteestaan oppilaaseensa, jonka historia tuntee Aleksanteri Suurena. Kirja esittää Aristoteleen paitsi opettajana, myös oppilaana ja ihan tavallisena miehenä, joka kiinnittää ehkä hiukan liikaa huomiota siihen, miten pukeutuu. Aleksanterin opettajan kieli on jännittävää. Se soljuu ajatuksenvirtana, mutta saattaa pysähtyä yhtäkkiä varoittamatta johonkin lauseeseen, joka tuntuu sijaitsevan muuhun tekstiin verrattuna eri tasolla. Vaikuttaa siltä, että kirjan kertojan, Aristoteleen, ajatukset kulkevat samaan aikaan usealla eri tasolla. Miehen aivot työskentelevät yhtä tehokkaasti niin maailmankaikkeuden kuin kutsujen ruokalistankin parissa. Sama kahtia jakaantuneisuus leimaa koko Aleksanterin opettajaa . Kirjan Aristoteleen oireet viittaavat kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, sillä mies vaipuu välillä täydelliseen synkkyyteen ja mas