Kirjamielellä

Jotenkin on ollut niin ankea sunnuntai, että piti hetkeksi paeta lomamuistoihin. Egyptin-lomalle oli tietysti pakattava mukaan myös yksi egyptiläinen kirjailija. Koska edellisellä reissulla yllätyin positiivisesti Naguib Mahfouzin Palatsikadusta , valitsin mukaan saman trilogian toisen osan, Intohimon palatsin . Kirjojen nimet viittaavat niihin Kairon katuihin, joilla perhettä asuu. Intohimon palatsi jatkaa aika lailla siitä, mihin edellinen kirja loppui. Perheen tyttäret ovat perustaneet omat perheensä ja asuvat muualla, mutta pojat asuvat kotona. Vanhin poika on palannut epäonnistuneen avioliiton jälkeen kotiin ja nuorin vasta opiskelee. Perheen äiti jää kirjassa lähes vallan taka-alalle, ja huomio kiinnittyy pelkästään perheen miehiin ja heidän naisseikkailuihinsa ja -huoliinsa. Toisin kuin Palatsikatu , tämä Intohimon palatsi ei yllättänytkään mukavasti. Edellisen kirjan perhe-elämän tutkailu on nyt vaihtunut perheen miesten sisäisiksi ajatuksiksi ja loputtomaksi pään sisäise...

Egyptin-loman paras tuttavuus oli Naguib Mahfouzin Palatsikatu -kirja. En ollut kuullut Mahfouzista koskaan aikaisemmin, vaikka hän on voittanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon, vaan kirjailija löytyi ahkeran googlettelun avulla. Palatsikatu on Kairo -trilogian ensimmäinen osa ja yksinäänkin melko paksu teos. Kirjan pituus vähän pelotti minua ennakkoon, mutta kirja osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi ja helposti luettavaksi. Kirja kertoo 1900-luvun alussa Palatsikadulla asuvasta kairolaisesta perheestä. Perheen isä on kotioloissa erittäin ankara mutta ystäviensä kanssa hän muuttuu aivan toiseksi ihmiseksi. Hän viihtyy muiden miesten kanssa pikkutunneilla juhlissa ja rakastajattariensa luona vitsaillen ja laulaen. Muulle perheelle isä on kuitenkin totaalinen auktoriteetti, jota lapset ja vaimokin pelkäävät. Perheen naiset ovat tiukasti vahdittuja ja pysyvät piilossa katseilta myös omasta halustaan. Palatsikatu avasi minulle todella paljon Egyptin historiaa ja varsinkin ihmisten ...