On aina upea tunne, kun sattumalta tarttuu johonkin kirjaan ja huomaa löytäneensä todellisen helmen. Chimamanda Ngozi Adichien Purppuranpunainen hibiskus oli juuri tällainen kirja. Kirja on Adichien esikoisteos, mutta hän on Suomessakin jo tuttu aiemmin suomennetusta Puolikas keltaista aurinkoa -kirjasta. Purppuranpunainen hibiskus kertoo nigerialaisesta rikkaasta ja arvostetusta perheestä, jonka isä on ankaran uskonnollinen. Äiti ja kaksi lasta rakastavat ja pelkäävät perheen isää, joka täyttää heidän koko maailmansa. Tarina kerrotaan perheen teini-ikäiseen tyttären Kambilan näkökulmasta. Lukijan on helppo eläytyä Kambilan tunteisiin – myötäillä sekä hänen rakkauttaan että pelkoaan isää kohtaan. Vaikka tarina voisi olla julma ja vaikka tapahtuvat asiat ovat välillä raakojakin, on kirjassa koko ajan hyvin lämmin sävy. Se muistuttaa, että asiat eivät ole koskaan mustavalkoisia. Ankara isä voi olla lapsen mielestä myös rakastava ja hellä, vaikka toisena hetkenä on kykenevä julmuu...
Kirjablogi täynnä kokemuksia kirjoista, lukemisesta ja kirjallisuudesta