Kirjamielellä

Veren Sitomat on kahdeksas Sookie Stackhouse -romaani. Se avaa uusia juonikuvioita, jotka oikeastaan käynnistyvät vasta myöhemmin. Kirja on ehkä tahdiltaan hiukan edellistä rauhallisempi ja positiivisempi, vaikka ihmissusien yhteisö on jälleen kriisissä ja tarvitsee Sookien apua. Sookielle selviää myös kirjassa, että hänellä on enemmän sukulaisia kuin on luullutkaan. Veren sitomissa on muutamia pieniä suosikkitapahtumiani, jotka eivät ole olennaisia ehkä suurten kuvioiden kannalta, mutta luovat kirjaan kivaa tunnelmaa. Pidän esimerkiksi todella paljon Sookien luona asuvista evakkonoidista ja erityisesti pidän Dawsonista, omaa tietään kulkevasta sudesta, josta minulla oli suuret toiveet kirjaa ensimmäisellä kerralla lukiessani. No, myöhemmin selviää, miten siinä kävi. Olen jo ihan kyllästynyt ihmissusilaumojen johtajuuskiistoihin ja muuhun susihässäkkään, jota Veren sitomissa riittää. Lisäksi olen myös ihan tylsistynyt sekä Alcideen että Quinniin. Sookie voisi ihan oikeasti etsiä

Tuntuu kuin edellisestä Sookie -kirjasta olisi tosi paljon aikaa. Piti ihan täältä blogista tarkistaa, milloin se tulikaan luettua. No, kyllähän vajaa puoli vuottakin VOI tuntua pitkältä ajalta. Joka tapauksessa minun oli vähän vaikea päästä kärryille, mitä tässä nyt olikaan tapahtunut. Ja kielikin tuntui taas tökkiävän. Tosin se on ongelma, johon huomaan tarttuvani aina silloin, kun näissä kirjoissa on vuorossa vähän tylsempi tapaus. Charlaine Harrisin Pahan veren valtakunta siirtää Sookien seikkailut jälleen uuteen kaupunkiin, Chicagoon, jonne kokoontuvat kaikki tärkeät vampyyrit kuninkaallisineen. Siellä järjestetään myös oikeudenkäyntejä, joista yhteen Sookie joutuu todistajaksi. Muutenkin naisen telepaattitaitoja tarvitaan avustamaan kireissä neuvotteluissa. Vampyyrien neuvotteluissa ei tosin aina selviä hengissä, ja taas Sookie joutuu setvimään vampyyrien sekavia suhteita. Pahan veren valtakunta on jo seitsemäs suomennettu Sookie -kirja, ja täytyy kyllä sanoa, että kirjoje

Yleensä en ole kovinkaan innostunut lukemaan dekkareita ja trillereitä, ellei niissä ole jotain yliluonnollista mukana. Rosamund Luptonin Sisar päätyikin luettavakseni lukupiirin ansiosta. Olin lukenut kirjasta muutamia arvioita, joten tiesin suurin piirtein, mistä kirjassa on kyse. Kirjan kertoja on Beatrice, jonka keskinkertaisen keskionnellinen elämä pysähtyy, kun hänen sisarensa katoaa. Nainen muuttaa sisarensa luo ja alkaa koota pala palalta sisaren katoamiseen liittyviä asioita yhteen. Beatrice ei voi uskoa, ettei tuntenut sisartaan niin hyvin kuin luuli. Hänen mielestään sisar ei ole voinut kadota omasta halustaan, vaan hän uskoo vielä löytävänsä tämän. Sisar on kirjoitettu jossain määrin kirjeen muotoon, vaikka kirjan alkua ja loppua lukuun ottamatta se näkyykin vain siinä, että kertoja osoittaa tarinan sisarellensa. En muista lukeneeni ennen kirjemuotoista trilleriä, joten se oli ihan virkistävää. Rakenne toimi kirjassa yllättävän hyvin. Lisäksi kirjassa vaihtelee kaksi ai

Tähän loppuvuoteen on mahtunut niin paljon kaikenlaista, gradun tekoa ja opiskelua, pitkiä työpäiviä ja tonttutouhuja, että lukeminen on jäänyt vähän hunningolle. Onneksi olen sentään ehtinyt lukea edes jotain, kuten tämän uusimman Charlaine Harrisin Sookie -kirjan Veren perintö . Minulla on myös haaveena, että jouluna ehtisin lukea paljon, vaikka tiedän jo valmiiksi, etten kuitenkaan ehdi. Mutta haaveilla saa aina. Veren perintö on siitä vähän erikoinen kirja, että sen tapahtumat nojaavat osittain Harrisin kirjoittamaan novelliin. Sen tapahtumat ovat puolestaan ajallisesti tämän ja edellisen Sookie -kirjan välissä, joten lukija joutuu kestämään muutamia aukkoja. Luin tämän kirjan englanniksi ennen novellia ja muistan olleeni vähän häkellyksissä siitä, missä oltiin menossa. Jos haluaa pysyä täysin kärryillä, voi novellin lukea A Touch of Dead -kokoelmasta. Niihin tapahtumiin viitataan kuitenkin vain muutaman kerran, joten novellin lukeminen ei ole pakollista. Tuossa kyseisessä n

Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, kirjanystävien kevät alkaa jo reilun kuukauden päästä. Tammikuussa nimittäin julkaistaan jo ensimmäisiä kevätsesongin kirjoja. Olin eilen Gummeruksen järjestämässä "kevätjuhlassa", jossa pääsi ääneen keväällä julkaistavien kirjojen kirjoittajia. Minusta on aina hauska kuulla, mitä kirjailijat kertovat kirjoistaan. Lisäksi on jännittävää nähdä, miten he suhtautuvat haastatteluihin. Toisia kauhistuttaa ja toiset taas ovat kuin syntyneet lavalle. Eilisen illan kirjaesittelyt otti parhaiten haltuunsa nuori esikoiskirjailija Matias Riikonen , joka sai yleisön nauramaan kertomalla Nelisiipinen lokki -kirjansa kirjoitusprosessista (kirjan esittely Adlibriksessä ). Minua kiinnostaa tällä(kin) kertaa eniten Gummeruksen käännösfantasia. Esimerkiksi paljon tykkäämälleni Kiersten Whiten Paranormaalille on tulossa jatko-osa Yliluonnollisesti ja Charlaine Harrisin Sookie Stackhousen suomentaminen jatkuu jo seitsemännellä osalla, Pahaa verta

Taasko yksi ihmistyttö on joutumassa yliluonnollisen pojan komeuden valtaan? Ennakkokäsitykseni tästä Kiersten Whiten Paranormaalista oli aika tavalla tuon suuntainen, mutta kirja oli onneksi jotain muuta. Onhan tässä rakkautta ja jonkinlainen kolmiodraamakin, mutta ei kuitenkaan sitä samaa, johon on nuortenkirjallisuudessa viime aikoina saanut tottua. Paranormaali kertoo teini-ikäisestä Eviestä, jonka huoltaja ja työnantaja on Kansainvälinen paranormaalien hallintavirasto, eli outojen olentojen tutkimuslaitos. Virasto jäljittää, rengastaa ja uudelleensijoittaa kaikenlaisia mystisiä olentoja ihmissusista vesinoitiin. Evie pystyy näkemään olentojen naamioiden taakse ja on siksi tärkeä apu paranormaalien kiinniottamisessa. Vaikka laitos on täynnä outoa porukkaa, on tytön elämä aika yksinäistä. Asiat mutkistuvat, kun olentoja alkaa kuolla ja Evie tutustuu ulkonäköään muuttavaan poikaan. Kirjassa on valtava määrä erilaisia outoja olentoja, joiden ominaisuuksista ja persoonallisu

En tiedä, onko minulle koskaan ennen käynyt niin, että kirja pitää keskeyttää hetkeksi, koska se on niin hyvä – eli siis kauhea . Mutta tämä John Ajvide Lindqvistin uusin Kultatukka, tähtönen piti laittaa hetkeksi tauolle, sillä se tuntui osuvan niin tarkasti kaikkeen siihen, millaisia asioita on uutisiin viime aikoinakin noussut. Kultatukka, tähtönen kertoo kahden tytön kasvamisesta täysin erilaisissa oloissa. Ensimmäisen tytön elämä on loppua heti alkuunsa, sillä tuntemattomasta syystä hänet hylätään metsään. Tyttö päätyy kuitenkin asumaan erään pariskunnan kellariin, eikä hänellä ole mitään yhteyttä muuhun maailmaan. Toinen tytöistä, Teresa, puolestaan elää normaalia elämää, tosin epäsuosittuna ja kiusattuna hylkiönä. 14-vuotiaina tytöt kohtaavat ja löytävät vihdoin merkityksen elämäänsä. Seuraukset ovat kauhistuttavat. En voi muuta kuin kehua tätä kirjaa. Kultatukka, tähtönen on moninkertaisesti taitava kirja. Sen kerronta tuntuu paikoin jopa liiankin todelliselta. Varsinkin

Olin keväällä Gummeruksen syksyn kirjojen esittelytilaisuudessa ja siellä kiinnostuin Katja Krekelän Romisko -lastenkirjasta. Viikonloppuna en ehtinyt juurikaan lukea, mutta onneksi Romisko oli nopealukuinen ja sain sovitettua sen aikatauluuni. Kirjan mahtavan kuvituksen on tehnyt Sanna Sipi . Romisko on vanha romuinen talo, jossa asuvat Riepu ja Orpana. He myyvät Romiskosta käsin kaikenlaista tavaraa, mitä joku muu saattaisi sanoa keräilyharvinaisuuksiksi – tai romuksi. Rievun ja Orpanan elämä menee sekaisin, kun heidän puotiinsa tunkeutuu eräänä päivänä Pamppu, joka aikoo laittaa Romiskon maan tasalle. Riepu ja Orpana ovat kuin kuka tahansa lapsi, joskus reipas kuin Orpana ja joskus taas tavattoman ujo reppana kuten Riepu. Romisko onkin ennen kaikkea Rievun kasvutarina. Aina ei pysty pistämään kampoihin vahvemmille, mutta onneksi pelokaskin voi muuttua rohkeaksi, kun sillä on ystäviä ja hyviä ideoita. Kirjan henkilöhahmot ovat minusta oikein onnistuneita aina sivuhahmoihin as

Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -kirjojen suomentaminen on edennyt viidenteen osaan. Pidin aika paljon edellisestä, Veren imussa -kirjasta. Sen lopussa oli pari yllätystä, joiden vaikutus tulevaan jäi siinä vielä arvailujen varaan. Verta sakeampaa -kirjassa joudutaan jälleen ratkomaan ongelmaa, kun joku ampuu näennäisesti aivan sattumanvaraisia ihmisiä. Sookie ja osa Bon Tempsin asukkaista kuitenkin tietävät uhreja yhdistävän tekijän. He ovat kaikki kaksiluontoisia, eli muodonmuuttajia. Koska Sookien veljellä on nyt läheiset suhteet muodonmuuttajien yhteisöön, on hänkin vaarassa, ja jopa kahdelta eri taholta. Tuo kirjan varsinainen juonikuvio on minusta vähän turhan heppoinen rakennelma. Vaikka voihan mielipiteeni johtua siitäkin, että olen lukenut kirjan englanniksi ja tiesin siis ratkaisun. Sen lisäksi Verta sakeampaa -kirjassa päästään tutustumaan ihmissusien rituaaleihin, mikä onkin minusta aika mielenkiintoista ja myös melko ällöttävää. Ja tietysti Sookie on taas pulassa

Neljäs suomennettu Sookie Stackhouse -kirja, Veren imussa , ilmestyi juuri. Charlaine Harris kiilaa aina lukupinon ohi, joten kirja pääsi heti luettavaksi. Tarjolla olisi kyllä myös ihan uutta Sookieta, sillä Harrisin uusin vampyyrikirja Dead Reckoning on myös juuri ilmestynyt. Aion kuitenkin odottaa kiltisti siihen asti, että saan sen kirjastosta. Eli sitä odotellessa turvauduin tähän viimeisimpään suomennettuun kirjaan. Alussa tuntui taas vähän vaikealta päästä sinuiksi suomennoksen kielen kanssa, mutta onneksi siihen tottui kuitenkin lopulta. Edellisessä kirjassa Sookien ja Billin suhde joutui tauolle, minkä lukeminen ilahduttaa minua joka kerta. Veren imussa -kirjan alussa Sookie on siis yksinäinen ja allapäin. Kummalliset tapahtumat tuntuvat kuitenkin seuraavan Sookieta, joten ei kestä kauaa, kun nainen huomaa taas olevansa keskellä yliluonnollisia tapahtumia. Sookie löytää nimittäin keskellä yötä tiellä harhailevan Ericin, joka on menettänyt muistinsa. Pian katoaa myös Sookien

Tämä on uusinta eilisillalta, koska Blogger kadotti alkuperäisen tekstin. Gummerus järjesti tänään ensimmäiset Kukanpäivän kutsut, joissa tarjoiltiin makupaloja ensi syksystä ja vähän kesästäkin. Kuulemma syksyn aikataulu on nykyään vähän aikaistunut niin, että osa syksyn kirjoista julkaistaan jo kesällä. Tämä on ollut sekä lukijoiden että kirjanmyyjien toive. Minun mielestäni on vallan mahtavaa, että myös kesällä ilmestyy uutuuksia. Tilaisuus oli oikein mukava, ja sekä kirjaesittelyt että seura olivat hyviä. Ei mitään turhaa pönöttämistä vaan hauskaa seurustelua ja kiinnostavia kirjaesittelyjä. Meistä kirjabloggareista paikalla olivat myös Hanna , Katja ja Jori . Hannalla ja Katjalla oli kamerat mukana, joten sieltä voi käydä tarkistamassa kuvatilannetta. Nyt esitellyistä syksyn kirjoista minua kiinnostavat eniten Tuomas Vimman Raksa , Mike Pohjolan Ihmisen poika , Katja Krekelän Romisko ja Philip Schwarzmannin How to Marry a Finnish Girl . Schwarzmann oli muuten liven

Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -romaanien lukeminen on edennyt sarjan kolmanteen kirjaan, joka on Kylmäveristen klubi . Tämä onkin toistaiseksi viimeinen sarjan suomennoksista, mutta lisää kirjoja on tulossa tänä vuonna vielä kolmin kappalein. Kylmäveristen klubissa Sookie joutuu kamppailemaan sekä yliluonnollisten että arkisten asioiden kanssa. Rahat ovat tiukalla, ja poikaystävä, vampyyri-Bill, salailee jotain ja lähtee matkoille valehdellen matkakohteensa. Pian selviää, että Bill on kidnapattu ja Sookien pitää lähteä etsimään miestä. Avukseen Sookie saa kaksi yliluonnollista komistusta, jo aiemmista kirjoista tutun Eric-vampyyrin ja uuden tuttavuuden, Alcide-ihmissuden. Jälkimmäinen saa Sookien miettimään elossa olevan poikaystävän etuja. Ericin lisäksi Sookie tutustuu Kylmäveristen klubissa paremmin myös Pamiin, Ericin naispuoliseen apulaiseen, joka vaikuttaa yllättävän huumorintajuiselta vampyyriltä. Sookiella ei ole juurikaan ystäviä, joten Pam on hyvä lisä naisen tutt

Olen jatkanut Sookie Stackhouse -sarjan lukemista tiiviisti nyt pääsiäisvapaina. Olen vähän tällainen, että aivoni jäävät kiinni kirjasarjoihin, enkä voi siirtää seuraavien osien lukemista johonkin epämääräiseen tulevaisuuteen. Kirjat on luettava heti. Charlaine Harrisin Verenjanoa Dallasissa tuli siis lukuvuoroon heti sarjan ensimmäisen osan, Veren voiman , jälkeen. Sookie joutuu tässä kirjassa yhä syvemmälle vampyyrien maailmaan. Nyt, kun hänen telepaattiset kykynsä ovat vampyyrien tiedossa, haluavat nämä Sookien apua ongelmiensa ratkomisessa. Sookie ei voi kieltäytyä auttamasta, sillä määräykset tulevat alueen johtajalta, Ericiltä, joka on Sookien poikaystävää korkeammalla vampyyrien hierarkiassa. Lisäksi Eric on vaarallisen kiinnostunut Sookiesta myös muilla tavoilla. Verenjanoa Dallasissa vie Sookien telepaattisiin tehtäviin Dallasiin, jossa hän joutuu tietysti pahaan pulaan – mutta saa myös apua odottamattomalta taholta. Yllätyksekseni pidin tästä Verenjanoa Dallasissa - kir

Olen empinyt näiden Sookie Stackhouse -kirjojen lukemista suomeksi, koska olen ne kaikki jo englanniksi lukenut. En myöskään vakuuttunut ensimmäisestä suomennoksen näytetekstistä, joten jätin asian hautumaan. Tänä keväänä minua alkoi kuitenkin houkuttaa tutustuminen Sookieen myös suomeksi, joten luettavien kirjojen pino kasvoi kaikilla kolmella jo julkaistulla Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -kirjalla, joista ensimmäinen on tämä Veren voima . Veren voima kertoo Yhdysvaltojen eteläosassa sijaitsevassa pikkukaupungissa asuvasta Sookiesta, jonka elämä pyörii pienissä ympyröissä. Sookie kuulee muiden ihmisten ajatukset, joten hän ei voi tehdä ihan samoja asioita kuin muut nuoret naiset. Luvassa on kuitenkin muutos, kun Sookie tutustuu vampyyriin, jonka takia nainen joutuu monenlaisiin vaaroihin ja tapaa muitakin verenimijöitä. Vampyyrit ovat nimittäin astuneet julkisuuteen keinoveren keksimisen myötä. Luvassa on jännityksen lisäksi tietysti myös romantiikkaa. Oli yllättävän ha

Minun tulee luettua todella vähän elämäkertoja, vaikka varsinkin kirjailijoiden elämät minua kiinnostavatkin. Lukupiirimme päätti onneksi ottaa luettavakseen Barbara Stoneyn kirjoittaman Enid Blytonin elämäkerran. Minulla ei ollut Blytonista ennakolta muuta tietoa, kuin että hän oli tuottelias lastenkirjailija, jonka parhaita kirjoja ovat mielestäni Seikkailu -kirjat, vaikka toki Viisikotkin tuli lapsena luettua. Tämän Enid Blytonin elämäkerran parasta antia oli ehdottomasti tietopuoli, sillä en pitänyt lainkaan siitä tavasta, jolla kirja oli kirjoitettu. Toki ymmärrän elämäkertojen kirjoittamisen hankaluuden, kun painitaan esimerkiksi yksityiskohtien määrän kanssa. Tästä kirjasta olisi yksityiskohtia voinut karsia ja tekstiäkin olisi voinut yksinkertaistaa. Nyt se oli ladattu täyteen raskaita adjektiiveja varsinkin kirjan alkupuolella, kun faktatieto oli vähäisempää. Muutenkin teksti oli jotenkin kovin kankean tuntuista. Opin kuitenkin elämäkerrasta erittäin paljon Enid Blytonin

Susan West Kurzin ja Tom Monten teos Herätä kauneutesi – Hyvinvointia luonnosta Dr. Hauschkan tapaan on kokonaisvaltainen opas kauneuden ja hyvinvoinnin lisäämiseen. Susan West Kurz on myös Dr. Hauschkan perustajajäsen ja toimitusjohtaja. Vaikka kirjan nimessä mainitaan Dr. Hauschka, ei Herätä kauneutesi -kirja ole silti pelkästään heidän tuotteidensa mainosta. Toki tuotteet ja yrityksen filosofia näkyvät kirjassa, mutta kirja opastaa kauneudenhoitoon monella muullakin tavalla: on fyysisiä ja psyykkisiä harjoituksia sekä ulkoisia kauneudenhoito-ohjeita. Koska iho on tärkeä osa kauneutta, panostetaan kirjassakin nimenomaan juuri ihon hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Kirjan ohjeiden avulla voi opetella puhdistamaan ja kosteuttamaan ihoa oikein. Siihen tarkoitukseen kirjasta löytyy myös ohjeita itse tehtävää kosmetiikkaa varten. Kirjan lopussa on lisäksi ruokaohjeita, joiden avulla voi auttaa ihoa voimaan hyvin. Herätä kauneutesi -kirjalla on mukavan lempeä ote kauneudenhoitoon ja ter

Nyt törmäsin niin ihanaan joogakirjaan, että on pakko kirjoittaa siitä heti blogiin. Kyseessä on uunituore Ursula Karvenin Helppoa joogaa aamusta iltaan . Se koostuu lyhyistä harjoituksista, joita voi sirotella pitkin päivää, vaikka hampaiden pesun yhteyteen tai aamuruuhkassa istuskeluun. Aivan ensimmäiseksi kirja armahtaa kaikki kiireiset ihmiset, jotka eivät työpäivän päätteeksi jaksa lähteä joogatunnille. Se kehottaa käyttämään päivän aikana kaikki pienetkin tauot hyväksi ja tekemään niiden aikana vaikka yhden harjoituksen. Eihän ajatus ole tietenkään mikään uusi. Kaikkihan tietävät, että venyttely työpäivän aikana olisi suotavaa. Kirjan asenne on kuitenkin niin ihastuttava, että se saa nämä pienet harjoitukset kuulostamaan vaivattomilta ja hauskoilta. Helppoa joogaa aamusta iltaan -kirjan harjoitukset ovat helppoja, ja ne on selostettu tarkasti. Asentoja voi hakea tarkoituksen mukaan tai sen mukaan, mihin vuorokaudenaikaan ne sopivat. Kaikista harjoituksista on kerrottu myös n

Sami Parkkisen Punainen pyörre pisti silmääni heti tutustuessani Gummeruksen kevään esitteeseen. Kirja on lähitulevaisuuteen sijoittuva dystopia, jonka tapahtumapaikkana on lisäksi vielä Suomi. Kirjan takakannen mukaan kyseessä on eksistentiaalinen scifi-trilleri, joten kiinnostukseni oli taattu. Punaisen pyörteen päähenkilö on CJ Hakala, joka on liittynyt armeijaan paetakseen menneisyyttään. Häntä koulutetaan yksinkertaiseen työhön, jonka tarkoitusta ei miehelle paljasteta. Kun koulutus on ohi, mies lähetään odottelemaan ohjeita. Eräänä päivänä tapahtumat lähtevät vyörymään ja CJ huomaa koulutuksensa liittyvän ihmisten fysiologiseen parantelemiseen. Pian miestä jahdataan pitkin teollisuusalueita ja kesyttömiä korpimaita. Päähenkilön lisäksi kertojina toimivat muun muassa armeijan ja poliisin edustajat, jotka sotkeutuvat outoon tapahtumavyyhtiin. Kerronta tapahtuu aina kyseisen henkilön lähtökohdista, joten tarinaan jää runsaasti aukkoja. Niitä paikkaillaan satunnaisesti, ja vasta

Pierre Pevelin Kardinaalin miekat sijoittuu 1600-luvun Ranskaan, jota kardinaali Richelieu käytännössä hallitsee. Hovi on täynnä juonittelijoita ja vakoilijoita, joista suurimpana uhkana ovat Ranskan verivihollisen Espanjan kätyrit. Kaiken lisäksi ikivanhat ja äärimmäisen vaaralliset lohikäärmeet yrittävät aiheuttaa sekaannusta molempien maiden hoveissa. Lohikäärmeet ovat verhoutuneet ihmisten hahmoon ja niillä on omat tarkoitusperänsä. Yhtä tällaista hovin juonta ratkomaan kootaan uudestaan Kardinaalin miekat -niminen taistelijajoukko, joka hajosi muutamia vuosia aikaisemmin sisäisen petoksen takia. Joukkueen johtajana toimii luotettava ja paljon kokenut kapteeni La Fargue. Kapteenillakin on kuitenkin menneisyydessään asioita, joista eivät tiedä edes hänen omat joukkonsa. Kirjan rakenne hämmensi minua varsinkin aluksi. Kardinaalin miekat lähti hitaasti liikkeelle ja keskittyi esittelemään tarinan henkilöitä. Yleensä tällainen rakenne on yleistä sarjoissa, mutta ei yksittäisissä t

Pidin todella paljon Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo -kirjasta. Tätä uutta kirjaa kohtaan minulla ei ollut kovinkaan suuria odotuksia, sillä harva kirjailija pystyy tekemään kaksi onnistunutta teosta peräkkäin. Hänen varjonsa tarina on kertomus kaksosista, rakkaudesta, vanhenemisesta ja kuolemasta. Kaksosia lukuun ottamatta teemat ovat siis samoja kuin Aikamatkustajassakin. Parasta kirjassa onkin Niffeneggerin kyky kirjoittaa menettämisestä ja siitä, miten ihmiset kamppailevat läheisyyden ja etäisyyden kanssa. Tarina kertoo samaan aikaan useita kertomuksia, jotka tapahtuvat talossa hautausmaan laidalla. Mies menettää rakastettunsa, kaksoset saavat erikoisen perinnön ja nainen jättää miehen. En kerro juonesta sen enempää sillä se on mielestäni muutenkin niin ennalta arvattava. Kirja alkoi hyvin ja nautiskelin onnistuneesta kerronnasta. Loppupuoli kirjasta ei kuitenkaan oikein toiminut. Se jäi jotenkin epätasapainoon, kun tosia juonenpäitä pyrittiin sulkemaan liikaa ja