Kirjamielellä

Jotenkin on ollut niin ankea sunnuntai, että piti hetkeksi paeta lomamuistoihin. Egyptin-lomalle oli tietysti pakattava mukaan myös yksi egyptiläinen kirjailija. Koska edellisellä reissulla yllätyin positiivisesti Naguib Mahfouzin Palatsikadusta , valitsin mukaan saman trilogian toisen osan, Intohimon palatsin . Kirjojen nimet viittaavat niihin Kairon katuihin, joilla perhettä asuu. Intohimon palatsi jatkaa aika lailla siitä, mihin edellinen kirja loppui. Perheen tyttäret ovat perustaneet omat perheensä ja asuvat muualla, mutta pojat asuvat kotona. Vanhin poika on palannut epäonnistuneen avioliiton jälkeen kotiin ja nuorin vasta opiskelee. Perheen äiti jää kirjassa lähes vallan taka-alalle, ja huomio kiinnittyy pelkästään perheen miehiin ja heidän naisseikkailuihinsa ja -huoliinsa. Toisin kuin Palatsikatu , tämä Intohimon palatsi ei yllättänytkään mukavasti. Edellisen kirjan perhe-elämän tutkailu on nyt vaihtunut perheen miesten sisäisiksi ajatuksiksi ja loputtomaksi pään sisäise...

Jos teistä on tuntunut siltä, että tämä blogi on ollut lomalla, se on aivan totta. Palasimme nimittäin eilen viikon reissulta Egyptistä, jonne menimme hakemaan aurinkoa ja laiskottelua. Minulle laiskottelu tarkoittaa tietysti kirjojen lukemista, joten kirjamieli on nyt oikein levännyt. Kuvassa hiukan ennakkotietoa siitä, mitä lomalla tuli luettua. Pakkasin mukaan erityisesti kirjoja, joita pidin varmoina hyvinä lukukokemuksina mutta joiden lukeminen oli syystä tai toisesta lykkääntynyt. En pettynyt näistä kirjoista yhteenkään. Mukana oli myös yksi Egypti-kirja eli Naguib Mahfouzin Kairo -trilogian toinen osa. Arvioita kirjoista on tulossa piakkoin!

Yacoubian-talon tarinat oli toinen egyptiläisen kirjailijan kirja, joka minulla oli lomalla mukana. Olin lukenut kirjasta netistä, mutta varausjono kirjastossa oli liian pitkä. Sain kirjan kuitenkin yllättäen lainaan kirjaston Bestseller-pöydältä, joten totta kai se piti ottaa lomalle mukaan. Yacoubian-talon tarinat kertoo kairolaisen talon asukkaista. Talossa on aikoinaan ollut varakkaiden asuntoja, mutta se on pikkuhiljaa muuttunut tavallisen väen taloksi. Asukkaat ovat ottaneet myös katon ahtaat varastotilat asuinkäyttöön. Asukkaat ovat hyvin erilaisia ihmisiä, mutta he asuvat pääosin sulassa sovussa. Kirja sijoittuu nykyaikaan ja sen tärkeänä teemana on perinteisten arvojen ja nykypäivän kohtaaminen. Kirja oli periaatteessa ihan kiinnostava ja hyvin kirjoitettu, mutta ei silti herättänyt minussa erikoisemmin tunteita. Tuli vähän sellainen olo, että kirjailija oli tehnyt "rankan" teoksen ja mahduttanut kirjaan mm. homoseksualisuutta, terrorismia ja urallaan sängyn k...

Egyptin-loman paras tuttavuus oli Naguib Mahfouzin Palatsikatu -kirja. En ollut kuullut Mahfouzista koskaan aikaisemmin, vaikka hän on voittanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon, vaan kirjailija löytyi ahkeran googlettelun avulla. Palatsikatu on Kairo -trilogian ensimmäinen osa ja yksinäänkin melko paksu teos. Kirjan pituus vähän pelotti minua ennakkoon, mutta kirja osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi ja helposti luettavaksi. Kirja kertoo 1900-luvun alussa Palatsikadulla asuvasta kairolaisesta perheestä. Perheen isä on kotioloissa erittäin ankara mutta ystäviensä kanssa hän muuttuu aivan toiseksi ihmiseksi. Hän viihtyy muiden miesten kanssa pikkutunneilla juhlissa ja rakastajattariensa luona vitsaillen ja laulaen. Muulle perheelle isä on kuitenkin totaalinen auktoriteetti, jota lapset ja vaimokin pelkäävät. Perheen naiset ovat tiukasti vahdittuja ja pysyvät piilossa katseilta myös omasta halustaan. Palatsikatu avasi minulle todella paljon Egyptin historiaa ja varsinkin ihmisten ...

Blogi oli lyhyellä tauolla, sillä olin viikon löhölomalla Egyptissä. Mukana reissussa oli paljon kirjoja, sillä ajatuksena oli imeä auringonvaloa sekä rentoutua altaalla ja rannalla. Suunnitelmat onnistuivatkin täydellisesti. Kirjoja tuli luettua melkein yksi päivässä. Mukana minulla oli fantasiaa ja kahden egyptiläisen kirjailijan teokset, mutta niistä lisää hiukan myöhemmin.