Kirjamielellä

Ajattelin aloittaa tällaisen pienen kirjoitussarjan, jossa käyn läpi minulle tärkeitä kirjailijoita. Aloitan Margaret Atwoodista , sillä hän on jostain syystä ollut viime aikoina niin paljon ajatuksissani ja esillä blogeissakin. Tutustuin Atwoodin kirjoihin, kun olin ehkä 25-vuotias – en muista ihan tarkkaan. Eräs ystäväni suositteli kirjailijaa minulle juuri, kun olin sattumalta ostanut Nimeltään Grace -kirjan pokkarina alennuksesta. Kirja teki minuun valtavan suuren vaikutuksen. Luin melko pian myös Sokean surmaajan ja Orjattaresi , jotka kuuluvatkin mielestäni Atwoodin parhaiden kirjojen joukkoon. Ensi-ihastumisen jälkeen Atwood vähän unohtui minulta, ja vasta kirjallisuustieteen opinnot herättivät vanhan rakkauden. Eräällä kurssilla oli luettavana Atwoodin kirja Yli veden , jonka kautta tutustuin ekokritiikkiin ja ekofeminismiin. Tätä kirjaa ei kai yleisesti pidetä mitenkään huikeana, mutta sillä on minulle suuri merkitys sekä henkilökohtaisesti että noiden minulle tärkeiden ...

Tämän syksyn uutuuskirjoista odotin eniten Margaret Atwoodin Herran tarhureita . Kyseessä on Oryx ja Crake -kirjan sisarteos, joka kertoo samasta Vedettömästä tulvasta, epidemiasta, joka tuhoaa lähes koko ihmiskunnan. Kirjat lomittuvat toisiinsa ja jatkavat toistensa tarinoita. Myös aika monet tutut henkilöt ovat siirtyneet tähän uuteen kirjaan. Kirja varmasti toimii yksinäänkin, mutta kannattaa ehkä kuitenkin lukea Oryx ja Crake ennen tätä kirjaa. Herran tarhurit kertoo saman nimisestä uskonlahkosta, joka varautuu pahimpaan, eli ihmiskunnan loppuun. Lahko opettaa lapsiaan elämään ilman luonnon riistämistä kierrättämällä, keräämällä ja kasvattamalla. Se on heidän mielestään ainoa keino selvitä sitten, kun Vedetön tulva tulee ja yhteiskunta tuhoutuu. Tarhurit elävät suojassa omissa puutarhoissaan yhteiskunnan pohjasakan naapureina halveksittuina ja vihattuinakin. Kirja rakentuu kahden naisen tarinan kautta. Toby, naisista vanhempi tulee tarhureiden luo vähän vahingossa. E...

Nyt pitää hehkuttaa. Margaret Atwoodin uusin kirja Year of the Flood ilmestyy suomeksi syksyllä nimellä Herran tarhurit . Ekokriittinen aihe on todella kiinnostava ja ajankohtainen. Kiinnostavaa nähdä myös, miten tuo linkittyy Oryx ja Crake -kirjaan. En malttaisi odottaa. Atwoodilla on muuten myös Year of the Flood - blogi , joka on keskittynyt lähinnä kirjakiertueeseen. Lisätietoja suomennoksesta Otavan sivuilta .

Idea tähän mielikuvitusleikkiin on Kirjapedolta , sillä huomaisin hänen blogissaan listauksen kirjailijoista, joita hän ottaisi mukaan autiolle saarelle. Aloin miettiä, mitä kirjoja minä ottaisin mukaan autiolle saarelle. Jos leikitään, että mukaan saisi ottaa yhden kirjailija koko tuotannon, kuka se kirjailija voisi olla? Ja millä kriteereillä kirjailija pitäisi valita? Pitäisikö valita kirjailija, jolla on paljon kirjoja, vai sellainen, jolla on muutama todella hyvä kirja? Korvaako määrä laadun? Entä pitäisikö kirjailijan tuotannon olla jo valmiiksi tuttua, että voisi luottaa laatuun? Vai pitäisikö valita ihan uusi kirjailija – vaikka sellainen, jota on kehuttu, mutta johon ei ole vielä tutustunut? Aika vaikeaa. Luulen, että minun aution saaren -kirjailijani olisi Margaret Atwood. Olen lukenut suurimman osan hänen suomennetuista kirjoistaan, mutta se ei haittaa, koska kirjat kestävät kyllä useita lukukertoja. Lisäksi hänen laatuunsa voi luottaa, joten vielä lukemattomatkin kirjat tod...

Aakkoshaasteen ensimmäinen kirja on luettu! A-kirjaimeksi valitsin Margaret Atwoodin Oryx ja Crake -kirjan. Olin lykännyt kirjan lukemista, koska se vaikutti niin paksulta, mutta lopulta kirjan luki kuitenkin todella nopeasti. Oryx ja Crake kertoo ihmiskunnan lopusta ja geeniteknologian houkutuksista ja vaaroista. Kirja sijoittuu määrittelemättömään tulevaisuuteen, jossa ihmiskunta on lähes kokonaan tuhoutunut. Päähenkilö, Lumimies, käy läpi tapahtumia tuhoa ennen aikana, jolloin maailma oli jakaantunut kahtia. Koulutetut ja älykkäät ihmiset elivät suojassa rahvaalta. He leikittelivät geenitekniikalla ja kehittelivät paranneltuja eläimiä, lääkkeitä, sairauksia ja elintarvikkeita. Lopulta sairaudet tuhosivat lähes koko ihmiskunnan ja jäljelle jää vain pieni ryhmä geenitekniikalla paranneltuja ihmisiä - ja Lumimies. Tämä ei ole ehkä Atwoodin parhaita kirjoja, mutta herättää silti monia ajatuksia. Ihmiskunta on kirjassa ajautunut niin pitkälle keinotekoisuuteen, että koko elämä näytt...

Minulta on kysytty, miksi aikuinen lukee fantasiakirjallisuutta. En ole koskaan ihmeemmin ajatellut asiaa, koska minulle se on ollut aina ihan luontevaa. Miksi ei lukisi? Fantasia- ja scifi-kirjallisuutta on niin monenlaista, että moni aikuinen on tietämättään lukenut sitä – esimerkiksi Margaret Atwoodin Orjattaresi-kirjan tai Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi. Fantasia- ja scifi-kirjallisuus on ehkä se äärimäisin keino etäännyttää tapahtumat pois lukijan kokemuspiiristä. Näin voidaan pohtia mitä tahansa ilmiötä vapaana kaikista sitä todellisuudessa rajoittavista asioista. Esimerkkinä voi olla vaikka juuri nyt lukemani Neil Gaimanin kirja Neverwhere – maanalainen Lontoo. Siinä tutun Lontoon alapuolella sijaitsee toisenlainen Lontoo, jonka kurjia ja likaisia asukkaita yläpuolisen kaupungin asukkaat eivät edes huomaa. Milloin viimeksi jätit tahallaan huomaamatta jonkun ihmisen, joka ei sopinut normeihin? Minua miellyttää suuresti myös se, että hyvää fantasia- tai scifi-kirjaa l...

Olen koonnut kesäkirjalistan, jota suosittelin lukupiiriläisille. Listalla on sekä aiemmin lukemiani kirjoja, jotka haluaisin lukea uudelleen ja kirjoja, joita en ole itsekään lukenut vielä. Göran Schildt: Odysseuksen vanavedessä Charlotte Perkins Gilman: Herland Margaret Atwood: Oryx ja Crake Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo Carol Shields: Jane Austen Marion Zimmer Bradley: Avalonin usvat Joanne Harris: Pieni suklaapuoti tai Kesäviiniä Agatha Christie: Kymmenen pientä neekeripoikaa Kesälomani alkaa muutaman päivän päästä, koten otollista lukuaikaa on siis edessä. Minulla on tällä hetkellä kuitenkin kesken mm. Volter Kilven Alastalon salissa, joten se vie lukuaikaa. Kirja on kuitenkin jo voiton puolella, luettavaa on enää (vielä) parisataa sivua.