Kirjamielellä

Jokin aika sitten törmäsin sattumalta kotimaiseen eeppiseen fantasiaan, kaksiosaiseen Mantereet -kirjaan. En ollut koskaan kuullutkaan tästä kirjasta, joka on kirjoitettu salanimellä T. P. Moucantur , ja jonka kansikin on varsin kotikutoisen näköinen. Odotukseni kirjaa kohtaan eivät olleet kovinkaan korkeita, mutta koska suomalainen fantasia kiinnostaa, piti kirjaan tietysti tutustua. Mantereiden tarina lähtee liikkeelle, kun eräs aateliseen sukuun kuuluva nuori mies päätyy mukaan uhkarohkeaan seikkailuun, jonka tarkoituksena on selvittää mystisen merivirran syytä. Merivirta on ilmestynyt mantereen pohjoispuolelle jo sukupolvia sitten, mutta kukaan ei tiedä minkä takia. Mukaan matkalle lähtee sekalainen joukko ihmisiä, joilla on erityistaitoja esimerkiksi taistelussa tai taikuudessa. Samalla kirja on myös jossain määrin kasvukertomus, ja on siinä havaittavissa yhteiskunnallista sanomaakin. Olen lukenut nyt kirjan ensimmäisen osan ja olen positiivisesti yllättynyt. Mantereiden alku

Ulla Viertola on minulle aivan uusi tuttavuus. Rautasynty on kirjailijan ensimmäinen aikuisille suunnattu kirja, mutta hän on julkaissut aikaisemmin kolmiosaisen nuortenfantasiasarjan, Oman keisarien aikakirjat . Halusin ehdottomasti lukea Rautasynnyn , sillä sen juoni kuullosti kiinnostavalta ja tokihan suomalaista fantasiaa pitää tukea. Rautasynty kertoo luostarissa kasvaneesta Avrasta, joka ajautuu hankaluuksiin pappien kanssa. Luostarin tytöt on pidetty visusti erossa kaikesta muusta maailmasta, joten luostarin ulkopuolella Avra on eksyksissä. Hän joutuu luottamaan Raudan ja kullan maan ihmisiin, joista jotkut auttavat ja toiset taas vainoavat häntä. Samaan aikaan maahan valitaan kuningasta, joten rahvas joutuu tietysti kärsimään sodasta ja ryöstelyistä. Pitää ihailla kirjailijan rohkeutta lähteä toteuttamaan näin monipolvista tarinaa, jossa on valtava määrä ihmisiäkin. Parhaimmillaan kirja toimii oikein hyvin: teksti on sujuvaa ja joutuisasti kulkeva tarina tempaa lukijan muk