Kirjamielellä

Kotoisten omenapuidemme takana on paljon historiaa, ihmisiä ja kokeiluja. Koska olen saanut kunniatehtäväkseni elvyttää muutaman omenapuun, päätin tutustua omenapuihin vähän tarkemmin asiantuntijoiden opastuksella. Anssi Krannila on hortonomi, puutarhaneuvos ja Hirvensalmen taimitarhan omenanviljelijä ja Anne Paalo on toimittaja ja tietokirjailija. He ovat yhdistäneet voimansa ja kirjoittaneet Omenapuu -kirjan kotimaisista omenapuista. Omenapuun historia ulottuu myytteihin asti, mutta kirja paneutuu historiaosuudessaan kuitenkin tunnettuun historiaan. Varsinkin kotimainen omenankasvatus on etusijalla. Täytyy sanoa, että omenan historia Suomessa on pidempi ja kiinnostavampi kuin ajattelinkaan. Monet epäonnistumiset ja pakkastalvet ovat koetelleet omenoita, mutta sattumat ja sinnikkäät puutarhurit ovat aina onnistuneet pelastamaan omenapuut jälkipolville. Omenapuu- kirja kertoo hyvin seikkaperäisesti ja tarkasti omenapuun viljelystä ja kasvattamisesta. Se näyttää kuvien avulla muun m...

Toiveita tietokirjojen arvioimisesta kirjablogeissa on kuulunut jonkin verran. Viimeksi törmäsin niihin pyytäessäni palautetta 3-vuotisarvontani yhteydessä. Koska olen suorittanut tänä kesänä viestinnän perusopintoja, on tullut luettua myös paljon viestinnän oppikirjoja ja muita viestintää käsitteleviä kirjoja. Niiden taso on ollut hyvin kirjavaa, joten on ehkä syytä arvioida niitä hiukan blogissakin. Tästä seuraavasta kirjasta on hauska kirjoittaa, koska se oli niin mielenkiintoinen ja lisäksi vielä hyvä oppikirjakin. Anu Kantolan toimittama Hetken hallitsijat – julkinen elämä notkeassa yhteiskunnassa kertoo julkisuuden muutoksesta, skandaaleista sekä muutoksesta poliitikkojen ja journalistien arvomaailmassa. Suuren painoarvon kirjassa saa pitkään mediassa vellonut vaalirahaskandaali syineen ja seurauksineen. Minua kiehtoi Hetken hallitsijat - kirjassa eniten skandaalien osuus (Mikä onni, että sitä kysyttiin myös tentissä!). Arkijärjellä ajateltuna mediassa esillä olevat skandaa...

Tänään on ollut Luonnonkukkien päivä , jonka kunniaksi olisi järjestetty kaikenlaisia luonto- ja kasvikierroksia ympäri Suomea. Tutkailin vaihtoehtoja muutama päivä sitten, ja tarjolla olisikin ollut monenlaisia opastettuja tapahtumia. Sää on kuitenkin olennainen osa tällaisia retkiä, joten jätin asian hautumaan. Ja niinhän se rankkasade sieltä tulikin helleviikon päätteeksi. Luonnonkukkien päivää voi onneksi viettää myös kotisohvalla kirjallisuuden avulla. Hauskan vierailun kasvien maailmaan ja niiden opettamisen historiaan tarjoaa vaikka tämä herttainen Luonnonkasvit -kirja. Siihen on siirretty Edgar Hahnewallin maalaamat 1950-luvun kasvitaulut. Tämä erilainen kasvikirja on viehättävä ja nostalginen taidekirja, jonka avulla kyllä kasvien tunnistuskin onnistuu, sillä maalaukset ovat uskomattoman tarkkoja ja yksityiskohtaisia. Parhaimmillaan kirja on kuitenkin näin sohvalukemisena, sillä piirrosten ja nimien lisäksi tauluissa ei ole muuta kuvausta kasveista. Luonnonkasvit -kirj...

Tässä loppuvuonna on ilmestynyt kaksi todella mahtavaa tietokirjaa historiasta. En ole kumpaakaan vielä ehtinyt lukea kuin pätkissä, mutta olen tutustunut niihin kuitenkin jo niin paljon, että voin suositella niitä joulupakettiin historiaan hurahtaneille. Olisi nimittäin sääli, jos näin mahtavat kirjat eivät päätyisi mahdollisimman monen lukijan käsiin. Jaakko Hämeen-Anttila ja Inka Nokso-Koivisto: Kalifien kirjastossa – arabialais-islamilaisen tieteen historia Yksi suomalaisia suosikkikirjailijoitani on ehdottomasti Jaakko Hämeen-Anttila , joka on kirjoittanut monta kiehtovaa tietokirjaa ja vielä kääntänyt Tuhat ja yksi yötäkin uudestaan. Tällä kertaa hän on tarttunut Inka Nokso-Koiviston kanssa arabialaisen tieteen historiaan. Se linkittyy niin voimakkaasti sekä kreikkalaiseen tieteen kehitykseen että keskiajan länsimaiseen tieteen perinteeseen, että ymmärtääkseen yhtä pitää ymmärtää myös muita. Kalifien kirjastossa jakaantuu kahteen osaan, joissa ensin sijoitetaan arabialaine...

En erityisemmin pidä tästä pimeästä vuodenajasta, mutta jotain hyvää siitäkin sentään löytyy. Pimeä taivas nimittäin mahdollistaa tähtien tiirailun. Minulla oli nuorena usein tapana maata sängyssä pimeässä huoneessa ja katsella tähtitaivasta. Täällä Helsingissä tähtien katselu ei onnistu aivan yhtä helposti, sillä valosaastetta on ihan liikaa. Onneksi ne kaikkein kirkkaimmat tähdet näkyvät myös kaupunkialueilla. Jos olet miettinyt, mitä kaikkea tähtitaivaalla liikkuu, kannattaa tutustua Markus Hotakaisen kirjaan Pohjoinen tähtitaivas . Se on helppotajuinen ohjekirja, jonka avulla voi tutustua tähtitaivaaseen myös ilman aiempaa tietoa. Pohjoinen tähtitaivas opastaa lähes kädestä pitäen taivaalle tähyilyn salaisuudet. Kirjan alussa on perustietoa avaruudesta, tähdistä ja tähtikarttojen lukemisesta. Sen jälkeen paneudutaan tähdistöihin, planeettoihin ja lopuksi vielä kerrotaan tähtien tarkkailuun tarvittavista välineistä. Minua viehättää Pohjoinen tähtitaivas - kirjassa erityisest...

Tietokirjat ovat vähemmistössä kirjablogeissa, ja syytkin ovat ihan selviä: tietokirjojen lukeminen on hidasta ja sisäistäminen vaikeampaa kuin kaunokirjallisuuden. Tai nuo ovat ainakin minun syyni. Lisäksi tietokirjoista on vaikea kirjoittaa, kun ei voi olla ihan varma, onko sisäistänyt kirjan sanoman kokonaan. Tuntuu myös hassulta poimia kirjasta esille vain joitain yksityiskohtia. Tietokirjoista saa kuitenkin harvoin samanlaisia lukukokemuksia kuin kaunokirjallisuudesta. Yritän nyt kuitenkin kirjoittaa jotain yhdestä erittäin mielenkiintoisesta mutta myös aika hankalasta kirjasta. Kyseessä on kotimainen tietokirja kertomusten tutkimuksesta, Mari Hatavaran , Markku Lehtimäen ja Pekka Tammen toimittama Luonnolliset ja luonnottomat kertomukset – jälkiklassisen narratologian suuntia . Tunnustan, että en ole lukenut kirjaa kannesta kanteen, vaan lukemiseni on ollut hyppelyä, silmäilyä, palaamista ja uudelleenlukua. Se on minun tyylini silloin, kun luen tietokirjaa omaksi ilokseni. Ke...

Kiinnostuin tästä Celine Steenin ja Joni Marie Newmanin Vegaanikeittiön käsikirjasta alunperin siksi, että se näyttää yksinkertaisesti vain niin söpöltä. Hauska pokkarikoko ja pyöristetyt kulmat yhdistettynä retroväreihin tekevät kirjasta jotenkin kovin sympaattisen oloisen. Sama sympaattisuus jatkuu myös kirjan sisällä. Minusta on aina kiinnostavaa, miten vegaanikirjoissa puhutaan lihansyöjäihmisistä, ja vaikka tämä kirja onkin aatteessaan ehdoton, on sen puhuttelutapa kuitenkin hauska. Väliotsikoissa kehotetaan esimerkiksi päästämään lehmät kotiin. Vegaanikeittiön käsikirja on helposti lähestyttävä ja tuntuu toimivan tosi hyvin, vaikka onkin käännöskirja. Vegaanikeittiön käsikirja on siitä hyvä lisä keittokirjojen joukkoon, että se todellakin on sitä, mitä lupaa, eli käsikirja. Se neuvoo, miten tiettyjä aineksia voidaan välttää ruokavaliossa ja mitä niiden korvaamiseksi voidaan käyttää. Tällaisia aineksia ovat maitotuotteet, kananmuna, liha, hunaja ja liivate sekä gluteeni...

Lukupiirimme valitsi tällä kertaa luettavaksi Anna Kortelaisen Virginie! -kirjan. Se kertoo Albert Edelfeltin rakastajattaren tarinaa – sen verran, mitä siitä tiedetään tai arvaillaan. Osa lukupiiriläisistä oli kirjan jo lukenut aikaisemminkin, mutta kaikki halusivat sen kuitenkin nyt lukea uudestaan. Minä luin kirjan ensimmäistä kertaa, vaikka olenkin usein ihaillut kirja kantta ja ajatellut, että se pitäisi lukea. Tiedot Virginiestä ovat vähäisiä. Epäillään, että taiteilijalla oli Pariisissa tuon niminen malli ja rakastajatar, ja joidenkin lähteiden mukaan parilla oli kaksi lastakin. Mutta kuka Virginie todellisuudessa oli, ja voiko lapsien jälkeläisiä vielä löytyä jostain? Kirjan rakenne muodostuu Kortelaisen tutkimuksista ja pyrkimyksistä Virginien henkilöllisyyden selvittämiseen. Tutkijan mutkikas tie vie arkistoista Pariisin kaduille ja Ranskan maaseudulle. Anna Kortelainen asettaa itsensä kirjan kertojan asemaan, ja muuttuu näin itsekin puolittain fiktiiviseksi hahmoksi. Kir...

En ole varmaan koskaan lukenut mitään keittokirjaa näin tarkasti kuin tätä Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville -kirjaa. Monipuolisen tieto- ja keittokirjan ovat tehneet Tuuli Kaskinen , Outi Kuittinen , Saija-Riitta Sadeoja ja Anna Talasniemi . Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville koostuu sekä resepteistä että runsaista tieto-osuuksista, joissa kerrotaan ilmastoystävällisestä ruoanlaitosta. Myös kaikkien kirjan reseptien hiilijalanjälki on laskettu, mikä onkin minusta hyvä idea. Muutenkin kirjan esimerkit ovat yksinkertaisia ja niiden avulla näkee aika helposti, millainen ero on esimerkiksi avomaanporkkanan ja ympärivuotisen kasvihuonekurkun hiilijalanjäljellä. Jälkimmäisellä se on jopa isompi kuin broilerilla. Juuri tällaiset tiedot ovatkin minusta kirjan parasta antia. Vaikka olen lukenut Kausiruokaa- kirjaa enemmän kuin muita keittokirjoja, en ole kuitenkaan tehnyt suoraan kirjan ohjeilla yhtään ruokaa. Sen sijaan olen soveltanut sen reseptejä usein. J...

Saariseikkailut jatkuvat, mutta tällä kertaa tietokirjan muodossa. Tai eihän tämä ihan puhdas tietokirja ole, vaan ehkä tieto- ja taidekirjan välimuoto. Ove Enqvistin ja Taneli Eskolan teos Kruunun jalokivet – Vallisaari ja Kuninkaansaari kertoo näiden Helsingin edustalla olevien saarten historiasta ja esittelee saaria runsain valokuvin. Kuninkaansaari ja Vallisaari ovat kuulunet ihan viime vuosiin asti puolustusvoimien omistukseen, eikä saarille ole ollut pääsyä muilla kuin puolustusvoimien työntekijöillä. Yksi Vallisaarella 80-luvulla palvelleista on kirjan kirjoittaja Ove Enqvist. Hän on kirjoittanut useita kirjoja rannikkopuolustuksesta ja selvästi tuntee erittäin hyvin näiden kirjan saarten historian. Taneli Eskola on kuvissaan tuonut esille saaren luontoa, ränsistyneitä rakennuksia, linnoituksia ja tyhjiä asevarastoja. Luonto on työntymässä rakennuksiin pikkuhiljaa. Monenlaisia kiinnostavia yksityiskohtia on kuvattu sekä kesällä että syksyn räntäsateessa ja talvellakin. Eskol...

Käsityöihmiset tietävät, että neulevimma alkaa jo heinäkuussa. Pari päivää sitten ilmestyi Novitan syksyn lehti, jossa esitellään neulemallien lisäksi myös syksyn uudet värit ja langat. Mikä ihme siinä onkaan, että syksyn värit näyttävät aina niin herkullisilta? Neulevimman innostamana tutustuin myös pariin keväällä ilmestyneeseen käsityökirjaan. Isoäidinneliöt olivat Novitan lehdessä esillä runsaasti, mutta itse olen aika kyllästynyt niihin. Olen nimittäin jo virkannut yhden torkkupeiton jämälangoista isoäidinneliöitä yhdistellen. Onneksi Jan Eatonin 200 virkattua ruutua -kirjasta löytyy paljon vaihtoehtoja ainaiseen perusneliöön. 200 virkattua ruutua esittelee erilaisia virkkausmalleja pitsiruuduista kohopintaisiin ja värien yhdistämiseen. Siitä löytyy myös tietoa virkkaustekniikoista ja jopa valmiiden töiden säilyttämisestä. Malliruutujen lisäksi kirja neuvoo, mihin malleihin ruutuja kannattaa kokeilla yhdistää. Kaikki malliruudut ovat saman kokoisia, joten niitä voi yhdistellä ...

Olen chilin suhteen ihan vasta-alkaja, sillä olen alkanut käyttää sitä ruoassa toden teolla vasta viime syksynä. Olen toki sitäkin ennen pitänyt tulisista mauista, mutta vasta chilin terveysvaikutuksista luettuani olen ottanut sen ihan päivittäiseen käyttöön. Kun siis huomasin tämän suht tuoreen Michael Harwoodin Pirullisen kuuman chilikirjan , piti reseptejä päästä kokeilemaan. Pirullisen kuuma chilikirja kertoo chilin historiasta, esittelee erilaisia chililaatuja ja antaa sitten reseptejä niiden käyttöön. Olin vähän pettynyt siitä, ettei kirjassa ollut kuin ihan lyhyesti mainittu chilien kasvattaminen, sillä sitä tekisi mieli joskus kokeilla. Kirja on kuitenkin ennen kaikkea ruokakirja, jossa on paljon erilaisia reseptejä chiliruokien valmistamiseen. Varsinkin erilaiset tahnat ja salsat vaikuttavat houkuttelevilta. Niitä on kaiken lisäksi niin helppo tehdä, että uskon reseptien myös pääsevän käyttöön. Ulkoasultaan Pirullisen kuuma chilikirja vie ajatuksen Meksikon suuntaan, m...

Taisin vahingossa vähän huijata tuossa edellisessä kirjoituksessani, kun väitin, että minulla on poikkeuksellisesti luvussa vain yksi kirja. Olin näköjään ihan unohtanut, että luin myös tätä Jaana Kapari-Jatan Pollomuhku ja Posityyhtynen -kirjaa. Kirja on kulkenut laukussani jonkin aikaa, ja olen lueskellut sitä suurella mielenkiinnolla silloin tällöin. Jaana Kapari-Jatta tuli muutama vuosi sitten tutuksi lähes kaikille kirjoja lukeville suomalaisille, sillä hän suomensi Harry Potter -kirjat. Samalla Kapari-Jatta tuli tehneeksi myös suuren palveluksen kääntäjille, sillä Pottereiden myötä yleisö kiinnostui ihan uudella tavalla kääntämisestä. Pottereiden suomentaja joutuikin aikamoiseen pyöritykseen ja suurten odotusten kohteeksi aina, kun uusi käännettävä kirja julkaistiin. Pollomuhku ja Posityyhtynen on Jaana Kapari-Jatan kirjoittama kirja, jossa hän pohtii (työ)suhdettaan Potter -kirjoihin. Pollomuhku ja Posityyhtynen vastaa moniin Harry Potter -fanien kysymyksiin, mutta kirjassa ...

Vaikka teenkin aika paljon käsitöitä, en silti yleensä ole lukenut käsityökirjoja. Minua epäilyttää kirjan hankkiminen parinkymmenen ohjeen takia, sillä silloin tuntuu, että kirja menee tavallaan hukkaan. Toisaalta minulla on kyllä kymmeniä keittokirjoja, joista en välttämättä ole tehnyt yhtään ruokaa, joten tunnustan ristiriitaisen ajatteluni. Kun neulekirja lupaa yli 300 neulemallia, en kuitenkaan voi olla kokeilematta. Mary Webbin Pieni suuri neulekirja – 300+ modernia ja perinteistä mallineuletta saa toimia neulekirjojen koekaniinina. Näppärän kokoinen kirja vaikuttaakin heti lupaavalta. Ohjeet eivät ainakaan lopu kesken. Pienen suuren neulekirjan alussa opetetaan neulomisen perustekniikat kuvien ja ohjeiden avulla. Sen jälkeen käydään läpi neulomisen vaiheet silmukoiden luomisesta viimeistelyyn ja kappaleiden liittämiseen. Tämän jälkeen esitellään erilaisia neulepintoja yksinkertaisista malleista vaikeisiin pitsikuvioihin. Mallineuleet on vielä jaettu vaikeustason mukaan. Ohj...

Uni on mielenkiintoinen asia. Se on myös asia, jota ei usein osaa arvostaa silloin, kun nukkuminen on normaalia. Unettomuus on kuitenkin yllättävän yleistä ja varmasti kaikki ihmiset ovat joskus elämässään kärsineet edes tilapäisestä unettomuudesta. Vaikka tästä blogista ei olekaan tulossa mitään terveysblogia, ajattelin nostaa esille Markku Partisen ja Maarit Huovisen kirjan Unikoulu aikuisille – Opi selättämään unettomuus . Unikoulu aikuisille sisältää uusinta tietoa unettomuudesta ja sen hoidosta. Lisäksi kirja on helposti lähestyttävä ja helppotajuinen. Se on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen osa sisältää runsaasti tietoa nukkumisesta ja unettomuudesta. Kirjan toisessa osassa pureudutaan unettomuuden syiden selvittämiseen ja unettomuuden hoitoon. Kolmas osa sisältää lähteitä ja liitteitä, joiden joukossa on myös apuvälineitä oman unettomuuden tutkimiseen. Kirja painottuu sellaisiin asioihin, joita jokainen voi tehdä itse parantaakseen untaan. Unikoulu aikuisille anta...

Luen mielelläni sekä kasvi- että kielikirjoja, joten voitte varmaan arvata riemuni, kun huomasin tämän sekä kasveja että suomen kielen historiaa käsittelevän kirjan. Kaisa Häkkisen ja Terttu Lempiäisen Aaloesta öljypuuhun – suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan paneutuu nimensä mukaan vanhoihin mainintoihin kasveista ja tutkii sekä nimien että kasvien alkuperää. Kaisa Häkkinen on minulle ennestään tuttu kirjailija, sillä olen lukenut monia hänen kirjoittamiaan kirjoja suomen kielen historiasta. Aaloesta öljypuuhun -kirjaan on kerätty vanhimpia suomen kirjakielessä mainittuja kasveja, joita Suomen kirjakielen isä , Agricola , on esitellyt teoksissaan. Monet kirjan kasveista on mainittu Agricolan vuonna 1544 ilmestyneen Rucouskirian alkuosan kalenterissa, johon Agricola on koonnut terveysohjeita eurooppalaisesta kansanperinteestä. Yhteensä Agricola mainitsee kaikissa teksteissään nimeltä vajaat 80 kasvia. Kirjan alussa on lyhyt esittely kirjan aineistosta ja kasvien ry...

300 kasvia Suomen luonnossa kuuluu Suomen luonnossa -sarjaan, jossa on useita osia erilaisista luonnoneliöistä ja -ilmiöistä. Kirjan kirjoittaja, Risto Ihamuotila, on luontoharrastaja, jolle kasvit ovat pitkäaikainen kiinnostuksenkohde. Tämä kirja on siis kasviharrastajan kirjoittama, mikä tuo siihen hiukan erilaisen otteen verrattuna tyypillisimpien kasvikirjojen ammattimaiseen näkemykseen. Kirja on jaettu osiin sen mukaan, millaisessa ympäristössä kasvit kasvavat. Näin luonnossa kulkija voi etsiä tuntemattomia kasveja helposti kasvupaikan mukaan. Silloin toki väärään kasvupaikkaan päätynyt kasvi voi jäädä löytymättä kirjasta. Eikä kirjassa tietenkään ole kaikkia kasveja, vaan siihen on koottu Etelä- ja Keski-Suomen yleisimpiä kasveja. On mielenkiintoista huomata, miten helposti tunnistan tiettyjen kasvualueiden kasvit, esimerkiksi mänty- ja kuusimetsän lajit. Sen sijaan lehtojen ja niittyjen kasvien tunnistaminen onkin vaikeampaa. Asuinpaikka vaikuttaa näköjään hyvin paljonkin...

Nyt kun lumet alkavat vihdoin sulaa, on hyvä aika suunnitella kesän retkiä ja matkoja. Suomi on siitä ihanteellinen maa, että ei tarvitse kotoa kauhean kauas lähteä, kun on jo keskellä upeaa kansallispuistoa. Nyt kansallispuistoihin voi tutustua myös Jouni Laaksosen tavallisen retkeilijän näkökulmasta kirjoitetun Retkeilijän kansallispuistot -kirjan avulla. Tänä keväänä ilmestynyt Retkeilijän kansallispuistot esittelee Suomen ympäri maata sijaitsevat 35 kansallispuistoa. Minua ilahduttaa varsinkin se, että Etelä- ja Keski-Suomen kansallispuistot ovat kattavasti mukana. Harvoin täältä etelästä tulee kuitenkaan kauhean pitkälle lähdettyä, joten on hyvä huomata, miten paljon kansallispuistoja on täälläkin suunnalla. Retkeilijän kansallispuistoissa Suomi on lohkottu muutamiin maantieteellisiin osiin, joiden kansallispuistot esitellään ryhmänä. Kaipasin tähän jotain hieman selkeämpää logiikkaa, mutta rehellisyyden nimessä on sanottava, etten sellaista keksinyt kyllä itsekään. Jos suun...

Minun on nykyään aivan pakko lukea lähes jokainen löytämääni ruukkuviljelystä kertova kirja, sillä olen jo usean vuoden ajan kasvattanut kasveja parvekkeella. Ruukkuviljely parvekkeella ei ole helppoa, sillä kuivuminen ja ötökät kiusaavat parvekekasveja enemmän kuin muualla. Olen pikkuhiljaa oppinut valitsemaan parvekkeellemme sellaisia kasveja, jotka sinne parhaiten sopivat. Mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö joka vuosi suunnittelisi sinne jotain uutta. Deborah Schneebeli-Morrellin Yrttitarha ruukussa sopii siis minun kevätsuunnitelmiini enemmän kuin hyvin. Kaikki kirjan yrtit kasvavat erilaisissa ruukuissa, jos siis ruukun käsitettä käytetään laajasti. Kirjan kirjoittaja on nimittäin käyttänyt yrttiruukkuina esimerkiksi vanhoja kattiloita ja naulakkoa. Schneebeli-Morrell kertoo tässä Yrttitarha ruukussa -kirjassa omista kokemuksistaan yrttien kasvattamisessa. Kirjan alussa on perustietoa yrttien kasvattamisesta ja valinnasta sekä erilaisten istutusruukkujen mahdollisuuksista...

Minun tulee luettua todella vähän elämäkertoja, vaikka varsinkin kirjailijoiden elämät minua kiinnostavatkin. Lukupiirimme päätti onneksi ottaa luettavakseen Barbara Stoneyn kirjoittaman Enid Blytonin elämäkerran. Minulla ei ollut Blytonista ennakolta muuta tietoa, kuin että hän oli tuottelias lastenkirjailija, jonka parhaita kirjoja ovat mielestäni Seikkailu -kirjat, vaikka toki Viisikotkin tuli lapsena luettua. Tämän Enid Blytonin elämäkerran parasta antia oli ehdottomasti tietopuoli, sillä en pitänyt lainkaan siitä tavasta, jolla kirja oli kirjoitettu. Toki ymmärrän elämäkertojen kirjoittamisen hankaluuden, kun painitaan esimerkiksi yksityiskohtien määrän kanssa. Tästä kirjasta olisi yksityiskohtia voinut karsia ja tekstiäkin olisi voinut yksinkertaistaa. Nyt se oli ladattu täyteen raskaita adjektiiveja varsinkin kirjan alkupuolella, kun faktatieto oli vähäisempää. Muutenkin teksti oli jotenkin kovin kankean tuntuista. Opin kuitenkin elämäkerrasta erittäin paljon Enid Blytonin...