Kirjamielellä

Kotoisten omenapuidemme takana on paljon historiaa, ihmisiä ja kokeiluja. Koska olen saanut kunniatehtäväkseni elvyttää muutaman omenapuun, päätin tutustua omenapuihin vähän tarkemmin asiantuntijoiden opastuksella. Anssi Krannila on hortonomi, puutarhaneuvos ja Hirvensalmen taimitarhan omenanviljelijä ja Anne Paalo on toimittaja ja tietokirjailija. He ovat yhdistäneet voimansa ja kirjoittaneet Omenapuu -kirjan kotimaisista omenapuista. Omenapuun historia ulottuu myytteihin asti, mutta kirja paneutuu historiaosuudessaan kuitenkin tunnettuun historiaan. Varsinkin kotimainen omenankasvatus on etusijalla. Täytyy sanoa, että omenan historia Suomessa on pidempi ja kiinnostavampi kuin ajattelinkaan. Monet epäonnistumiset ja pakkastalvet ovat koetelleet omenoita, mutta sattumat ja sinnikkäät puutarhurit ovat aina onnistuneet pelastamaan omenapuut jälkipolville. Omenapuu- kirja kertoo hyvin seikkaperäisesti ja tarkasti omenapuun viljelystä ja kasvattamisesta. Se näyttää kuvien avulla muun m...

Pitkästä aikaa tuleekin nyt arvioitua blogiin keittokirja. Ja millainen keittokirja! En ole varmaan koskaan ennen lukenut keittokirjaa niin, että on pitänyt käyttää kirjanmerkkiä muistuttamaan oikeasta paikasta. Sally Butcherin Vegestan – Kasvisruokaa Lähi-idästä oli kuitenkin myös nautittavaa luettavaa. Vegestanin kirjoittaja Sally Butcer on naimisissa iranilaisen miehen kanssa, ja he pyörittävät Lontoossa Persepolis-nimistä etnistä ruokakauppaa. Vegestan on Butcherin toinen kirja. Olin alunperin siinä luulossa, että kyseessä olisi vegaanikirja, johtuen ehkä siitä, että Moreeni julkaisee niitä niin paljon. Vegestanin ohjeissa on kuitenkin käytetty munia ja maitotuotteita, mikä oli minulle mieluinen yllätys, sillä rakastan juustoja. Eräs juustoa sisältävä ruoka nousikin heti suosikkiruokieni joukkoon. Lähi-itä on Vegestan -kirjassa määritelty melko epämääräisesti, mutta siitä huolimatta kirja vaikuttaa ehjältä kokonaisuudelta. Ryppyotsaisuus ja tiukka rajojen määrittely ei sovi...

Jostain kumman syystä tämä dekkariongelmainen kirjabloggari on nyt ihan lyhyen ajan sisällä lukenut yhden trilleriksi luokiteltavan kirjan,  yhden dekkarien ja maagisen realismin välillä seilaavan kirjan ja sitten yhden tällaisen ihan puhdasverisen dekkarin, Indrek Harglan Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus -kirjan. Yllätysten aika ei ole ohi. Päätin jo viime syksynä, että aion lukea loppuvuonna yhden dekkarin. Se kuitenkin siirtyi, sillä kuten olen jo aiemminkin todennut, dekkarit eivät ole suosikkejani, vaikka välillä yritän käydä niissäkin pienillä vierailuilla. Tilaisuus tämän kirjan lukemiseen tuli, kun käväisimme avomiehen kanssa Tallinnassa viime viikonloppuna. Mukaan pakkasin tietysti yhden lomakirjan. Ja kuinkas sattuikaan – hotellimme olikin aivan kirjan tapahtumapaikoilla! Olevisten kirkon torni kohoaa kaukaisuuteen. Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus tapahtuu siis 1400-luvun Tallinassa. Toompean linnoituksessa tapahtuu raaka murha, jo...

En erityisemmin pidä tästä pimeästä vuodenajasta, mutta jotain hyvää siitäkin sentään löytyy. Pimeä taivas nimittäin mahdollistaa tähtien tiirailun. Minulla oli nuorena usein tapana maata sängyssä pimeässä huoneessa ja katsella tähtitaivasta. Täällä Helsingissä tähtien katselu ei onnistu aivan yhtä helposti, sillä valosaastetta on ihan liikaa. Onneksi ne kaikkein kirkkaimmat tähdet näkyvät myös kaupunkialueilla. Jos olet miettinyt, mitä kaikkea tähtitaivaalla liikkuu, kannattaa tutustua Markus Hotakaisen kirjaan Pohjoinen tähtitaivas . Se on helppotajuinen ohjekirja, jonka avulla voi tutustua tähtitaivaaseen myös ilman aiempaa tietoa. Pohjoinen tähtitaivas opastaa lähes kädestä pitäen taivaalle tähyilyn salaisuudet. Kirjan alussa on perustietoa avaruudesta, tähdistä ja tähtikarttojen lukemisesta. Sen jälkeen paneudutaan tähdistöihin, planeettoihin ja lopuksi vielä kerrotaan tähtien tarkkailuun tarvittavista välineistä. Minua viehättää Pohjoinen tähtitaivas - kirjassa erityisest...

Kiinnostuin tästä Celine Steenin ja Joni Marie Newmanin Vegaanikeittiön käsikirjasta alunperin siksi, että se näyttää yksinkertaisesti vain niin söpöltä. Hauska pokkarikoko ja pyöristetyt kulmat yhdistettynä retroväreihin tekevät kirjasta jotenkin kovin sympaattisen oloisen. Sama sympaattisuus jatkuu myös kirjan sisällä. Minusta on aina kiinnostavaa, miten vegaanikirjoissa puhutaan lihansyöjäihmisistä, ja vaikka tämä kirja onkin aatteessaan ehdoton, on sen puhuttelutapa kuitenkin hauska. Väliotsikoissa kehotetaan esimerkiksi päästämään lehmät kotiin. Vegaanikeittiön käsikirja on helposti lähestyttävä ja tuntuu toimivan tosi hyvin, vaikka onkin käännöskirja. Vegaanikeittiön käsikirja on siitä hyvä lisä keittokirjojen joukkoon, että se todellakin on sitä, mitä lupaa, eli käsikirja. Se neuvoo, miten tiettyjä aineksia voidaan välttää ruokavaliossa ja mitä niiden korvaamiseksi voidaan käyttää. Tällaisia aineksia ovat maitotuotteet, kananmuna, liha, hunaja ja liivate sekä gluteeni...

Saariseikkailut jatkuvat, mutta tällä kertaa tietokirjan muodossa. Tai eihän tämä ihan puhdas tietokirja ole, vaan ehkä tieto- ja taidekirjan välimuoto. Ove Enqvistin ja Taneli Eskolan teos Kruunun jalokivet – Vallisaari ja Kuninkaansaari kertoo näiden Helsingin edustalla olevien saarten historiasta ja esittelee saaria runsain valokuvin. Kuninkaansaari ja Vallisaari ovat kuulunet ihan viime vuosiin asti puolustusvoimien omistukseen, eikä saarille ole ollut pääsyä muilla kuin puolustusvoimien työntekijöillä. Yksi Vallisaarella 80-luvulla palvelleista on kirjan kirjoittaja Ove Enqvist. Hän on kirjoittanut useita kirjoja rannikkopuolustuksesta ja selvästi tuntee erittäin hyvin näiden kirjan saarten historian. Taneli Eskola on kuvissaan tuonut esille saaren luontoa, ränsistyneitä rakennuksia, linnoituksia ja tyhjiä asevarastoja. Luonto on työntymässä rakennuksiin pikkuhiljaa. Monenlaisia kiinnostavia yksityiskohtia on kuvattu sekä kesällä että syksyn räntäsateessa ja talvellakin. Eskol...

Käsityöihmiset tietävät, että neulevimma alkaa jo heinäkuussa. Pari päivää sitten ilmestyi Novitan syksyn lehti, jossa esitellään neulemallien lisäksi myös syksyn uudet värit ja langat. Mikä ihme siinä onkaan, että syksyn värit näyttävät aina niin herkullisilta? Neulevimman innostamana tutustuin myös pariin keväällä ilmestyneeseen käsityökirjaan. Isoäidinneliöt olivat Novitan lehdessä esillä runsaasti, mutta itse olen aika kyllästynyt niihin. Olen nimittäin jo virkannut yhden torkkupeiton jämälangoista isoäidinneliöitä yhdistellen. Onneksi Jan Eatonin 200 virkattua ruutua -kirjasta löytyy paljon vaihtoehtoja ainaiseen perusneliöön. 200 virkattua ruutua esittelee erilaisia virkkausmalleja pitsiruuduista kohopintaisiin ja värien yhdistämiseen. Siitä löytyy myös tietoa virkkaustekniikoista ja jopa valmiiden töiden säilyttämisestä. Malliruutujen lisäksi kirja neuvoo, mihin malleihin ruutuja kannattaa kokeilla yhdistää. Kaikki malliruudut ovat saman kokoisia, joten niitä voi yhdistellä ...

Sekaruoan syömisessä on se hyvä puoli, että voi poimia erilaisista ruokavalioista kaikki parhaat puolet. Nyt kokeiluun päätyi Elina Innasen Viiden tähden vegaani – Herkkuruokaa kasviksista -kirja. Kauniissa kirjassa on toinen toistaan herkullisemman näköisiä ruokakuvia ja helpon tuntuisia ohjeita. Innanen on ollut vegaani kymmenisen vuotta ja harrastanut ruoanlaittoa saman ajan. Hän pitää myös Chocochili -ruokablogia. Osa kirjan ohjeista löytyy myös blogista. Viiden tähden vegaani on kokoelma Innasen suosikkireseptejä. Kirjaan on koottu monenlaisia ohjeita alkuruoista pääruokiin sekä mielenkiintoisia lisukkeita ja leivonnaisia. Minua ilahduttaa suuresti se, että kirjan reseptit ovat oikeasti helppoja ja lyhyitä. Toki kaikkia aineita ei ihan perusruokakaupasta saa, mutta kaurakermat ja muut löytyvät lähimarketistakin. Olisin halunnut kokeilla Viiden tähden vegaanin ohjeilla seitania , mutta unohdin ostaa toisen olennaisen aineksen erikoiskaupassa käydessäni. Pitää siis kokeilla...

Olen chilin suhteen ihan vasta-alkaja, sillä olen alkanut käyttää sitä ruoassa toden teolla vasta viime syksynä. Olen toki sitäkin ennen pitänyt tulisista mauista, mutta vasta chilin terveysvaikutuksista luettuani olen ottanut sen ihan päivittäiseen käyttöön. Kun siis huomasin tämän suht tuoreen Michael Harwoodin Pirullisen kuuman chilikirjan , piti reseptejä päästä kokeilemaan. Pirullisen kuuma chilikirja kertoo chilin historiasta, esittelee erilaisia chililaatuja ja antaa sitten reseptejä niiden käyttöön. Olin vähän pettynyt siitä, ettei kirjassa ollut kuin ihan lyhyesti mainittu chilien kasvattaminen, sillä sitä tekisi mieli joskus kokeilla. Kirja on kuitenkin ennen kaikkea ruokakirja, jossa on paljon erilaisia reseptejä chiliruokien valmistamiseen. Varsinkin erilaiset tahnat ja salsat vaikuttavat houkuttelevilta. Niitä on kaiken lisäksi niin helppo tehdä, että uskon reseptien myös pääsevän käyttöön. Ulkoasultaan Pirullisen kuuma chilikirja vie ajatuksen Meksikon suuntaan, m...

Kirsi-Marja Häyrinen-Beschlossin Mausteiden matkassa on kurkistus mausteiden historiaan. Kirjan alussa kerrotaan mausteiden yleistymisestä Euroopassa ja sen jälkeen käydään läpi eksoottisia ja tuttujakin maustekasveja. Jokaisen maustekasvin esittelyn jälkeen seuraa mausteeseen liittyviä tarinoita ja perimätietoa sekä käyttövinkkejä ja muutama resepti. Kirjan viehätys syntyy sen lämminhenkisestä tunnelmasta. Pääpaino on tarinoilla, joita onkin koottu ympäri maailmaa. Kirja on myös kauniisti taitettu ja sen tyylin täydentää Sanna Pelliccionin maalaukset kasveista. Kirja sopii mielestäni mainiosti syksyyn, sillä sen mukana voi matkustaa lämpimiin mausteiden tuoksuisiin maihin. Mausteiset reseptit kuulostavat todella houkuttelevilta ja helpoilta. Minulle ainakin tulee ihan vesi kielelle lukiessani esimerkiksi Ali Baban omena-kanelikakun, intialaisen emännän kardemummariisin tai grillatun inkiväärilohen ohjeita. Vielä en ole testannut reseptejä, mutta varmasti montakin niistä tulee kok...