Kirjamielellä

Kohta on kulunut vuosi siitä, kun luin ensimmäiset Harlequinin julkaisemat Nocturne-sarjan paranormaalin romantiikan kirjat. Päätin silloin, että aion lukea vuoden ajan jokaisen Nocturne-kirjan ja kirjoittaa niistä blogiini. Pakko myöntää, että lievää kisaväsymystä on joidenkin kirjailijoiden kanssa tullut. Kirjoitan aiheesta kuitenkin oman blogimerkinnän sitten, kun saan luettua tuon viimeisenkin vielä uupuvan kirjan. Maggie Shayne ei kuulu ykkössuosikkeihini, mutta hänen Yön siivet -sarjansa on kuitenkin ihan kohtuullisen kiinnostavaa luettavaa. Kirjat muistuttavat aika paljon toisiaan, mutta onneksi näissä viimeisissä on ollut jokin uusi juttu, joten lukija ei hyydy samanlaisiin tarinoihin. Edellisessä kirjassa oli yllätysvauva, ja tässä Varjojen nälässä mukaan on tuotu rinnakkainen tarina, jonka päähenkilöt ovat ihan tavallisia ihmisiä. Varjojen nälkä -kirjassa tutustutaan vanhaan Dante-nimiseen vampyyriin ja kahteen ihmisnaiseen, Morganiin ja Maxineen. Naiset ovat eläneet täy

Maggie Shaynen Yön siivet -sarjan uusin osa on nimeltään Uusi elämä . Näistä Yön siivistä taitaa ilmestyä suomeksi valikoitu kokoelma, sillä nyt huomasin kirjan takakannessa merkinnän, että tämä on neljäs kirja yhdeksästä. Oikeasti sarjan osia on melkein tuplasti tuon verran. Mutta minua ei silti haittaa, vaikka niistä ihan jokaista ei käännettäisikään, koska sarja ei kuulu ykkössuosikkieni joukkoon. Uusi elämä kertoo Jameson Bryantista, joka on jo aiemmista kirjoista tuttu, tosin tällä kertaa pojasta on kasvanut aikuinen mies. Jameson lähestyy kolmeakymmentä, eli vampyyriksi muuttaminen alkaa lähestyä. Mies on joutunut DPI:n, eli Paranormaalin tutkimuksen jaoston käsiin, minkä seurauksena Angelica, nuori vampyyrinainen, alkaa odottaa Jamesonin lasta. Lasta aiotaan käyttää tutkimuksiin, joiden avulla vampyyreistä yritetään päästä eroon. Tämä ei tietenkään sovi lapsen vanhemmille tai muille vampyyreille. Kirjan kertojaääninä toimivat sekä Jameson että Angelica, vasta luotu vampyyri

Ihana helle paahtaa ja aivot tarvitsevat lomaa. Mikäpä siis parempaa ajankulua kuin kevyt vampyyriromantiikka. Valitettavasti tarjolla ei tässä kuussa ole Nocturne -suosikkejani, mutta Maggie Shaynen Pimeyden taikuri ei ollut ollenkaan hullumpi lukukokemus. Pimeyden taikuri jatkaa Shaynen Yön siivet -sarjaa, jossa tutustutaan tällä kertaa ikivanhaan Damien-vampyyriin. Muista vampyyreistä eristäytynyt vahva vampyyri esiintyy taikurina ja pitää tiukkaa huolta yksityisyydestään. Se kuitenkin muuttuu, kun Shannon, kaunis yksityisetsivä, alkaa epäillä Damienia ystävättärensä murhasta. Molemmat Pimeyden taikurin päähenkilöt olivat aika kiinnostavia, ja oli myös hauska lukea sarjan aikaisemmista henkilöistä lisää. Täytyy kyllä sanoa, että minusta sarjan naiset ovat olleet toistaiseksi mielenkiintoisempia tyyppejä kuin miehet. Naisten ongelmat ja huolet ovat olleet jotenkin konkreettisempia kuin miessankareiden murheet. Pimeyden taikurissa selvennettiin myös joitain asioita aikaisemmista

Maggie Shaynen Yön siivet -sarjan toisessa osassa, Hämärän muistoissa , tavataan Rhiannon, entinen Egyptin prinsessa ja nykyinen hemaiseva vampyyrinainen. Rhiannon on iskenyt silmänsä toisen vampyyriin, jo sarjan ensimmäisessäkin osassa vilahtaneeseen Roland-vampyyriin. Miehellä on kuitenkin salaisuus, joka estää häntä lankeamasta Rhiannonin viettelyksiin. Hämärän muistot -kirjassa seikkailevat myös ensimmäisen kirjan päähenkilöt, Eric ja Tamara, sekä Jamey-poika. Myös vanha vihollinen on selvinnyt taisteluista ja vaanii jälleen vampyyreitä. Tällä kertaa asialla on yliluonnollisia asioita tutkivan järjestön lisäksi myös toinen uhkaaja. Suuri osa kirjaa on kuitenkin päähenkilöiden välistä rakkausdraamaa, kun ei osata ilmaista omia tunteita ja ymmärretään väärin kaikki, mitä toinen tekee. Tämä kirja kuuluu siihen romanttiseen Nocturne-kirjojen luokkaan, jossa haikaillaan rakastetun perään ja epäillään tämän tunteita samalla, kun taistellaan vihollista vastaan. Toki Hämärän muistoi

Tämä Maggie Shaynen Yön siivet -sarjan aloittava Ikiyön tarinoita selkeytti minulle koko Shaynen vampyyriromantiikkakirjojen taustamaailman. Tämä kirja on samalla nimittäin myös alustusta niille kahdelle aikaisemmin lukemalleni Maggie Shaynen vampyyritarinalle, jotka on julkaistu Harlequinin Nocturne-sarjassa. Ne kaikki sijoittuvat samaan maailmaan, vaikkakin aika löyhästi, sillä ainakin silloin lukiessa ne tuntuivat ihan itsenäisiltä teoksilta. Verilinja on Yön siipien uudempia kirjoja, kun taas Pimeyden olennot -kokoelmassa ollut Iltahämärän valat on vähän vanhempaa. Takaperoinen järjestys ei tuntunut lukiessa juuri haittaavan, vaikka täytyy todeta, että kirjoista olisi varmasti saanut enemmän irti, jos olisi ollut valmista taustatietoa niiden maailmasta. Olen toistaiseksi pitänyt eniten tuosta Verilinjasta , joka on siis näistä suomennetuista kirjoista Shaynen uusinta tuotantoa. Ikiyön tarinat oli kuitenkin myös hyvää luettavaa, sillä pidän kirjojen maailmasta ja kirja oli

Edellinen lukemani Maggie Shaynen kirjoittama tarina Pimeyden olennot -kokoelmassa ei ollut lainkaan vakuuttava, mutta päätin kuitenkin lukea tämän uudemman kirjan, sillä siinä oli kiinnostava aihe. Ja uteliaisuus palkittiin, sillä Verilinja paljastuikin positiiviseksi yllätykseksi. Tarina kulkee aluksi kahdessa tasossa. Ensimmäinen kertoo nuoresta naisesta, joka herää muistinsa menettäneenä ja alastomana sillan alta. Nainen löytää syrjäisestä talosta miehen, joka tuntuu tietävän kuka nainen on. Nainen, Lilith, saa kuulla olevansa vampyyri, samoin kuin mieskin. Heillä molemmilla on yhteyksiä Farmiin, huippusalaiseen valtion laitokseen, joka kasvattaa lapsista vampyyreja epäinhimillisillä keinoilla. Toinen kerrontalinja kertoo parikymmentä vuotta aikaisemmista tapahtumista, kun juuri synnyttänyt Serena saa kuulla tyttärensä kuolleen. Hän on kuitenkin varma, että on kuullut lapsensa äänen ja epäilee, että jotain hämärää on tekeillä. Serena onkin oikeassa ja pian hän tapaa salaperäise

Paranormaalin rakkauden ystävät saavat lukemista oikein kunnolla loppuvuodesta, sillä ennen vuoden loppua on tulossa ainakin kuusi vampyyrien, ihmissusien tai muiden myyttisten olentojen ja ihmisten rakkaussuhteista kertovaa kirjaa. Tässä hiukan esimakua tulevasta yliluonnollisen romantiikan tulvasta. Gummerus Charlaine Harris: Kylmäveristen klubi (Club Dead) Tunnetuin näistä loppuvuonna ilmestyvistä kirjoista lienee Charlaine Harrisin Kylmäveristen klubi , joka jatkaa Sookie Stackhousesta kertovien kirjojen sarjaa suomeksi. Kirja julkaistaan joulukuussa. Sarjan kääntäjä on vaihtunut, ja tämän uuden kirjan on kääntänyt Sari Kumpulainen . Lisätietoja löytyy Gummeruksen sivuilta . Harlequin Nocturne Maggie Shayne: Verilinja (Bloodline) Harlequin rynnistää markkinoille marraskuun puolivälissä kahdella Nocturne -sarjan kirjallaan. Maggie Shaynen Verilinja kertoo vampyyriarmeijan koulutusleiriltä paenneista vampyyreistä. Harlequin Nocturne P.C. Cast: Jumalattaren valittu

Harlequin on tehnyt uuden aluevaltauksen ja alkaa julkaista kirjasarjaa paranormaalista romantiikasta, eli rakkaustarinoista, joissa on yliluonnollisia osapuolia. Suomalaisille tuttuja esimerkkejä paranormaalista romantiikasta ovat sekä Stephenie Meyerin Twilight -sarja että Charlaine Harrisin suosittu Southern Vampire Mysteries , joka tunnetaan myös tv-sarjana True Blood . Esimakuna uudesta Nocturne -sarjasta Harlequin on julkaissut Pimeyden olennot - kirjan, jossa on kolme tarinaan vampyyrien ja ihmisten välisestä rakkaudesta. Ensimmäinen kirjan tarinoista on Charlaine Harrisin Tanssiva kuolema . Se tapahtuu samassa maailmassa kuin Southern Vampire Mysteries -tarinat, eli vampyyrit ja ihmiset yrittävä elää yhdessä. Tämä tarina on ehdottomasti kokoelman helmi. Vaikka tarina tarjoaa runsaasti romantiikkaa, se myös kysyy, miten pitkälle naisiin kohdistuvan väkivallan pitää mennä, ennen kuin siihen puututaan. Kirja alkoi siis erittäin lupaavasti ja odotin jo mielenkiinnolla kirj