Kirjamielellä

Tarkoitukseni oli koota vuoden luetut kirjat ja blogin tilastoja samaan kirjoitukseen, mutta ihastuin Sallan tilastoihin niin paljon, että päätin jakaa aiheeni kahteen eri tekstiin. Tässä kirjoituksessa on siis pelkkää tilastotietoa vuoden aikana lukemistani kirjoista. Luin tämän vuoden aikana 133 kirjaa, mikä on varmasti aikuisikäni ennätys. Mukana listassa on myös muutamia sellaisia kirjoja, joita en ole lukenut ihan kokonaan, esimerkiksi tietokirjoja. Kesken jätettyjä kirjoja en ole lisännyt, vaikka niistäkin kyllä saisi mielenkiintoista tilastotietoa. Vuoden aikana lukemani kirjat löytyvät tuosta yläpalkin sivulehdeltä. Suurin osa lukemistani kirjoista oli kaunokirjallisuutta, 110 kappaletta eli 83 %.  Tietokirjoja oli 19 eli 7 % kaikista lukemistani kirjoista. Sarjakuvat, runot ja elämäkerrat jäivät säälittävälle yhdelle prosentille. Elämäkerroiksi laskettavia kirjoja oli kaksi, mutta muita vain yksi. Joukossa oli paljon rajatapauksia sekä sellaisia kirjoja, jotka kuuluiv

Varokaa hullua koiranaista! Olen saanut ärhäkän koirapureman, jonka seurauksena meillä saattaa olla pian useita erirotuisia koiria. Onneksi kyseessä ovat kuitenkin tällaiset kohtuukokoiset neulotut lemmikit, joten eivätköhän ne tänne meidän asuntoomme mahdu. Tämä mäyräkoira viihtyy ainakin varsin hyvin nojatuolin selkänojalla. Koiravillitys alkoi siitä, kun sain joululahjaksi Sally Muirin ja Joanna Osbornen hauskan Muotovaliot – Neulo oma koira -kirjan, jossa on ohjeet 25 eri koirarodun neulomiseen. Minä kokeilin tietysti ensimmäiseksi mäyräkoiran tekemistä, sillä nehän ovat koirista parhaita, vaikka tämä onkin täysin puolueellinen mielipide. Muotovaliot on aika helppotajuinen kirja, ja ohjeet olivat paljon ymmärrettävämpiä kuin etukäteen arvelin. Koirista on myös useita kuvia, joista voi tarkistaa millaiselta lopputuloksen pitäisi näyttää. Koiran neulominen oli nopeaa, kunnes tulin päälaelle. Siinä kohtaa en oikein ymmärtänyt ohjetta. Usean yrityksen jälkeen päätin vain py

Joulu on nyt ohi, ja se tulikin vietettyä melko vaihtelevassa säässä. Muutaman päivän aikana tuli koettua vesisadetta, lumisadetta, pelottavaa myrskyä ja auringonpaistetta. Onneksi vanhempieni talossa on puuhella, joten aamukahvia ja lämmintä ruokaa saatiin tapaninpäivän sähkökatkosta huolimatta ja myrskytuhoiltakin säästyttiin. En tänä vuonna esittänyt ollenkaan kirjatoiveita joulupukille, mutta sen sijaan paketoin joulupukin apurina ennätysmäärän kirjoja muiden paketteihin – taisi olla yhteensä 16 kirjaa. Se näköjään kannatti, sillä sain itsekin ihan mahtavia kirjalahjoja. Keittokirjakeräilijä minussa alkaa aina kehrätä, kun se saa käsiinsä uusia tai vanhoja keittokirjoja, joita omasta hyllystä ei vielä löydy. Tällainen keitto-opus löytyikin yhdestä paketista. Täytyy kyllä sanoa, että kirjan keitot houkuttelevat näin jouluruoan jälkeiseen ähkyoloon joutunutta. Sain myös kaksi koira-aiheista kirjaa, James Herriotin iki-ihanan Elämäni koirat sekä käsityötaidot koville laittav

Vaikka lunta ei ole maassa täällä Länsi-Suomessakaan, jonne olemme tulleet joulun viettoon, joulutunnelma onneksi syntyy muistakin asioista. Yksi meille tärkeä jouluperinne on kuvan tonttujen kaivaminen esille. Olen askarrellut tontut omin päin ja yksinäni eräänä marrakuun päivänä, kun pikkuveljeäni otettiin vastaan synnytysosastolla ja 3-vuotias minä olin hoidossa mummulassa. Rauhallista joulua kaikille blogin lukijoille! Rakentakaa paljon joulumuistoja ja perinteitä tänäkin jouluna.

Tämän joulun viimeinen joululahjavinkkini sisältää kolme kirjaa, joissa kerrotaan terveyttä edistävistä ruoista ja mausteista. Superruokaintoilu menee varmasti ohi, mutta ehkä siitä jää jäljelle tieto siitä, ettei ole ihan sama, mitä suuhunsa pistää. Tässä on siis lahjavinkkejä ruoan terveysvaikutuksista kiinnostuneille. Tonia Reinhard: Superruokaa – maailman terveellisimpiä ruoka-aineita  Tämä runsaasti kuvitettu superruokaopas esittelee 200 terveellistä ruoka-ainetta. Pääpaino on kasviksissa, mutta kirjassa on luvut myös lihasta ja kalasta sekä ravintolisistä. Periaatteessa kirjan raaka-aineilla pystyy kokoamaan kokonaisia aterioita, sillä siinä esitellään niin monenlaisia ruokia. Jokaiselle Superruokaa -kirjan ruoalle on varattu sivu tai kaksi, mutta tilasta suuren osan vievät kuvat. Tieto on jaettu yleisesittelyyn ja terveysvaikutuksiin. Asioita on helppo myös silmäillä, sillä osa tiedosta on laitettu käteviin laatikoihin. Kuvat ja ilmava taitto antavat kirjalle ajankohtaisen

Tässä loppuvuonna on ilmestynyt kaksi todella mahtavaa tietokirjaa historiasta. En ole kumpaakaan vielä ehtinyt lukea kuin pätkissä, mutta olen tutustunut niihin kuitenkin jo niin paljon, että voin suositella niitä joulupakettiin historiaan hurahtaneille. Olisi nimittäin sääli, jos näin mahtavat kirjat eivät päätyisi mahdollisimman monen lukijan käsiin. Jaakko Hämeen-Anttila ja Inka Nokso-Koivisto: Kalifien kirjastossa – arabialais-islamilaisen tieteen historia Yksi suomalaisia suosikkikirjailijoitani on ehdottomasti Jaakko Hämeen-Anttila , joka on kirjoittanut monta kiehtovaa tietokirjaa ja vielä kääntänyt Tuhat ja yksi yötäkin uudestaan. Tällä kertaa hän on tarttunut Inka Nokso-Koiviston kanssa arabialaisen tieteen historiaan. Se linkittyy niin voimakkaasti sekä kreikkalaiseen tieteen kehitykseen että keskiajan länsimaiseen tieteen perinteeseen, että ymmärtääkseen yhtä pitää ymmärtää myös muita. Kalifien kirjastossa jakaantuu kahteen osaan, joissa ensin sijoitetaan arabialaine

Sara P.S. Rakastan kirjoja -blogista vinkkasi aivan ihanasta joululahjaideasta. Käykääpä katsomassa Saran blogista , miten voi ilahduttaa kehitysmaan lapsia tänä jouluna ja antaa heille lahjan, josta on iloa pitkään. Minä ainakin aion osallistua!

Kävin tänään pikaisesti postissa ja lähimarketissa, jonka kirjaosastolla näytti olevan aikamoinen kuhina. Ja hyvä niin, kirjathan ovat parhaita lahjoja. Itsekin poimin mukaani muutaman kirjan vielä joulua varten, vaikka suurin osa lahjoista onkin jo hankittu nettikaupoista. Lastenkirjoja on kuitenkin netin kautta niin vaikea ostaa, kun pitää päästä oikeasti katsomaan niiden sisälle. Jos lahjavinkkejä vielä uupuu, löytyy tästä pari kirjavinkkiä kirjojen ystäville. Lukutoukille on joskus vaikea ostaa kirjoja, jos ei ole ihan varma lahjansaajan kirjamausta. Kirjoista kertovat tietokirjat ovat yksi idea, jolla onnistuu ehkä tämän välttämään. Niitä on aina hauska omistaa, ja ne voi myös lukea monta kertaa. Jacques Bonnet: Kirjaston henget Tämä on sympaattinen pieni kirja täynnä lukemisen riemua ja kirjojen omistamisen onnea. Jacques Bonnetin Kirjaston henget sisältää valtavan määrän hauskaa kirjoihin liittyvää pohdintaa esimerkiksi kirjastoista, lukemisesta ja ylipäätään kirjoista. Kir

Perinteet ovat mahtavia varsinkin jouluna. Nostalgian ja upean kansikuvan houkuttelemina päädyin tutustumaan ruotsalaisen huippukokin Leif Mannerströmin kirjaan Perinteistä joulupöytään . Kirjassa on reseptien ohella tunnelmakuvia ja kokin lapsuudenmuisteloita. Kirjan avatessani luulin ensin, että kyseessä onkin uusintapainos jostain paljon vanhemmasta kirjasta, sillä se näyttää juuri siltä. Varsinkin kirjan taitto on melkoista retroa. En myöskään innostunut kirjan kuvista, vaikka tuo kannen kuva onkin aivan mahtava. Monista kuvista puuttuu hienoista rekvisiitoista huolimatta kokonaan raikkaus ja valo, ja niissäkin on vähän vanhanaikainen ote. Tämä saikin minut miettimään, että onko kirjan ilme tehty tarkoituksella tällaiseksi, koska aiheena on kuitenkin perinteinen joulu. Minusta kuvat vaikuttavat kuitenkin pääosin liian tunkkaisilta, eivätkä ruoat tule niistä kovin hyvin esille. Perinteistä joulupöytään -kirjan ruokalajit on jaettu useaan osaan. Adventtikattauksen jälkeen tulee

Tähän loppuvuoteen on mahtunut niin paljon kaikenlaista, gradun tekoa ja opiskelua, pitkiä työpäiviä ja tonttutouhuja, että lukeminen on jäänyt vähän hunningolle. Onneksi olen sentään ehtinyt lukea edes jotain, kuten tämän uusimman Charlaine Harrisin Sookie -kirjan Veren perintö . Minulla on myös haaveena, että jouluna ehtisin lukea paljon, vaikka tiedän jo valmiiksi, etten kuitenkaan ehdi. Mutta haaveilla saa aina. Veren perintö on siitä vähän erikoinen kirja, että sen tapahtumat nojaavat osittain Harrisin kirjoittamaan novelliin. Sen tapahtumat ovat puolestaan ajallisesti tämän ja edellisen Sookie -kirjan välissä, joten lukija joutuu kestämään muutamia aukkoja. Luin tämän kirjan englanniksi ennen novellia ja muistan olleeni vähän häkellyksissä siitä, missä oltiin menossa. Jos haluaa pysyä täysin kärryillä, voi novellin lukea A Touch of Dead -kokoelmasta. Niihin tapahtumiin viitataan kuitenkin vain muutaman kerran, joten novellin lukeminen ei ole pakollista. Tuossa kyseisessä n

Minulle tietokirjoista kaikkein parhaita lukukokemuksia ovat sellaiset kirjat, joiden aiheesta en ole ikinä kuullutkaan, mutta jotka luettuani en voi kuin ihmetellä, miten olen ylipäätään voinut olla tietämättä aiheesta mitään. Sitä on jopa vähän vihainen, kun kukaan ei ole kertonut asiasta aikaisemmin. Pitkästä aikaa törmäsin nyt tällaiseen kirjaan, joka kiilasi kaikkien muiden kirjojen ohi ja sai minut vallan innostumaan aiheestaan. Kirja on Jari Koposen ja Vesa Sisätön Aivopeili – Autonomian ajan tieteiskirjallisuutta . Se esittelee Suomen varhaisinta tieteiskirjallisuutta sekä kirjallisuushistoriana että novelliantologiana. Ääneen pääsevät sellaisetkin tutut nimet kuin Fredrika Runeberg ja Zachris Topelius . Kirja jakaantuu kolmeen osaan. Ensin Aivopeilissä on katsaus Suomen kirjallisuuden historiaan autonomian ajalla ja tieteiskirjallisuuden kehittymiseen. Sen jälkeen kirjassa on kotimaisia tieteisnovelleja ja viimeisessä osassa on suomalaisissa lehdissä tuon aikaan esiintyn

Olen jälleen viettänyt aikaa ihmiskissojen parissa. Edellinen Rachel Vincentin Kissojen kesken -sarjan kirja oli minusta vähän heikompi tapaus, mutta tämä Myrskylinnut oli aivan mahtava. Vähän harmittaa jo ennakkoon, että sarja tulee kohta loppumaan. Myrskylinnuissa Faythen lauma on aivan sodan partaalla. Vastapuoli ei käytä reiluja keinoja vaan on saanut huijattua lähes myyttiset myrskylinnut uskomaan, että Faythen lauma on vastuussa yhden myrskylinnun kuolemasta. Faythellä on vain kaksi päivää aikaa todistaa laumansa syyttömyys – tai hänen suojattinsa kuolee. Juuri kun ihmiskissojen sota on juuttunut vähän tylsään vaiheeseen, tuodaan esille uusi muodonmuuttajien rotu, eli nuo myrskylinnut. Ne pystyvät muuttumaan ihmisen kaltaisiksi, vaikka eivät varsinaisesti ihmisiä olekaan. Oli kiinnostavaa lukea niiden elämästä, pesäpaikasta ja varsinkin moraalista. On todella hyvä veto tuoda sarjaan vielä loppuvaiheessa tällainen uusi rotu. Faythe on tässä kirjassa jo todella vastuuntuntoin

Tämä blogi astuu hetkellisesti raiteiltaan ja suosittelee illan elokuvaa. Kyseessä on yksi ehdottomia suosikkileffojani ja aihepiiriltään toki kirjallinen Aidosti outoa (Stranger Than Fiction, 2006) . Leffa kertoo Haroldista, joka yhtäkkiä huomaa olevansa henkilö kirjassa ja suuntaavansa kohti äkillistä kuolemaa. Harold alkaa selvittää asiaa kirjallisuuden professorin avulla. Kerronnan rajoja rikkova komedia on kaiken lisäksi vielä todella sydämellinen ja lämmin. Suosittelen! Aidosti outoa tulee tänään illalla Neloselta klo 21. Arvostelun voi lukea vaikka Elokuvaoppaan sivuilta . Leffalla on myös omat kotisivut .

Kun viime syksynä kuulin, että Harlequin alkaisi julkaista paranormaalin romantiikan sarjaa, olin sekä innoissani että epäileväinen. Minusta tämän tyyppisestä kirjallisuudesta oli Suomessa pulaa, mutta toisaalta aiemmat kokemukseni kustantamosta olivat todella kevyitä. Luin tätini vanhoja harlekiineja joskus teini-ikäisenä mummulassa, kun omat kirjat olivat loppuneet. Olen melko varma, että minulla on yksi tällainen varmaan jo 30 vuotta vanha romanssikirja vielä jossain tallessa. En siis oikein tiennyt, mitä Nocturne-sarjalta odottaa. Ensimmäiseksi Harlequin julkaisi kokoelman, Pimeyden olennot , jonka kirjoittajia olivat Charlaine Harris , Maggie Shayne ja Marilyn Tracy . Sen tarinat olivat epätasaisia, mutta parhaat niistä lupasivat hyvää tulevasta sarjasta. Ensimmäinen lukemani Nocturne-sarjan kirja oli Shaynen Verilinja , joka yllätti positiivisesti. Nyt olen lukenut kaikki sarjan ensimmäiset kirjat ja kirjoittanut niistä myös arvion. Ensimmäiseen vuoteen on mahtunut sekä t

Vampyyripäiväkirjat -tv-sarja siivitti saman nimisen kirjasarjan suosiota niin paljon, että kirjasarjaa päätettiin jatkaa. L. J. Smith kirjoitti edelliset kirjat 90-luvulla, mutta nyt suomennettu Uusi aika: Suden hetki on 2000-luvun tavaraa. Sen huomaa jo kirjan pituudesta, sillä se on tuplasti edeltäjiään paksumpi. Tämä seikka huolestutti minua hiukan, sillä olin nauttinut edellisten kirjojen suoraviivaisuudesta. Suden hetki alkaa melko yllättävästi, sillä vaikka tarina jatkuukin suoraan edellisestä kirjasta, ovat asiat kuitenkin aika erilaisia. Elenan täydellinen ihanuus vähän ärsyttää, mutta onneksi kirjassa on paljon muuta hyvää – kuten se, että Stefan katoaa. Se laittaa pisteen ainakin hetkeksi rakastavaisten jatkuvalle siirappisuudelle. Fell's Churchin kaupunki on jälleen pahassa pulassa ja nyt vastassa on vihollinen, joka saa ihmiset ja vampyyrit käyttäytymään aivan tolkuttomasti. Tämä sekavuus tuntui ensin siirtyneen myös kerrontaan, ja olinkin hiukan hämmennyksiss

En erityisemmin pidä tästä pimeästä vuodenajasta, mutta jotain hyvää siitäkin sentään löytyy. Pimeä taivas nimittäin mahdollistaa tähtien tiirailun. Minulla oli nuorena usein tapana maata sängyssä pimeässä huoneessa ja katsella tähtitaivasta. Täällä Helsingissä tähtien katselu ei onnistu aivan yhtä helposti, sillä valosaastetta on ihan liikaa. Onneksi ne kaikkein kirkkaimmat tähdet näkyvät myös kaupunkialueilla. Jos olet miettinyt, mitä kaikkea tähtitaivaalla liikkuu, kannattaa tutustua Markus Hotakaisen kirjaan Pohjoinen tähtitaivas . Se on helppotajuinen ohjekirja, jonka avulla voi tutustua tähtitaivaaseen myös ilman aiempaa tietoa. Pohjoinen tähtitaivas opastaa lähes kädestä pitäen taivaalle tähyilyn salaisuudet. Kirjan alussa on perustietoa avaruudesta, tähdistä ja tähtikarttojen lukemisesta. Sen jälkeen paneudutaan tähdistöihin, planeettoihin ja lopuksi vielä kerrotaan tähtien tarkkailuun tarvittavista välineistä. Minua viehättää Pohjoinen tähtitaivas - kirjassa erityisest

Heti alkuun kerrottakoon, että Susan Krinard on minusta huonoin tähän mennessä lukemani Nocturne-sarjan kirjailija. Toinen tämän tekstin kirjoista jäi minulta kesken, mutta koska olin aiemmin päätänyt kirjoittaa kaikista vuoden aikana ilmestyvistä Nocturne-kirjoista, päätin ympätä myös kesken jääneen kirjan tähän samaan arvioon. Minulta jäi siis kesken jo jokin aikaa sitten ilmestynyt Pimeä kuu . Se kertoo 1920-luvulla New Yorkissa asuvasta reportterista, Gwen Murphysta. Nainen sotkeutuu vampyyrien juttuihin, ja lisäksi hänellä on ärsyttävän sovinistinen miesystävä. En tiedä miten tarina päättyy, mutta epäilen, että sovinistinen miesystävä saa kenkää ja tilalle astuu vampyyrirakastaja. Pimeä kuu taitaa olla jonkinlaista jatkoa jollekin aiemmalle kirjalle, sillä tarinasta tuntui puuttuvan jotain. Yritin muistella, liittyvätkö tapahtumat jotenkin aiemmin lukemaani Pimeällä puolella -kirjaan, mutta sekään ei ollut mitenkään mieleenjäävä lukukokemus, joten en muistanut. Kirja oli

Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, kirjanystävien kevät alkaa jo reilun kuukauden päästä. Tammikuussa nimittäin julkaistaan jo ensimmäisiä kevätsesongin kirjoja. Olin eilen Gummeruksen järjestämässä "kevätjuhlassa", jossa pääsi ääneen keväällä julkaistavien kirjojen kirjoittajia. Minusta on aina hauska kuulla, mitä kirjailijat kertovat kirjoistaan. Lisäksi on jännittävää nähdä, miten he suhtautuvat haastatteluihin. Toisia kauhistuttaa ja toiset taas ovat kuin syntyneet lavalle. Eilisen illan kirjaesittelyt otti parhaiten haltuunsa nuori esikoiskirjailija Matias Riikonen , joka sai yleisön nauramaan kertomalla Nelisiipinen lokki -kirjansa kirjoitusprosessista (kirjan esittely Adlibriksessä ). Minua kiinnostaa tällä(kin) kertaa eniten Gummeruksen käännösfantasia. Esimerkiksi paljon tykkäämälleni Kiersten Whiten Paranormaalille on tulossa jatko-osa Yliluonnollisesti ja Charlaine Harrisin Sookie Stackhousen suomentaminen jatkuu jo seitsemännellä osalla, Pahaa verta

Hartaasti odottamani Maggie Stiefvaterin Ikuisuus ilmestyi juuri, enkä malttanut pitkittää lukemista yhtään. Kirja on trilogian päätösosa ja jatkaa Samin ja Gracen sekä koko ihmissusilauman tarinaa. Rakastunut pari joutui erilleen viime kirjassa, Väristyksessä , joten olin malttamaton saamaan selville, miten tarina jatkuu. Rakkaussuhteiden lisäksi luvassa on menneisyyden tapahtumien korjaamista ja aikuistumista, vastuun ottamista itsestä ja lähimmäisistä. Minua häiritsi jonkin verran se, että Samin ja Gracen äänet alkoivat muistuttaa tässä kirjassa liikaa toisiaan. Ehkä sutena oleminen toi Gracen järkevään olemukseen niin paljon romantiikkaa, että se alkoi kuulua läpi kaikesta. Olisin myös kaivannut ääneen enemmän Isabelia, jonka osuudet tuntuivat jäävän muiden jalkoihin. Ikuisuudessa nähtiin kuitenkin ensimmäistä kertaa Isabel ihan pelkkänä itsenään, puhtaana ja rikkinäisenä. Ikuisuus oli minusta myös ehkä aavistuksen liian pitkä. Voi olla että se johtui suurelta osin kyllä sii