Karin Slaughter: Näkymätön

 Karin Slaughter: Näkymätön

Tammi 2015

Suomennos Annukka Kolehmainen

Kansi Markko Taina

Englanninkielinen alkuteos Unseen, 2013

Arvostelukappale kustantajalta

Sara Linton saa järkyttävän puhelun edesmenneen miehensä äidiltä: Saran poikapuolta on ammuttu ja ampumiseen liittyy jälleen yksi nimi jota Sara ei voi sietää. Lena Adams. Sama nainen, joka liittyi myös Jeffreyn kuolemaan. Nyt samainen nainen on jälleen kuvioissa kun Jeffreyn poikaa ammutaan. Hyökkäys saa Saran paitsi raivoihinsa myös palaamaan menneisyyden kipeimpiin hetkiin. Ja kohtaamaan Lenan.

Sara ei tiedä että hänen miesystävänsä erikoisagentti Will Trent on myös Georgian Maconissa, jossa järkyttävä ampumiskohtaus on tapahtunut. Will on mukana vaarallisessa peitetehtävässä, eikä saa paljastua, mikä tarkoittaa asioiden salaamista Saralle. Kyseessä on hyvin vaarallinen operaatio, jonka kaikista yksityiskohdista edes Will ei tiedä, kuten myöhemmin selviää.

Minulle dekkarimaailman parhaimmistoa on Karin Slaughter. Kun aikoinani tutustuin kirjailijan tuotantoon (tästä pääset edellisiin arvioihin), olin niin sanotusti mennyttä miestä. Järjettömiä koukkuja, ihmissuhteita ja tapahtumia jotka hengästyttävät ja joita ei osaa odottaa. Tai arvata. Kun saan Slaughterin kirjan käteeni, en malta lopettaa. Siksi olinkin aivan kissa pistoksissa kun viikonloppu meni reissussa enkä päässyt lukemaan. Melkoinen kyyti oli nimittäin jälleen tiedossa!

Näkymätön olikin jälleen taattua Slaughteria, taattua timanttia. Juonenkäänteitä, paljastuksia ja ihmissuhteita on kuvattu koukuttavasti ja taitavasti: aivot kyllä miettivät kuumeisesti syyllistä ja sitä mitä seuraavaksi tapahtuu mutta Slaughter osaa aina yllättää. On parempi vain hypätä kyytiin ja antaa Slaughterin kuljettaa.

Rikosten ja tapahtumien lisäksi minua kiinnostaa kovasti Slaughterin tarjoama ihmissuhdedraama. Ja eritoten Willin ja Saran rakkaussuhde, joka kompastelee vähän väliä. Silti lähentymistä tapahtuu kirja kirjalta aina vain enemmän. Ilokseni Willin kamalaakin kamalampi Angie-vaimo loistaa poissaolollaan, hänestä ei välittäisi lukea riviäkään. Rautarouva Amanda Wagner, Willin esimies, pysyttelee tässä enimmäkseen taustalla, mikä oli ehkä hieman yllättävää.

Aina kun saa Slaughterin kirjan päätökseen, toivoisi vain että saisi lukea pian lisää.

Karin Slaughter: Siepattu

Karin Slaughter: Siepattu

Tammi 2014

Suomennos Annukka Kolehmainen

Englanninkielinen alkuteos Snatched

E-Kirja

Erikoisagentti Will Trent on joutunut komennukselle ikävään ja tylsään tehtävään, johon hänen pomonsa Amanda Wagner on hänet määrännyt. Ja kaikki vain sen takia, ettei Will suostunut ajoissa parturiin. Amanda Wagner ei moista käytöstä suvaitse ja määrää Willille mahdollisimman ikävän tehtävän: lentokenttäterminaalin miestenvessojen vahtiminen. Kansainvälisen lentokentän vessoissa tapahtuu vuosittain monta kahdenkeskistä tapaamista miesten välillä, ja Hartsfieldin kenttä Atlantassa komeilee tilastojen kärjessä.

Yhdella vahtikeikallaan Will kuulee vessankopista lapsen anovan kuiskauksen, ja saa Willin hälytyskellot kilkattamaan. Will epäröi kuitenkin hetken liian pitkään ja lasta retuuttava mies ehtii kadota väenpaljouteen. Willin on päätettävä nopeasti, oliko epäilyttävä tilanne syy sulkea yksi maailman vilkkaimmista lentokentistä. Will päättää luottaa vaistoonsa, ja peli aikaa vastaan on alkanut.

Selasin joitakin aikoja sitten Elisa Kirjan valikoimaa ja silmiini osui kyseinen Karin Slaughterin teos. Mietin hetken aikaa että miten minulta on mennyt ohi Slaughterin kirjan julkaisu, ja miksi kirja oli niin edullinen. Hetken päästä ymmärsin, että kyseessä on 60-sivuinen novelli joka on julkaistu vain e-kirjana. Tämä selitti sen etten ollut kirjaan aikaisemmin törmännyt. Päätin ostaa kirjan ja luinkin sen yhden iltapäivän aikana. 

Kirja oli mukavan tiivis, ja tapahtumia riitti näinkin pieneen sivumäärään. Pääpaino on enemmän itse tapahtumissa ja ratkaisun selvittämisessä, sillä syyllinen on tiedossa koko ajan. Ratkaisevaa onkin, kuinka todisteita saadaan ja mies tunnustamaan. 

Vauhdikas ja jännittävä novelli Slaughterin tyyliin, oikein sopiva pieneen lukuhetkeen. Slaughterilta olisin voinut lukea enemmänkin, sillä hänen Will Trent- sarjansa on todella hyvä ja koukuttava. Onneksi minulla on juuri nyt kesken Slaughterin uusin, tällä kertaa täyspitkä romaani, ja palaan siihen myöhemmin tämän viikon aikana. Dekkariviikko on alkanut!

Dekkariviikon päätös: Karin Slaughter: Rikollinen

Viime viikolla vietettiin ensimmäistä kansallista dekkariviikkoa, ja innostuin osallistumaan teemaviikkoon kolmen dekkarin voimin, vaikka viimeisimmästä en ehtinytkään blogata ihan  teemaviikon puitteissa. Yhtä kaikki, dekkariviikon saldoni on kolme kirjaa, mistä olen hyvin tyytyväinen. Teemaviikkoa oli oikein hauskaa viettää, ja seuraavan kerran voisikin viettää viikon dekkareiden parissa syksymmällä. Tosin dekkarikärpänen pääsi puraisemaan kuitenkin sen verran, että luvussa on jälleen yksi dekkari.

Dekkariviikon aikana luetut kirjat olivat Katarina Wennstamin Tahra, Kristina Ohlssonin Paratiisiuhrit ja Karin Slaughterin Rikollinen. Tahra ei ollut mukavaa luettavaa oikein millään tavalla, oikeastaan inho oli jatkuvasti läsnä. Yllättäjäksi nousi Paratiisiuhrit, sillä Ohlsson oli minulle entuudestaan tuntematon kirjailija. Viikon parhaimman tittelin saa kuitenkin itseoikeutetusti Karin Slaughter ja hänen uusin kirjansa Rikollinen.

Karin Slaughter: Rikollinen

Tammi 2014

Suomennos Annukka Kolehmainen

Kansi Markko Taina

Englanninkielinen alkuteos Criminal (2012)

Vuonna 1975 Atlantassa murhataan ilotyttöjä, jotka ovat koukuttuneet huumeisiin. Huumeet ja itsensä kauppaaminen ovat asioita joiden valitseminen on varma tie alamäkeen, eikä siksi kukaan jaksa välittääkään kun tyttöjä kohtaa kauhea kuolema. Eräät kuitenkin välittävät, nimittäin nuoret poliisit Amanda Wagner ja Evelyn Mitchell. Kahden nuoren naisen sitkeyttä ja tahtoa selvittää murhat ei kuitenkaan katsota hyvällä. Maailma on edelleen miesten, niin myös poliisimaailma, jossa naiset kelpaavat vain sihteereiksi. Seksismi ja rasisimi kukoistavat niin kaduilla kuin poliisilaitoksellakin.

Lähes 40 vuoden jälkeen tilanne on muuttunut paljon, sillä Amandaa kovempaa poliisia saa etsiä ja sen tietää jokainen joka Amandan on tavannut. Nykyhetki sekoittuu kuitenkin menneisyyteen kun sama murhaaja kylvää edelleen kauhua kaupungissa, jossa nuoria tyttöjä jälleen katoaa, tismalleen samalla tavalla kuin 70- luvullakin. Amandan ja Evelynin lisäksi peliin vedetään myös Will Trent, joka käy kireänä kuin viulun kieli joutuessaan kohtaamaan menneisyyttään.

Olen odottanut jatkoa Will Trent -sarjalle innokkaana, sillä Slaughter on dekkarimaailman eliittiä. Eikä Slaughter todellakaan pettänyt, kykenemättä lopettamaan lukemista valvoin yömyöhään henkeä pidätellen ja aivot raksuttaen kun olin niin totaalisen koukussa. Menneisyys ja nykyhetki elivät sulassa sovussa koko kirjan ajan valottaen paljon asioita Amandan ja Evelynin uran alkuajoilta.

Slaugher yllättäen tarjoaa raakuuden keskellä myös pehmeyttä, kun Willin ja Saran suhde etenee sekä myös toisenlaisen Amandan. Meillä jokaisella on pehmeä puolemme, niin myös ikuisen rautarouvamme Amandammekin persoonassa. Slaughter osaa yllättää!

Paljon muutakin selviää, ja Slaughter heittää niin viattoman kepeästi vihjeitä sinne tänne, että lukijalla todella aivot raksuttavat nimien, paikkojen ja merkitysten suhteen vimmatusti, kun yrittää samalla koota palapelin palasia yhteen. Koukuttavaa, nerokasta ja älykästä. Kiinnostavaa on, että tekijä ei tule missään vaiheessa yllätyksenä, vaan asia on selvä jo hyvin alusta lähtien. Jännittävintä kirjassa onkin kaikki muu, kuinka palapelin palasen loksahtavat paikoilleen.

Rikoksen lisäksi Slaughter tarjoaa varmasti melkoisen paikkaansa pitävää ajankuvaa maailmasta, josta ei ole edes kovinkaan pitkä aika. Miesten halveksivat ja seksistiset huomautukset olivat raivostuttavaa luettavaa, mutta tuskinpa kaikkea sovinismia koskaan saadaankaan kitkettyä pois. Onneksi maailmaan aina mahtuu Amandan ja Evelynin kaltaisia härkäpäitä jotka näyttävät miehille mistä heidät on tehty.

Voiko Slaughter vielä yllättää? Hän tuntuu parantavan kirja kirjalta, ja jokaisessa panokset nousevat kovemmiksi. Eikä Slaughter hellitä edes viime sivuilla, kun tarjoilee vielä viimeisen juonenkäänteen kirjan loppuun. Tämä oli kyllä aivan huippu.

Karin Slaughter - Pelon huone

Karin Slaughter - Pelon huone

Tammi 2010

Suomennos Annukka Kolehmainen

Kansi Markko Taina

Englanninkielinen alkuteos Fractured 2008

"Emma", hän kuiskasi, pudotti puhelimen ja ryntäsi portaita pitkin kohti tyttärensä huonetta. 
Hän jäi seisomaan portaiden yläpäähän ja katsoi järkyttyneenä rikkoutuneita huonekaluja ja lasinsiruja lattialla. Äkkiä hänen näkökenttänsä kapeni, ja hän näki vain Emman, joka makasi verisenä möykkynä käytävän päässä. Emman vieressä seisoi nuori mies, jolla oli veitsi kädessä."

Abigail Campano saapuu kotiinsa Atlantan varakkaalle esikaupunkialueelle tennistuntinsa jälkeen. Järkytys on suuri, kun samaan aikaaan puhuessaan miehensä kanssa puhelimessa hän huomaa ettei ulko-ovi ole lukossa. Lattialla on lasimurskaa jonka päälle hän astuu. Kaikki ei todellakaan ole kunnossa. Juostessaan paniikissa yläkertaan etsimään tytärtään Emmaa, hän löytää lattialta verisen tyttärensä jonka ylle on kumartunut mies veitsi kädessä. Järkyttyneen äidin silmissä sumenee kun hän naarasleijonan tavoin hyökkää vihollisen kimppuun, muuttaen koko hänen elämänsä ikiajoiksi.

Kun paikallinen poliisi tekee tutkimuksissa erittäin kohtalokkaan virheen, saa erikoisagentti Will Trent jutun tutkittavakseen. Parikseen Will saa etsivä Faith Mitchellin, joka tuntee epäluuloa Williä kohtaan välittömästi, eikä yhteistyö suju täysin ongelmitta. Jotta kamala rikos saadaan kuitenkin ratkaistuksi, on Willin ja Faithin tultava toimeen ja saatava yhteistyönsä pelaamaan.

Pelon huone on Will Trent -sarjan toinen osa, sarjan ensimmäisen osan Triptyykin luin viime kesänä. Nyt kun Slaughter hellii taas lukijoitaan kesällä ilmestyvällä sarjan kuudennella osalla, on tullut taas ajankohtaiseksi lukea sarjan aikasemmin ilmestyneitä osia. Luen sarjaa hieman nurinkurisesti, sillä aloitin suoraan sarjan viidennestä osasta Yli rajan.

Parasta Slaughterin kirjoissa on kirjailijan henkilökuvaus, Will käy suoraan sydämeen. Onneksi tässä kirjassa Willin (kauhea) tyttöystävä Angie ei näytellyt kovinkaan suurta roolia, mutta ilmeisen sitkeästi hän pysyy menossa mukana myös seuraavissa osissa.

Pelon huone on vetävä, Slaughter osaa koukuttaa lukijansa, mutta minulle tämä ei ollut ihan täydellinen. Itse tarina on todella karmea, ja veikkailin taas vuorotellen aivan vääriä ihmisiä syyllisiksi. Mutta koska tiedän, että tiedossa on vielä parempaa jännitystä Slaughterin kynästä, jäi tämä siksi hieman laimeammaksi lukukokemukseksi kuin odotin. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan mitä Slaughter seuraavaksi kirjoittaa!

Karin Slaughter - Triptyykki

Karin Slaughter - Triptyykki ( Triptych 2006) Tammi 2009.

Suomennos Annukka Kolehmainen

Sain mielettömän kipinän aikaiseksi, kuin luin vähän aikaa sitten Slaughterin uusimman Will Trent - sarjaan kuuluvan dekkarin, Yli rajan. Nyt olenkin haalinut sarjan aikaisempia osia, ja nyt on luettu sarjan ensimmäinen osa, Triptyykki.

Tapahtuvat sijoittuvat Atlantaan, jossa poliisi Michael Ormewood saa avukseen erikoisagentti Will Trentin selvittämään julmaa murhaa, jossa naisen kieli on purtu irti. Will kärsii lapsuustraumojensa lisäksi vaikeasta dysleksiasta, mutta omaa vahvan vaiston mitä tulee rikosten selvittämiseen. Michaelin on vaikea sietää Williä, hänellä on omasta takaa ongelmia kotona vaimonsa ja autistisen poikansa kanssa.

Julma naisiin kohdistuva murha ei ole ensimmäinen laatuaan, jo kaksikymmentä vuotta sitten löydettiin kaunis lukiolainen Mary Alice raiskattuna ja silvottuna omasta huoneestaan, ja nuori John joutui vankilaan sovittamaan tekoaan. Nyt jo aikuinen mies John vapautuu vankilasta ja yrittää rakentaa elämäänsä uudestaan, silti murhat jatkuvat ja John saa järkytyksekseen selville että joku käyttää hänen henkilöllisyyttään hyväkseen. On käyttänyt koko ajan. Vaan kukapa uskoisi murhamiestä?

Palasia alkaa pikku hiljaa loksahdella paikoilleen, ja olin täysin ällikällä lyöty kun Slaughter alkaa paljastamaan pienen pieniä asioita. Nerokasta antaa jokaisen kertoa omaa tarinaansa ja sitten antaa kertoa toisen ihmisen toimesta ihmisestä aivan päin vastainen tarina. Mikään ei ole sitä miltä aluksi näyttää.

Kirjassa kohtaavat Michaelin ja Willin lisäksi myös jo lapsuudestaan saakka tunteneet Will ja Angie. Heillä molemmilla on takanaan rankka lapsuus, joista he molemmat yhä edelleen kantavat mukanaan raskaita taakkoja, Will arpiaan myöten. Angie toimii Atlantassa siveysrikospoliisissa ja peitetehtävissään toimii ilotyttönä. Angiellakin on osansa tarinassa, onhan kotirapussaan murhattu tyttö prostituoitu.

Ja voi Will sentään, hänet haluaa vain ottaa kainaloonsa. Vaikea lapsuus, arvet ja dysleksia tekevät hänestä epävarman, jota Angie käyttää hyväkseen. Siinä missä olin jo viimeksi täysin raivoissani Angielle, annoin tässä ihan hieman periksi, vain hieman, sillä tiedän että Angie ei tule olemaan jatkossa olemaan helppo tapaus, kuitenkin tässä hän ajatuksissaan myöntää että rakkaudestaan hänen tulisi päästää Will vapaaksi...

Triptyykki on melkoinen tiiliskivi, yli 500 sivua. Alussa tuntuu kuin mitään ei tapahtuisi, mutta jossain vaiheessa huomaa että sivuja kääntyy tiuhempaan tahtiin, ja täydellinen koukutus on tapahtunut.

*******
Olen ollut viime aikoina todella huono keskittymään lukemiseen, tämän kirjan luin jo pari viikkoa sitten mutta ehkä aurinko on pehmittänyt päätä sen verran etten tahdo jaksaa nyt keskittyä lukemiseen tai bloggailuun. Tämäkin teksti on ollut luonnoksissa jo vaikka kuinka kauan.. Olen lukenut vuorotellen kahta eri kirjaa ja odottanut jomman kumman imaisevan minut mukaansa. Aikani on mennyt ihanista ilmoista nauttien ystävien kanssa. Hmm, eiköhän lukujumi tästä vielä aukea. :)

Karin Slaughter - Yli rajan

Karin Slaughter - Yli rajan (Fallen 2011) Tammi 2013.

Suomennos Annukka Kolehmainen

Kansi Markko Taina

Voi hyvänen aika sentään kuinka dekkari noviisia viedään! Leenan ja Annikan innoittamina sain juuri päätökseen Slaughterin uusimman, Yli rajan, johon kannen mukaan uuden lukijan on helppo hypätä mukaan. Ja minähän hyppäsin!  Tapahtumat alkavat heti edetä sellaisella vauhdilla ja ryminällä että lukijana ei auta muuta kuin paahtaa eteen päin, en olisi millään malttanut jättää kirjaa välillä kesken.

Kaikki alkaa poliisista eläkkeelle jääneen Evelyn Mitchellin pihalta, jonne myös poliisina työskentelevä tytär Faith saapuu töidensä jälkeen hakemaan muutaman kuukauden ikäistä Emma -tytärtään hoidosta. Faith ei pääse tulemaan aikataulun mukaisesti ja myöhästyy sovitusta ajasta. Hän yrittää soittaa äidilleen mutta ei saa tätä kiinni, ja alkaa jo matkalla pelätä pahinta...Verinen kädenjälki ovessa kieliikin siitä että kaikki ei ole kuten pitäisi, ja kodinhoitohuoneesta löytyy kuollut mies ja makuuhuoneesta pankkivankitilanne. Faithin tulisi odottaa apujoukkoja, mutta tekee ratkaisunsa paineen alla suojellakseen itseään ja tytärtään.

Evelyniä ei löydy mistään.

Faithin äidin Evelynin uran loppua varjostaa ikävä syyte, josta hänen alaisensa ovat joutuneet tilille. Evelynin johtama huumeyksikkö oli sekaantunut huumerahoihin ja lahjuksiin, mutta Evelyniä ei syytetty ja hän sai pitää eläkkeensä sekä maineensa. Liittykö kyseinen tapaus nyt Evelynin sieppaukseen, ja kuka on sieppauksen takana? Faithin kärsiessä tilanteesta, saapuu Will Trent, Faithin työpari, sekä Georgian etsivätoimiston varajohtaja Amanda Wagner paikalle selvittämään Evelynin tilannetta. Will on se, joka sai todisteet Evelynin huumeyksikköä vastaan ja pakotti Evelynin eroamaan tehtävästään, ja rikospaikalla jokainen poliisi tietää sen. Amanda taas on Evelynin parhain ystävä, yhdessä he raivasivat tietä tuleville naissukupolville miehisessä poliisimaailmassa.

Minähän hyppään tosiaan vasta tässä vaiheessa mukaan sarjan kelkkaan, ja henkilöt eivät olleet minulle entuudestaan tuttuja. Ensi kertaa tutustuin yksinhuoltaja Faithiin joka on saanut ensimmäisen lapsensa jo neljätoistavuotiaana, Williin joka kärsii pahasta dysleksiasta, Saraan joka on menettänyt aviomiehensä, pippuriseen voimanaiseen Amandaan, selkäpiitä karmivaan Willin vaimoon Angieen sekä myös kutkuttavaan Willin ja Saran orastavaan suhteeseen jossa kosketuskin tuntuu kuin sähköiskulta.

Willin henki oli salpautua, kun Sara työnsi kätensä hänen paitansa alle. Sara kuljetti sormiaan rinnalta vatsalle hätkähtämättä arpia.  Hän ei epäröinyt hetkeäkään vaan painoi otsansa kiinni Willin otsaan, katsoi häntä silmiin ja sanoi: "Hengitä."
Will päästi henkäyksen, jota tunsi pidätelleensä koko ikänsä.

Minä kiinnyin jo tässä vaiheessa henkilöihin vahvasti, ja nyt ymmärrän miksi Will saa nimensä perään sydämiä. Koko kirjan ajan toivoin hänen karistavan kauhean vaimonsa pois elämästään ja uskaltautuvan rakastumaan...Will on niin sympaattinen tapaus, hänelle toivoo vain kaikkea hyvää. Willin epävarmuus näkyy monissa kohdin, ja toisinaan hieman humoristisella otteellakin se näkyy juuri Amandan seurassa. Amandan, joka on juuri niin hyvä, että ehtii ampumisen välissä lisätä huulipunaa huulilleen ja soittaa pari työpuhelua tehden tiettäväksi että Willin tunarointi ampumavälikohtauksessa on anteeksiantamatonta.

"Pidän muuten sinulle peukkuja."
Sarallla ei ollut hajuakaan, mistä hän puhui.
"Willin suhteen", Amanda tarkensi.
"Hänellä on jo liikaakin ilkeitä ämmiä elämässään, enkä minä ole menossa mihinkään."

Mukaan oli helppo tulla tässä vaiheessa, ja uusi lukija voi helposti aloittaa tästä osasta mikäli ei minun tapaani ole edellisiä lukenut. Loppuratkaisua en osannut päätellä, ja loppu osasikin todella yllättää! Tämän jälkeen ei tarvitse kyllä arvata luenko aikaisemminkin ilmestyneet piakkoin! Tässä taitaa olla juuri sellaista mitä olen dekkareista etsinytkin. Liian tekninen selonteko poliisityöskentelystä ei kauheasti kiinnosta, eikä liian etäälle jäävät henkilöt, mutta tässä on vähän sitä teknisyyttä ja enemmän kiinnostavia henkilöitä ja syvemmälle meneviä ihmissuhteita, sekä ratkaisu jota lukija ei voi ennalta tietää...Olen koukussa. Minulle tämä oli ihan huikea juttu, ja nyt alkaa edellisten kirjojen haaliminen hyllyyn.