Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään
Atena 2016
Kansi Anna Makkonen
Arvostelukappale kustantajalta
"Pitkään jaksoin olla reipas, mutta jossain vaiheessa olin eksynyt metsään, unohtanut pudotella pullanmuruja. Ulospäin olin toimelias, mutta salassa nakertanut liikaa piparkakkutalon seiniä. Ja niin minusta oli tullut väsynyt noita-akka. Sellainen, jolle pelkkä olemassa oleminen ei jostain syystä ollut tarpeeksi. Minun täytyi tehdä, saada aikaiseksi, saada tunnustus.
Mutta kun en jaksanut enää."
Kerttu on pärjääjä. Aviovaimo ja kahden lapsen äiti, luokanopettaja joka asuu unelmiensa talossa.
Mutta.
Kerttu ostaa unikkokantisen vihkon johon alkaa suunnitella itsemurhapäiväänsä. Silloin kun perhe ei ole kotona. Sitten kun on sopiva hetki.
Kerttu on tunnollisuuden ja riittämättömyyden tunteissaan elämän pohjamudissa uiskenteleva, masennukseen sairastunut. Mikä kaiken on aiheuttanut? Talvi on pitkä ja pimeä, tänä vuonna Kertulle ylivoimainen. Ja sen seurauksena perheenäiti ympyröi kalenteristaan sopivia päiviä riistää itseltään henki.
"Vieläkin oli vaikea käsittää, että suurin elämäni säröistä olin minä: aina kykenevä ja kaiken kestävä mieleni. Minä piilouduin uneen ja vihaan, että jaksaisin elää. Ja unista ja vihaista ihmistä oli vaikea rakastaa."
En ollut aluksi varma, onko kirja minulle sellainen jonka haluan kokea. Silti olen tyytyväinen että luin. Vaikka aihe kirjassa on rankka ja raskas, se on silti kirja, joka on hyvä olla olemassa. Nykyelämän armottomuus ja syvät riittämättömyyden tunteet koskettavat, ja kolahtavat varmasti moniin. Monet ihmiset räpiköivät tälläkin hetkellä elämänsä aalloissa selviten väkisin, päivä kerrallaan, taakat harteillaan.
Ja siksi kirja on tärkeä. Se on rohkea, ja se uskaltaa nostaa esiin tunteita jotka ovat kipeitä. Jonain päivänä herään perustuu kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin masennuksesta, joten teksti tuntuu myös uskottavalta. Kuka tahansa saattaa sairastua masennukseen, mutta mitkä ovat syyt sen takana? Ensin Kerttukaan ei osaa arvioida, vyyhti kasvoi liian suureksi kun maljaan putosi lopulta yksi pisara liikaa.
Jonain päivän herään on kirja jota luin raskain mielin nauttien kuitenkin Rauanjoen kirjoitustyylistä. Se on välillä runollisen kaunis, riipaisevan osuva ja humoristisen oivaltava. Ja samalla mietin väkisinkin, kuinka paljon omakohtaista kokemusta kirjassa on, sillä nämä kirjat kielivät suuresta rohkeudesta kertoa vaikeasta ja vaietusta asiasta.
Siinä missä alun synkkyys syksyaikaan tuntuu musertavalta, aletaan kevättä kohti mennä kohti valoa. Loppu jää hieman avoimeksi ja jopa epämääräiseksi, joskaan ei kuitenkaan toivottomaksi. Asiat alkavat hieman järjestyä ja värit palaavat elämään.
"Nousin sohvalta ja väistin katsomasta häntä silmiin. Olo jäi jotenkin helpottuneeksi mutta hauraaksi: viimeinkin minä olin luottanut, nojannut eteenpäin ja hän oli ottanut kiinni. Sisällä tuntui siltä kuin olisi juossut hyvin pitkän matkan ja lopulta antanut itselleen luvan pysähtyä."
