Granta 3: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat

Granta 3: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat

Uuden kirjallisuuden areena

Otava 2014

Kansi Elina Warsta

Grantan kolmannessa osassa keskitytään teemaan Parhaat nuoret suomalaiset kertojat, joka varmasti herättää keskustelua ja pohdintoja siitä, keiden tulisi olla mukana kirjassa. Kirjaan on valittu 20 suomalaiskirjailijaa, joilta on julkaistu vähintään yksi romaani tai novellikokoelma. Iältään kirjailijat saivat olla korkeintaan 40-vuotiaita. Tämä ratkaisi esimerkiksi sen, ettei odotusteni mukaisesti esimerkiksi Joel Haahtela ollut mukana. En siltikään voi olla miettimättä, onko 40-vuotta hieman liian korkea ikä, jos puhutaan nuorista kirjailijoista. Toisaalta tämä on ymmärrettävää, sillä Suomi on pieni maa.

Grantassa on mukana kirjailijoita jotka eivät ole minulle entuudestaan tuttuja. Näin joko nimen tai tuotannon perusteella. Myös siksi oli äärimmäisen mielenkiintoista tutustua samalla kertaa useampiin uusiin tuttavuuksiin, kuten esim. Philip Teir, Emmi Itäranta, Emma Juslin... vain muutaman mainitakseni.

Grantassa olen tottunut siihen, että mukana on erilaisia tekstejä laidasta laitaan, myös runoja ja sarjakuviakin. Siksi minua nyt lukiessa yllätti kovasti se, että mukana on todella paljon tekstejä jotka ovat otteita kirjailijan tulevasta romaanista. En muista että aikaisemmissa osissa olisi ollut vastaavaa. Väkisinkin tulee mieleen, että näinkö sen takia, koska Granta julkaistaan englanninkielisenä käännöksenä Frankfurtin messuilla ja se samalla esittelee maamme kirjailijoita laajemmalle yleisölle. Tuli välillä kuitenkin sellainen ikävä tunne että kädessä oli enemmänkin esittelykirjanen, enkä päässyt tästä tunteesta missään vaiheessa eroon. On vain laitettu yksien kansien väliin tulevien romaanien muutama luku.

Granta jätti siis minuun nyt hieman sekavan fiiliksen. Muutamista teksteistä pidin todella paljon, varsinkin Sofi Oksasen ja Emmi Itärannan, mutta yllättävän laimea lukukokemus. Toivon tietenkin kovasti, ettei kansainvälinen yleisö ajattele samalla tavalla kanssani. Haluan tietenkin, että Granta innostaa lukijoita muualtakin maailmasta tarttumaan suomalaisiin kirjailijoihin.

Granta jaksaa silti edelleen kiinnostaa, ja aion jatkossakin lukea tulevat Grantat. Tämänkertaisessa Grantassa on muuten todella kiva kansi, väriä myöten. Millaisia fiiliksiä tämä Granta teissä herättää? 

Granta 2: Outo

Granta 2. Uuden kirjallisuuden areena. Otava 2014

"Outouden kokemukset liittyvät yleensä johonkin rajapintaan. Kyse voi olla identiteetin määrittelystä, rajasta itsen ja toisten, meidän ja niiden välillä. Outo liittyy myös kielen rajoihin. Oudon alueelle kuuluvat asiat, joille meillä ei ole nimeä, joiden lokeroinnissa kieli joutuu kiipeliin. Rajoja koetellessaan outo ohjaa meitä kysymään ja kyseenalaistamaan, katsomaan asioita eri näkökulmista."  Päätoimittaja Aleksi Pöyry pääkirjoituksessaan.

Suomen ensimmäisen Grantan lukemisen jälkeen tunnelmat tarttua seuraavaan Grantaan olivat melkoisen ristiriitaiset. Ensimmäisessä osassa teemana ollut ruoka ei ollut kokonaisuutena kovin onnistunut, ja olin hieman pettynyt. Joukosta kyllä nousi muutama hyvinkin mielenkiintoinen uusi tuttavuus, esimerkiksi Taiye Selasi jota on ahkeraan luettu kirjablogeissa.

Toisen Grantan teemana on siis outous, ja mielestäni teema kantaa koko kirjan läpi onnistuneesti. Hyviä tekstejä on useampia, joista suosikeiksi nousi Haruki Murakamin Thaimaa, Sofi Oksasen Outoa puhetta, Joshua Ferrisin Pelotat enemmän sekä Naomi Alderman Pian meidän päivinämme. Sofi Oksasen teksti on itseasiassa puhe, jonka hän piti vastaanottaessaan Ruotsin Akatemian pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon huhtikuussa 2013. Minusta kirjan vaikuttavin teksti.

Ferrisin Pelotat enemmän on pelottavaa luettavaa, mutta tässä tulee hyvin esille kuinka aluksi selkeäksi ajateltu asia voidaankin kääntää päälaelleen ja koko asia näkyy täysin uudessa valossa. Aldermanin Pian meidän päivinämme on sitä vastoin oikeastaan hauskaa luettavaa: siinä profeetta Elias laskeutuu taivaasta tulisten hevosten saattelemana katsomaan mitä alas maailmaan kuuluu. Kirjassa on myös Harry Salmenniemen runoja ja Ville Rannan sarjakuva.

Kirjoitin ensimmäisestä Grantasta, että

Minulle tarjoiltu ruoka jäi tällä ensimmäisellä kerralla hyvin keskinkertaiseksi, mutta en luovuta vielä. Tulevien julkaisujen teemoista en tiedä, mutta olen silti kiinnostunut hankkimaan seuraavankin Grantan. Toivottavasti seuraava valittu teema toimii kuitenkin läpi julkaisun, eikä lukijan tarvitse ihmetellä miten se liittyy aiheeseen. 

Ja kuten jo aikaisemmin sanoinkin, minusta tämä toinen Granta oli nyt oikein onnistunut kokonaisuus. Lukija voi ihmetellä lukemaansa, mutta sen ei tarvitse ihmetellä kuinka se liittyy teemaan. Innolla odotan seuraavaa Grantaa!

Grantan rantautuminen Suomeen on hieno asia, tätä kautta pystyy lukija tutustumaan moniin uusiin kirjailijoihin, ja minulle lähtökohtaisesti yksi kiinnostavista oli Murakamin lisäksi kovasti kehuttu Johanna Sinisalo jonka teksti sopii teemaan täydellisesti. Niille jotka pettyivät ensimmäisellä kerralla tarjoiltuun ruokaan, suosittelen ehdottomasti vielä tutustumaan tähän.

Granta 1: Ruoka

Granta 1. Uuden kirjallisuuden areena. Otava 2013

Grantasta kuulin ensimmäisen kerran kirjablogien kautta. Kiinnostus tähän Suomen ensimmäiseen Grantaan oli valtaisa, ja hain omani pois kirjakaupasta pikaisesti. Lisää Grantan historiasta voit lukea Otavan blogista täältä, joka vastaa Suomen Grantan päätoimittaja Aleksi Pöyryn toimesta kysymykseen Mikä ihmeen Granta? Myös Luutii -blogissa on hyvin tyhjentävästi kirjoitettu Grantasta.

Suomen ensimmäisen Grantan teemana on ruoka. Antti Tuurin Leipä aloittaa Grantan, ja jää teoksen parhaimmaksi ruokaa käsitteleväksi teokseksi. Täydellisen leivän reseptin etsiminen on kyllä tekninen mutta myös sympaattinen, ja tämän ensimmäinen tekstin luettuani aloin vastoin normaalia toimintaani lukea muita tekstejä sieltä täältä. Eniten minua kiinnostanut teksti oli jo lähtökohtaisesti Taiye Selasin Afrikkalaistyttöjen seksielämä. En sanoisi että Selasin tekstillä oli hirveästi tekemistä ruoan kanssa, vaikka kyllähän siellä esimerkiksi hedelmiä vilahteli, ja osa tapahtumista sijoittui keittiöön. Taiye Selasiin haluan tutustua jatkossa tarkemmin.

Grantan lukemisen jälkeen olen ennen kaikkea hieman hämmentynyt. Ruoka ei nouse kaikissa teksteissä kovinkaan keskeiseksi asiaksi, toisinaan se on suorastaan sivuseikka. Samoilla linjoilla on myös Noora, joka pettyi tarjoiltavaan ruokaan tällä kertaa pahasti. Minulle ruoka teemana antaa odottaan paljon, ehkä suoranaisia kulinaarisia makuelämyksiä, joka tapauksessa ruokaan liittyviä kertomuksia. Näin ei todellakaan aina tapahtunut.

Suurimman hämmennyksen sai aikaan chileläis-espanjalaisen Roberto Bolañon novelli Everstin poika, jossa mässäillään zombien lihanhimolla. Novelli on kirjoitettu erään (huonon) zombie -elokuvan juonikertomuksesta. Noh, kyllähän zombienkin täytyy syödä, mutta olen hämmentynyt.

Grantassa on tekstejä laidasta laitaan, on runoja, katkelmia romaaneista, novelleja, listoja sekä alun perin TV-elokuvan käsikirjoitukseksi kirjoitettu pätkä. On tuttuja suomalaisia kirjailijoita, ja on isoja ulkomaalaisia tähtiä.

Minusta Grantan rantautuminen Suomeen on kuitenkin hieno juttu, ja toivon sille onnea, menestystä ja pitkää ikää. Onhan kyseessä pitkän historian omaava aikakauskirja joka on kansainvälisesti yksi vaikutusvaltaisimmista kirjallisuusjulkaisuista. Näin myös suomalaisten kirjailijoiden tekstit pääsevät liikkumaan maasta toiseen, kun käännöksiä ilmestyy muiden maiden Grantoissa.

Minulle tarjoiltu ruoka jäi tällä ensimmäisellä kerralla hyvin keskinkertaiseksi, mutta en luovuta vielä. Tulevien julkaisujen teemoista en tiedä, mutta olen silti kiinnostunut hankkimaan seuraavankin Grantan. Toivottavasti seuraava valittu teema toimii kuitenkin läpi julkaisun, eikä lukijan tarvitse ihmetellä miten se liittyy aiheeseen.