Julian Fellowes: Belgravia

Julian Fellowes: Belgravia

Otava 2016

Suomennos Markku Päkkilä

Englanninkielinen alkuteos Belgravia

Kirjastosta lainattu

Vuonna 1815 Brysselissä nuoripari Sophia Trenchard ja aatelissukuun kuuluva Edmund Bellasis rakastuvat toisiinsa luokkaerosta huolimatta. Edmund järjestää Sophialle ja tämän perheelle kutsun sukunsa kuuluisiin tanssiaisiin, joihin ei ketä tahansa kutsuta. Jo Trenchardin perheen saapuminen tanssiaisiin on omiaan nostamaan kohun juhlissa. Hyvällä ei myöskään katsota Sophian ja Edmundin selkeää kiinnostusta toisiinsa. Juhlat kuitenkin keskeytyvät, kun kaikki nuoret miehet joutuvat lähtemään välittömästi Waterloon taisteluun. Edmund saa taistelussa surmansa ja Sophia suree raskaasti menetystä.

Sophian ja Edmundin traagisesti päättynyt rakkaustarina muistuttaa heitä vielä vuosikymmeniä myöhemmin Trenchardien perheen asuessa uudella loistelialla Belgravian alueella Lontoossa. Perheen varallisuus on kasvanut entisestään ja todisteena siitä he asuttavat yhtä Lontoon yläluokkaisinta korttelia. Menneisyys silti seuraa perässä, niin Trenchardin kuin Bellasisinkin perhettä.

Kun kannessa mainostetaan isoin kirjaimin lääkettä Downton Abbey -riippuvuuteen, fani tietenkin nappaa kirjan mukaansa suurin odotuksin. Todettakoon jo tässä kohtaa, että ihan paikkaansa Belgravia ei lunastanut, mutta oikein oiva ja vetävä lukuromaani tämä kyllä oli. Vaikka Fellowes onkin Downton Abbeyn käsikirjoittaja, en toivoisi kaikkea hänen tuotantoaan verrattavan juuri siihen, sillä Downton Abbeyta ei voita mikään. Belgravia on oma kirjansa, vaikka sama kirjoittaja kirjan takaa löytyykin.

Eniten kirjan lukemisessa nautin sen vetävyydestä. Kiemuraiset ihmissuhteet ja jännite salaisuuden yllä loivat tunnelmaa jonka vuoksi sivut kääntyivät tiuhaan. Ja koska pidän suuresti historiallisista romaaneista, osui Belgravia juuri siihen kohtaan hyvin. Ja kuinka hyvin näkisinkään tämän televisioon sovitettuna...

Lopulta tämä kirja päätyi ajatuksissani kevyeen ja viihteelliseen kategoriaan, ja täytti historiallisen lukuromaanin tarpeeni. Se ei jää suuresti mieleeni, ja loppuratkaisukin oli oikeastaan aika oppikirjamainen jossa paha saa palkkansa ja hyvät ihmiset onnellisen loppunsa. Ajoittain mietin myös, että juonta oli venytetty turhan pitkälle, ja vaikka loppuratkaisu oli lukijalle jo melkoisen selvä, vieläkin tarina jatkui.

Eli ei lääkettä Downton Abbeyn jättämään aukkoon, mutta historiallisen romaanin nälkään kyllä.

Sarah Waters: Parempaa väkeä

Sarah Waters: Parempaa väkeä

Tammi 2015, Keltainen kirjasto

Suomennos Helene Bützow

Englanninkielinen alkuteos The Paying Guest, 2014

Kansi Tuija Kuusela

Arvostelukappale kustantajalta

1920- luvun Lontoo, elämä maailmansodan jälkeen. Frances Wray ja tämän äiti ovat kokeneet sodan muutokset kipeästi tahoillaan, perheen isä ja pojat ovat kuolleet ja jättäneet jälkeensä velkoja, ja Francesin on pakko jäädä äitinsä luokse rapistuvaan taloon yrittäen unohtaa tulevaisuuden haaveensa. Talousvaikeudet ajavat äidin ja tyttären epätoivoiseen tekoon: vuokralaisten majoittamiseen talon yläkertaan. Champion Hillin hienostoalueella se on melkoisen häpeällistä. Eikä palvelijoitakaan ole talossa, joten Frances hoitaa kaiken itse.

Yläkertaan muuttaa Barberin pariskunta, joka on vauhdikas ja äänekäs. Leonard on vakuutusvirkailija ja Lilian muodikas kotirouva. Frances suhtautuu aluksi ynseästi ja varauksella pariskuntaan, mutta vähitellen hänen ja Lilianin välille syntyy suhde, jolla on tuhoisat seuraukset. Ja silti, Frances tuntee olevansa enemmän elossa kuin koskaan aikaisemmin.

En ole pitkään aikaan ollut niin pettynyt tuhlattuun aikaan jonka tämän kirjan lukemiseen käytin. Kirja on melkoinen paksukainen yli 500 sivullaan, joten lukemiseen kului hetki aikaa. Kirjan alku vei mukanaan, ja ihastuin ajankuvaan. Keskivaiheilla kirjan tempo hidastui ja tuntui junnaavan paikoillaan. Tuntui, että tiivistämisen varaa olisi ollut. Jossain vaiheessa teksti alkoi jälleen vetämään, mutta loppuratkaisu...huoh.

Olen lukenut aikaisemmin tässä kesällä Watersin Yövartion, jossa oli kyllä melko nerokas rakenne sen edetessä väärinpäin, nykyhetkestä menneisyyteen, mutta jätin kirjasta bloggaamatta koska en yksinkertaisesti keksinyt siitä mitään sanottavaa. Kirja ei säväyttänyt minua millään tavalla. Parempaa väkeä antoi odottaa paljon enemmän mutta Waters tarjoili minulle jälleen pettymyksen.

Tunnelma Paremmassa väessä oli kyllä paikoitellen hyvin tiheä ja kiihkeä, Waters osaa luoda hahmoillaan uskottavan tunnelman ja yllättääkin. Henkilöiden sielunmaisema ja kamppailu omantunnon kanssa tuntuivat todellisilta, mutta lopussa tarttui mukaan jo ärsytyskin. Olin kyllästynyt Lilianiin, olin kyllästynyt Francesiin.

Tartuin kirjaan lukematta sen kuvausta tarkemmin joten kirjan juoni itsessään oli melko yllätys. Tämän kirjan lukemisen jälkeen en voi kuin miettiä, että uskallankohan vielä lukea Kobossani majailevan Vieras kartanossa, vai petynkö ja tuhlaanko aikaani? Parempaa väkeä ei tarjoillut minulle tällä kertaa parempaa luettavaa.

Lesley Lokko - Rikas rakas, köyhä rakas

Lesley Lokko ( Rich girl, poor girl) 2009. Kuva: Elina Warsta & Anna Makkonen. Suomentanut Marja Helanen.

Nic on zimbabwelaisen miljardöörin tytär, joka ei ole koskaan saanut tuntea isänsä rakkautta. Caryn taas ei ole koskaan tavannut isäänsä. Siinä missä Nic asuu hulppeasti, yrittää Caryn päästä Lontoon laitamilla olevasta vuokrakasarmin kurjuudesta pois. Tory puolestaan on kohdannut suuren menetyksen sisarensa kuoleman myötä ja kaipaa kipeästi omaa tilaa pois sisarensa varjosta.

Voiko näin erilaisista taustoista olevista nuorista naisista tulla ystäviä? Koulun käytävillä he huomaavat rentoutuvansa toistensa seurassa ja ystävyys on sinetöity. Näiden kolmen naisen menetyksiä, unelmia, elämää ja ystävyyttä seurataan vuosien edetessä melko paksun romaanin parissa. Ensimmäisenä herää kysymys, voiko näin suuren sivumäärän verran saada mielenkiintoista tekstiä aikaiseksi, vain kolmesta ystävyksestä? Kyllä muuten voi, ja lopuksi sitä haluaisi vielä ihan pikkiriikkisen verran lukea lisääkin..

Lokko ei ole minulle kirjailijana entuudestaan tuttu. Hänellä on kuitenkin taito kietoa lukija mukaan tarinaan, joka aluksi tuntuu kovin harmittomalta, mutta joka loppua kohden saa aina vain lisää ja lisää juonenkiemuroita niin, että lukijan on pakko saada tietää kuinka kaikessa lopulta käy.

Henkilöhahmoja on paljon, ja tuttuun tapaan aluksi ahdistuin tästä. Mietin, miksi näitä kaikkia tarvitaan, eikö vähemmälläkin selviäisi, mutta heistä jokaisella on oma paikkansa tarinan kulussa. Aluksi henkilö, joka ei tunnu istuvan tarinaan juuri millään tavalla, saakin muodon ja kasvot, ja lukija ymmärtää että kaikella on merkityksensä. Maailma ei aina olekaan niin suuri kuin sitä luulisi.

Kerronta etenee koukuttavan maltillisesti. Ainoa miinus mielestäni on näin suuren henkilömäärän vuoksi tarinan pirstaleisuus. Juuri kun pääset sisään Nicin maailmaan, on vuorossa joku toinen. Tämä vaatii aina hienoisen veronsa, mutta Lokko on onnistunut tässä yllättävän hyvin, enkä aina edes huomannut kiinnittää tähän huomiota. En tullut kaikkien henkilöiden kanssa "juttuun" ja jotkut kohtauksista tuntuivat hieman epäuskottavilta ja saivat toisinaan hieman ärtyneisyyttäkin aikaan.
Tässä tarinassa kuitenki kaikki liittyy ja kietoutuu kaikkeen, ja jokaisella asialla on merkityksensä. Monimutkaisen selkeää, sanoisin.

Rikas rakas, köyhä rakas on suhteellisen kevyttä luettavaa, mutta miksikään chic-litiksi tätä en kuvailisi. Teoksen parissa viihdyin sen verran hyvin, että kirjalijan aikaisempiinkin teoksiin tekee mieli hieman tutustua.

David Nicholls- Sinä päivänä

Kaksikymmentä vuotta - kaksi ihmistä

Emma ja Dexter ovat juuri valmistuneet Yliopistosta, on vuosi 1988. He päätyvät puolivahingossa samaan sänkyyn ja ajattelevat, että tuttavuus on ohimenevä asia nuoren ihmisen elämässä, kuten niin moni muukin asia. Emma ja Dexter tapaavat kuitenkin toisiaan vuosien saatossa vaikka molempien elämät ovat usein kuin toistensa vastakohdat: Dexter päätyy kummempia yrittämättä televisio-tähdeksi nauttien hienosta elämästä Emman kamppaillessa epäonnistuneiden miessuhteidensa ja työpaikkojensa kanssa. Vuodet vierivät ja side säilyy, elämän aina toisinaan heitellessä sekaan vastoinkäymisiä.

Rakastin tätä kirjaa, se sai minut nauramaan, ärsyyntymään, koskettamaan syvästi ja pitämään silti ajatukset toiveikkaina. Pidin kirjasta niin paljon, että pitkitin sen lukemista niin paljon kuin pystyin. Emman ja Dexterin elämän lukeminen oli kaikkea muuta kuin ennalta-arvattavaa ja se sai minut tempautumaan mukaan mielettömällä voimalla.

Ajattelin ensin, etten välttämättä pysty ymmärtämään ja eläytymään kirjaan ellen olisi itsekin vanhempi. Olin väärässä. Luulen että kirja kosketti senkin takia niin paljon, että olen tällä hetkellä nuori ja se kuuluisa "kokotulevaisuusedessä", että toisinaan se pistää ihan pelottamaan. Omaa elämäänsä kun ei aina pysty ennalta tietämään tai suunnittelemaan. En nimittäin todellakaan osannut ajatella vielä joitakin vuosia sitten ylioppilas todistus kädessäni, että olisinkin ihan eri alalla kuin olin alunperin suunnitellut, tai että elämäntilanteeni ylipäänsä olisi nyt se mitä se tällä hetkellä on.

Pidin Nichollsin tavasta kirjoittaa, kirja oli jaettu mielestäni onnistuneesti niin, että Emman ja Dexterin elämää seurattiin aina vuoden välein, joka heinäkuun 15.päivä. Vuodessa ehtii tapahtua niin monia asioita.. Tämä kirja osui ja upposi, yksi vuoden 2011 kirjakohokohdistani. Kirjasta vaikuttuneena uskallan myös innostua kirjaan perustuvasta elokuvasta joka kuuleman mukaan ilmestyy vuoden lopussa elokuvateattereihin.

Mary Ann Shaffer, Annie Barrows - Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

Kirjan tapahtumat sijoittuvat aluksi vuoden 1946 Lontooseen, toinen maailmansota on juuri päättynyt ja ihmiset yrittävät aloittaa elämänsä uudestaan. Juliet Ashton on kirjailija ja etsii aihetta uudelle kirjalleen, kun yht'äkkiä saa kirjeen tuntemattomalta mieheltä Dawsey Adamsilta Guernseyn saarelta, joka oli tuolloin toisen maailmansodan aikaan saksalaisten miehittämä. Dawsey Adams ja Juliet Ashton aloittavat kirjeenvaihdon ja pian Juliet huomaa saavansa kirjeitä muiltakin saaren asukkailta joissa he kertovat paitsi omasta elämästään, ennen kaikkea siitä miltä saksalaisten miehitys saarella tuntui. Juliet pääsee keskelle lumoavia ihmistarinoita ja matkustaessaan lopulta saarelle hän ymmärtää tehneensä oikean päätöksen.

Aluksi vierastin kirjan rakennetta, sillä kirja koostuu kirjeistä, jonka avulla tarinaa avataan vähitellen. Toisaalta oli kuitenkin virkistävää lukea jotain hieman erilaisella tyylillä kirjoitettuna. Varsinkin, kun se oli osattu tehdä hyvin ja mielenkiintoisesti. Itse olin erittäin kiinnostunut kirjan historiallisesta osasta, sillä vaikka olen lukenut toisesta maailmansodasta paljon jo kouluaikoina, on Kanaalisaarien miehitys jäänyt täysin tietämykseni peittoon.

Pidin tästä kirjasta, se sai minulle hymyn huulille, kaipauksen saaren maisemiin, järkytyksen sotatarinoista mutta kuitenkin hyvän mielen kirjan kannet suljettuani.