Leena Virtanen - Noitanaisen älä anna elää, Tosikertomus noitavainosta Suomessa 1666-1671.
WSOY 2013
Kansi Mika Tuominen
Noitanaisen älä anna elää on tosikertomus Ahvenanmaan noitavainoista vuosina 1666-1671, jolloin noitahysteria valtaa ihmiskunnan. Leena Virtanen on kirjoittanut mielenkiintoisen teoksen historiallisesta ajanjaksosta, jossa noitavainon uhreiksi joutuneita naisia kohtasi kuolemantuomio paholaisen kanssa vehkeilystä. Ja vielä kun Ahvenanmaalle saapuu akateemisten teorioiden ja kristinuskon täyttämä tuomari, alkavat vanhan kansan perinteiset loitsimistaiat kääntyä koko yhteisöä vastaan. Noituudesta ja taikojen käyttämisestä syytetään naapureita kilpaa.
Ahvenanmaalla useita vuosia jatkunut noitavaino rikkoi kymmenien, ellei satojen perhekuntien tasapainon pahimmillaan monen sukupolven ajaksi eteenpäin.
Ennen noitavainojen alkua arkisen aherruksen näännyttämä ihminen kääntyi helposti taikuuden ja noituudenkin voimien puoleen hallan viedessä sadon, lehmien sairastuessa tai voin tuotannon heikentyessä. Taikuus oli tuttua Ruotsi-Suomessa, ja valkoista magiaa oltiin harjoitettu jo vuosisatojen ajan ennen kuin siitä tuli rangaistavaa vasta 1500- luvulla.
Minkä takia juuri 1600-luvulla suhtautuminen taikuuteen ja noituuteen kiristyi, kuinka kaikki muuttui suoranaiseksi noitavainoksi? Täysin yksiselitteistä vastausta ei ole olemassa, nykyajan ihminen ei kuitenkaan pelkää samalla tavalla kirkon mahtia kuin ennen, aikaisemmin ihminen odotti ihmiskunnan kadotuksen odottavan nurkan takana, ja paholaisen kanssa tehdystä sopimuksesta joutui suoraan helvettiin. Virtanen huomauttaa, että tuona aikana onnen koettiin olevan vakio, ja jos naapurilla alkoi olla voita huomattavasti enemmän kun itsellä, syyttävä sormi kääntyi herkästi sen enempää ihmettelemättä naapurin puoleen. 1600-luvun ihminen tavallaan ulkoistaa ongelmansa, eikä syytä epäonneen löydetä muualta kuin useimmiten (hankalan) naapurin käyttämästä noituudesta. Teoksessaan Virtanen käy läpi laajasti noitavainoon johdattaneista syistä.
Kirjassa käsitellään Ahvenanmaan vainojen lisäksi myös Suomen ja Ruotsin noitavainoja. Ahvenanmaan jälkeen noitavainot puhkeavat myös Ruotsissa, väkilukuun suhteutettuna suurin uhriluku noitavainoissa on kuitenkin Ahvenanmaan hallussa, vuosina 1666-1671 syytettiin 16 naista noituudesta ja heistä seitsemän sai kuolemantuomion. Erittäin työteliäs tuomari ajoi innokkaasti noituudesta syytettyjen naisten kuolemantuomioita.
Ahvenanmaan noitaprosessi vuosina 1666-1678 on poikkeuksellinen verrattuna muihin Pohjoismaiden vainojen piirteitä sisältäneisiin noitaoikeudenkäynteihin.
Virtanen antaa äänen kuolemaantuomituille naisille, ja lukija saa seurata heti alusta asti Maria Clasdotterin huolta kadonneista ruislyhteisä joilla on äärimmäisen tärkeä rooli myöhemmän ajan tapahtumissa.Virtanen kirjoittaa mielenkiintoisesti historiallisesta ajanjaksosta kuulostamatta liian totiselta tai opettavaiselta, lukiessa ei aina kiinnittänyt huomiota siihen että kirja on ennen kaikkea historiallinen tietokirja. Viihdyin erittäin hyvin kirjan parissa vaikka aihe onkin väkivaltainen. Tämä kirja on jokaiselle historiasta ja ennen kaikkea noitavainoista kiinnostuneille erinomainen teos!
