Teksti: Ulf Stark
Kuvat: Linda Bondestam
Suom: Maarit Halmesarka
Kustantaja: Teos 2013
Sivuja: 24
Vau mikä kirjakevät onkaan tulossa! Vau millä herkuilla kustantamot meitä hemmottelevat! Oli fiilikseni kirjakatalogeja kädet innosta täristen selaillessa. Mitäpä jos hyödyntäisin bloggausharrastusta, ja tilaisin vaihteeksi lastenkirjankin arvostelukappaleeksi? Siitähän hyöytyisi myös palleroni, joka hengailee äitinsä lailla paksulla karvalankamatolla kirjoja selaillen. Höpöttää siinä samalla, selailee ja antaa omanlaista, kuolaista, palautetta.
Hiukan kyllä hymyilytti, kun postipoika sulloi paksukantisen, aivan vauvoille suunnatun kirjan luukusta. En ollut huolimattomuuttani älynnyt ihan näin pienille tarkoitettua pakettia odottaa! Mitä ihmettä tästä nyt blogiini kirjoittaisin? Ketä kiinnostaa? Toisaalta monilla kanssabloggaajillakin on vauvoja, joten tämä postaus on suunnattu nyt nimenomaan heille :) Voin nimittäin vakuuttaa, että tästä suloisesta pikkukirjasta riittää ammennettavaa yhteisiin lukuhetkiin. Toki kirjan värien ilotulituksessa kylpivistä kuvista voi aikuinenkin nauttia. Riimittely on hassunhauskaa ja sen verran napakan lyhyttä, että pienimmätkin jaksavat kuunnella,
Kirjasta löytyy pieniä silmäniskuja myös meille aikuisille. Mikäpä sen ihanampaa, kuin hörppiä kupillista kuumaa samalla kun katselee satulehmien ja sikojen temmellystä.
Seuraavasta kuvasta en saanut laadultaan hääppöistä, mutta katsokaa nyt! Siinähän voisi olla kuka tahansa kirjablogistiäiti nauttimassa omasta ajastaan (ja makkarasta), samalla kun isä leikittää tenavaa sateenkaaren alla.
Kirjasta löytyy myös aivan ihana kuva, jossa vanhemmat räytyvät silmänaluset pandoina samalla kun pikkuinen riemuitsee virkeänä keskellä yötä. Valkoinen Kirahvi on onnistunut sen omaan blogiinsa vangitsemaan.
Kirjan sanoma voisi olla tämä;
Syksy ja kesä, ja siilin nuttu,
äidin varpaissa tuoksu tuttu.
Makkaraa ja mustikoita ja joki syvä,
vuori ja järvet, olepa hyvä!
Kaikki tämä on tehty sinua varten! Ole pikkuiseni rohkea ja nauti elämästä!
Mikä sitten on itse kohderyhmäläisen tuomio? Kirja on luettu monet kerrat ja sen pieniä yksityiskohtia tanakalla sormella näytetty. Näytä tähti, näytä possu, näytä vauva. Muruseni kiikuttaa kirjan hyllystä ja istahtaa syliini. Taas kerran käymme sen läpi, enkä havaitse pitkästymisen merkkejä pojassani enkä edes itsessäni. Niin taidokas ja ilahduttava teos on! Uskoisin, että mikäli pikkuiseni kiellellinen ilmaisutaito olisi riittävä, hän voisi yhtyä Hufvudstadsbladetin kirjoitukseen, joka menee näin: (kirja on) ”silmän ja korvan juhlaa, kuvat ja teksti sulautuvat yhtenäiseksi taideteokseksi. Kaikki tämä on oikea helmi kaikista pienimmille ja heidän vanhemmilleen.”
