Alkuvuoden luettuja!
Claire Harman: Jane's Fame - How Jane Austen Conquered the World (2010)
Kaikki Jane Austen -lukukokemukseni taitavat ajoittua 1990-luvulle silloisten televisio- ja elokuvasovitusten innoittamana, joten en liene Austen-fani omistautuneimmasta päästä, mutta tämä kirja Austenista teosten vastaanoton näkökulmasta oli hurjan mielenkiintoinen.
Kirja pureutuu siihen, miten Austenin julkinen kuva on kehittynyt kirjailijan elinpäivistä nykyaikaan. Mieleen jäi muun muassa se, miten Austenin perhe tämän kuoleman jälkeen muovasi kirjailijan kuvaa vastaamaan aikansa käsityksiä ja ihanteita (yksin nurkassa kirjoitteleva nöyrä ja pyyteetön vanhapiika vai tavoitteellinen, arvonsa tunteva ja tunnustusta kaipaava sanankäyttäjä?) ja miten Austenin suosio aaltoili osittain verrattain hyvistäkin aikalaismyyntiluvuista liki täydelliseen unohdukseen ja myöhäispostuumisti maailmanlaajuiseen ihailuun.
Harman kirjoittaa hyvin taustoitettua, sujuvalukuista ja monin paikoin jopa hauskaa tekstiä. Harman näkyy kirjoittaneen elämäkertoja myös esimerkiksi Robert Louis Stevensonista ja Charlotte Brontësta, ja tämä kirjallinen murhakirjakin kuulostaa mainiolta.
Perheenäiti tavoittelee pakkomielteisesti unelmaelämäänsä, keskiluokkaista idylliä valkoisessa talossa uudenkiiltävällä asuinalueella. Lukukokemus oli ihan ookoo, mutta kirjasta ei jäänyt paljonkaan käteen. Olisin ehkä kaivannut joko syvempää pureutumista keskiluokkaisen mielenmaiseman hienovireisiin värähdyksiin tai sitten rajumpaa sukellusta kohti absurdia tai satiiria; nyt tuntui, että jäätiin hieman puolitiehen.
Jussi Siirilä: SmartVille (2005)
Tässäkin kirjassa kipuillaan keskiluokan pyrintöjen kurimuksessa. SmartVillen keskiössä on lähiöunelman sijaan kollektiivinen bisneshurmos hetkenä ennen 2000-luvun alun IT-kuplan puhkeamista. Yhdenpäivänromaanissa seurataan web designer Minnaa, joka yrittää pysyä perässä lasitornien ja englanninkielisten höttösloganeiden maailmassa ja pyörittää samalla perhe-elämää. Romaanina en tästä erityisemmin innostunut, mutta jonkinlaisia (inhon?) väristyksiä kirjan työelämäkuvaus kieltämättä tuotti.
Carl Honoré: In Praise of Slow (2004) (Slow - Elä hitaammin!)
Kirja hitaamman elämän puolesta. Honoré julistaa hidastamisen iloja eri elämänaloilla ruoasta liikuntaan ja työelämästä kaupunkisuunnitteluun. Mielenkiintoinen ja antoisa aihe, mutta aiheeseensa nähden kirja tuntui jotenkin hätiköivältä: kiinnostavia ilmiöitä juostiin läpi pikavauhtia ja analyysi oli aika pinnallista, anekdootista toiseen hyppivää ja paikoin amerikkalaistyylisen yliselittävää. Claire Harman: Jane's Fame - How Jane Austen Conquered the World (2010)
Kaikki Jane Austen -lukukokemukseni taitavat ajoittua 1990-luvulle silloisten televisio- ja elokuvasovitusten innoittamana, joten en liene Austen-fani omistautuneimmasta päästä, mutta tämä kirja Austenista teosten vastaanoton näkökulmasta oli hurjan mielenkiintoinen.
Kirja pureutuu siihen, miten Austenin julkinen kuva on kehittynyt kirjailijan elinpäivistä nykyaikaan. Mieleen jäi muun muassa se, miten Austenin perhe tämän kuoleman jälkeen muovasi kirjailijan kuvaa vastaamaan aikansa käsityksiä ja ihanteita (yksin nurkassa kirjoitteleva nöyrä ja pyyteetön vanhapiika vai tavoitteellinen, arvonsa tunteva ja tunnustusta kaipaava sanankäyttäjä?) ja miten Austenin suosio aaltoili osittain verrattain hyvistäkin aikalaismyyntiluvuista liki täydelliseen unohdukseen ja myöhäispostuumisti maailmanlaajuiseen ihailuun.
Harman kirjoittaa hyvin taustoitettua, sujuvalukuista ja monin paikoin jopa hauskaa tekstiä. Harman näkyy kirjoittaneen elämäkertoja myös esimerkiksi Robert Louis Stevensonista ja Charlotte Brontësta, ja tämä kirjallinen murhakirjakin kuulostaa mainiolta.
Perheenäiti tavoittelee pakkomielteisesti unelmaelämäänsä, keskiluokkaista idylliä valkoisessa talossa uudenkiiltävällä asuinalueella. Lukukokemus oli ihan ookoo, mutta kirjasta ei jäänyt paljonkaan käteen. Olisin ehkä kaivannut joko syvempää pureutumista keskiluokkaisen mielenmaiseman hienovireisiin värähdyksiin tai sitten rajumpaa sukellusta kohti absurdia tai satiiria; nyt tuntui, että jäätiin hieman puolitiehen.
Jussi Siirilä: SmartVille (2005)
Tässäkin kirjassa kipuillaan keskiluokan pyrintöjen kurimuksessa. SmartVillen keskiössä on lähiöunelman sijaan kollektiivinen bisneshurmos hetkenä ennen 2000-luvun alun IT-kuplan puhkeamista. Yhdenpäivänromaanissa seurataan web designer Minnaa, joka yrittää pysyä perässä lasitornien ja englanninkielisten höttösloganeiden maailmassa ja pyörittää samalla perhe-elämää. Romaanina en tästä erityisemmin innostunut, mutta jonkinlaisia (inhon?) väristyksiä kirjan työelämäkuvaus kieltämättä tuotti.
Kevytlukuinen ajatusten herättelijä siis, mutta moniin kirjassa sipaistuihin aiheisiin olisi mielenkiintoista perehtyä syvällisemmin. (Hitailusta kiinnostuneille vinkkaan tähän Tom Hodgkinsonin kirjan How to Be Idle, josta muistelen aikoinaan pitäneeni.)
