Ewa Lipniacka: The Xenophobe's Guide to the Poles

The Xenophobe's Guide to the Poles (2000) lähti mukaani kirjaston kierrätyskorista. Puolan ja puolalaisten ominaislaatua ja erikoisuuksia huumorilla esittelevä kirja kuuluu Xenophobe's Guides -sarjaan, joka näkyy kattavan kolmisenkymmentä kansaa.

Minä luin kirjan kiinnostuksesta Puolaa kohtaan, kun lähipiiriin on sattunut puolalaistaustaista väkeä, mutta pikkuruinen kirjanen toimisi myös vaikkapa matkalle lähtiessä nopeasti hotkaistavana pikakurssina kohdemaan mentaliteettiin. Perinteisiä matkaopasvinkkejä kirjasta ei siis löydy, mutta maan tapakulttuurin ja kansanluonteen palasia käydään läpi kepeän humoristiseen tyyliin.

Kohdettaan lempeästi nälvivä kirja vetää mutkat suoriksi ja tekee taatusti räikeän epätarkkoja yleistyksiä, joten stereotypioille allergiset älkööt vaivautuko. Viihdyttävää luettavaa se oli silti. Hihittelin itsekseni tunnistaessani kirjan kuvauksista puolalaistuttujen piirteitä ja tuumin, että voisi olla hauskaa myös saman sarjan kirja suomalaisista.

Ewa Lipniacka: The Xenophobe's Guide to the Poles. Oval Books, 2000 (first published 1994).

Robert Lehrman: The Political Speechwriter's Companion

Toinen opaskirja puheiden kirjoittamisesta ja pitämisestä edellisen Richard Hellerin kirjan jatkoksi.

Siinä missä Hellerin kirja oli yleisluontoinen johdatus aiheeseen, tämä Robert Lehrmanin kirjoittama tuhti opus keskittyy poliittisiin puheisiin ja, kuten kannen värityksestä voi päätellä, nimenomaan amerikkalaisiin poliittisiin puheisiin. The Political Speechwriter's Companion olikin kiinnostava ennen kaikkea katsauksena amerikkalaiseen poliittiseen retoriikkaan. Lehrmanin neuvoista on varmasti hyötyä lukijoille, jotka pähkäilevät parhaillaan jonkun minnesotalaisen senaattorin vaalipuheen aloitusvitsiä tai presidenttiehdokkaan varainkeräysillallisen tervetuliaispuheen loppukaneettia, mutta muunlaisten haasteiden kanssa painiskeleville puheenpitäjille suosittelisin pikemminkin esimerkiksi yllämainittua Helleriä tai jotain muuta yleisteosta.

Lehrman kyllä tietää mistä puhuu: miehen CV:stä löytyy muun muassa pesti Al Goren pääpuheenkirjoittajana. Kirjan esimerkit on ammennettu klassikkopuheiden – Lincolnia ja Kingiä löytyy tästäkin kirjasta – lisäksi amerikkalaisten presidenttien, presidenttiehdokkaiden ja muiden poliitikkojen puheista enimmäkseen parin viime vuosikymmenen ajalta. Goren puheita Lehrman itse asiassa ei kehtaa siteerata kovinkaan usein, mutta muuten mukana on tasapuolisesti niin Obamaa, Reagania kuin Schwarzeneggeriäkin. Schwarzeneggerin puhe republikaanien puoluekokouksessa 2004 vaikuttaa olevan yksi Lehrmanin lemppareista.

Lehrman on varsin perusteellinen. Puheiden perusrakenteiden lisäksi kirja käy läpi muun muassa poliittisiin puheisiin sopivien vitsien typologioita, sydämeenkäypien anekdoottien tunnuspiirteitä ja elegantteja tapoja tuoda puheissa esiin poliittisten vastustajien heikkouksia. Kirjan vinkit ja esimerkit ovat mielenkiintoisia, vaikkakin ilmiselvän amerikkalaisia. En ole aivan varma, miten niiden uskollinen seuraaminen toimisi esimerkiksi suomalaisessa kontekstissa. No, olisi joka tapauksessa mielenkiintoista kokeilla, millaisen bingorivin kirjan perusteella voisi kehittää vaikkapa vaalipuheiden analysointiin...

Mielenkiintoista kirjassa on myös sen tarjoama kurkistus Washingtonin kulissien taakse. Kirja tarjoaa väläyksen amerikkalaiseen poliittiseen viestintään paitsi Lehrmanin neuvojen kautta, myös tekstin lomaan siroteltujen menestyneiden puheenkirjoittajien haastattelujen välityksellä. Aikamoinen koneisto, sanoisin!


Robert Lehrman: The Political Speechwriter's Companion: A Guide for Writers and Speakers. CQ Press, 2010. 362 s. Lainattu kirjastosta.

Richard Heller: High Impact Speeches

Töissä käymäni kurssin seurauksena innostuin opiskelemaan puhetaidon saloja ja lainaamaan kirjastosta pari aihetta käsittelevää kirjaa. Ensimmäisenä vuorossa Richard Hellerin High Impact Speeches: How to Create and Deliver Words that Move Minds (2003).

En ole lukenut muita opaskirjoja puheiden kirjoittamisesta ja pitämisestä, mutta rohkenen silti kehua, että Hellerin opus on hyvä johdatus aiheeseen. Vähän alle 200-sivuinen kirja tuntui sopivan käytännönläheiseltä ja riittävän perusteelliselta ilman liikaa rautalangasta vääntämistä, lavertelua ja toistoa, mistä tämäntyyppiset kirjat joskus kärsivät (varsinkin amerikkalaiset − mutta Heller taitaakin olla britti).

Heller antaa vinkkejä puheen sisällön ja rakenteen suunnitteluun, puheen kirjoittamiseen ja kielen hiomiseen sekä itse puhetilanteeseen. Monet kirjan esimerkeistä ovat kuuluisisista englantilaisista ja amerikkalaisista puheista. Abraham Lincolnin Gettysburgin puhe tai Martin Luther Kingin ”I have a dream” -julistus tuntuvat ehkä vähän kaukaisilta vertailukohdilta tavallisen tallaajan tarpeisiin, mutta kirjan neuvot sinänsä ovat sovellettavissa monenlaisiin tilanteisiin. Esimerkiksi simppeli puheen perusrunko, jonka Heller käy läpi kuvitteellisen esimerkkipuheen suunnittelun kautta, tuntuu näppärältä apuvälineeltä alkuun pääsemiseksi.

Hyödyllisimmillään kirja lienee lukijoille, joiden valmisteltavana on asiapitoinen ja/tai yleisön mielipiteisiin vaikuttamaan pyrkivä puhe tai esitelmä. Perhejuhlien maljapuheisiin ja sen sellaisiin löytynee paremmin inspiraatiota muualta. Tämän kirjan jatkoksi olisi mielenkiintoista lukea myös samaa aihetta käsittelevä suomalainen opaskirja ja vertailla kirjojen esittelemiä vinkkejä ja esimerkkejä.

Richard Heller: High Impact Speeches: How to Create and Deliver Words that Move Minds. Pearson Education, 2003. 191 s. Lainattu kirjastosta.