Juha T. Hakala: Luova laiskuus: anna ideoille siivet

Taas yksi luovuuskirja lisää, huokaa moni. Voiko tästä läpikalutusta aiheesta olla enää  mitään uutta sanottavaa? Eikö luovuus ole jotain niin merkillistä ajattelun ja toiminnan yhteispeliä, ettei sitä ainakaan kirjoista voi oppia? Eikös se nyt ole niin, että toiset vain sattuvat olemaan luovempia kuin toiset? Kannattaako tällaisia kirjoja edes kirjoittaa? Ne kun ovat monen mielestä pelkkää amerikkalaisesta puppugeneraattorista tulvivaa roskaa.

Filosofi ja kasvatustieteen professori Juha T. Hakala ajattelee toisin. Hän haluaa tarttua aiheeseen, koska uskoo, että tieto luovuudesta ja erityisesti sille suotuisista olosuhteista lisää ymmärrystä ja tutustumalla aiheeseen myös itse luovuus voi lisääntyä. Kun sohaisee vakiintuneiden ajatusten muurahaispesää, saa aikaan kuhinaa ja jotkut pesään kannetut havunneulaset voivat luiskahtaa eri asentoon kuin aikaisemmin. Asenteiden ja tapojen säännöllistä tökkimistä tarvitaan, jotta luovuus lisääntyisi. Ja se on tärkeää, koska vain kekseliäisyydellä voimme pärjätä nykymaailmassa.

Juha T. Hakalan kirja Luova laiskuus: anna ideoille siivet (2013 Gummerus) pyrkii saamaan aikaan pään sisäistä vipinää. Edes jotain liikettä, joka sysää tavanomaisia ajattelumalleja uuteen asentoon. Hän kehottaa kartoittamaan erityisesti organisaatioissa piileviä luovuuden näkymättömiä esteitä: syvälle juurtuneita tiedostamattomia toimintatapoja, kateutta, turvattomuuden tunnetta, rohkeuden puutetta. Hyvin usein työpaikalla puhutaan kyllä luovuuden puolesta, mutta käytännössä sen toteutumiseen ei ole mitään mahdollisuuksia. Aloitelaatikot ammottavat tyhjyyttään ja ideapajoissa tuijotetaan seiniin tuppisuina.

Mitä sitten paikalleen jumiutuneessa organisaatiossa olisi Hakalan mielestä tehtävä? Ravistele rutiineja. Laske tavoitetta. Muista, että toisto tappaa. Turvattomuuden tunne lamauttaa. Luovuuteen ei voi pakottaa. Luova ei pääse helpolla. Fiilis on tärkeää. Luovuus on hulluutta, kaaosta. Se vaatii ennen muuta rohkeutta - myös johdolta. Varsinkin johdolta.

Tartu tähän:

1. Jos haluat ravistella omaa ajatteluasi uuteen suuntaan.

2. Jos työpaikkasi ilmapiiri on paikalleen jähmettynyt.

3. Jos inhoat puisevaa tiedekieltä ja pidät lennokkaan jutustelevasta kirjoitustyylistä.

Kirja on saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tämän tekstin sisältöön.

Lukuneuvojana kriitikko Suvi Ahola

Helsingin Sanomien kirjallisuuskritiikeillä on suuri vaikutus siihen, mitä lukijat haluavat lukea. Hyvät arvostelut saaneesta teoksesta  tehdään kirjastojärjestelmiin kymmeniä varauksia samana päivänä ja kirjakaupan kassassakin kilahtelee. Toiset taas haluavat ennen kaikkea niitä Hesarissa haukuttuja kirjoja: kriitikon inhokki kun on monelle lähtökohtaisesti oma potentiaalinen suosikki.

Suvi Ahola on toiminut Helsingin Sanomien kriitikkona jo lähes 30 vuoden ajan ja hän arvostelee pääasiassa naisten kirjoittamaa kirjallisuutta. Myös kotimainen kirjallisuus on hänen sydäntään lähellä. Ahola on kirjoittanut kirjoja myös itse: tyttökirjoista, ruuhkavuosista, ruuanlaitosta ja lukupiireistä.

Lukijoilleni hän haluaa suositella yhdeksää napakkaa naiskirjaa (suluissa alkukielinen ilmestymisvuosi).

Suvi Ahola suosittelee:

1. Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo (1813, useita suomennoksia)

”Opetustarina siitä, että avioliitto on joskus ollut naisen paras tae toimeentuloon ja jonkinlaiseen ihmisarvoon.”

2. Minna Canth: Työmiehen vaimo (1885, useita painoksia)

”Saman kuvan draamallinen kääntöpuoli. Ennen avioliittolakia kurja mies vei vaimonkin työllään ansaitseman omaisuuden.”

3. L.M. Montgomery: Runotyttö-sarja (1923-27, useita suomennoksia)

”Toimii yhä opaskirjana tiellä naiskirjailijaksi. Opi hiomaan, kovetu kritiikille ja yritä selviytyä miesten ja ymmärtämättömien sukulaisten kanssa.”

4. Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu (1945, useita suomennoksia)

”Aikanaan täysin anarkistista naisfuturismia. Jos on tavattoman vahva, on oltava myös tavattoman kiltti, Peppi opettaa nykysuurvaltojakin.”

5. Marianne Alopaeus: Pimeyden ydin (1965)

”Liikuttava todistuskappale vuosikymmeneltä, joka osallistui, osoitti mieltä ja puhkoi historian traumoja itseään säästelemättä.”

6. Marilyn French: Naistenhuone (1977)

”Voimistuvan feminismin luokkakuva Yhdysvalloista. Jokaisella onnettomalla naisella on oikeus olla onneton ihan omalla tavallaan.”

7. Pirkko Saisio: Kainin tytär (1984)

”1980-luvulla naistenvälisen taiteilijarakkauden kuvaus oli meillä vielä harvinaista.”

8. Carol Shields: Larryn juhlat (1997)

”Sukupuolittuneen yhteiskunnan tehokas ristiinvalaisu. Tällainen on mies naisen silmin, tällaisia ehkä miehen näkemät naiset.”

9. Riina Katajavuori: Lahjat (2004)

”Kun hevikimma perustaa perheen, pääkopassa on tungosta. Mistä aikaa lapsille, miehelle, tutkimukselle, luovuudelle, naisellisuudelle...?”

Hyviä lukuhetkiä!

Kristina Ohlsson: Varjelijat

Jos etsit täydellisen koukuttavaa jännityskirjaa joulunpyhiksi, kääri itsellesi tai läheisellesi pakettiin Kristina Ohlssonin Varjelijat (2013 WSOY, suom. Outi Menna). Tässä Ohssonin kolmannessa Fredrika Bergman -jännityskirjassa tiivistyvät kaikki hyvän jännärin elementit.

Ensinnäkin Varjelijoiden rakenne on lukijaa koukuttava. Sinne tänne on ripoteltu sopivasti käänteentekeviä koukkuja, jotka kuljettavat juonta ennalta arvaamattomaan suuntaan ja saavat lukijan ällistymään. Hyvän jännityskirjan pitää olla yllättävä vuoristorata-ajelu, ei tasapaksu junamatka Pohjanmaan lakeuksilla.

Toiseksi Ohlsson pitää henkilömäärän maltillisena, eikä lukijan tarvitse turvautua sotkupaperille raapustettuihin listoihin siitä, kuka tuo ja tuo nyt olikaan. Näin kirjailija pystyy myös rakentamaan henkilöistään kokonaisia moniulotteisia hahmoja, joihin on helppo samastua.

Kolmanneksi Ohlssonin rakentama kauhistuttava murhien sarja on epäuskottavuudessaan uskottava. Vaikka kirjassa kuvatut rikokset ovat hurjia ja jotkut henkilöt vaikuttavat aluksi kummallisilta (mykäksi tekeytyvä lastenkirjailija muun muassa), Ohlssonin käsittelyssä kaikki vaikuttaa lopulta täysin ymmärrettävältä ja uskottavalta. Lisäksi poliisin toiminnassa ei mikään mene överiksi, vaan ratkaisu löytyy ihan normaaleja tutkintaprosesseja noudattamalla. Ja silti Ohlssonin kyydissä ei tylsisty, vaan viihtyy.

Ohlsson myös ilmiselvästi kirjoittaa kelpo kieltä ja Outi Menna on tarkka suomentaja. Kirjaa on ilo lukea, kun ei tarvitse koko ajan pelätä kömpelöjä ilmaisuja.

Kuka murhasi nuoren opiskelijan Rebecca Trollen? Paloitteli ruumiin julmasti ja hautasi metsään? Löytyykö samasta hautapaikasta vielä lisää ruumiita? Miten mykkää teeskentelevä lastenkirjailija Thea Aldrin tähän kaikkeen liittyy? Voiko Fredrika Bergmanin oma puoliso olla sotkeentunut kammottavaan rikokseen? Ja keitä ovat varjelijat?

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea ruotsalaisen jännityskirjan, jossa ei ole liukuhihnatehtailun makua.

2. Jos uskottavuuden rajoissa pysyvä rikoksen selvittely kiinnostaa sinua.

3. Jos haluat uppoutua hyvään tarinaan ja viihtyä!

Kjell Westö: Kangastus 38

Olisiko Kjell Westön Kangastus 38 (2013 Otava) voittanut Finlandia-palkinnon tänä vuonna, mikäli kirjailijaa ei olisi palkittu jo aiemmin? Veikkaisin, että näin olisi saattanut käydä, sillä  Kangastus 38 on kerrassaan loistava lukuromaani ja parempi kuin ajallinen edeltäjänsä Missä kuljimme kerran. Se on riisutumpi, tiivistetympi ja hallitumpi tarina, joka siksi myös koskettaa lukijaa syvemmältä.

Vaikka Missä kuljimme kerran –kirjassakin on kaikenlaisia ihmiskohtaloita ja hienoa ajankuvausta, ei se onnistunut tekemään niin suurta vaikutusta kuin Kangastus 38. Ehkä osasyynä oli valtavan paljon suurempi henkilögalleria ja minun makuuni liian rönsyilevä ja yksityiskohtainen kerronta. Välillä lukiessa tuntui siltä, että juoni ja henkilöt hautautuvat liian syvälle kuvailevan kerronnan alle. Paljon vähempikin 1900-luvun alun tavaramerkkien, ravintoloiden ja kioskinluukkujen kuvailu olisi riittänyt.

Kangastus 38:ssa tarina pysyy pääosassa. Kaksi päähenkilöä, menneisyyden haamut ja sotaan vähitellen ajautuvan Euroopan jännittynyt tunnelma. Näistä vähistä aineksista syntyy Westön tähän mennessä paras kirja.

Kangastus 38 kertoo nuhjusta hyväntahtoisesta asianajaja Claes Thunesta ja tämän pedantista sihteeristä Matilda Wiikistä. Täysin erilaisista taustoistaan huolimatta Thune ja Wiik tulevat hyvin toimeen keskenään ja vaistoavat toisissaan syvää sielujen sympatiaa. Toisilleen nämä kaksi häpeässä haparoivaa sisäänpäinkääntynyttä ihmistä eivät sitä kuitenkaan uskalla tunnustaa.

Kangastus 38 on taattua Westö-laatua alusta loppuun. Sen kieli on kirkasta ja kauniisti eteenpäin soljuvaa ja menneisyyden Helsinki avautuu lukijan eteen jälleen kerran autenttisen oloisesti. Lisäksi Westö pitää pienen kutkuttavan jännityksen yllä kirjan viimeiselle sivulle saakka ja vasta silloin lukija huomaa, kuinka häntä huijattiinkaan...

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea viihdyttävän ja taidokkaan laatutarinan.

2. Jos historia kiinnostaa sinua.

3. Jos haluat aikamatkalle Helsinkiin.

Lukuneuvoja pukinkonttiin 2013

Vuosi 2013 on ollut jälleen kerran hieno kirjavuosi!

Luota tänäkin vuonna Lukuneuvojaan ja poimi ostoskoriisi parhaat lahjakirjat läheisillesi Lukuneuvojan listalta – nopeasti, helposti ja vaivattomasti.

Lapselle, lapsiperheelle, päiväkotiin:

Alexandra Salmela: Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia (2013 Teos)

Nämä absurdit pikkusadut hurmaavat sekä lapsen että aikuisen ja kestävät monta lukukertaa. Salmelan mielikuvitus ällistyttää, rikas kieli ilahduttaa ja herkullisen kuvituksen parissa viihtyy pitkään. Vuoden 2013 paras suomalainen lastenkirja!

Timo Parvela: Hyvän mielen iltasatuja (2012 Tammi)

Parvela sen totisesti osaa: kertoa lapsenkokoisia tarinoita lasten omasta arjesta. Hän käsittelee sopivan lyhyissä saduissaan hienosti lapsen iloja, suruja, pelkoja ja toiveita ja kirjoittaa rauhallisia, hyvässä mielessä vanhanaikaisia satuja. Näissä tarinoissa ei räiskitä eikä mäiskitä, vaan eletään ihan tavallista arkea. Sitähän lapset taitavat eniten oikeastikin kaivata.

(Tarkkasilmäinen lukija huomaa, että Parvelan kirja ilmestyi jo viime vuonna. Se on kuitenkin niin hyvä ja ajaton, että sen soisi löytyvän monesta lahjapaketista myös tänä vuonna.)

Nuorelle tytölle (ja miksei äidillekin)

Salla Simukka: Punainen kuin veri (2013 Tammi), Valkea kuin lumi (2013 Tammi)

Salla Simukan Lumikki-trilogia on vetävästi kirjoitettu kansainvälisen tason nuorten jännitysromaani, johon on sekoitettu mukaan ripaus mystisyyttä ja menneisyyden salaisuuksia. Tämä trilogia pesee kaavamaiset amerikkalaiset vampyyritarinat mennen tullen.

Huom! Kirjasarjan kolmas osa, Musta kuin eebenpuu, ilmestyy keväällä 2014

Vahvan laatutarinan ystävälle

Leena Parkkinen: Galtbystä länteen (2013 Teos)

Sisar ei suostu uskomaan, että hänen veljensä olisi ollut syyllinen vuosikymmenten takaiseen murhaan ja haluaa selvittää, mitä oikeasti tapahtui. Jännitysjuonen varjolla Parkkisen uutuudessa käsitellään hienosti erilaisuutta, ennakkoluuloja ja elämänmittaista irrallisuutta. Luihin ja ytimiin luikerteleva tarina jää mieleen pitkäksi aikaa ja myös kielellisiä kömpelyyksiä karttava lukija voi huoleti heittäytyä tämän taiturin matkaan.

Elif Shafak: Kunnia (2013 Gummerus)

Shafak kirjoittaa tytöistä ja naisista miesten hallitsemassa maailmassa. Suvun kunnia ja häpeä, kahden kulttuurin ristipaineessa eläminen ja koskettavat ihmiskohtalot kietoutuvat tässä uusimmassa teoksessa hienosti yhteen. Shafakin upeasta tarinasta ilahtuvat varmasti ainakin kaikki Khaled Hosseinin kirjojen ystävät.

Sanna Tahvanainen: Kuningatar (2013 Schildts & Söderströms)

Englannin kuningatar Viktoria osoittautuu tässä romaanissa elämäkerroista poiketen herkäksi, hämmentyneeksi ja keimailevaksi naiseksi, joka rakastaa puolisoaan yli kaiken. Siirapilla kuorrutettua imelää rakkaustarinaa on kuitenkaan turha odottaa. Tahvanainen näyttää lukijalle, millainen ihminen Viktoria kenties oli juhlallisten seremonioiden ja valtavien pönkkähameiden takana; mitä hän kenties ajatteli, tunsi ja koki. Taidokkaasti kirjoitettu teos – ehdottomasti yksi vuoden 2013 parhaista!

Mooses Mentula: Isän kanssa kahden (2013 WSOY)

Isän kanssa kahden on kouriintuntuvan koskettava tarina yksinäisyydestä ja toteutumattomista toiveista, patoutuneista tunteista ja rakkaudenkaipuusta. Se on tarina isistä, pojista ja isättömistä pojista ja sopii siksi näistä neljästä parhaiten mieslukijan pakettiin käärittäväksi. Hienovireisen tyylikäs ja samalla verevän elinvoimainen teos!

Isälle, isoisälle, mielensäpahoittajan ystävälle

Fredrick Backman: Mies, joka rakasti järjestystä (2013 Atena)

Ove on kaikkien rivitalotaloyhtiöiden kauhu. Hän laatii sääntöjä ja vaatii niiden pilkuntarkkaa noudattamista. Kyttää naapureitaan ja tekee valituksia. Suhtautuu epäluuloisesti kaikkeen uuteen ja kammoksuu turhanpäiväistä jorinaa. Ja on sen lisäksi onneksi niin paljon muutakin. Backmanin kirjan äkkiväärä mielensäpahoittaja hurmaa lukijansa ja hulvattoman tarinan parissa takuulla viihtyy myöhään aattoyöhön.

Täyden kympin älykästä viihdettä

Maria Semple: Missä olet Bernadette? (2013 Gummerus)

Missä olet Bernadette on mainio tarina introvertista arkkitehdista, Bernadette Foxista, joka aiheuttaa naapurustossaan hämminkiä oudoilla tempauksillaan. Kirja on samanaikaisesti kuplivan kevyttä ja viiltävän älykästä viihdettä. Se on epäuskottava ja uskottava; hauska ja haikea; mukaansa tempaava ja ajatuksia herättävä. Täydellinen joulukirja teinistä mummuun ja vuoden 2013 nautinnollisimpia lukuelämyksiä!

Psykologisen jännitysromaanin ystävälle

Kate Atkinson: Eikö vieläkään hyviä uutisia? (2013 Schildts & Söderströms)

Atkinsonin psykologisissa dekkareissa jännitys ei synny irtileikatuista raajoista, villeistä takaa-ajoista tai rikollisjengien ampumavälikohtauksista. Sen sijaan hän rakentelee piinavan jännitävät tarinansa yksittäisten ihmisten ja perheiden sisäisistä tragedioista ja tekee sen taidolla. Atkinson on kiistämättä yksi tämän hetken parhaista jännityskirjailijoista.

Antti Tuomainen: Synkkä niin kuin sydämeni (2013 Like)

Antti Tuomainen virittelee tässä uutuudessaan koukuttavan juonen kadonneen äidin arvoituksesta hienovireisen tarkasti ja kutkuttavan hitaasti. Hän saa vähistä aineksista aikaan herkullisen keitoksen ja todistaa samalla, että vähemmän on usein enemmän – jännityskirjallisuudessakin. Kaavamaisiin poliisikirjoihin kyllästynyt lahjansaaja ilahtuu takuulla.

Vauhdikkaan laatujännärin lukijalle

Kristina Ohlsson: Varjelijat (2013 WSOY)

Kuka murhasi nuoren opiskelijan Rebecca Trollen? Paloitteli ruumiin julmasti ja hautasi metsään? Miten mykäksi tekeytyvä lastenkirjailija Thea Aldrin tähän kaikkeen liittyy? Voiko poliisipäähenkilö Fredrika Bergmanin oma puoliso olla sotkeentunut tähän kammottavaan rikokseen? Ja keitä ovat varjelijat? Kristina Ohlssonin uutuus tarjoaa lukijalle äärimmäisen koukuttavan ja yllättävän tarinan, jota on vaikea laskea käsistään. Onneksi jouluna saa valvoa ja lukea....

Opiskelijalle, pohdiskelijalle, elämänmuutoksen etsijälle

Frank Martela: Tahdonvoiman käyttöopas (2013 Tammi)

Onnellisuusfilosofi Frank Martela listaa tässä innostavassa ja helppolukuisessa kirjassaan 20 konkreettista vinkkiä siihen, miten tahdonvoimaa kannattaa käyttää ja saada asioita aikaan. Kirjasta löytää hyvät vinkit oikeanlaiseen opiskeluun, rentoutumiseen ja kokonaiseen elämänmuutokseen. Oppimistulokset paranevat näitä ohjeita noudattamalla taatusti! Ja mikä parasta – Martelan kepeässä seurassa myös viihtyy!

Saku Tuominen: Hyvä elämä: lyhyt oppimäärä (2013 Paasilinna)

Tuomisen Hyvän elämän lyhyen ohjekirjan voi helposti hotkaista jouluaterian päätteeksi, mutta sisältää pienestä koostaan huolimatta niin painavaa asiaa, että viimeistään tapanina se kannattaa avata uudestaan ja keskittyä kunnolla. Tuominen jakaa lukijoille kirjassaan hyvän elämän yksinkertaisen reseptin ja tekee sen suomalaiseen makuun sopivalla toteavalla tyylillä. Hurmoksellista amerikkalaista paatosta on turha odottaa. Tee asioita. Kokeile. Unelmoi. Karsi. Ala elää. Nyt. Heti. Siinä se.

Yhteiskunnalliselle ajattelijalle

Mathias Rosenlund: Vaskivuorentie 20 (2013 Schildts & Söderströms)

Tämä omakohtainen tunnustuskirja suomalaisesta köyhyydestä on ollut tämän syksyn puheenaihe. Rosenlund haluaa kertoa tarinansa, jotta vapautuisi menniesyyden painolastista ja voisi tarjota lapsillensa jotain muuta kuin köyhyyden pimeän varjon ja toivottomuuden tunteen, johon niin helposti jämähtää. Väkevä ja rohkea puheenvuoro.

Kjell Westö: Kangastus 38 (2013 Otava)

Kaksi päähenkilöä, häpeän ja vihan painava taakka, sotaan vähitellen ajautuvan Euroopan jännittynyt tunnelma ja raikas autenttinen Helsinki-kuvaus. Näistä aineksista syntyy Westön tähän mennessä paras kirja. Yksi vuoden parhaita kotimaisia lukuromaaneja.

Leena Krohn: Hotel Sapiens (2013 Teos)

Leena Krohn sen totisesti osaa! Hotel Sapiensin tulevaisuuden kammottava maailma vaikuttaa alkuun oudolta, mutta pintaa vähän raaputtamalla huomaa, että kaikki elementit ovat jo nähtävissä - tässä ja nyt. Huikeaa mielikuvituksen voimaa ja viiltävän terävää yhteiskunta-analyysiä. Kirja, joka vaatii ja ansaitsee monta lukukertaa. Haastava ja antoisa – juuri sellainen kuin laatukirja parhaimmillaan on. 

Kirjallisuusintoilijalle

Haruki Murakami: 1Q84 (osat 1 & 2 2012 ja osa 3 2013 Tammi)

Kukaan kirjallisuutta vakavasti harrastava ei voi enää ohittaa Haruki Murakamia ja hänen massiivista kolmiosaista megateostaan 1Q84, jonka viimeinen osa saatiin vihdoin suomeksi tänä syksynä. Outoon rinnakkaistodellisuuteen osittain sijoittuva merkillinen tarina tempaa mukaansa ja jättää jälkeensä pyörryttävän olon. Murakami voittanee Nobelin kirjallisuuspalkinnon lähivuosina, joten jokaisen itseään kunnioittavan kirjallisuusharrastajan kannattaa ottaa hänen tuotantonsa haltuun jo nyt. Laatuscifiä ja/tai -fantasiaa harrastavalle nuorelle myös oiva kirja pakettiin käärittäväksi.

Hyviä lukuhetkiä ja stressitöntä joulun odotusta!

Arto Teronen ja Jouko Vuolle: Pelimies Jerry Salmi

Kaksikko Teronen ja Vuolle on tullut vannoutuneelle urheiluväelle tunnetuksi kirja- ja radiosarjastaan Kiveen hakatut, jossa he esittelevät edesmenneitä, tunnettuja ja tuntemattomampia, suomalaisia urheilusankareita. 

Tehdessään radio-ohjelmaa Vancouverin olympialaisten alla Kanadassa he saivat sattumalta mahdollisuuden tutustua myös Jorma ”Jerry” Salmeen, yhteen maamme unohdettuun jääkiekkosankariin. Juteltuaan Salmen kanssa tunnin verran kirjoittajakaksikko oli vakuuttunut siitä, että tämän miehen elämä pitää saada kansien väliin – niin uskomattomia Salmi heille tarinoi.

Pelimies Jerry Salmi: seikkailua koko elämä (2013 Kirjapaja) kertoo jääkiekkoilija Salmen elämänvaiheet nuoruudesta eläkepäiviin Kanadassa. Eniten keskitytään kiekkovuosiin Suomessa ja ulkomailla ja se onkin kiinnostavaa luettavaa kaikille Leijona-faneille ja muillekin jääkiekon historiasta kiinnostuneille - meno kun oli ennen niin kovin erilaista.

Ennen vanhaan pelit pelattiin ulkokentillä ja vaatteet vaihdettiin kotona. Joidenkin hyvien pelaajien ulko-ovella norkoili pikkupoikien lauma ja pelaaja sai faneiltaan varusteiden kantoapua. Huonommat pelaajat raahasivat kamansa kentälle itse. Ulkomaanreissuille kiekkoilijat ottivat joskus mukaan omat eväät ja toisinaan yövyttiin jopa teltoissa. Amerikan reissulla 1960-luvulla sodanjälkeisen Suomen niukkaan ruokaan tottuneet pelaajat saivat vatsansa kipeäksi rasvaisia herkkuja notkuvissa pöydissä, kun eivät malttaneet olla ahmimatta.

Kirjaa varten Teronen ja Vuolle haastattelivat Salmen lisäksi monia Suomen jääkiekkopiirien legendoja pelikavereista Kalervo Kummolaan. Heidän kertomustensa kautta lukijalle avautuu monipuolinen kuva poikkeuksellisen lahjakkaasta pelaajasta, joka osasi persoonallisella tyylillään sekä ihastuttaa että vihastuttaa. Nöyrään ja hiljaiseen suomalaiseen mieheen tottuneet valmentajat eivät aina hyväksyneet Salmen eloisaa ja itsetietoista tyyliä. Kultaiseen pukuun sonnustautunut itsevarmuutta uhkuva Salmi viis veisasi muiden mielipiteistä. Hän uskalsi elää ja siksi hänen elämänsä on ollut seikkailua täynnä - myös jääkiekkokaukaloiden ulkopuolella.

Tartu tähän:

1. Jos urheilun historia kiinnostaa sinua.

2. Jos haluat tietää, miten jääkiekko on aikojen saatossa muuttunut.

3. Jos inhoat asiapitoista pönötystä ja pidät rennon jutustelevasta tyylistä kirjallisuudessa.

Lukuneuvojana kansanedustaja Oras Tynkkynen

Kansanedustajan kiireistä huolimatta Oras Tynkkynen (vihr.) pyrkii lukemaan paljon, sillä usein lukeminen elähdyttää, ilahduttaa ja rentouttaa pitkän päivän jälkeen. Parhaimmillaan teksti saa hänet nauramaan ääneen, pysähtymään, itkemään tai korjaamaan luutuneita näkemyksiä.

Tynkkynen on myös itse ahkera kirjoittaja. Hän päivittää tiuhaan blogiaan, jossa pohtii politiikkaa ja maailman menoa yleensä. Tietokirjailijanakin hän on kunnostautunut. Pieni maailmanpelastusopas (2013 Into) ilmestyi tänä vuonna ja sisältää yleisestä ympäristökirjallisuudesta poiketen myös 10 käytännön ratkaisua ongelmiin. Ratkaisut ovat luonteeltaan vieläpä sellaisia, että ihan tavallinenkin ihminen voi niistä ottaa opikseen.

Tynkkysellä on tapana tehdä lista kunkin vuoden parhaista lukuelämyksistä. Blogini lukijoille hän tarjoilee tämän vuoden parhaista parhaat ja toivoo, että ne tekevät muihinkin lukijoihin lähtemättömän vaikutuksen.

Oras Tynkkynen suosittelee:

1. Abhijit Banerjee ja Esther Duflo: Poor Economics: A Radical Rethinking of the Way to Fight Global Poverty (2011 PublicAffairs)

”Nämä tutkijat kirjoittavat monimutkaisesta ja kiistanalaisesta aiheesta – miten köyhyyttä voidaan vähentää – ymmärrettävästi ja uskottavasti. Kirja valaa uskoa siihen, että päätöksenteko voi perustua oletusten ja hurskaiden toiveiden sijaan tutkittuun näyttöön.”

2. Louis Fischer: Gandhi (1983 WSOY)

”Olen se mikä olen siksi, että luin nuorena tämän elämäkerran Gandhista. Vavahduttava tarina ihmiskunnan yhden vaikuttavimman henkilön elämästä.”

3. Malcolm Gladwell: Outliers (2008 Allen Lane)

”Ensiluokkaisesti kirjoitettua, ainutlaatuista ja oivaltavaa pohdiskelua yksilön menestymisen yhteiskunnallisista edellytyksistä. Ehkä tärkein koskaan lukemani kirja! Lue myös Gladwellin The Tipping Point ja What the Dog Saw.”

Huom! Kirja on ilmestynyt myös suomeksi nimellä Kuka menestyy ja miksi? (2010 Docendo). Lukuneuvoja yhtyy Tynkkysen ylistävään arvioon – teos on loistava!

4. Daniil Harms: Sattumia (1988 WSOY)

”Hykerryttävää surrealistista ilottelua Neuvostoliiton undergroundista. Kirjailija itse opastaa osuvasti: Lukija, syvenny tähän satuun niin tunnet olosi oudon levottomaksi.”

5. Emma Kari ja Kukka Ranta: Kalavale: tyhjenevä meri ja ihmiset sen rannalla (2012 Into)

”Liikuttavan hieno kirja ryöstökalastuksesta ja kalakantojen romahduksesta. Tekijöiden taitoa ihailee sivulta toiselle.”

6. Mark Lynas: Six Degrees: Our Future on a Hotter Planet (2007,

”Sadoista ilmastokriisiä käsittelevistä kirjoista tämä on parhaasta päästä. Pitkän linjan ilmastotoimittajan teos, jossa hän kuvaa tutkimusten perusteella lämpenemisen vaikutuksia aste asteelta. Lue myös Lynasin High Tide.”

7. Steven Pinker: The Better Angels of Our Nature: Why Violence Has Declined (2011 Viking books)

”Hengästyttävän laaja ja kadehdittavan perusteellisesti taustoitettu järkäle. Kirja muutti tapaani katsoa maailmaa.”

Huom! Myös avaruustieteilijä Esko Valtaoja suositteli tätä teosta blogini lukijoille. Lue Valtaojan vinkit täältä.

8. Mary Roach: Packing for Mars: the Curious Science of Life in the Void (2010 W.W. Norton & Company)

”Mestarillisesti kirjoitettu teos avaruusmatkustamisen arkisista (ja inhorealistisista) haasteista. Tiedejournalismin ehdotonta aatelia, joka saa kerta toisensa jälkeen nauramaan ääneen.”

9. Kim Stanley Robinson: Antarktika (2000 Otava)

”Ekotieteisromaani, jossa avaruuden sijaan kohteena on monille liki yhtä tuntematon manner. Upeasti kirjoitettu ja käännetty kuvaus tulevaisuuden konflikteista Etelänapamantereella.”

Hyviä lukuhetkiä!