Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni

Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni

WSOY 2015

Kansi Anna Makkonen

Arvostelukappale kustantajalta

"Olin alkanut kuvitella, millainen mies saarella asui, ja tänään olin erityisen tietoinen hänestä. Yksinäisyyttä oli kestänyt jo kauan ja helle oli niin loputon."

Klarissa on paennut kesäksi Saimaalle Piiliniemeen, pienelle saarelle, josta toivoo löytävänsä paitsi kirjoitusaikaa myös aikaa jäsentää ajatuksiaan jumiin ajautuneesta avioliitostaan. Aviomies Mikael on jäänyt lasten kanssa kotiin ja Klarissan on tarkoitus viettää kesänsä yksin. Vastapäiselle saarelle ilmestyy eräänä päivänä kuitenkin suuri moottorivene ja sen kyydissä charmantti mies Olavi, joka valtaa Klarissan ajatukset, eikä kirjoittamisesta tahdo tulla mitään. Helle tekee olon levottomaksi ja kuumaksi, jokainen kohtaaminen on jännittyneen latautunut. Olo on myös epätodellinen: kuka puhuu totta ja mikä oikeasti on totta?

Kesäinen illuusioni on niitä kirjoja jotka sopivat täydellisesti mukaan riippukeinuun luettavaksi. Itse luin kirjan terassillamme kuumana kesäpäivänä, joten tunnelma oli täydellinen. Älä anna kesäisen kepeän kannen hämätä, sillä kevyen tarinan sijaan kansien väliin kätkeytyy tiivis ja koukuttava psykologinen jännitysnäytelmä. Helteisessä päivässä väreilee koko ajan jotain muutakin, ja se saa jännityksen kohoamaan ja niskakarvat kevyesti pystyyn, sillä tavalla kuin kesäisenä päivänä uimisen jälkeen kuumuuden poistuessa keholta voi käydä. Pienesti, ja hienovaraisesti.

Kirja on mukavan tiivis ja juuri sellainen pienisuuri-kirja. Todella taitavasti ja koukuttavasti kirjoitettu, turhia elementtejä lisäämättä. Mielessäni näin kalliot ja saaren, ja elin mukana kirjan latautuneessa ilmapiirissä. Kesäinen illuusioni kestää hyvin toisenkin lukukerran, eikä kirja todellakaan ole mikään valmiiksi pureskeltu tapaus. Kirja haastaa lukijansa.

Karoliina Timonen on tuttu Kirjava Kammari -blogistaan, ja on aikaisemmin kirjoittanut kirjan Aika mennyt palaa, josta pidin myös kovasti. Karoliina on mielestäni niitä kirjailijoita, jotka kirjoittavat kansainvälisesti, ja hänen kirjoissaan on aina vähän jotain enemmän. Ja ennen kaikkea erilaista.

Kirjan on lukenut myös Krista. 

Karoliina Timonen - Aika mennyt palaa

Karoliina Timonen - Aika mennyt palaa. Tammi 2012. Kansi: Emmi Kyytsönen

"Ehkä eniten ihmettelin sitä, kuinka aavemaisesti tunsin Corinnen läsnäolon. Ja tiesin, mitä hän ajatteli. Aavistin usein, mitä hänen elämässään tulisi tapahtumaan ennen kuin näin sen unessa. Yleensä en uskaltanut antaa itseni ajatella niin pitkälle, mutta voi melkein sanoa, että pystyin muistelemaan hänen elämäänsä niin kuin olisin muistellut omia aiempia vuosiani."

Kun Klarissa ja Mikael päättävät lähteä Mikaelin työn perässä Bostoniin Yhdysvaltoihin vuodeksi, jää Klarissa pois työstään keskittyäkseen lyhyiden äitiyslomien jälkeen kunnolla kotiäitiyteen, sellaiseen jossa leivotaan Mummo Ankan piiraita esiliina yllä ja ollaan onnellisia. Jo lentokoneessa matkalla Bostoniin Klarissa näkee painajaisen joka piinasi häntä lapsena. Unessa nuori nainen nimeltään Corinne etsii hätääntyneenä lastaan, eikä Klarissa ymmärrä unen todentuntuisuutta.

Klarissan elämä muuttuu kertaheitolla perheen päästessä uuteen kotiin uudessa kotimaassa, sillä odotukset ja arki eivät aina kohtaa toisiaan toivotulla tavalla. Klarissa pohtii äitiyttään ja valintojaan samalla kun unien todellisuus alkaa tunkeutua osaksi Klarissan nykyistä elämää. Kuka unissa esiintyvä Corinne oikeastaan on, mitä hän Klarissalta haluaa ja miksi unet tulevat juuri nyt takaisin, monen vuoden jälkeen?

Aika mennyt palaa on ollut erittäin luettu kirjablogeissa, ja olin enemmän kuin riemuissani huomatessani tämän kirjaston hyllyssä, kuin juuri minua odottaen. Karoliinan esikoisteos on kiehtonut minua ilmestymisestään asti, kuitenkin vasta nyt pääsin paneutumaan tähän kunnolla. Aluksi hieman jopa pelotti tarttua kirjaan, tämän teoksen kirjoittajalla on kasvot ja näin ollen kirja tuntui kädessä aivan erilaiselta. Mietin myös, että entäs jos en pidäkään tästä?

Onneksi sitä pelkoa ei ollut, alusta alkaen liimaannuin kirjan ääreen niin totaalisesti että luinkin kirjan yhdeltä istumalta. Yliluonnollisuus, tässä tapauksessa jälleensyntyminen, ei kirjassa hätkähdyttänyt missään vaiheessa, olinhan saanut harjoiteltua hämmennystäni yliluonnollisuuden suhteen jo Luptonin Mitä jäljelle jää -teoksessa. Luptonin teoksessa tosin kyseessä oli ruumiista irtautuminen.

Jälleensyntyminen ajatuksena tuntuu hyvin lohduttavalta, vaikka Corinnen tarina koskettaa traagisuudessaan lukijaa lähtemättömästi. Aihe on hyvin mielenkiintoinen, ja myös juonellisesti kirja on poikkeuksellinen suomalaisessa kirjallisuudessa. Jos en tietäisi kuka kirjailija on, ja kirjasta puuttuisi viittaukset Suomeen, voisin hyvin kuvitella tämän olevan peräisin amerikkalaisen kirjailijan kynästä. Jotain elokuvamaista ja erilaista tässä on verrattuna yleensä lukemaani suomalaiseen kirjallisuuteen, ja siksi tämä on niin hieno kirja.

Teksti on sujuvaa ja kappaleet lyhyitä, ja tämä sopi kirjalle. Unet Corinnesta ovat kuin välähdyksiä, mutta jotka pikku hiljaa avautuvat niin Klarissalle kuin lukijallekin. Corinnen tarinasta haluaa tietää enemmän ja enemmän. Viis siitä että joitakin asiota lukija saattaa pystyä päättelemään ennakkoon, viihdearvoa se ei kuitenkaan vähennä. Suurimpia linjoja minun oli kuitenkin vaikea osata arvata ennakkoon ja loppuun olin tyytyväinen. Asiat selvisivät, eikä mikään jäänyt hiertämään. 

 Viihdyin niin hyvin kirjan parissa että pakko oli saada tietää miten Klarissan ja Corinnen tiet oikein kohtaavat, ja aloitettuani en voinutkaan lopettaa. Väkisinkin kirjaa lukiessani mietin, kuinka paljon Karoliinaa itseään on kirjassa mukana, ja mielsin Klarissan usein Karoliinaan vaikka Karoliinan tunnen vain hänen kivan bloginsa kautta.

Tämän luettuani on sanottava, että Karoliinan on kirjoitettava lisää! :)