Joyce Maynard: Vuori talon takana

Joyce Maynard: Vuori talon takana
HarperCollins Nordic 2016
Suomennos Eeva Parviainen
Kansi Shutterstock
Englanninkielinen alkuteos After Her

Kirjastosta lainattu

"Joku olisi voinut luulla, että osa kokemuksistamme olisi saanut meidät lopettamaan tutkimusmatkamme, mutta siinä kävi päinvastoin. Vuori avasi meille avaran maailman, jollaisen emme olisi koskaan voinut kuvitella olevan olemassa pikkuisen talomme seinien sisältä tai pihasta käsin, ja se, että tuo maailma piti sisällään kuolleita eläimiä, alastomia ihmisiä ja petoja, vain yllytti meitä tutkimaan sitä lisää."

Marinin piirikunta Kaliforniassa kesällä vuonna 1979. Rachelin ja tämän pikkusiskon Pattyn kotitalon läheltä olevalta vuorelta löytyy murhattuna useita nuoria tyttöjä. Tapaus järkyttää koko osavaltiota rajusti, varsinkin lähialueen ihmisiä ja heitä, kenen tyttäret on surmattu raa'asti. Murhatutkimuksia johtaa Rachelin ja Pattyn komea rikosetsiväisä Anthony Torricelli. Tyttöjen suhde isään on suorastaan palvova: isä on paitsi piirikunnan etevin rikosetsivä myös komein ja ehdottomasti hauskin isä päällä maan, vaikka hän tunnetusti onkin uskoton eikä asu kotona tyttäriensä luona.

Rachel ja Patty tukeutuvat toisiinsa lujasti samalla, kun heidän äitinsä vajoaa yhä syvemmällä oman huoneensa hämyisyyteen ja kirjojen maailmaan kun isä muuttaa pois kotoa. Silti, vaikka isästä piirtyy todellisen naistennaurattajan perikuva, jaksavat tytöt sokeasti uskoa ja luottaa isän kaikkivoipaisuuteen.

Murhatutkimukset saavat yhä suuremman roolin isän elämässä, ja sitä mukaa kun tutkimukset polkevat paikoillaan, riutuu rikosetsivä vain haaleaksi entiseksi itsekseen. Murhatutkimukset kiinnostavat Rachelia koko hereilläolon ajan, joskus ne pitävät hänet hereillä yölläkin, ja siksi hän päättääkin ottaa asian omiin käsiinsä, millä lopulta on melkoisen kohtalokkaat seuraukset.

Vuori talon takana  perustuu löyhästi tositapahtumiin. Vuonna 1979 Marinin piirikunnassa todella riehui sarjamurhaaja, joka tunnettiin nimellä Trailside Killer. Kirjan tapahtumat muuten ovat kuitenkin fiktiota, kuten kirjailija jälkisanoissaan kertoo.

Kirjan luki nopeasti sillä se eteni mukavalla temmolla, eikä mikään kohtaus jäänyt erityisesti mieleen sykähdyttävänä. Mieleeni nousi monesti kirjaa lukiessa, että sen voisi hyvin jättää keskenkin, eikä maailma kaatuisi siitä mihinkään. Kuitenkin, kun lukutempo oli hyvässä vauhdissa, päätin jatkaa kirjan loppuun saakka.

Kirjassa on välillä todella hyvin kuvattu siskosten välisiä suhteita ja niitä tunteita joita kasvava teinityttö päänsä sisällä kokee. Silti jokin jää ontoksi ja häiritsemään. Tyttöjen äiti on koko ajan vain taustalla häilyvä hahmo: hän ei puutu tyttöjen elämään mitenkään eikä kasvata heitä saatika ruoki. Hän on vain omassa huoneessaan lukemassa kirjoja ja vajoamassa yhä syvemmällä masennukseensa. Ja välillä isä piipahtaa heidän elämässään, supersankarina jota kaikki naiset ihailevat.

Kirjan loppupuoli onkin sitten jo melkoisen huonoa luettavaa, kolmekymmentä vuotta myöhemmin Rachel palaa aikuisena naisena kotiseudulleen päättäen vakaasti palauttaa isänsä maineen, ja tapahtumat ovat hyvin ennalta-arvattavia ja nopeasti kerrottuja. Tuntuu kuin kirjaan olisi ympätty vähän kaikkea, ja siksi tuntuikin lopussa siltä että nyt voisi jo riittää.

Vuori talon takana on samalla murhamysteeri, perhetarina, nuoren tytön kasvukertomus ja kertomus sisarten välisistä suhteista. Eli aika paljon kaikkea, minkä seurauksena kirja jätti minuun hyvin onton olon, vaikka kirja on tositapahtumiin perustuva.