Erik Axl Sund - Unissakävelijä

 

Erik Axl Sund - Unissakulkija

Otava 2014

Suomennos Kari Koski

Ruotsinkielinen alkuteos Hungerelden

"Vuoroin lyödä ja hyväillä, ensin suojella ja sitten tuhota."

Unissakulkija jatkaa siitä, mihin Varistytössä jäätiin. En uskalla kovasti juonesta kertoa etten vahingossakaan tulisi paljastaneeksi liikaa. Unissakulkijakin osasi nimittäin yllättää, ja tulee olemaan mielenkiintoista lukea kuinka kaikki päättyy.

Jeanette Kihlberg saa jälleen tutkittavakseen uusia raakoja murhia, ja kadonneiden poikien kohtalo on edelleen kysymysmerkki. Lisäksi hänen omissa tutkimuksissaan löytyy koko ajan lisää johtolankoja, ja samat nimet nousevat jatkuvasti esille. Kuka on Victoria Bergman, joka tuntuu kadonneen täysin maailmasta? Apunaan Jeanettella on hänen parinsa Jens Hurtig, sekä psykologi Sofia Zetterlund, jolla on omia menneisyyden haamuja selvitettävänään.

Unissakulkija ei tuntunut niin rankalta kuin Varistyttö, vaikka raakuuksia tapahtuu ja julmia kohtaloita tulee päivänvaloon. Ehkä tuntemus johtui siitä, että tähän kaikkeen osasi jollain tavalla varautua. Tiesi, että mistään helposta luettavasta ei kuitenkaan ole kyse. Kirja on jokatapauksessa täynnä pahuutta ja pahaa oloa niin että suututtaa.

Siinä missä Varistytön luki hetkessä, meni Unissakulkijan kanssa hitusen kauemmin. Kirja ei ollut tylsä, mutta sitä samaa räjähtävää etenemistä ei ollut kuin aloitusosassa. Tässä ei roiskittu lukijan naamalle kauheuksia jatkuvasti, enemmänkin tapahtumia avattiin enemmän. Unissakulkijan loppupuolella sivut alkoivatkin sitten kääntyä tiuhaan, kun täysin uusi asia murhatutkimuksissa selviää. Kuvio raakojen murhien taustalla alkaa hahmottua Jeanettelle.

Lokakuussa ilmestyy trilogian päätösosa, Varjojen huone, joka on ehdottomasti lukulistallani. Kamalasta aiheestaan huolimatta kirjailijapari on kirjoittanut todella koukuttavan kirjasarjan, jota ei kyllä enää tässä vaiheessa voi edes kuvitella jättävänsä kesken. Kuinkakohan kaikki vielä päättyy?

Erik Axl Sund - Varistyttö

Erik Axl Sund - Varistyttö
Otava 2014
Suomennos Kari Koski
Ruotsinkielinen alkuteos Kråkflickan

"Jossain joku sieppasi lapsia joita kukaan ei kaivannut ja pahoinpiteli heitä sitten niin raa'asti että he kuolivat."

Rikospoliisi Jeanette Kihlberg joutuu keskellä kamalaa tutkimusta, kun metroaseman läheisyydestä löydetään nuori poika kuolleena. Pojan kuolemaan liittyy outoja seikkoja, jotka saavat heikkohermoisen kavahtamaan jo kirjan alussa. Kuolleita poikia alkaa löytyä lisää, samalla tavalla kohdeltuina, ja heille kaikille yhteistä on se tosiasia, että kukaan ei kaipaa heitä. Kukaan ei tiedä keitä he ovat.

Samaan aikaan psykoterapeutti Sofia Zetterberg tapaa yksityisvastaanotollaan pahasti häiriintyneen Victoria Bergmanin, jonka lapsuudessa koetut kauhut ovat läsnä hänen elämässään edelleenkin. Samalla kirja avaa Sierra Leonen lapsisotilaiden kauhuja Sofian omien kokemuksien, ja Sofian potilaan kautta. Jeanette ja Sofia löytävät toisensa rikostutkimusten edetessä, ja kammottava pedofilian maailma avautuu lukijalle.

Mietin pitkään haluanko lukea kirjaa, jonka tiesin muutamien blogiarvioiden perusteella olevan tavattoman synkkä aiheeltaan. Synkkää ja surullista on aina, kun puhutaan lapsiin kohdistuvista rikoksista. Lainasin kuitenkin kirjan kirjastosta ja päätin, että mikäli kokemus olisi liikaa, lopettaisin yksinkertaisesti kesken. Jo pelkkä kannen perusteella pystyi päättelemään, että lukemisesta ei tulisi kevyttä.

Lukukokemus oli kaikessa karmeudessaan pysäyttävä, järkyttävä ja pahaa oloa tuottavakin. Ja silti sanon, että tämä on yksi parhaimpia lukemiani dekkareita, tai noh, miksiköhän tätä osaisi edes sanoa. Niin synkkään ja pimeään maailmaan lukiessaan joutuu.

Vaan silti maailmassa on lapsia jotka joutuvat kokemaan rikoksista kauheimman, joka päivä, vuosien ajan. Se ei mene tämän ihmisen oikeustajuun että he, miehistä alhaisimmat, vielä kehtaavat puolustella tekojaan ylimielisesti. Varistyttö ei ole vain psykologinen dekkari, se ottaa teemallaan vahvasti kantaa yhteiskuntaan ja siihen kauheuteen mitä jotkut lapsista joutuvat kokemaan. Ja entäpä naiset! Äidit, jotka sulkevat silmänsä, kääntävät katseensa eivätkä auta omaa lastaan. Ei sellaista voi olla.

En siis lopettanut kirjaa kesken. Vaikka luin kirjaa pätkittäin, tajusin, että tämä tarina pitää tulla luetuksi. Minä en ainakaan ole se, joka kääntää katseensa muualle. Väkivalta on niin silmitöntä, että tekee pahaa lukea, mutta minä luen, sillä maailmassa on joku, joka joutuu sen kokemaan.

Varistyttö aloittaa kolmiosaisen sarjan, jonka seuraava osa Unissakulkija ilmestyy ensi kuussa, ja viimeinen, Varjojen huone, lokakuussa. Lopussa oli niin järjetön koukku, että tämän aloituksen jälkeen on ehdottomasti luettava seuraavatkin osat. En osannut ollenkaan arvata lopun käännettä, vaikka lukijalle tämä paljastetaankin ilman että poliisi on vielä itse kartalla. Tämä kirjailijakaksikko todella "pyyhkii lattiaa Stieg Larssonilla", kuten takakannessa verrataan.