Lisa See: Lumikukka ja salainen viuhka

 Lisa See: Lumikukka ja salainen viuhka

WSOY pokkari 2010

Suomennos Hanna Tarkka
Päällys Sanna Sorsa

Englanninkielinen alkuteos Snow Flower and the Secret Fan

Kirjastosta lainattu

"Kenties vain tytöt ja naiset kykenevät tajuamaan tilanteen koomisuuden. Meitä pidetään täysin arvottomina. Vaikka lapsuudenperheemme rakastaisi meitä, olemme sille taakka. Meidät naitetaan uuteen sukuun, menemme miehellemme silmät peitettyinä, harjoitamme sänkytoimia hänen, ventovieraan miehen kanssa ja alistumme anoppimme vaatimuksiin. Jos meillä on onni myötä, synnytämme poikia ja varmistamme asemamme miehemme kodissa. Jos emme saa poikia, joudumme kestämään anoppimme halveksunnan, miehemme jalkavaimojen pilkan ja tytärtemme pettyneet ilmeet. Joudumme turvautumaan naisten metkuihin - joista emme seitsemäntoista iässä tiedä oikeastaan vielä mitään - mutta niiden lisäksi on kovin vähän, mitä voimme tehdä kohtalomme muuttamiseksi. Elämme toisten ihmisten oikkujen ja mielitekojen armoilla, ja juuri siksi se,mitä Lumikukka ja hänen äitinsä olivat tehneet, oli niin tavatonta."

On aina yhtä suurta lukujuhlaa saada käteensä kirja, jonka olemassaolosta ei ole ollut tietoinen, johon tarttuu suosituksesta (ja toisaalta vähän sokkonakin) ja joka lopulta hurmaa täysin. Lumikukka ja salainen viuhka olisi ilman kirjablogimaailmaa jäänyt minulta lukematta, koska en tiennyt sellaista olevankaan. Ja kuin kohtalon johdattelemana, se odotti minua viime kirjastokäynnillä hyllyssä vain mukaan napattavaksi. Ja sen tein.

Lumikukka ja salainen viuhka sijoittuu 1800-luvun Kiinaan, jossa nuorten tyttöjen jalkojen luut murskataan pieniksi kuin lootuksen kukat taatakseen tytöille hyvät mahdollisuudet sosiaaliseen nousuun ja ennen kaikkea hyvään avioliittoon. Näin koko tytön perhe voi hyötyä tästä tilanteesta, vaikka jokainen tyttölapsi on taakka ja perheeseen epätoivottu. Jo pienestä tytöstä lähtien on selvää, että naisen osa ei tule maailmassa olemaan helppo, sillä "kun olet tyttö, tottele isääsi; kun olet vaimo, tottele miestäsi; kun olet leski, tottele poikaasi." Ja matka tähän naiseuteen alkaa pienten hentojen jalkojen murskaamisella suurien kipujen kautta. Kaikki eivät kipua kestä ja menehtyvät, mutta pahinta kaikista on kuitenkin olla isojalkainen: se tietää pahinta mahdollista tilannetta naiselle, sillä isojalkainen nainen ei pääse naimisiin vaan joutuu pikkuminiäksi raatamaan koko loppuelämäkseen.

Köyhän maanviljelijäperheen tyttären Liljan jalkojen sitominen lähestyy, mutta kun ennustajaeukko kertoo tytön jalkojen tulevan olemaan poikkeuksellisen kauniit, viivytetään toimenpidettä vuodella. Samalla selviää että Liljalla on loistavan tulevaisuuden myötä mahdollisuus suurimpaan mahdollisimpaan ystävyyssuhteeseen, laotongiin. Se on erittäin harvinaislaatuinen asia köyhälle perheelle ja ennen kaikkea Liljalle, ja takaa hänelle loistavan tulevaisuuden. Näin Lilja tutustuu varakkaan perheen Lumikukka -tyttäreen ja heistä tulee elinikäiset ystävät, kuten laotong -suhteeseen kuuluukin. Salaisen viuhkan avulla he pitävät yhteyttä toisiinsa vuosien varrella kirjoittamalla naisten salaisella nu shu -kirjoitusmenetelmällä elämänsä käänteet: järjestetyt avioliitot, äitiyden onnen sekä traagiset menetykset.

Lumikukka ja salainen viuhka kertoo kahden naisen välisestä ystävyydestä miesten maailmassa. Maailmassa, jossa naiset istuvat suljetussa sisätilassa ja joiden elämästä päättävät muut ihmiset. Karusta elämästä ja traagisista kohtaloista huolimatta kirja oli minulle suuri lukunautinto. Se kietoi minut ajan maailmaan, Liljan ja Lumikukan elämään, historiaan ja ennen kaikkea kosketti. Se kauhistutti ja ihmetytti, ja samalla sai tuntemaan kiitollisuutta omasta elämästään. Kirja on kerrottu vetävästi, vahvasti ja oikeastaan olisin voinut lukea enemmänkin. Päälle neljänsadan sivun pokkari hurahti käsissä nopeasti.

Kirja, jonka löysin sattumalta ja josta en ollut aiemmin kuullut, nousee vuoden ihastuksiin ja iloisiin yllättäjiin. Suosittelen, jos kaipaat suurta, kaunista ja surullista tarinaa.

Karin Slaughter: Kaunokaiset

Karin Slaughter: Kaunokaiset
HarperCrime 2016
Suomennos Pirjo Ruti
Kansi Renée Lundvall
Englanninkielinen alkuteos Pretty Girls 

Kirjastosta lainattu

"Valheita valheiden perään, loputtomia valheita.
Valheet olivat kuin kranaatteja. Paul oli heitellyt niitä muurin yli, ja Claire oli odottanut loputtoman pitkän ajan ennen kuin totuus oli viimein räjähtänyt hänen kasvoilleen.
Valokuvat olivat tuhat kranaattia. Ne olivat ydinräjähdys, joka oli lennättänyt Clairen pahimpaan pimeyteen, missä hän oli koskaan ollut."
 

Dekkariviikko on jälleen täällä, ja sen hengessä olen jälleen viettänyt muutaman päivän Karin Slaughterin parissa, joka on lempidekkaristejani. Luen harvoin dekkareita, mutta tämä dekkariviikko on aina poikkeus ja niin myös Slaughter: hänen uutuuksiaan en jätä koskaan lukematta. Tällä kertaa ei seurata Will Trentiä, vaan Slaughterilla on tarjota itsenäinen psykologinen trilleri avioelämän valheellisuudesta, sisaren menetyksestä sekä julmaakin julmemmasta salaisuudesta.

Claire ja Paul ovat onnellinen ja rakastunut aviopari, jolla taloudelliset asiat ovat paremmin kuin hyvin: Paul tienaa arkkitehtina suuria summia ja he asuvat hulppeassa kartanossa, ajavat upeilla autoilla ja pukeutuvat kalliisti. Kaikki on täydellisesti, ja he ovat hulluna toisiinsa.

Sitten Claire näkee omin silmin kuinka Paul murhataan hänen jalkojensa juureen kylmäverisesti, ja maailma romahtaa jalkojen alta. Kaikki muistot ja hetket ovat poissa, heitä ei enää ole.

Paulin kuoleman myötä alkaa Claire kaivella menneitä, tiedostot joita hän edesmenneen miehensä tietokoneelta löytää, suistaa Clairen raiteiltaan. Hänen koko elämänsä on ollut yhtä valhetta, Paul ei todellakaan ole sitä mitä hän on vuosia näytellyt olevansa. Ja vihdoin Claire uskoo myös sisartaan, jonka kanssa hänellä on ollut Paulin takia vuosia huonot välit. Totuus on julmempi kuin hän olisi koskaan ikinä osannut kuvitellakaan.

En sitä epäillytkään, mutta Slaughter teki sen taas ja kietoi pikkusormensa ympärilleni, enkä olisi halunnut välillä keskeyttää lukemista ollenkaan. Tämä imaisi mukaansa täydellisesti. Tarina on kuitenkin kamala, se on kertakaikkiaan todella julma. Ei vain henkisellä tasolla (kuinka voi elää kaksikymmentä vuotta ihmisen kanssa jota ei tunne ollenkaan?) vaan myös fyysisesti. Väkivalta ja julmat teot tekevät todella pahaa. Ihmisen mieli on sairas, ja tässä julmuudessa on mukana monia kaksinaamaisia miehiä joita maailmassa riittää.

Dekkari on dekkari, ja Slaughterin mielikuvituksen tuotetta, mutta en voinut olla ajattelematta että Slaughter halusi välittää kirjallaan muutakin. Nimittäin äänen antamista uhreille. Kuinka hän kirjoittaa hahmojensa suulla siitä, että tytön kauneus oikeuttaa pojat ja miehet mihin vain, kuinka on aina tytön itsensä tyhmyyttä joutua raiskatuksi ja kuinka kauneus tuntuu olevan toisinaan suorastaan kirous. Ja kuinka ällöttävät setämiehet ulottavat lonkeronsa minne vain, etkä voi aina luottaa edes virkavallan luomaan turvaan. Kiukku nousee vähemmästäkin, mutta Slaughter tuo esille niitä kauheita epäkohtia joita maailmaamme mahtuu.

Slaughter on siis todellakin kirjoittanut jälleen kerrassaan vetävän ja älykkään trillerin jota suosittelen kaikille Slaughterin faneille ja dekkarien ystäville.

Unpopular Bookish Opinions -haaste

Aina yhtä mukavaa saada haasteita, tällä kertaa Annika muisti minua haasteella jossa piti todella pohtia vastauksiaan. Yleensähän kirja-aiheiset haasteet ja kysymykset liittyvät kirjallisuuden positiivisiin puoliin, mutta nyt etsitäänkin niitä ei niin kivoja asioita. Mielenkiintoista! Katsotaanpa mitä saan itse kasaan. Tässä vielä haasteen säännöt:

1. Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen
2. Vastaa haasteen kysymyksiin
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nimi
  

Yöpöydän sekalainen kirjapino

1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitivät, mutta sinä et.
Maailmalla kovasti hypetetty Kaikki se valo mitä emme näe oli todella suuri pettymys.

2. Kirja tai kirjasarja, josta kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.
Tähän hätään en keksi kyllä nyt mitään muuta kuin Twilight -sarjan. Olen piilofani, iästäni huolimatta! ;)

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut.
En olisi halunnut että Sookie Stackhouse päätyy yhteen Sam Merlotten kanssa :D Tosin, kyseessä taisi olla vähän isompi porukka kuin kolmiodraama.

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.
Chick-lit on jäänyt omasta lukemistostani melkolailla kokonaan pois. Totaalihömppään en jaksa arvokasta lukuaikaa käyttää :) 

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.
Luin juuri John Greenen Arvoitus nimeltä Margo, ja inhosin Margoa koko kirjan ajan. Harvoin luen mitään sellaista, missä jonkun henkilön kohdalla nousee niin suuri ärsytys kuin tässä. Koko lukukokemus kärsi ärsyttävästä päähenkilöstä. 

6. Kirjailija josta monet pitävät, mutta sinä et.
Sarah Waters, Susan Fletcher sekä Kate Atkinson. Ja näemmä vastasin sitten heti kolmella kirjailijalla! Mutta nämä kaikki ovat sellaisia joiden parissa olen kyllä yrittänyt, mutta taidan luovuttaa. 

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.
Karl Ove Knausgårdin Taisteluni -sarja ei herätä minussa minkäänlaista mielenkiintoa. Kovasti kirjoja on kehuttu, mutta omalta kohdaltani ne tulevat jäämään lukematta.

8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty elokuva. 
Kummisetä. Yksi kaikkien aikojen suosikkielokuviani! Yleisesti ottaen pidän aina enemmän kirjoista kuin niiden perusteella tehdyistä elokuvista, mutta tämä tekee poikkeuksen. Toisaalta nyt kun aloin oikein pohtimaan, Taru sormusten herrastakin toimii paremmin elokuvana kuin kirjana.

Tämä haaste on kiertänyt jo vaikka kuinka monessa blogissa, mutta kokeilen josko mukaan lähtisivät Laura, Anni ja Katri :)