Cecilia Samartin - Nora & Alicia

" Rakas Alicia,

Minulle sanotaan, että et tule ikinä saamaan kirjettäni, sillä kommunistit repivät sen palasiksi. Mutta kun näin valokuvan meistä kahdesta yhdessä Varaderon rannalla, tiesin että minun olisi kaikesta huolimatta kirjoitettava sinulle. Katselen kuvaa joka ilta ja muistan millaista elämä oli silloin, kun tunsin vielä olevani elossa. En kuulu tänne. Aina kun herään aamuisin ja huomaan olevani yhä täällä, haluan sulkea silmäni ja olla heräämättä enää koskaan.
Minulla on enää vain muistot. Rakastan ja vihaan niitä sen tähden, mitä ne tekevät minulle. Rakastan niitä, sillä kun uppoudun niihin, tämä jäytävä tunne sydämessäni helpottaa hetkeksi. Ja vihaan niitä, sillä ne ovat niin kauniita, että ehdin jo kuvitella olevani kotona ja joutuvani taas lähtemään.
Kunpa olisimme yhdessä. Kunpa pakkaisimme juuri tällä hetkellä laukkujamme lähteäksemme kohti Varaderoa vailla huolia. Pohtisimme korkeintaan sitä ehtiikö sade yllättää meidät ennen puolta päivää.."

Eletään 1950- lukua Kuuban Havannassa. Nora & Alicia ovat paitsi serkuksia myös parhaita ystäviä. Elämä on huolettomia päiviä uimarannalla turkoosin veden äärellä, elämä on jännittävä erilaisten seikkailujen parissa, mutta elämä myös yllättää näyttämällä nurjan puolensa, kun paratiisin ylle laskeutuu kommunistien synkkä varjo.

Fidel Castron noustua valtaan yhä useammat kuubalaiset joutuvat jättämään rakkaalle maallensa sydäntä särkevät jäähyväiset, kun toivoa paremmasta ei ole, ja lopulta myös Noran perhe muuttaa Yhdysvaltoihin. Alicia perheineen jää Kuubaan toivo sydämessään. Vaikka vuodet kuluvat ja kuljettavat tyttöjä eri suuntiin, on ystävyys ikuista.

Nora & Alicia kertoo elämää suuremmasta ystävyydestä, joka kestää yli vuosikymmenten ja välimatkojen. Se on kertomus naisten välisestä ystävyydestä, ja todellisesta selviytymisestä hirmuvallan armoilla. Kirja lumoaa, liikuttaa ja on koskettava kunnianosoitus Kuuballe, jollainen sen tulisi olla.

Samartin on oikea henkilö kuvaamaan Kuubaa, sillä hän itse on joutunut pakenemaan maasta perheineen Castron hallituksen takia. Siksi kuvaukset totutun elämän taaksejättämisestä ja sopeutumisesta uuteen elämään tuntuvat aidosti uskottavilta ja riipaisevilta. Kuvaukset merestä, ruoasta, elämästä ja muistoista kuljettaa mukanaan ja pitää lukijan otteessaan.

Samartin on vakuuttanut minut kirjailijana. Senor Peregrino oli hieno, mutta Nora & Alicia vei lopullisesti mennessään. Samartiniin tartun jatkossakin innokkaasti, sillä tässä oli kirja josta pidin äärimmäisen paljon!

Ottaen huomioon kirjailijan taustan, kuinkakohan paljon tässä kirjassa on oman elämän kuvausta mukana?

Charlaine Harris -painotteinen viikko

Viimeiset kaksi viikkoa on ollut todellista muutosten aikaa elämässäni, kun vuoteni alkoi työpaikanvaihdoksella. Se toi uutta energiaa ja sai vuoden käynnistymään mitä mahtavimmalla tavalla mutta toisaalta se on vaatinut myös veronsa. Koska kaikki asiat ovat olleet niin uusia, olen monesti iltaisin rojahtanut sänkyyn rättiväsyneenä ilman että olisin jaksanut keskittyä lukemiseen. Kirjastosta valikoituikin mukaan Charlaine Harrisin kaksi uusinta suomennettua kirjaa Verta sakeampaa ja Veren perintö. Näiden kanssa olen päässyt mukavasti rentoutumaan ja saamaan hieman vastapainoa hetkiselle arjelleni.

Tällä kertaa päädyin esittelemään nämä kirjat yhteisessä postauksessa luettuani nämä niin peräkkäin, ja koska kirjalijakin on sama.

Verta sakeampaa

Sookien elämässä tapahtuu taas, kun Jason muuttuu täydenkuun aikaan ihmispuumaksi. Samalla kun Sookie miettii veljeään, ottaa sala-ampuja paikalliset kaksiluontoiset maalitauluksi, ja Jason joutuu epäilysten kohteeksi. Sookien haave rauhallisesta elämästä ei näytä käyvän toteen, kun myös Sookie kohtaa aseenpiipun ja Debbie Peltin kohtalo kummittelee taustalla.
Jotain uutta mieskuvioihin syntyy, kun Sookie tapaa Quinnin, komean ihmistiikerin, joka tuntuu tyystin erilaiselta kuin aiemmat suhteet vampyyreihin tai nyt kovasti kiukuttelevaan Alcideen.

Tässä kirjassa päästään tutustumaan hieman ihmissusien maailmaan, mutta muuten kirja ei juurikaan juonellaan juhlinut. Tapahtumia pystyi ennalta- arvaamaan, ja Sookien ongelmat liittyivät oikeastaan miehiin tai silloin tällöin esiintyvään ajatukseen Debbie Peltin kuolemasta.



Veren perintö

Erikoiset tapahtumat ja vaaralliset tilanteet eivät näytä jättävän Sookieta rauhaan edes treffien ajaksi, kun Sookie ja Quinn joutuvat ihmissusien hyökkäyksen kohteeksi. Tapaus on erikoinen ja saa pohtimaan kuka Sookien perässä tällä kertaa on.Yhteinen aika Quinnin kanssa tuntuukin jäävän kovin lyhkäiseksi, kun Sookien on määrä käydä kuolleen serkkunsa Hadleyn asunnolla tutkimassa jäämistöä, ja tapaamassa itse New Orleansin vampyyrikuningatarta. Tässä kirjassa tapahtumien paino onkin muualla kuin tutussa Bon Tempsissa, ja se tuo mukavaa vaihtelua. Lisäksi kirjassa on paljastus Sookiesta, mutta myös Billistä, mikä saa Sookien suunniltaan.

Muutaman kerran kirjaa eteen päin luettuani jouduin hämmennyksen valtaan. Tuntui kuin osa tapahtumista olisi jäänyt jollain tavalla välistä, ja jouduinkin useaan kertaan tarkistamaan, että juuri tämä osa on jatkoa Verta sakeampaa -teokselle. Kirjamielellä -blogista selvisikin, että kirjan  tapahtumat nojaavat osittain Harrisin kirjoittamaan novelliin A Touch of Dead . Sen tapahtumat ovat  ajallisesti tämän ja edellisen kirjan välissä, joten lukija joutuu kestämään muutamia aukkoja.Hmm, hyvin erikoista näin lukijan näkökulmasta, mutta liiaksi se ei lukukokemusta häirinnyt.

Molempia kirjoja lukiessa huomaa, että Harrisin pääpaino on ihmisissä ja ihmissuhteiden kuvaamisessa. Monet tapahtumakohtaukset ovat hyvinkin nopeasti kerrottu, kun taas arkipäiväisiin puuhiin tuntuu tekstitilaa riittävän. Lisäksi Sookiella menee taas kerran miesrintamalla lujaa, ja Sookie selviytyy jokaisesta kohtauksesta muutamilla naarmuilla.

Vaikka Sookie minua hahmona toisinaan hieman ärsyttää, on kirjojen lukeminen minulle kuitenkin aina viihdyttävä lukukokemus, ja mitä ilmeisemmin hyvin koukuttavakin kun haluan näitä aina uusien osien ilmestyessä lukea :)