Marko Kilpi: Elävien kirjoihin

Marko Kilpi: Elävien kirjoihin 

Gummerus 2011 

Sivuja: 497 

Elävien kirjoihin kohdalla tapahtui samoin kuin edellisessäkin bloggauksessani, eli kyse on kirjasta, jonka pariin houkutuin, koska edellinen saman kirjailijan kirja oli ollut niin myönteinen kokemus. Kilven esikoista en ole lukenut, ainoastaan Kadotetut. Siinä kiinnitin huomiota asiantuntevuuteen, jolla poliisin työtä kuvattiin. Tämän kohdalla sama ei jatku, mikä ei tietenkään tarkoita sitä etteikö teksti olisi edelleen asiantuntevaa, vaan sitä, ettei se enää kaappaa huomiota niin selvästi.

Päähenkilö on edelleen Olli Repo, mutta tässä kirjassa hän siirtyy huumepoliisin tehtäviin. Työ on enemmän tutkintatyyppistä, ja hänen työparinsa on poikkeava persoona, joka haluaisi työskennellä vain ja ainoastaan yksin.

Yhdellä puolella tarinaa vaikuttavat Olli pareineen ja rikostutkintoineen, mutta toisella puolella on Pike - vankilasta pienen poikansa kanssa vapautuva huumekuningatar. Pike haluaa jättää entisen elämän taakseen ja tarjota pojalleen mahdollisuuden varttua erossa kaikesta siitä paskasta, mihin hän itse on sotkeutunut ennen vankilaa. Mennestä irtautuminen on kuitenkin kaikkea muuta kuin yksioikoinen tie, ja se onkin minusta kirjan kiinnostavinta antia. Yhteiskunta tarjoaa tukeaan varsin mallikkaasti, mutta se voi auttaa ainoastaan niissä asioissa, jotka ovat normaalin yhteiskuntajärjestyksen piirissä. Mm. lapsen isä on Lalli, joka on aina kulkenut ainoastaan omaa tietään ja omilla säännöillään, eikä hän ole Piken parannuksesta samaa mieltä.

Kilpi kirjoittaa edelleen taitavasti, ja osaa nostaa esiin kiinnostavia ongelmia, myös yhteiskunnallisia. Aivan samanlaista kantaaottavuutta kuin Kadotetuissa en tässä nähnyt, mutta sisältö on silti varsin kiinnostavaa. Sivumäärä on kohtalaisen suuri, mutta "vielä yksi" -ilmiö saa sen tuntumaan pienemmältä.

Vieläkään en aio ryhtyä dekkarifaniksi, mutta nyt joudun jo tunnustamaan, että kyllä se kirjallisuudenlaji kuuluu oma paikkansa tässäkin blogissa.

Elävien kirjoissa ovat myös Kirsi, Amma, Paula, Anneli, Annika, Kirjavinkkien Irja ja repo80.

Marko Kilpi: Kadotetut

Marko Kilpi: Kadotetut

Gummerus 2009, 396 sivua.

Dekkarit ovat kirjallisuudenlaji, joka on ollut varsin huonosti edustettuna tässä blogissa. En mitenkään tarkoituksella hyljeksi niitä, vaan pikemminkin kyse on siitä, että niiden esittelytekstit eivät lähtökohtaisesti minuun vetoa. Leffojen takaa-ajokohtauksista saan ihottumaa, eikä se kirjankaan sivuilta luettuna juuri reaktiota lievennä, etenkään jos kohtaus vaikuttaa olevan mukana sen toiveen siivittämänä, että kirja jonain päivänä päätyisi valkokankaallekin.

En usko, että olisin tarttunut Kadotettuihinkaan, jollen olisi lukenut Amman arvostelua siitä. Lukaisin varmuuden vuoksi vielä kustantajan esittelyn ja kirjan takakannen huomaten, ettei kumpikaan niistä osaa kertoa kirjasta tavalla, joka minua houkuttaisi. Sen sijaan Amman mainitsema yhteiskunnallinen kannanotto on sanapari, joka saa heti mielenkiintoni heräämään.

Juonesta en kerro mitään, sillä sehän on dekkareissa kaiken a ja o. Mainitusta kantaaottavuudesta sen sijaan mainitsen mm. tositv-julkisuuden, jossa mahdollisesti laskelmoidenkin tungetaan oma pärstä kaikkien näkyville välittämättä siitä, kuinka negatiivinen annettu kuva mahdollisesti on. Toinen aihe on vanhemmuus ja se, mitä lapset vanhemmiltaan viime kädessä kaipaavat. Rahallakaan ei voi ostaa kaikkea, mm. läsnäoloa ja huomiota.

Kirjoittaja Marko Kilpi on ammatiltaan poliisi, ja sen kyllä huomaa. Ja selvyyden vuoksi tarkoitan tuon positiivisessa mielessä. Kirja on pullollaan sellaista tietoa ja kuvausta poliisin työstä, mikä olisi mahdotonta kirjoittaa ilman vankkaa kokemuspohjaa. Asiantuntijaa voi aina käyttää apuna tarkistamassa faktoja, mutta tässä tapauksessa kirjoittaja on mielestäni mennyt pidemmälle: tällainen teksti syntyy vasta omakohtaisen kokemuksen kautta.

Kadotetut tarjosi minulle takaa-ajosta huolimatta niin hyvän lukukokemuksen, että alkoi heti tehdä mieli lisää. Dekkarifaniksi en ihan vielä aio ryhtyä, mutta tämän tasoisia kirjoja luen kernaasti, oli laji sitten mikä hyvänsä.

Amman lisäksi Kadotettuja ovat etsineet myös Susa ja Kirsi.