Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Suomennos Jaana Kapari-Jatta
Otava 2010, (alkup. 2008), 301 sivua.
Luettuani melkein peräkanaa neljä kirjaa, joiden maalaama kuva ihmisluonteesta on kovin synkkä, kaipasin muistutusta aivan päinvastaisesta. Ihmisyyden kommenteissa anni.M vinkkasi tästä kirjasta arvellen sen olevan juuri sitä mitä sillä hetkellä tarvitsin. Ilman ulkopuolista ohjausta en luultavasti olisi ikinä tähän itse tarttunutkaan.
Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville käsittelee toisen maailmansodan saksalaismiehitystä Englannin kanaalissa sijaitsevalla Guernseyn saarella. Käsittelytapa on välillinen, sillä kirjassa eletään vuotta 1946 ja seurataan kirjailija Juliet Ashtonin kirjeenvaihtoa ihmisjoukon kanssa. Ashton saa kirjeen Guernseyläiseltä mieheltä, ja ennen pitkää koko Guernseyn kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville jo kirjoittelee hänen kanssaan. Kirjeissä paljastuu pikkuhiljaa asioita miehityksen ajalta, sekä negatiivisia että positiivisia. Ohessa seurataan myös kirjailijattaren yksityiselämää.
Saarelaiset vaikuttavat hyvin ystävällisiltä vieraita kohtaan. Käy ilmi, että tämä päti myös saksalaismiehittäjiin siltä osin kuin heidän suhtautumisensa miehitettyihin oli asiallinen. Yksi keskeinen hahmo olikin saksalaisupseeri, joka kohteli saarelaisia ihmisinä ja sai sille vastakaikua. Tämä oli juuri sitä, mitä lähdin kirjasta hakemaan!
En katso kuuluvani tämän kirjan ensisijaiseen kohdeyleisöön. Vaikka miehitysaika olikin mielestäni kirjan pääteema, oli se kuitenkin piilotettu enemmän tai vähemmän romanttisen tarinan taakse. Vaikka en siitä ajattelutavasta pidäkään, niin päällimmäiseksi jäi tunne, että tämä on naisten kirja. Päähenkilön elämä oli tunnelmaltaan niin imelän vaaleanpunaista, etten kyennyt lukemaan kirjaa kuin lyhyissä pätkissä ja niinpä luku-urakka kestikin kovin pitkään.
Täsmäiskuna tämä kirja jotenkuten vielä menetteli, mutta toista en enää kaipaa. Syy ei ole kirjassa itsessään, sillä uskon kyllä, että monet voivat tykätä juuri tällaisesta. Minä en vain kuulu heihin. Se on pakko mainita, että Guernseystä jäi hyvin sympaattinen vaikutelma, siellä olisi kiva piipahtaa tilaisuuden tullen.
Kurkkaa, ovatko anni.M, Zephyr, Penjami, Amma, Marja, Sonja ja Norkku tunteneet kuuluvansa kirjan kohdeyleisöön.
