Anna Tommola: Seitsemäs käsiala

Anna Tommola: Seitsemäs käsiala

WSOY 2011, 170 sivua.

Seitsemäs käsiala on Anna Tommolan esikoisnovellikokoelma. Minusta novellikokoelmista on vaikea keksiä sanottavaa, jollei vastaan ole tullut jotain aivan ilmeistä, kuten että jokin ei toiminut tai toimi erikoisen hyvin. En keksinyt myöskään yhdistävää tekijää novellien välille, eikä sen paremmin ole näyttänyt selviytyvän takakannen tekstin laatijakaan: "Anna Tommola kirjoittaa elämänhajuisia tarinoita Helsingistä ja nykypäivän Suomesta." Kyseessä on siis vain joukko tarinoita.

Kuten usein käy, jotkut tarinat nousevat muiden yläpuolelle. Tällä kertaa ne heikommat lenkit jäivät minulle hyvin mitäänsanomattomiksi, totta puhuakseni en edes olisi muistanut niitä lunttaamatta sisällysluettelosta. Onneksi vahvatkin lenkit ovat monikossa, neljä kappaletta jäi mieleeni. Kaikkein parhaaksi nostan "Kaikki sinne jäi" -nimisen kertomuksen, jossa varusmiesnainen löytää jotain yllättävää vartioidessaan varuskunnassa olevaa hylättyä vajaa. Herkullinen on myös heti seuraavana tuleva "Pääsiäistanssi", jossa on virpojien vuoro yllättyä. Ne muut kaksi ovat kokoelman nimitarina sekä "Sieniä".

Jos vain kaikki novellit olisivat miellyttäneet yhtä paljon kuin nuo neljä mainittua, niin käsissä olisi ollut mieleenpainuvan hyvä kokoelma, tällaisenaan se painuu minun kirjanpidossani harmaaseen keskikastiin. Kannustan kuitenkin kirjailijaa jatkamaan valitsemallaan tiellä.