Satu Taskinen: Täydellinen paisti
Teos 2011, 307 sivua.
ISBN: 978-951-851-381-3
Täydellinen paisti oli ensimmäinen PEKK-jäsenkirjani ja samalla niistä ensimminen, jonka olen lukenut (punastushymiö).
Taru Korhonen asuu Wienissä yhdessä itävaltalaisen miehensä kanssa. On pyhäinpäivä, ja hän haluaa tarjota vierailleen - miehen äidille ja siskolle - ainoaa mahdollista ruokaa: sianpaistia. Sen voi valmistaa lukemattomilla eri tavoilla, joista jokainen on jonkun mielestä oikea, mutta Taru haluaa arvata ja löytää niistä sen yhden ja ainoan, joka on sitä hänen vieraidensa mielestä.
Jonkun Herr Fidlerin resepti vaikuttaa lupaavalta, mutta on monimutkainen ja sisältää aineksia, joista Taru joutuu kysymään neuvoa naapurin eläkkeellä olevalta näyttelijältä, Frau Bergeriltä. Häneltä ei kysytä mitään noin vain ohimennen, vaan ensin on kuunneltava mitä hänellä ikinä sattuu olemaankaan sanottavaa. Tärkeää se ei ehkä ole, mutta sitä on paljon.
Täydellinen paisti on yhdenpäivänromaani, jossa vietetään pyhäinpäivää yhdessä itävaltalaisessa taloudessa. Avainasemassa ei ole se, mitä tapahtuu, vaan miten se tapahtuu ja eritoten miltä se näyttää osittain ulkopuolisen mielestä. Tyylissä on jotain samaa kuin Erlend Loen kirjoissa, mutta Taskinen onnistuu paljon paremmin kuin Loe tuotantonsa tuoreimmassa päässä. Yhtäläisyyksiä on myös siinä, miten päähenkilön ajatukset harhailevat siellä täällä, eikä hänellä tunnu olevan kykyä selviytyä tilanteista käytännöllisesti ja helposti. Mutta eihän se hauskaa olisikaan, jos hän osaisi.
En syttynyt kirjasta niin paljon kuin alussa luulin. Tiesin tämän saaneen Hesarin esikoiskirjapalkinnon ja se nosti odotuksia tuntuvasti. Loppupäässä alkoi tuntua myös siltä, että jotain on päässyt livahtamaan sivu suun, en ole ymmärtänyt kaikkea tai sitten en ole ymmärtänyt oikein. Positiivinen kokemus tämä joka tapauksessa oli, mutta ei loistava.
Muita arvioita on mielikuvani mukaan niin paljon, etten edes yritä listata niitä itse. Tämän verran voin kuitenkin auttaa: valmis googlaus.
