Näytetään tekstit, joissa on tunniste Seppälä Juha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Seppälä Juha. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Juha Seppälä: Mr. Smith

Juha Seppälä: Mr. Smith 
Kansi: Matti Ruokonen 
WSOY 2012 
Sivuja: 272 

Mr. Smith on tämän vuoden Finlandiaehdokkaista toinen, jonka olen lukenut ja Seppälän teoksiin se on ensikosketus. Aivan ensiksi totean, että oli onni, ettei Seppälä voittanut Finlandiaa. Ei siksi, etteikö kirjalla olisi riittävästi ansioita. Näin joulun aikaan moni on varmasti ehtinyt saada pukinkontista kirjan, joksi on valikoitunut juuri tuore Finlandiavoittaja. Mr. Smith on ei ole helppo kirja, ja sen vuoksi palkinnon langettaminen jollekin muulle kirjalle on säästänyt monta lukijaa ihmetykseltä, että mistä tässä oikein on kyse. Samalla se on toivottavasti (en ole vielä voittajaa lukenut), pitänyt palkinnon lukijaystävällisempänä ja lähempänä kansan rivejä.

Ruukaan blogimerkintöjeni alkupuolella kuvailla kirjojen juonta, mutten ole ihan varma kannattaako sitä tällä kertaa edes yrittää, koska a) sitä ei kovin tarkasti edes ole ja b) vaikka olisikin, kirja ei missään nimessä rakennu sen varaan. Noin karkeasti katsoen siinä liikutaan kahdessa ajassa, Mr. Smithin ja hänen isoisänsä Herra Schmidtin kertomana. Isoisä on vaikuttanut Viipurin ja Pietarin liepeillä tsaarinvallan viime ajoilta 30-luvulle. Mr. Smith puolestaan elää nykyaikaa, mutta sukkuloi ajassa ja tilassa sinne tänne, mikä on omiaan vaikeuttamaan yksikäsitteisen juonen muodostumista.

Jos yksi teema pitäisi nostaa yli muiden, niin se olisi talous, raha. Isoisä on elänyt aikoja, jolloin on voinut tehdä bisnestä mm. vakuutuksilla ilman kovin kummoisia lainsäädännön asettamia rajoituksia. Ajan kuluessa niitä alkaa hiljalleen tulla, mutta kaiken kerrotun - rajoittumatta vain niihin vakuutuksiin - voi peilata myös modernimpaan aikakauteen, globalisaatioineen ja rahoitusmarkkinakikkailuineen. Isoisän elämänkaaren ja kohtalon voi myös nähdä vertauskuvana sille, mikä on koko hänen elämäntapansa kohtalo.

Kirjassa on myös tukku sivuhenkilöitä, joiden osalta en ihan tarkalleen saanut muodostettua kuvaa, miten kaikki liittyvätkään yhteen. Siitä ei ole epäilystä, etteivätkö he liittyisi aiheeseen ja tarinaan, mutta en osaa vetää yksiselitteisesti lankoja kunkin välille. Hauska heistä oli joka tapauksessa lukea.

Aluksi kirjan vaikeus tahtoi hidastaa lukemista, mutta jälkimmäisen puoliskon tulin hotkineeksi melkein yhtä kyytiä. Se antaa syyn ounastella, että jos olisi saman tien jatkanut alusta uudestaan, olisi toinen lukukerta tarjonnut vielä paremman kokemuksen. Niin tai näin, tykästyin joka tapauksessa sen verran, että haluan nähdä mitä muuta Seppälä on kirjoittanut.

Mr. Smithiä ovat lukeneet myös Henna, Jaakko, Arja ja Juha.