Chimamanda Ngozi Adichie - Huominen on liian kaukana (The Thing Around Your Neck 2009)
Otava 2011
Suomennos Sari Karhulahti
Kansi Emmi Kyytsönen
"Nken ei ollut ikinä kuvitellut, että hänen lapsensa menisivät kouluun ja istuisivat rinta rinnan valkoihoisten lasten kanssa, joiden vanhemmat asuivat omissa yksinäisillä kukkuloilla kohoavissa kartanoissaan; hän ei ollut ikinä kuvitellut, että eläisi tällaista elämää. Niinpä hän pysyi vaiti."
Luin vähän aikaa sitten Adichien Kotiinpalaajat, joka teki minuun suuren vaikutuksen. Adichie kirjoittaa tavalla joka saa haluamaan lisää, niinpä kirjastosta nappasin mukaan kirjailijan Huominen on liian kaukana novellikokoelman. Tarkoituksena oli tietysti tutustua tähän huikeaan kirjoittajaan tarkemmin, mutta myös pienissä erissä edetä novellien tahdissa. Kirjaa olenkin lukenut useamman päivän, aina yhden tai kahden novellin tahtia päivässä.
Kirja sisältää kaksitoista erilaista kertomusta, joista jokainen ravistelee lukijaa. Jokainen tarina on vahva, merkityksellinen ja hyvin kirjoitettu. Pidin jokaisesta tarinasta, mikä on minulle hyvin harvinaista novellikokoelmien kohdalla. Jokaiseen tarinaan pääsee hyvin mukaan, eikä mikään lopu töksähtäen. Tämä on parhain lukemani novellikokoelma koskaan.
Adichie käsittelee novelleissaan naisten asemaa, nigerialaisten muuttoa ja sopeutumista Amerikkaan sekä toisaalta myös kaipuuta kotimaahan. Onko elämä todellakin parempaa Amerikassa? Osa novelleista sijoittuu Amerikan maaperälle, toiset taas Nigeriaan. Vaikka tarinoissa on samoja teemoja, eivät novellit kuitenkaan muistuta toisiaan samankaltaisuudella vaan jokainen tarina todellakin on eri. Tässä on muuten paljon samoja asioita kuin Kotiinpalaajissa, jossa päähenkilö Amerikkaan muuttaessa yrittää kovasti sopeutua uuteen elämäänsä.
Adichie kirjoittaa todella hyvin. Ja vakuuttavasti. Vaikka tarinat ovat rankkoja, löytyy joukosta myös pieniä valonpilkahduksia ja vahvoja naisia. Lukiessa ymmärtää kuinka vähän Afrikasta tietääkään, mutta onneksi on Adichie joka näillä vahvoilla tarinoillaan tutustuttaa lukijaa syvemmälle maahan, sen kulttuuriin ja ihmisiin. Aitoihin tarinoihin ja kohtaloihin. Adichie kirjoittaa niin, että Afrikasta yksinkertaisesti haluaa tietää lisää.
Huominen on liian kaukana on kirja, jota ei voi lukea nopeasti. Tälle kannattaa antaa oma tilansa ja aikansa, jokainen novelli nimittäin vangitsee sen verran vahvasti että sitä väkisinkin haluaa miettiä hetken lukemaansa ennen kuin jatkaa lukemista.
"Kamara ei ollut vastannut, koska hänelle heidän asuinpaikallaan ei ollut väliä. Väliä oli vain sillä, mitä heistä oli tullut."
Adichie käsittelee novelleissaan naisten asemaa, nigerialaisten muuttoa ja sopeutumista Amerikkaan sekä toisaalta myös kaipuuta kotimaahan. Onko elämä todellakin parempaa Amerikassa? Osa novelleista sijoittuu Amerikan maaperälle, toiset taas Nigeriaan. Vaikka tarinoissa on samoja teemoja, eivät novellit kuitenkaan muistuta toisiaan samankaltaisuudella vaan jokainen tarina todellakin on eri. Tässä on muuten paljon samoja asioita kuin Kotiinpalaajissa, jossa päähenkilö Amerikkaan muuttaessa yrittää kovasti sopeutua uuteen elämäänsä.
Adichie kirjoittaa todella hyvin. Ja vakuuttavasti. Vaikka tarinat ovat rankkoja, löytyy joukosta myös pieniä valonpilkahduksia ja vahvoja naisia. Lukiessa ymmärtää kuinka vähän Afrikasta tietääkään, mutta onneksi on Adichie joka näillä vahvoilla tarinoillaan tutustuttaa lukijaa syvemmälle maahan, sen kulttuuriin ja ihmisiin. Aitoihin tarinoihin ja kohtaloihin. Adichie kirjoittaa niin, että Afrikasta yksinkertaisesti haluaa tietää lisää.
Huominen on liian kaukana on kirja, jota ei voi lukea nopeasti. Tälle kannattaa antaa oma tilansa ja aikansa, jokainen novelli nimittäin vangitsee sen verran vahvasti että sitä väkisinkin haluaa miettiä hetken lukemaansa ennen kuin jatkaa lukemista.
"Kamara ei ollut vastannut, koska hänelle heidän asuinpaikallaan ei ollut väliä. Väliä oli vain sillä, mitä heistä oli tullut."
En ole oikein koskaan ollut novellien ystävä mutta tämän kirjan ansiosta olen alkanut pitää niistä ja lukenut sen jälkeen jopa muitakin novellikokoelmia. Todellakin vahvoja novelleja jotka ovat kaikki omanlaisiaan mutta joissa on yhteistäkin. Kotiinpalaajat odottaa jo kirjapinossa. Odotan innolla. :)
VastaaPoistaMinäkään en ole koskaan ollut suuri novellifani vaikka niitä aina silloin tällöin tulee luettua. Tätä taas voi suositella hyvin niille jotka novelleja vierastavat, todella upea kokonaisuus! Kotiinpalaajat teki vaikutuksen, suosittelen ehdottomasti lukemaan.
PoistaSama täällä. Olen jostakin syystä alkanut lukea novelleja ja Adichien novellit on hyvin rakennettuja, niissä on hyvä alku ja loppu ja se jokin juju, joka päättää novellin.
VastaaPoistaMonissa novelleissa tuntuu aina siltä, että se loppuu kuin seinään ja lukija jää hämmentyneeksi. Ainakin omalla kohdallani tuntuu usein tältä, mutta Adichie osaa kirjoittaa taidokkaasti ja niin, että novelli kammoinenkin ihastuu :)
PoistaMinäkin pidin tästä, vaikka vierastan novelleja. Adichieta odottaa lukemattomana reippaasti tuolla omassa hyllyssä - onneksi! :)
VastaaPoistaIhanaa että tästä on niin paljon tykätty! Minulla odottaa Purppuranpunainen hibiskus vuoroaan, lähti sekin kirjastosta mukaan ;)
PoistaHienoa kuulla, että pidit tästä. Tämä on tuolla hyllyssä odottamassa, ostin viime Suomen-lomalla. Mietin vain, kannattaisiko tätä ennen lukea Purppuranpunainen hibiskus, vai mieluummin tämän jälkeen. Puolikas keltaista aurinkoa on yksi viimeisten 10 vuoden hienoimmista lukuelämyksistäni, ja siksikin olen odottanut hibiskuksen lukemista, etten vertaisi kirjoja liikaa toisiinsa, vaan lukisin ne yksilöllisinä kirjoina. :)
VastaaPoistaMonet ovat lukeneet ensimmäisenä juuri tuon Puolikas keltaista aurinkoa, ja sitten alkaneet lukea muita teoksia. Itse olen lukenut tätä ennen kirjailijalta vain Kotiinpalaajat. Purppuranpunainen hibiskus on minullakin seuraavana vuorossa, taitaa siis käydä niin että Puolikas keltaista aurinkoa jää viimeisenä luettavaksi :)
PoistaHienoa, että luit tämän, ja että kokoelma teki selvästi sinuun valtavan vaikutuksen. Minäkin ihastuin tähän kovasti - tämän luettuani tiesin, että haluan lukea kaiken, mitä Adichie on kirjoittanut. Naisen tuotantoon tutustuminen on vielä ihan vaiheessa, mutta Kotiinpalaajat odottaa jo lukuvuoroaan ja sen aion lukea lähiviikkoina.
VastaaPoistaAdichiella on taito kirjoittaa niin, että lukija haluaa lukea enemmänkin. Kotiinpalaajat teki minuun suuren vaikutuksen, se oli ensimmäinen kirja jonka kirjailijalta luin, tämä on nyt toinen. Adichieta täytyy ehdottomasti lukea enemmän! :)
PoistaJos vuorokaudessa olisi se yksi ylimääräinen tunti, lukisin varmasti enemmänkin Adichieta. Mutta kun kirjailijan tyyli kolahtaa vain 98 prosenttisesti, se valitettavasti tarkoittaa usein sitä, että muut kirjat kurvaavat edelle.
VastaaPoistaLukijalla pitäisi aina olla enemmän tunteja vuorokaudessa ;) Ja kun aika on rajallinen, täytyy tosiaan aina miettiä mitä lukee ja missä tärkeysjärjestyksessä. Toivottavasti löydät Adichielta sinuun kolahtavan teoksen jossain välissä, minä olen ainakin vallan ihastunut :)
PoistaLuin juuri Puppuranpunaisen hibiskuksen, josta pidin paljon. Vaikken novellien suuri ystävä olekaan, niin uskoisin, että tämän kokoelman voisin lukea, sen verran viehätyin Adichiesta. =D
VastaaPoistaOi, minulla on Purppuranpunainen hibiskus vielä edessä. Odottaa pinossa lukuvuoroaan :) Tämä on novellikammoisellekin oiva kirja, suosittelen tutustumaan. Ja varsinkin, jos Adichieen on viehättynyt vähääkään!
VastaaPoistaOi, minulla on ihana Adichie vielä edessä! Sain Purppuranpunaisen hibiskuksen ystävältäni lahjaksi ja saatasanoilla, että 'tätä et sitten lue kiireessä, vaan vaikka joulun pitkinä, raukeina viikkoina.'
VastaaPoistaViehätyin kirjailijaan jo yhdestä videolinkistä, jonka sain ystävältäni;)
Olen aivan ihastunut Adichieen! Yritän vielä tällä viikolla aloittaa Purppuranpunaisen hibiskuksen. Nyt ollut niin haipakkaa etten ole ehtinyt kuin pikaisesti käymään blogimaailmassa.
PoistaNiitä joulun raukeita päiviä odotan <3