Katja Krekelä: Riepu ja Iso riipijä
Kuvittanut Sanna Sipi.
Gummerus 2012, 97 s.
Tykästyimme lasten kanssa viime syksynä Romiskoon, tarinaan vanhasta romutalosta ja sen asukkaista. Nyt kirjalle on ilmestynyt jatkoa, Riepu ja Iso riipijä. Riipijä toimii täysin itsenäisenä teoksena, sillä Romiskon tapahtumiin ei oikeastaan viitata, mutta henkilöistä ja paikoista saa paremman kuvan, mikäli on lukenut aiemman kirjan. Riipijä käynnistyy enempiä selittelemättä, mikä on lastenkirjassa hyvä asia - nuoret lukijat tuskin jaksaisivat pitkiä taustoituksia. Kääntöpuolena on se, että ellei Romiskoa ole lukenut tai sen lukemisesta on aikaa, saattaa lukija olla hetken hämmentynyt: keitä ovat Riepu, Orpana, Napasika ja Mustatakki?
Riepu ja Orpana ovat ystävykset (vähän kuin ihmisiä mutta eivät kai ihan?), jotka asuvat ja pitävät vanhan tavaran kauppaa Romiskossa. Romisko-romaanissa ystävysten rakas koti uhkasi jäädä munkkipossutehtaan alle, mutta saatiin pelastettua. Nyt Konikummun kaupunkiin on saapunut syysmyrsky, jota kutsutaan Isoksi riipijäksi, sillä "se raastoi puista viimeiset syksyn lehdet ja jätti jälkeensä vain paljaat oksat". Joku toinenkin uhkaava "riipijä" on liikkeellä, sillä Hulina-naapurin pyykkinarulta on varastettu punaiset sukkahousut.
Riepu ja Iso riipijä on nimensä mukaisesti ennen kaikkea Rievun tarina. Kun Orpana ja Romiskoon myrskyä paennut ystävä Napasika sulkeutuvat yläkertaan potemaan flunssaansa, Rievun on kohdattava sukkahousurosvoa kohtaan tuntemansa pelko yksin. Hyvä myrskysääkin uhkaa valua hukkaan, kun ei ole ketään, jonka kanssa säikkyä salamoita. Kuten Romiskossa, myös Riipijässä Riepu saa lohtua ja viihdykettä kirjallisuudesta. Hän alkaa lukea Kapteeni Kimalluksen seikkailuja ja rakentaa paattia vanhasta kypyammeesta. Kun vielä ovelle koputtaa salaperäinen kulkija, Kupru, joka innostuu Kapteeni Kimalluksen kulta-aarteen etsimisestä, ovat ainekset koossa huimaan seikkailuun.
Kirjan sujuvasti etenevä, kieleltään vivahteikas tarina tempaisi mukaansa. Oli hauska palata Konikummun sympaattisenerikoisten persoonien seuraan, vaikka Romisko-talon jääminen tässä kirjassa niin pieneen rooliin olikin minulle hienoinen pettymys. Riepu ja Iso riipijä on viehättävä kertomus ystävyyden syntymisestä ja siitä, kuinka tylsästä päivästä voi yllättäen tulla seikkailu.
Yleensä meillä luetaan tällaiset lastenromaanit iltasatuna luku tai kaksi kerrallaan, mutta Riipijä tuli ahmaistua pian koulunsa aloittavan esikoisen kanssa yhdeltä istumalta. Kirja koostuu varsin lyhyistä luvuista, joten uskoisin juuri lukemaan oppineenkin tarttuvan kirjaan mielellään. Sanna Sipin mustavalkokuvat paitsi täydentävät ja elävöittävät Krekelän tekstiä, myös kertovat omaa tarinaansa hauskoine yksityiskohtineen.
