Petja Lähde: Poika
Wsoy 2012, 189 sivua.
Kesätuuli pyyhki viidennen kerroksen parveketta ja siinä istuvaa kummallista avioparia. Toisesta oli tuleva äiti ja toisesta isä. Hetki ei ollut jännittynyt eikä liioin iloinen. Tavallinen perjantai-ilta.
Kun Saija ilmoittaa haluavansa avioeron ja kolmikuisen (vielä nimettömän!) pojan yksinhuoltajuuden, Jannen päässä naksahtaa. Hän lukitsee vaimonsa vessaan ja nappaa pojan, "Hiippiäisen" mukaansa. Isällä ja pojalla on yhdenmukainen vaatetus, froteiset kylpytakit. Vaippoja ei kiihtynyt isä muista pakata mukaan, ja vielä suurempi ongelma on, että poika ei huoli korviketta pullosta. Petja Lähteen esikoisteos, "road-romaani" Poika, alkaa dramaattisesti ja etenee vauhdikkaasti, mutta pysäyttää lukijansa pohtimaan vanhemmuutta ja sitä, mitä lapsi tarvitsee.
On mielenkiintoista, mutta myös riipaisevaa, lukea kotimaista romaania vanhemmuudesta, jossa ongelmat ovat jotain muuta kuin se, ehtiikö väitöskirjan kirjoittaa tai omakotitalon rakennuttaa äitiyslomalla tai se, että vauva ei nuku päiväunia muuta kuin vaunuissa. Herkkää lukijaa hirvittää, kun vauvaa kuskataan kuumassa autossa tai tuntematon äiti kidnapataan sijaisimettäjäksi (!), mutta toisaalta Jannen rakkauden poikaansa kohtaan voi aistia. Saija on parhaansa mukaan pitänyt Jannen etäällä pojastaan ("ensi kuukausina isä on tarpeeton"), mutta kahdenkeskisen matkan aikana tämä opppii tunnistamaan lapsen eriaiset itkut toisistaan.
Tarinaa kerrotaan vuoroin Jannen, hänen Taisto-isänsä, kidnappaamansa Kaisan ja vuoroin Saijan näkökulmasta. Henkilöiden taustoja valotetaan takaumien kautta, mutta kirjan jännite ei hellitä hetkeksikään. Lähteen kerronta on kaunista, vaikka tapahtumat ovat aika rujoja. Esikoiskirjailija kuvaa lämmöllä ihmisiä, jotka ovat kuin nurkkaan ajettuja, oman menneisyytensä vankeina - mutta kykenevät silti näkemään tulevaisuudessaan toivoa.
Hiipiäinen hymyili jo kauniisti. Hän katsoi isoilla kirkkailla silmillään niin syvälle, että teki kipeää. Se pisti kuin tikari läpi pään, mutta kipu tuntui hyvältä. Hän oli vielä elossa. Poika puristi kovaa hänen etusormestaan. Poika oli vahva. Siitä tulisi iso ja komea mies. Miehistä tulee isiä. Jotkut isät epäonnistuvat ja toinen isä tulee tilalle. Mutta oma poika kasvaa kiinni kylkiluiden väliin ja pysyy siellä ikuisesti. Jannelle tuli ikävä isäänsä. Isä oli tuolla ulkona. Isän pitäisi olla täällä sisällä. Heidän pitäisi olla kiinni toisissaan. Janne taistossa ja Hiipiäinen Jannessa. Niin maailma toimii. Niin sen pitäisi toimia.
Pojan ovat lukeneet myös Tuulia, Mari A., Peikkoneito, Susa
