Gillian Shields ja Francesca Chessa: Kirjasto-Kaisa.
Alkuteos Library Lily, suom. Terhi Leskinen.Mäkelä 2011.
Markus Majaluoma: Sirkus saapuu kirjastoon.
Avain 2011.
Juijja Wieslander ja Sven Nordquist: Mimmi Lehmä lukee.
Alkuteos Mamma Mu läser, suom. Terhi Leskinen.
Mäkelä 2011.
Tänä syksynä on ilmestynyt kolme mainiota lasten kuvakirjaa, joissa keskiössä on (intohimoinen) lukuharrastus ja kirjastot. Ahkerana kirjastonkäyttäjänä, neljän pienen lukutoukan äitinä ja Sinisen linnan kirjaston emäntänä kiinnostuin kirjoista, ja onneksi lapsetkin viihtyivät niiden parissa. Kaikkia kolmea kirjaa on meillä luettu useaan kertaan.
KIRJASTO-KAISA
Suosikkini näistä kolmesta oli Shieldsin ja Chessan Kirjasto-Kaisa, jonka värikylläinen ja elämäniloinen kuvitus hurmasi. Pieni Kaisa-tyttö on ollut kirjojen lumoissa siitä asti, kun hän oppi lukemaan ja hänen äitinsä hankki hänelle kirjastokortin. Ensimmäinen kirjastokäynti oli kuin seikkailu: Kirjastossa oli paksuja kirjoja, ohuita kirjoja, valtavia neliönmuotoisia kirjoja, vanhoja kirjoja, uusia kirjoja ja pehmeitä tunnustelukirjoja. Kun Kaisa on kerran päässyt kirjojen makuun, hän lukee hampaita pestessään, syödessään ja ennen nukahtamistaan. Ihmiset alkavat kutsua häntä Kirjasto-Kaisaksi.
Kirjan hienovarainen opetus on, että lukeminen on tärkeää ja iloa tuottavaa, mutta ei kuitenkaan ainoa asia elämässä. Kaisan äiti yrittää saada tyttärensä hetkeksi irti kirjoista viemällä hänet puistoon. Aluksi Kaisa ikävystyy ja lukee paremman puutteessa puiston kylttejä. Sitten hän tapaa jaloistaan puun oksalla roikkuvan tytön, Maisan, joka ei ymmärrä lukemisen päälle ollenkaan. Eriävistä näkemyksistä huolimatta tytöt ystävystyvät ja molempien elämä rikastuu uusilla puuhilla. Kaisa kirjoittaa heidän seikkailuistaan kirjan - ... ja siitä tuli hieno, upea, kerrassaan MAHTAVA KIRJA! (Saatat löytää sen omasta kirjastostasi!)
SIRKUS SAAPUU KIRJASTOON
Markus Majaluoman Sirkus saapuu kirjastoon oli minulle pienoinen pettymys. Meidän perheessä on kovasti luettu ja tykätty Majaluoman Isä-sarjan kirjoista (esim. Isä, koska joulupukki tulee? ja Isä, ostetaan kesämökki!), mutta Sipoon kunnankirjaston kanssa yhteistyössä tehty ja sen 150-vuotista taivalta juhlistava kirja on edellä mainittuja huomattavasti lyhyempi ja yksiulotteisempi tarina. Loppujen lopuksi kirja oli kuitenkin hauska ja toimiva.
Tyttäreni ihmetteli kirjan lopuksi, että "Missä se sirkus oli?" Sinänsä oli mainiota, että sirkus ei saapunut kirjastoon torvet soiden, vaan tipoittain, yksi tai kaksi eksentristä esiintyjää kerrallaan: pääasia, eli kirjasto ja sen erinomainen asiakaspalvelu korostui. Kirjaston uusi apulaisharjoittelija, hiukset silmillä viihtyvä Maksimilia, kohtaa esimerkiksi riitelevän koira-kissapariskunnan (joka muistuttaa herkullisesti monia tosielämän inhimillisiä pariskuntia toiveineen ja harminaiheineen). Maksimilia ei oikein tiedä, miten ratkaisisi pariskunnan ongelmat, mutta kuten Kirjastonjohtaja oli hänelle teroittanut, lukeva asiakas on aina oikeassa. Maksimilia nappaa umpimähkään hyllystä kirjan ja onnistuu selittämään itselleen, että se vastaa asiakkaiden tarpeisiin, ja nämä poistuvatkin tyytyväisinä.
Susa on pitänyt tästä kirjasta paljon, ja siitä on kirjoittanut asiantuntevaan tapaansa myös Rouva Huu.
MIMMI LEHMÄ LUKEE
Oli syksy. Kaikki lehmät olivat kotona navetassa. Se oli kaupungin kirjastossa. Velipekka kuunteli satua. Mimmi Lehmä katseli aapista.
- MMM ja UUU, se sanoi hitaasti.
- Niistä tulee MUU.
- Hyvä Mimmi, kehui Liisa. - Sinähän osaat kohta lukea!
Myös Mimmi Lehmä lukee -kirjassa tapaamme kirjastossa viihtyviä eläimiä. Juijja Wieslanderin kirjoittamat ja Sven Nordquistin kuvittamat Mimmi Lehmä -kirjat ovat meillä suuressa suosiossa. Mimmi Lehmä on riemastuttavan boheemi lehmä, joka ei suostu märehtimään lajitoveriensa kanssa navetassa vaan haluaa aina kokeilla jotakin uutta. Varis-ystävä koettaa toppuutella Mimmiä, mutta päätyy kuitenkin auttamaan Mimmin epäsovinnaisten projektien toteutuksessa. Mimmi Lehmä on viihtynyt niin keinussa kuin kelkkamäessäkin.
Uusimmassa kirjassa Mimmi Lehmä lukee Mimmi innostuu kirjastosta ja ahmii Peppi Pitkätossun seikkailuja. Varis on jälleen kerran skeptinen: "Lehmät eivät osaa lukea kirjoja. Lehmien ei KUULU lukea kirjoja! Lehmien kuuluu olla kotona!! Kraak!" Rivien välistä lukien lapsikin ymmärtää, että Varis ei itse osaa lukea, mutta se ei estä häntä haaveilemasta kirjailijanurasta. Nobel-mitali silmissä kiiluen Varis päättää kirjoittaa kirjan aiheesta "Miksi maito on valkoista", ja Mimmi saa tietenkin toimia tutkimusmateriaalina. Variksen tohottaessa ympärillä Mimmin lukuaika jää kovin vähiin, mutta onneksi ystävä väsyy projektiinsa nopeasti ja Mimmi voi taas kavuta heinäparvelle Peppi Pitkätossun kanssa...
