Zacharias Topelius: Adalmiinan helmiGraafinen suunnittelu ja kuvitus Lena Frölander-Ulf.
Adalminas pärla. Suom. Asko Sahlberg.
Teos-Söderströms 2012.
Satu prinsessa Adalmiinasta ja hänen helmestään lienee lähes kaikille tuttu. Kauan odotettu tyttövauva, kuningasparin ainokainen, saa kahdelta haltijattarelta kummilahjat: kauneutta, viisautta ja rikkautta, joiden säilymisen ehtona on, että haltijattaren antama helmi pysyy tallessa - toisaalta nöyrän sydämen, jonka prinsessa voi saada vain kadotettuaan helmen ja siihen liittyvät lahjansa. Prinsessa varttuu säteilevän kauniina ja viisaana, mutta myös sietämättömän koppavana, kateellisena ja ilkeänä. Kunnes hän eräänä päivänä kumartuu ihailemaan kuvaansa lähteestä ja kaikki muuttuu...
Zacharias Topeliuksen Adalmiina helmi ilmestyi ensi kerran vuonna 1856 Eos-lehdessä ja myöhemmin satukokoelmassa Lukemisia lapsille. Nykyään Adalmiinan helmi on suomalaisen taidesadun klassikko, joka on ilmestynyt useina eri käännöksinä ja kuvituksina. Omassa lapsuudessani Adalmiinan helmi ilmestyi Maija Karman suloisesti kuvittamana. Nyt Teos on julkaissut sadusta uuden suomennoksen, jossa on Lena Frölander-Ulfin upea kuvitus. Adalmiinan helmi on lastenkirja, mutta sen voisi yhtä hyvin luokitella taidekirjaksi, ja kuvia katsoisi mielellään tauluina seinällään.
Kuvat ovat kuitenkin paitsi kauniita, myös ilmeikkäitä: hahmojen tunnetilat näkyvät henkilöiden kasvoiltaan, ja kuvissa on muutenkin vahva tunnelma. Kuvitusta on sekä kokonaisina sivuina tai aukeamina että tekstin ohessa.
Frölander-Ulf nimeää kirjan lopussa inspiraation lähteikseen John Bauerin, Alphonse Muchan, Aubrey Beardsleyn ja Gustav Klimtin. Jugend-henkisistä, tyylitellyistä kuvista kukka-aiheineen tuli itselleni mieleen myös Akseli Gallen-Kallelan työt, esimerkiksi grafiikanlehti Kalman kukka.
Luin kirjan ääneen 4- ja 6-vuotiaille tyttärilleni, jotka ilmoittivat heti alkuun, että tarina on kyllä tuttu. Kuvitusta tytöt eivät kommentoineet, ennemminkin tarinaa, ja ihmettelivät, millainen on "nöyrä sydän" ja onko heillä itsellään sellaista. Lapset jaksoivat hyvin kuunnella tarinaa, sillä tekstiä on yhdellä aukeamalla suhteellisen vähän, ja Sahlbergin suomennos on paitsi kaunista, myös selkeää kieltä.
