Marilynne Robinson: Gilead. Suom. Laura Jänisniemi. Bazar 2008/2010. 286 s.
Minusta kirjoittaminen on aina tuntunut rukoilemiselta, silloinkin kun en kirjoittanut rukouksia, niin kuin usein tein. Kirjoittaessa tuntuu että on jonkun kanssa. Minusta tuntuu että olen nyt sinun kanssasi, mitä se sitten tarkoittaakin, kun ottaa huomioon että ole vasta pieni poika ja saatat aikuisena pitää näitä kirjeitä täysin mielenkiinnottomina tai et välttämättä koskaan saa niitä, syystä tai toisesta.
Näin kirjoittaa iäkäs iowalainen pastori John Ames pitkässä kirjeessään seitsenvuotiaalle pojalleen, sillä hän tietää pian kuolevansa ja haluaa jättää pojalleen henkisen perinnön - kovin suurta materiaalista turvaa mies ei ole vaimolleen ja pojalleen kyennyt keräämään. Kirjeissään Ames kertoo vanhemmistaan ja isovanhemmistaan, synnytykseen kuolleesta ensimmäisestä vaimostaan ja vastasyntyneenä menehtyneestä tyttärestään. Hän kirjoittaa veljestään Edwardista, joka lähetettiin saksalaiseen yliopistoon opiskelemaan papiksi mutta joka palasi ateistina, ja poikansa äidistä, nuoresta vaimostaan, joka astelee eräänä sateisena sunnuntaina kirkkoon kesken rukouksen, ja saarnani muuttui tuhkaksi kielelläni. Ames kertoo kotikaupunkinsa Gileadin ihmisistä, reumatismin runtelemasta saarnaajaystävästään Boughtonista, tämän eronneestä tyttärestä Glorysta ja pojasta, Amesin kummipojasta Jackista, joka palaa kotiin kuin tuhjaajapoika.
Gilead on kirja isien ja poikien suhteesta, ketjusta, joka kattaa Amesin muisteluissa neljä sukupolvea ja noin seitsemänkymmentä vuotta Kansasin historiaa. Gileadissa on koettu Amerikan sisällissodan kuohuja, piiloteltu Etelävaltioista karanneita orjia, lähetetty poikia maailmansotiin ja kammottu espanjantautia. Nämä dramaattiset tapahtumat suodattuvat pastori Amesin levollisen kertojanäänen kautta. Välillä Ames pohtii teologisia ongelmia, keskustelee predestinaatio-opista tai muistelee lukemiaan ateistisia filosofeja. Gilead on kristillinen romaani, mutta ei lainkaan moralistinen tai saarnaava. Pastori Ames ei ota itseään tai uskoaan liian vakavasti, vaan toteaa, että Tarvitaan selvästi vielä paljon rukousta, mutta ensin otan nokoset. Myöskään ullakolle talletetut sadat saarnat kymmenien vuosien ajalta eivät herätä pastorissa erityistä ylpeyttä, vaikka hän haluaisi käydä ne läpi säästääkseen mahdollisesti muutaman pojalleen:
Jos yrittäisin yksin raahata ne isot laatikot alakertaan, saisin maksaa siitä hengelläni. Tuntuu nöyryyttävältä, että on kirjoittanut yhtä paljon kuin Augustinus ja sitten joutuu miettimään, miten pääsee eroon kirjoituksistaan. Yhdessäkään saarnassa ei ole sanaakaan, jota en tarkoittanut silloin kun sen kirjoitin. Jos ehtisin, voisin lukea läpi viisikymmentä vuotta omaa sielunelämääni. Kammottava ajatus.
Ilman Jack Boughtonin tarinaan tuomaa jännitettä kirja olisi saattanut olla puuduttava. Jackin kotiinpaluun myötä lukija saa ensin arvailla, mikä on se kammottava rikos, jonka vuoksi Ames vieroksuu kaimakseen nelisenkymmentä vuotta sitten kastamaansa hyvän ystävänsä poikaa. Ja miksi Ames on huolissaan vaimostaan ja pojastaan, jotka tuntuvat pitävän Jackista kovasti? Onko Jack todella paha, vai onko hänen rikoksesa ollut vain nuoruuden ajattelemattomuutta? Robinson on kirjoittanut gileadilaisten tarinalle jatkoa, Gileadin rinnakkaisteoksen Kotiin, jossa päästään lähemmäksi Jackia ja hänen sisartaan Glorya.
Gilead on hyvin rauhoittava kirja. Siinä kuvataan kansasilaisen maiseman kauneutta, öisen kävelyretken tunnelmaa ja rakkautta omaa lasta ja muita läheisiä kohtaan. Tässä kirjassa ei ole räiskyvästi kuvattuja tunnemyrskyjä eikä jännittäviä juonenkäänteitä, kirja on pikemminkin hiljainen ja hieman yksitokkoinenkin matka halki tuulisen preerian.
Olen ajoittain nauttinut kovasti tuiki tavallisen sunnuntain rauhasta. Se on kuin seisoisi vastikään istutetussa puutarhassa lämpimän sateen jälkeen. Aistisi hiljaisen ja näkymättömän elämän. Tarvitsee vain varoa tallomasta sitä.
Marilynne Robinson (s. 1943) oli minulle ennestään tuntematon kirjailija, jonka löytämisestä kiitän Anna Elinaa. Gilead on Robinsonin toinen, Pulitzer-palkittu romaani. Esikoisromaani Talonhaltijat (Housekeeping 1980) suomennettiin 1985 ja kolmas romaani Kotiin (Home 2008) vuonna 2009.
