3 + 3 kirjaa

Sain kivan haasteen Lauralta, Leenalta ja Kaisalta jossa tarkoituksena on miettiä mitkä kolme kirjaa joista on blogannut, lukisi mielellään uudelleen. Tämäpä kiva haaste, kiitos teille että haastoitte mukaan! ♥

Aina silloin tällöin mietin, että nykyään en enää lue kirjojani uudestaan. Nuorempana luin lempikirjojani useampaan kertaan, varsinkin Harry Potterit tuli kahlattua muutamaan kertaan läpi. Luettavaa on niin paljon, ettei enää tule palattua niihin hyviinkään kirjoihin uudestaan, mikä on oikeastaan aika harmi. Blogini matkaan mahtuu kuitenkin kirjoja joihin olen tavalla tai toisella ihastunut niin, että haluaisin palata niihin uudestaan. Onko kirja yhtä hyvä toisella lukukerralla, huomaako tekstissä jotain uutta merkitystä ja mitä tunteita kirja ylipäänsä herättää kun sen uudestaan lukee?

Valitsin uudelle lukukierrokselle Daphne Kalotayn Bolšoin perhonen, Joel Haahtelan Tähtikirkas, lumivalkean sekä Elif Shafakin Rakkauden aikakirjan. Nämä kaikki kolme kirjaa ovat minua säväyttäneet, varsinkin Haahtelan ja Shafakin kirjojen vieressä saisi olla kynä koko ajan alleviivauksia varten.

Mutta koska olen lukenut paljon hyviä kirjoja myös ennen blogiaikaa, teki mieleni muokata haastetta vielä sen verran että nostan esille kolme muutakin kirjaa joihin haluaisin uudestaan palata. Näistä kirjoista en siis ole kirjoittanut blogiini, mutta olen välillä miettinyt josko lukisin nämä kirjat uudestaan ja toisin blogiini.

Emily Brontën Humisevan harjun olen lukenut lukioikäisenä, enkä muista kirjasta oikeastaan kuin että koin sen hyvin synkäksi ja ahdistavaksi. Kuinka tämä rakkaustarina aukeaisi minulle nyt vanhempana?
Muistan, että pidin Cuca Canalsin Itke, Alegriasta aikoinani ihan mahdottomasti! Tähän kirjaan en blogimaailmassa ole vielä törmännyt, joten jo senkin vuoksi haluaisin nostaa tätä esille.
Farah Diba Pahlavin muistelmat olen myös lukenut melkoisen nuorena, ja jo pelkästään historiallisessa mielessä haluaisin palata tähän Iranin viimeisen saahittaren elämään uudestaan.

Tällaisia kirjoja minä lukisin, mitä lukisi Kirjasähkökäyrän Mai, Lukutoukan kulttuuriblogin Krista tai Rakkaudesta kirjoihin blogin Annika? ♥

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä

Into Kustannus 2015

Suomennos Taru Salminen

Alkuperäinen teos Omma rul put’akhae

Arvostelukappale kustantajalta

E-Kirja

Pidä huolta äidistä kertoo lyhykäisyydessään siitä, kuinka perheen äiti katoaa Soulin metroasemalla. Park So-nyo, 69-vuotias neljän lapsen äiti katoaa ja perheenjäsenet ryhtyvät etsimään häntä. Vuorotellen kertojat vaihtelevat ja tarina avautuu vähitellen; miksi äiti katosi, mitä ennen sitä oli tapahtunut ja ennen kaikkea miten äidin puuttuminen havahduttaa koko perheen siihen kuinka tärkeä äiti onkaan. Tunsivatko he äitiä itseasiassa ollenkaan?

Kiinnostuin kirjasta sen aiheen ja kirjailijan vuoksi. Kyseessä on ensimmäinen suomennettu eteläkorealainen teos joka on ollut maailmallakin melkoinen bestseller. En äkkiseltään muista lukeneeni yhtäkään kirjaa joka edes sivuaisi Koreaa.

Kirjan lukeminen kuitenkin kesti kauan. Osasyy oli ajanpuute mutta suurimmaksi syyksi taisi loppupeleissä nousta kirjaa kohtaan kokemani vastenmielisyys. Tällä tarkoitan sitä, että en voinut sietää siinä esiintyviä henkilöitä, perheenjäseniä. En voinut käsittää millään aluksi sitä, että mies kadottaa vaimonsa kesken matkan, enkä tarinan edetessä oikein sitäkään, kuinka välinpitämättömästi ja huonosti lapset ja aviomies käyttäytyivät äitiä kohtaan. Ei minun tehnyt mieli sellaista lukea, nousi vähän kiukkukin. Alussa takeltelin myös kirjoitustyylin kanssa, sillä sinä-muotoon kirjoitettu teksti ei meinannut kolahtaa ei sitten niin millään.

Lopulta sain kirjan kuitenkin luettua. Ymmärsin, että niin lapsista kuin aviomiehestäkin tuntui pahalta ja että he kärsivät syyllisyydestä. Oli silti vaikeaa asettua heidän puolelleen ja ymmärtää heitä täysin, kun vasta syyllisyydentunto sai heidän silmänsä aukeamaan. Vasta kun äitiä ei ole, ymmärtää hänen arvonsa.

Ymmärrän kirjan hienouden ja tunnustan sen ansiot, mutta en kokenut sen kuitenkaan olevan ihan minulle suunnattu. Kerrontatyyli vaihteli kirjan edetessä ja se oli omalla tavallaan aika nerokaskin. Näiden vaihtelevien tyylien lomassa lukijalle aukeaa yhden ihmisen elämä vähitellen. Harmi vain että ainakin omaa lukuintoani se hieman hidasti kun jouduin miettimään kenestä tai kenen äänellä välillä puhutaan. Se täytyy kyllä myöntää, etten ole vähään aikaan lukenut kirjaa joka saa minussa aikaan niin monia erilaisia tunteita.

Jos jotain, niin tämän luettua et ajattele äidistäsi enää koskaan samalla tavalla kuin ennen.

"Pidä huolta äidistä, pidäthän." Kuiskaa Hyong-chol rukouksensa Neitsyt Marialle.

Stephen King: Tervetuloa Joylandiin

Stephen King: Tervetuloa Joylandiin

Tammi 2015

Suomennos Kristiina Vaara

Englanninkielinen alkuteos Joyland, 2014 

Arvostelukappale kustantajalta

Devin Jones huomaa eräänä päivänä vuonna 1973 ilmoituksen kesätyöstä huvipuistossa, Joylandissa. Jokin ilmoituksessa kiehtoo, ja hän päättää hakea paikkaa. Devin saa paikan, ja nuoren miehen uusi ja erilainen kesä on alkamassa, kaikin puolin. Suhde tyttöystävään ei tahdo edetä, vaikka kaikki ennusmerkit suhteen päättymisestä leijaileekin ilmassa. Devin ei vain tahdo uskoa asiaa.

Uusi työ auttaa parantamaan sydänsuruissaan vellovan miehen haavoja. Uusi työ on erilaista ja jännittävää varsinkin, kun selviää että huvipuistossa on tehty raaka murha kummitustalossa, ja nuori naisuhri, Linda Gray, kummittelee talossa edelleen.

Deviniä kiehtoo tarina, ja hän haluaa selvittää sitä. Yrityksistään huolimatta haamu ei näyttäydy hänelle. Pieniä yksityiskohtia alkaa kuitenkin nousta esiin, mutta murhaaja on edelleen vapaalla jalalla. Miksei häntä etsinnöistä huolimatta ole löydetty?

Kauhukirjallisuus on minulle vieras genre. Tunnustan, etten ole koskaan lukenut Herra Kingin teoksia. Tervetuloa Joylandiin vaikutti hyvältä kirjalta aloittaa tuotantoon tutustuminen, eikä auringonpaisteessa kauhukirjan lukeminen tuntunut laisinkaan hassummalta.

Oikeastaan olin aika yllättynyt, kuinka lässy kirja oikeastaan olikaan. Odotin paljon pelottavampaa lukukokemusta, mutta enimmäkseen kirja oli erään nuoren miehen kasvutarina. Pidin lukemastani kuitenkin kovasti. Teksti eteni hyvällä tahdilla, ja pidin ajankuvasta. Mielessäni kirja välittyi kesän lämpöiseksi ja hieman seepianväriseksi, sillä tavalla 70-lukulaiseksi. Välillä ihan unohdin, että kirjassa ei suinkaan olla nykyisellä vuosikymmellä, kun puhuttiin kaukopuheluja ja läheteltiin postikortteja ja kirjeitä.

Tervetuloa Joylandiin sopii siis hyvin sellaisellekin lukijalle jolla meinaa lukemiset tulla uniin. Mukana on ripaus yliluonnollisuutta, mutta sekin on hyvin hienovaraista ja kevyttä. Mukava lukukaveri laiturille tai minun tapauksessani veneeseen, voiko parempaa paikkaa kirjan lukemiselle ylipäänsä enää olla? Oikein oiva kesäkirja!

Kirjabloggaajat kirjastojen puolesta

"Tänään 15.7.2015 kirjabloggaajat tempaisevat kirjastojen puolesta julkaisemalla itsestään kuvan valitsemansa kirjaston edessä. Tempauksella kirjabloggaajat tahtovat osoittaa tukensa kirjastoille, kannattaa kirjastojen ja kirjastolain säilyttämistä sekä tuoda näkyvyyttä kirjastoille. Enemmän aiheesta sekä linkkilista osallistujien blogeihin löytyy La petite lectrice –blogista."

Mistä on siis kyse?

Nykyinen hallitus on muuttamassa nykyistä kirjastolakia niin, että se antaa kunnille päätäntävallan kirjastojen palveluista. Aikaisemmin laki on velvoittanut kuntia järjestämään kirjastopalveluja kaikille, mutta nyt tämä suosittu julkinen kaikille maksuton kirjastojärjestelmä saattaa useissa kunnissa olla vaarassa. Uhkana voi olla jopa joidenkin kirjastojen lakkauttaminen, tai ainakin palvelujen karsiminen.

Minä olen blogillani mukana vastustamassa tätä lakimuutosta. Kunnan budjetista vain 1 % menee kirjastopalveluihin, joten on vaikeaa uskoa että lakimuutoksella edes huomattavasti saataisiin korjattua kuntien taloustilannetta. Sitä vastoin monen kansalaisen tilannetta se huonontaisi entisestään.

Kirjasto on suosittu julkinen palvelu. Se on meille jokaiselle maksuton, vapaa julkinen tila jossa voi paitsi lukea myös opiskella. Kirjasto on myös paljon kaikkea muuta, siellä voi vapaasti käyttää tietokonetta, osallistua tapahtumiin ja nauttia lukemisesta vaikka ei kirjastokorttia omistaisikaan.

Mitä tapahtuu, jos tällainen mahdollisuus poistetaan ihmisiltä? Kirjasto on yksi tasa-arvoisimmista paikoista ikään, sukupuoleen tai asemaan katsomatta.

Kaikilla ei ole varaa ostaa kirjoja.
Kaikilla ei ole kotonaan tietokonetta.
Monille kirjasto on paikka jossa rauhoittua, paikka jossa opiskella.

Kirjasto on tärkeä.

Minulle kirjasto on ollut tärkeä paikka siitä lähtien kun sain oman kirjastokorttini 7-vuotiaana. Se on innostanut minua lukemaan, se on vienyt minua lukuisiin paikkoihin omalta kotisohvaltani, se on ruokkinut mielikuvitustani.

Kirjasto on ollut minulle pakopaikka, seikkailumatka, rauhan tyyssija, lukunurkka ja opiskelupaikkakin. En voisi yksinkertaisesti kuvitellakaan eläväni ilman kirjastoa.

Tästä kirjastosta kaikki alkoi, kyseessä on Tikkurilan kirjasto Vantaalla. Näiden hyllyjen välissä seikkailen edelleen, ja tulen aina seikkailemaankin. Asiakkaana olen ollut yli 20 vuotta.

Tässä bloggaaja itse asianmukaisin varustein (iso kangaskassi kirjoille) varusteltuna ja mies kännykällä kuvaamassa. Kovasti ihmiset kummastelivat vieressä mitä ihmettä me siinä kuvaillaan. Tuossa tilanteessa huomasin varsin hyvin että ei meikäläisestä kyllä mitään muotibloggaajaa saisi, ei ihan luonnistu kuvattavana oleminen.

Mutta mitä vain kirjastojen puolesta ♥ 
Itse kävin allekirjoittamassa adressin kirjastojen puolesta, käy sinäkin!