Candace Bushnell - Hissillä huipulle

Candace Bushnell - Hissillä huipulle ( One Fifth Avenue 2008. Kuva: Eevaliina Rusanen, suomentanut Henna Kaarakainen)

"Annalisa käveli mustavalkoisen shakkikuvioisen marmorilattian poikki ja seisoi huoneen keskellä katsellen kupolikattoa ja takkaa ja ranskalaisia ovia. Huone oli suunnattoman kaunis - hän ei ollut koskaan kuvitellut, että sellainen huone, sellaisessa asunnossa, voisi löytyä New York Cityssä sijaitsevasta rakennuksesta. Manhattan oli täynnä ihastuttavia salaisuuksia ja yllätyksiä. Hän katseli ympärilleen ja ajatteli, ettei ollut koskaan elämässään halunnut mitään niin paljon kuin tätä asuntoa."

Sinkkuelämää -kirjailijan uusimman romaanin miljöö sijoittuu niin ikään New York Cityyn, mutta sinkkunaisten elämän kertomisen sijaan Hissillä huipulle on kertomus ihmiskohtaloista Manhattanin arvostetuimman kiinteistön asukkaista ja sinne haluavista. Viides avenue yhden asukkaat ovat kaikki omanlaisiansa, ja kirjan henkilögalleria onkin hyvin värikäs. Kirjassa vilisee bloggareita, näyttelijöitä, nuoria tulokkaita, vanhoja kettuja, uusrikkaita pörssihaita ja vanhan rahan perijöitä. Kaikille heille on yhteistä vain yksi asia: Viides avenue yhden herruus. He ketkä rakennukseen haluavat, ovat valmiita mihin vain saavuttaakseen unelmansa. Petos, murha ja varkaus mukaan luettuina.

Aluksi hieman jo hengästyin henkilöhahmojen määrästä ja koin henkilöitä olevan ehkä liikaakin. Tälläisessä henkilömäärässä on nimittäin sanomattakin selvää että kaikki eivät olleet mieluisia lukijalle. Omat karvani pystyyn nostivat parikymppinen Lola, jonka ainoa tavoite kaupunkiin tullessa oli tulla kuuluisaksi ja rikkaaksi. Helpoiten hommasta suoriutuisi naimalla jokin kuuluisuus, ei tarvitsisi sitten töitäkään tehdä tulevaisuudessa.  Toinen hahmo oli keski-ikäinen Mindy, joka katkeruudellaan ja vihamielisyydellään sai lukijankin takajaloilleen. Vaikka hän asuikin perheensä kanssa jo Viides avenue yhdessä, ei hän pystynyt peittämään katkeruuttaan siltä tosiasialta, että muut elivät isommissa asunnoissa yltäkylläisuudessä toisin kuin he.

Joukkoon mahtuu kuitenkin myös niitä henkilöitä, joihin todella ihastuu. Jotkut ymmärtävät, että New York jatkaa elämäänsä vaikka henkilöä ei enää olisikaan. Vaikka ihminen antaa tälle kaupungille kaikkensa, ei se välttämättä aina anna takaisin.

Henkilömäärästä selviää, sillä Bushnell osaa kuitenkin pitää tarinan koko ajan liikkeessä ja kasassa niin ettei lukijan mielenkiinto pääsee herpaantumaan. Se pelko itselläni aina on näissä monen henkilöhahmon romaanissa on, että homma ikään kuin karkaa käsistä ja lukijalla on vaikeuksia pysyä perässä.

Kaiken kaikkiaan on uskomatonta, kuinka rikkaus ja seurapiireihin pääsy voi olla jonkun ihmisen ainoa elämän tarkoitus. Lolaan kulminoituu kaikki se mitä en todellakaan ymmärrä, ja mikä taitaa hyvinkin yleistä rapakaon tuolla puolen olla. Bushnell kertoo maailmasta jota en ymmärrä, mutta tekee sen silti viihdyttävästi. Yli 500 sivustaan huolimatta sen onnistui koukuttaa minut loppuun asti ihmiskohtaloistaan, jotka kaikki Viides avenue yhdessä todellakin olivat erilaisia.

Bongaa: Kirjasta löytyy viittaus 1700 -luvulla eläneeseen tiedemies David Bushnelliin, joka keksi ensimmäisen sukellusveneen. Vain sattumaa, että kirjailijallakin sattuu olemaan sama sukunimi? Lisäksi Bushnell mainitsee myös Sinkkuelämää -sarjan.

Kesälukemista

Lukusuunnitelma on lähes tulkoon yhtä kiva asia kuin itse kirjan lukeminen. Siksi olenkin viime aikoina hieman pohtinut kesälukemisiani, ja kun Marjis julkaisi äsken omansa, päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja jakaa suunnitelmani teidänkin kanssa. Kieltämättä tässä kyllä ollaan kohta jo heinäkuussa, mutta minulle yleensä tuppaa käymään niin että kesän lukuintoon pääsee mukaan vasta loppukesästä, mistä lie johtuu.

Kesällä kaipaan yleensä rentoa ja kepeää lukemista. En monestikaan jaksa keskittyä ns. raskaisiin teoksiin aurinkoisina päivinä, saan niistä enemmän irti syksyn hämyssä. On jännä asia muutenkin, että monet kirjat avautuvat eri vuodenaikoina erilailla. Ehkä siinä on sama asia kuin pukeutumisessa: kesällä on väljempää ja rennompaa, kun taas syksyllä kietoudutaan lämpimämpään ja tummempiin väreihin.

Kesäkirjoistani löytyy jonkun verran uutuuksia, mutta yritän kyllä saada myös kirjahyllyyni unohdettuja kirjojakin luettua. Jostain syystä ne kirjapinot vain tuppaavat aina kasvamaan, kun into lukea on niin kova.

Olen kuitenkin suunnitellut lukevani seuraavia teoksia:

Linda Olsson - Laulaisin sinulle lempeitä lauluja
Cecelia Ahern - Yllätysvieras
Judith Lennox - Taivaanranta tummuu
Amor Towles - Seuraelämän säännöt
Lesley Lokko - Rikas rakas, köyhä rakas

Jos yhtään normaalit merkit pitävät paikkansa, huomaan syksyllä poikenneeni kuitenkin alkuperäisestä suunnitelmasta. Tähän yleensä vaikuttaa kesän kirja-ale..

Onko joukossa teoksia joihin te olette jo ehtineet tutustua?

P.S: Jokke ja Anni.M, toivoisin että ottaisitte minuun pikaisesti vielä tänään yhteyttä kirja-arvonnan merkeissä, muuten arvon loppuviikosta uudet voittajat.

Sari Luhtanen - Kaikkea kaunista

" Minä halusin nauttia hetkestä. Ensin en halunnut edes avata silmiäni kunnolla. Muistin Bonnardin taidenäyttelyn, jossa olin kulkenut täysin haltioituneena käydessäni Pariisissa koulutuksessa. Hän oli sanonut haluavansa maalata hetken, jolloin ihminen astuu huoneeseen nähden kerralla kaiken, eikä silti mitään. Näin koruttoman ja likaisen liikkeen, mutta näin myös kaiken, mitä voisin tehdä siellä, miten onnellinen minusta tulisi omassa oikeassa hoitolassani. Laittaisin sinne kaikkea kaunista. Minä saisin omalle kadulleni oman day spani."

Sari Luhtasen toinen romaani Kaikkea kaunista ( Tammi, 2012) vie lukijan Annan maailmaan, jossa kaikki menee niin täydellisen hyvin, kuin nuorella, kauniilla ja menestyvällä naisella voi mennä.  Annalla on oma hohdokas kauneushoitola Nereidi, joka on saanut kauneuslehden day spa ehdokkuuden ja kisaa voitosta alueen parhaimmasta kauneushoitolasta. Annan vierellä seisoo täydellinen poikaystävä Aki jolle Armanin puku istuu kuin mies olisi siihen kaadettu.

Lievää tyylisäröä Annan elämään tuo isä, kunnon naturistina kehonkaraisu aloitetaan jo alkukeväästä. Lisäksi isän ystäväpiiriin kuuluva Harri, joka myy käytettyjä autoja vain sellaisille ihmisille joille ne sopivat.

Koska elämä ei kuitenkaan ole aina yhtä ruusuilla tanssimista, huomaa Anna olevansa pian sellaisessa ihmissuhdesotkussa, josta ei tunnista enää itseään. Kun kaikki kaatuu päälle, on aika tehdä päätöksiä ja miettiä millaisen elämän todella haluaa. Perimmäinen kysymys kuuluukin, onko sisäinen kauneus tärkeämpää kuin ulkoinen?

Kaikkea kaunista on romanttinen, humoristinen ja mitä täydellisin chick lit -pläjäys laiturilukemiseksi. Pidin kepeästä kirjoitustyylistä, sillä kaipasin juuri tähän väliin tällaista kevyttä kesälukemista. Chick lit kirjalisuuslajina on monen mielestä varmasti liian heppoinen, mutta ei sitä kuitenkaan kovin montaa oikeasti hyvää tyylilajin kirjaa ole tullut luetuksi, suomalaisesta sellaisesta puhumattakaan. Kyllä nämä voitot ovat yleensä menneet Suomen rajojen ulkopuolelle. Siksi olikin positiivinen ja raikas tuulahdus lukea tyttöhömppää suomalaisen kirjoittajan kynästä!

Kirjan kansi on myös tyylilajilleen uskollinen, mitä sen ehdottomasti pitääkin olla. Jos rantakassistasi siis puuttuu chick littiä, kannattaa tätä kotimaista kokeilla! Kirjoittajalta on ilmestynyt myös Tuulin viemää (2011) ja tämän jälkeen täytyy harkita myös siihen tutustumista.

Janice Y.K.Lee - Pianotunnit

Will Truesdale on englantilainen maailmanmatkaaja, joka saapuu Hongkongiin 1940- luvun alussa. Hän tapaa varakkaan ja värikkään seurapiirikuningattaren Trudy Liangin, joka ei jätä ketään kylmäksi. Vastoin kaikkea, pari rakastuu ja Will pääsee kokemaan yläluokkaista, huoletonta elämää Hongkongin vilkkaassa kaupungissa. Rakkaus joutuu kuitenkin koetukselle, kun tapaninpäivänä 1941 japanilaiset ovat valloittaaneet Hongkongin ja kaikkien elämä muuttuu kertaheitolla. Sota näyttää sen irvokkaat kasvot ja kauheudet, joita ei aina sanoin pysty kuvailemaan. Sota saa myös heidät tekemään pakon edestä valintoja, joilla on kohtalokkaat seuraukset.

Kymmenen vuotta myöhemmin, 1950- luvulla, Hongkongiin saapuu englantilainen aviopari Claire ja Martin Pendleton. Claire on nuoresta iästään huolimatta suostunut vanhemman Martinin kosintaan pakokeinonaan päästä eroon kodin ahdistavasta ilmapiiristä ja halusta päästä kokemaan elämässään muutakin. Claire on kokemattomuudesta ja nuoresta iästään johtuen pökertynyt uudesta elämästään, ja lisää uutta tuulta siihen tuo, kun hän pääsee opettamaan varakkaan kiinalaisen Chenin perheen tyttärelle pianonsoittoa. Chenin perheen autonkuljettajassa on jotain sellaista selittämätöntä, mitä kohtaan hän tuntee suunnatonta vetoa..

Kirja etenee kahdessa eri aikatasossa, 1940-, ja 1950- luvuilla, jolloin lukijalle selviää mitä sodan aikana oikein tapahtui. Lukijalle selviää myös kuinka nämä kaksi eri tarinaa loppujen lopuksi liittyvät yhdeksi tarinaksi, jossa jokaisella ihmisellä on oma roolinsa myös sodan jälkeen.

Pianotunnit on ollut minulla muistaakseni vuoden päivät hyllyllä odottamassa lukemistaan. Aina välillä nostan sen lukupinoni päällimmäiseksi, mutta monta kertaa se on saanut väistyä jonkin muun tieltä. Nyt kuitenkin päätin tähän kirjahyllyssäni lievästi sorrettuun teokseen tarttua, ja olin lukukokemuksesta erittäin yllättynyt. En osaa selittää mitä odotin, mutta näin jälkikäteen ei voi kun ihmetellä kuinka olen antanut tämän odottaa itseään jo vuoden päivät hyllyssäni. Tätä ei voinut jättää kesken. Tätä oli pakko lukea kunnes jokainenkin palanen loksahti paikoilleen. Joissakin asioissa huomasin arvanneeni ennalta oikein, mutta se ei millään tavalla häirinnyt lukukokemusta.

Pianotunnit on tarina nuoresta ja rakastuneesta pariskunnasta, jonka väliin sota tulee. Se on myös tarina nuoresta tytöstä, joka vihdoin uskaltaa elää ja antaa itsensä kasvaa naiseksi. Pianotunnit on myös kuvaus sota-ajan Hongkongista, rakkaudesta, selviytymisestä sekä petoksesta. Sota-ajan kuvaus oli rankkaa ja koskettavaa luettavaa, kuten sodasta kerrottaessa aina on. Kirjailija ei edes yrittänyt sivuuttaa sodan kauheuksia millään tavalla, vaan hän toi rohkeasti esiin sen mitä sota on, ja mitä puolia se voi ihmisissä pahimmillaan näyttää.

Rosamund Lupton - Sisar

"Tekisin mitä hyvänsä ollakseni sinun kanssasi juuri nyt, juuri tällä hetkellä, jotta voisin pidellä sinua kädestä, nähdä kasvosi, kuulla äänesi. Kuinka kirje voi korvata tuntemisen ja näkemisen ja kuulemisen - kaikki nuo aistireseptorit, optiset hermot ja värähtelevät tärykalvot? Mutta olemmehan onnistuneet aiemminkin käyttämään sanoja siltana välillämme, muistatko?"

On kuulkaa aivan kamalaa saada kirja loppuun yömyöhään, kun ei oikeastaan jaksa enää avata konetta jotta voisi kirjoittaa mielessä pyörivät ajatukset kirjasta blogiin. Seuraavana päivänä tilanne on jo ihan toinen. Ei koskaan saisi lopettaa kirjaa niin ettei saa kirjoitettua mitään kirjasta herääviä asioita heti ylös.

Ostin vähän aikaa sitten minua kiehtoneen Rosamund Luptonin esikoisromaanin Sisar, jonka lukeminen todellisuudessa kesti aika kauan. Palaan tähän hieman alempana, jahka olen ehtinyt teille hieman valottaa Sisaren sisältöä!

Beatrice asuu New Yorkissa kihlattunsa kanssa, ja elää tavallista ja turvallista elämää uraputkessa. Beatricen elämä muuttuu kuitenkin kertaheitolla kun hän saa kesken sunnuntailounaan puhelun äidiltään Englannista: hänen pikkusiskonsa Tess on kadonnut jäjettömiin. Beatrice matkaa kotiin välittömästi ja lähtee selvittämään mitä hänen siskollensa on tapahtunut.

Beatricen elämänkatsomus heittää kärrynpyörää, kun hän tutustuu rakkaan siskonsa ystäviin, elämään, naapuriin ja jopa hänen taloonsa. Hän saa myös huomata, ettei aina ole ollut Tessin elämässä ainoa ja ensimmäinen jolle hän huolensa jakaa, ja se saa Beatricen miettimään omaa käyttäytymistään.

Siinä missä kaikki uskovat Tessin kadonneen lopullisesti ja ikuisiksi ajoiksi, ei Beatrice anna periksi. Ei vaikka kuinka tosiasiat puhuisivat puolestaan. Beatrice on valmis tekemään ja antamaan kaikkensa, että hän saisi rakkaan siskonsa takaisin.

Minua alku ei temmannut heti mukaansa. Keskivaiheilla kirja muuttui paikoitellen jopa hieman tylsäksi, sillä tuntui että kaipauksessa vellottiin liian paljon, eikä se tuonut lukijalle juuri ja mielenkiintoista. Kirja ei kuitenkaan päästänyt otteestaan, sillä täydellistä juonen ratkaisua en ainakaan minä pystynyt missään vaiheessa ratkaisemaan ennen aikojaan, vaan todellakin viime metreillä. Silti juuri se keskivaiheen puutuminen sai luku-urakkani kestämään aika kauan.

En missään nimessä lyttää kirjaa, myönnän kuitenkin että odotin siltä ehkä enemmän. Huomasin myös, että minun oli yllättävän vaikeaa samaistua Beatricen tilanteeseen. Olin paikoitellen suorastaan hämmästynyt siitä, kuinka kiihkeästi ja suurella voimalla Beatrice kaipasi Tessiä. Oli oikeasti aika ravisuttavaa lukea jonkun kaipaavan sisartaan niin kovasti, että pohdin itseänikin tuohon tilanteeseen.

Sisar oli paikoitellen sekava, hieman tylsäkin paikoitellen, mutta tässäkin tapauksessa loppu pelasti kaiken, ja nosti lukemisen aivan uudelle tasolle. Juuri siksi tätä ei kannata lopettaa kesken.