Ruusuinen tunnustus

Kiitos Ammalle ruusuisesta tunnustuksesta! Se tuli mukavaan saumaan, sillä olen ollut todella ikävässä flunssassa tässä jo viikon ajan, eikä harmikseni tämä pirulainen meinaa taipua ollenkaan! Lukemiseen en ole jaksanut keskittyä päänsäryn takia juuri ollenkaan, joten pientä blogihiljaisuutta saattaa olla vielä edessä.

Ruusuhaasteessa kysytään lempiasioita :

Lempiruoka: Äidin tekemä <3 Kaalilaatikko, kukkakaali-pekonigratiini, kanaviilokki...namnam!

Lempimakeinen: Suklaa ja salmiakki. Mutta ei missään tapauksessa yhdessä!

Lempilukeminen: Olen hyvin kaikkiruokainen kirjallisuuden suhteen. Hömppää, tositarinoita, lukuromaaneja, elämänkerrat ja klassikot...Jos jotain jää lukematta, painottuvat ne enemmänkin scifi- ja fantasiakirjallisuuden puolelle.

Lempipaikka käsitöille: Minua huonompaa käsitöissä ei taida ollakaan. En ole koskaa ollut edes millään tavoin kiinnostunut siitä, ja valitsin koulussakin käsitöiden sijaan muita valinnaisaineita. Ei tarvitse varmaan kovinkaan paljon vakuutella että numeroni käsitöissä oli surkea...?

Lempielokuva: Mafia- elokuvat. Varsinkin kummisetä- trilogia on jotain niin uskomatonta, että en kyllästy siihen todennäköisesti koskaan.

Tällä kertaa en haasta ketään tähän henkilökohtaisesti mukaan, sillä näyttää siltä että moni on tähän haasteeseen mukaan jo lähtenyt. Siispä jos joukossa on vielä joku, joka ruusuhaasteessa ei ole ollut mukana, nappaa tämä mukaan blogiisi! :)

Sophie Kinsella - Varsinainen talousihme

Samantha on huippumenestyvä juristi Lontoon parhaimmassa asianajotoimistossa. Samanthalla ei ole ollut vapaa-aikaa käytännössä lapsuuden jälkeen ollenkaan sillä opiskelujen lisäksi työ huippufirmassa vaatii rankasti työtä, toisinaan yötä myöten. Samanthalla ei ole sosiaalista elämää voi sanoa ollenkaan, ja hän joutuu ulkoistamaan jopa vaatteiden pesun, ruoanlaitosta puhumattakaan. Aikaa ei yksinkertaisesti ole.

Samantha odottaa firman osakkuutta, ja on tehnyt lujasti töitä sen eteen. Se olisi Samanthalle unelmien täyttymys, asia jonka eteen on raadettu ja kovasti. Samantha möhlii kuitenkin pahemman kerran asiassa joka vain aloittelevalle voisi olla mahdollista. Paniikissa ja häpeissään hän pakenee joutuen keskelle tapahtumasarjaa jota edes Samantha ei olisi koskaan voinut kuvitella joutuvansa. Seuraavana aamuna hän nimittäin herää taloudenhoitajana vaikka ei ymmärrä taloudenhoitosta yhtään mitään.

Samantha oppii kuin oppiikin taloudenhoitoa, ja rauhallinen elämä muuttaa Samanthaa. Elämä Lontoossa tuntuu kaukaiselta asialta, mutta kun hän tajuaa joutuneensa osaksi katalaa juonta, päättää hän puhdistaa maineensa lakipiireissä.

Olen jo pidemmän aikaa halunnut lukea kirjailijalta juuri tämän teoksen, ja kun sen vihdoin huomasin kirjaston hyllyllä, lähti se empimättä matkaan. Enkä pettynyt. Kirja oli loistava! Hauska ja kevyt, ehdottomasti parhain Kinsellan tuotannosta. Samanthan toilailuja taloudenhoitajana oli hauska lukea ja Kinsella oli ujuttanut mukaan myös yhden suurimmista elämän totuuksista, raha ei tuo aina onnea.

Anne Leinonen ja Miina Supinen - Rautasydän

Rautakauppias Sari Martikainen elää idyllisessä Kärmeslän pikkukaupungissa kahden lapsensa Millan ja Miken, sekä koiransa Rontin kanssa. Sarin elämään kuuluvat myös anoppi ja paras ystävä Maria sekä vartijaystävä Koikkis. Sari on jäänyt joitakin vuosia sitten leskeksi hänen miehensä kuoltua auto-onnettomuudessa.

Elämä on rauhallista kunnes eräänä päivänä rautakauppaan saapuu erikoisia vieraita: seksikäs nuori mies sekä pelottava liskonaamainen mies. Paikallinen kunnallispolitiikko on juuri tapettu ja idylli muuttuu rikostantereeksi jonka osalliseksi myös Sari joutuu.

Vaikka taidankin olla niitä viimeisimpiä bloggaajia jotka kirjasta kirjoittavat, ja jonka vuoksi kaikki kirjasta tietävätkin, täytyy sanoa kuitenkin oma mielipiteeni.

Minä pidin tästä.

Se oli viihdyttävä, mukavan kevyt eikä jännitystäkään puuttunut. Kun ottaa huomioon kirjan ohuuden, tapahtumia oli paljon ja tilanteet etenivät jouhevasti. Luvut lopetettiin sen verran koukuttavasti kesken, että loppujen lopuksi aiemmin ennen nukkumaan menoani "luen muutaman sivun" vaihtuikin "luetaan nyt sitten koko kirja kerralla".

Minun ei todellakaan kannattaisi lukea mitään ennen nukkumaanmenoa.

Kirja oli mukavan lyhyt, siinä oli jännitystä, huumoria ja romantiikkaa. Mukava lukukokemus :)

Kate Jacobs - Lohturuokaa

Augusta "Gus" Simpson on kuuluisa televisiokokki jolla on oma menestyvä ruokaohjelma. Ilmenee, että katsojaluvut ovat tippuneet ja tv- aseman johtajat kaipaavat uudistusta Gusin ohjelmaan. Gus ei ole ajatuksesta innoissaan, onhan hän tehnyt onnistunutta televisio-ohjelmaa jo kaksitoista vuotta. Gusin muutoshankaisuutta vastaan ei paranna sekään, että Gusin ohjelmaan värvätään nuorempi, hyvin kunnianhimoinen kokki, entinen Miss Espanja Carmen Vega.

Uudistuneessa tv-ohjelmassa ruoanlaiton yhteydessä koetellaan hermoja varsinkin, kun pian televisiokameroiden edessä häärivät myös Gusin tyttäret Aimee ja Sabrina, naapuri Hannah, sekä lämpötilan entisestään keittiössä kuumentava apulaiskokki Oliver.

Kirja oli mukavan kevyttä luettavaa ja samalla viihdyttävää vaikka paikka paikoin koin joitakin kohtauksia hieman epäuskottavina. Lisäksi välillä tuntui, että mukaan oli lisätty muutama henkilöhahmo turhaan. Ihmettelin kirjaa lukiessa myös sitä, miksi toinen sisaruksista tai enemmän "palstatilaa" kuin toinen.

Kirja on ensimmäinen lukemani Jacobsilta, ja kokemus oli kuitenkin kauttaaltaan positiivinen. Lisäksi ruokakuvaukset olivat herkullisia. Niitä ei ollut yliampuvan liikaa, mutta juuri sen verran että mielitekoja syntyi siitä huolimatta... ;)

John Boyne - Nooa Notkoniitty karkaa kotoa

" Mahdanko minä tehdä oikein? hän mietti, ja iso joukko onnellisia muistoja yritti murtautua esiin ja tukahduttaa uudemmat, surullisemmat muistot. Mutta hänellä ei ollut valinnanvaraa. Hän ei enää kestänyt jäädä kotiin."

Kirjan kauniin kannen sisällä on tarina kahdeksanvuotiaasta Nooa Notkoniitystä, joka päättää karata kotoa nähdäkseen maailmaa. Oikeasti Nooa pakenee kotona tapahtuvien asioiden vuoksi joita hän ei halua ajatella. Matkallaan maailmalla Nooa tapaa mitä eriskummallisimpia asioita, muun muassa liikkuvia puita, puhuvan koiran sekä lelukaupan, jossa ei koskaan käy asiakkaita. Kiehtovassa lelukaupassa Nooa tapaa vanhan miehen joka kertoo sekä lelujen että oman tarinansa. Ennen pitkää molemmat huomaavat ymmärtävänsä omaa tarinaansa paremmin.

Nooa Notkoniitty karkaa kotoa on satu kaiken ikäisille, jossa käsitellään hienovaraisesti vakavia ja surullisiakin asioita. Nooan tarina avautuu lukijalle pikkuhiljaa. Kirja on samalla lystikästä ja koskettavaa luettavaa. Se on täynnä hienoja totuuksia jotka jäävät lukijan mieleen vielä kirjan sulkemisenkin jälkeen.

" Mies vaikeni hetkeksi. Kun hän katsoi taas ylös, poika tuijotti häntä huolestuneen näköisenä. " Älä koskaan tahdo olla muuta kuin mitä olet", vanha mies sanoi hiljaa. " Muista se. Sinun ei pidä toivoa enempää kuin sinulle on annettu. Se voi osoittautua elämäsi suurimmaksi virheeksi.""

Aikaisemmin olen lukenut kirjailijalta Poika raidallisessa pyjamassa, mutta tästä pidin huomattavasti paljon enemmän. Samalla taas muistin, kuinka ihanaa on välillä lukea ihan rehellisesti lastenkirjoja ja satuja!

Lauantai-ilta

Lauantai-iltani on tällä hetkellä mitä ihanin. Kynttilänvalo ja ihana rauhallisuus kun koko kämppä on yksin minun, luksusta! <3 Mukavaa lauantaita kaikille! :)

Melissa Hill - Kirjeitä San Franciscosta

Leonie aloittaa epäonnistuneen suhteen ja kihlauksen jälkeen uuden elämän muuttamalla Irlannin Dublinista Yhdysvaltoihn, San Franciscoon. Uusi elämä alkaa uudella kodilla viehättävässä asunnossa ja kuin ihmeen kaupalla Leonie löytää työpaikan kukkakaupasta, vaikka ei osaa kukkia sitoa. Leonie tutustuu uusiin kiinnostaviin ihmisiin ja on keskellä mielenkiintoista mysteeriä, kun huomaa asunnostaan löytyvän nipun avaamattomia rakkauskirjeitä. Uteliaisuus herää Leoniessa ja hän ryhtyy lukemaan kirjeitä, jotka ovat osoitettu Helenalle Nathanilta.
Leonie yrittää selvittää keitä Helena ja Nathan ovat, mutta tehtävä osoittautuu yllättävän vaikeaksi. Voisiko Leonie yrittää saattaa väärinkäsityksen vuoksi eronneet rakastavaiset takaisin yhteen? Kirjeiden salaisuudet tuovat Leonielle mieleen myös kotipuolessa olevat selvittämättömät ongelmansa.

Takakannessa lukeva "Varo - tätä et voi laskea käsistäsi!" on erittäin osuva kuvaus. Luin kirjan lähestulkoon yhtä kyytiä, sillä kerronta oli mukavan kepeää ja viihteellistä. Perinteisiin hömppäkirjoihin verrattuna tässä kirjassa oli juonikuvioita ja koukuttavuutta enemmän, sillä Leonien tarina selviää pieninä palasina. Loppuratkaisustakaan ei voi kirjaa lukiessa olla täysin varma.

Pidin tästä ex tempore kirjastosta lainatusta kirjasta enemmän kuin olin osannut odottaa, ja takakannesta selviää että Hill on kirjoittanut kuusi bestselleriksi noussutta romaania, josta suomeksi häneltä on aikaisemmin ilmestynyt romaani Älä unta näe! , joka kiinnostaa tämän luettuani valtavasti.

Lyhyesti: Kevyttä, viihteellistä ja koukuttavaa, suosittelen!

Anna Gavalda - Viiniä keittiössä

" Kuinka kauan kestää ennen kuin unohtaa sen ihmisen tuoksun jolta sai rakkautta? Entä milloin lakkaa itse rakastamasta?"

Chloé on jäänyt yksin kahden lapsensa kanssa hänen miehensä jätettyä hänet toisen naisen takia. Chloé käy surutyötään läpi appiukkonsa Pierren kanssa joka vie heidät perheensä kesämökille rauhoittumaan. Aikaisemmin Chloé ei juurikaan jutellut appensa kanssa. Viinilasin ääressä he keskustelevat Pierren pojan, Adrienin, teosta Chloéta kohtaan ja pian keskustelu ajautuu myös Pierren vuosien takaiseen elämään. Heidän suhteensa syvenee, kun he ensi kertaa pystyvät juttelemaan avoimesti ja rehellisesti toisillensa.

Kerronta on sujuvaa ja helppoa. Perimmäinen kysymys teoksessa onkin, että voiko jättäminen olla joskus rohkeutta ja jääminen pelkuruutta?

Kirja on Gavaldan ensimmäinen romaani, ja se oli myyntimenestys Ranskassa ilmestyessään. Olen lukenut Gavaldaa aikaisemminkin, teosta en valitettavasti muista, mutta sen kyllä, etten pitänyt siitä juurikaan. Hieman samansuuntaiset tunnelmat minulla oli tästäkin kirjasta. Kirjan kyllä luki muutamassa tunnissa, mutta juurikaan vaikutusta se ei tehnyt. Ja voi että sentään kuinka huono kansikuva kirjalla mielestäni on :/

Bloggerin vaikeutta ja harmaita hiuksia tietokoneen takia

Pientä infoa näin viikonloppuun, tietotekniikka aiheuttaa taas ylimääräisiä sydämentykytyksiä tässä päässä.
Läppärini vaikuttaa ottaneen totaalisen lopputilin ja näyttää vahvasti siltä, että joudun sanomaan yhteiselle taipaleellemme hyvästit. Käytössäni on satunnaisesti tietokone, jossa syystä taikka Blogger ei toimi odotusten mukaisesti, ongelmia on muun muassa kommentteihin vastaamisessa. Pahoittelen jo tässä vaiheessa jos kommentteihin vastaaminen kestää, olen silti todella iloinen että jaksatte kommentoida :)

Tähän mennessä toinen tietokone antaa julkaista tekstejä blogiin, mutta kaikki muu toiminta onkin sitten työn ja tuskan takana. Kirja-arvioita tulen normaalilla tahdilla julkaisemaan, toivotaan että kommenttiongelma ratkeaa osaltani pian.

Kirpakkaa syysviikonloppua kaikille!

Amy Chua - Tiikeriäidin taistelulaulu

Amy Chua on yhdysvaltalainen kahden lapsen äidin, joka kasvatti tyttäriään kiinalaisen kasvatusmallin mukaisesti. Hänen tyttäriensä tuli tuoda kotiin kympin arvosanoja, sekä soittaa pianoa ja viulua. Yökyläilyt ja television katselut eivät kuuluneet tyttöjen arkeen. Chualla oli selkeät ja kunnianhimoiset päämäärät tyttärillensä jossa hän onnistui - ainakin osittain.

Amy Chua on itse saanut tavallisen kiinalaisen kasvatuksen kotonaan, vaikka koti olikin Yhdysvalloissa. Kiinalaisessa kasvatustavassa koulussa pärjääminen oli ehdotonta, epäonnistuminen tai kakkoseksi jääminen ei tullut kysymykseenkään. Aina tuli olla parhain, ja mielellään vielä luokkatovereitaan hieman edellä. Vanhempiaan tuli kunnioittaa ja perheen mainetta pidettävä yllä.

Kirja on suora ja rehellinen kuvaus kiinalaisesta kasvatusmallista, jossa rajat ovat tiukat. Se myös kyseenalaistaa länsimaisen kasvatusmallin, jossa lapset saavat itse päättää asioistaan, tehdä omat virheensä ja jossa kaiken tekemisen tulisi olla ensisijaisesti kivaa.

" Länsimaiset vanhemmat kantavat kovasti huolta lastensa itsetunnosta. Mutta harva asia on lapsen itsetunnon kannalta vahingollisempaa kuin se, että antaa hänen luovuttaa. Ja vastaavasti mikään ei vahvista itsetuntoa yhtä tehokkaasti kuin se, että oppii tekemään asioita, joihin ei uskonut pystyvänsä." ( s. 74-75)

Syystä taikka toisesta en huomannut haukkovani henkeä Chuan kasvatusmetodeista. Jollain tasolla huomasin ymmärtäväni häntä, lasten on saatava nauttia saavutuksistaan, mutta ne vaativat kovaa työtä, kuten niin moni muukin asia elämässä. Kiinalaisessa kasvatustyylissä kaikki aloitetaan jo lapsena, jotta aikuisena olisi mahdollisimman itsevarma, hyvän työmoraalin sekä sisäisen varmuuden omaava.

"Kaikki kunnon vanhemmat haluavat lastensa parasta. Kiinalaisilla vain on täysin eri käsitys siitä miten paras lopputulos saavutetaan." (s. 75)

En tiedä miten heikoilla jäillä olen tämän sanottuani, mutta mielestäni länsimaalaisella kasvatustyylillä on paljon opittavaa kiinalaisesta kasvatustyylistä, jossa kaiken perimmäinen tarkoitus on kunnioittaa vanhempiaan, ja olla hyväkäytöksinen. Sekä länsimaalaisessa että kiinalaisessa kasvatustyylissä on hyviä puolia, ehkäpä näiden kultainen keskitie olisi se parhain vaihtoehto.

Tämä on kaikesta huolimatta erittäin mielenkiintoinen kirja, joka varmasti jakaa ihmisten mielipiteet kahtia. Lapseton ihminen ajattelee asioista kuitenkin erilailla kuin ihminen, jolla jälkikasvua jo on.

Kirja oli helppolukuinen, mutta huomasin kirjan kannet suljettuani että olisin kaivannut vielä syvällisempää tarkastelua Chuan perheeseen, pääpaino tuntui olevan juuri ankarissa soittoharjoituksissa, jotta lukija jäisi mahdollisimman tyrmistyneeksi.

Colm Tóibín- Brooklyn

Eilis Lacey on nuori irlantilaistyttö 1950- luvulla, joka asuu äitinsä ja Rose -siskonsa kanssa. Isä on kuollut ja veljet ovat muuttaneet töiden perässä pois kotoa. Eiliksen elämään kuuluvat huonosti palkattu työ tympeän Neiti Kellyn luona, sekä ystävien kanssa seurustelua. Erilaisten sattumien kautta Amerikassa asuva Isä Flood kuulee Eilisin huonosti palkatusta työstä ja tapahtumaketju Eilisin Amerikkaan muuttamisesta käynnistyy.

Amerikassa Eilis pääsee tavarataloon töihin ja opiskelee iltaisin kirjanpitoa. Koti-ikäväkin alkaa hellittää arjen keskellä. Kirkon tansseissa Eilis tapaa italialaisen Tonyn jonka kanssa kaikki sujuu hyvin, ja jonka kanssa on uskallettu hieman tulevaisuuden suunnitelmiakin miettiä.Juuri tuolloin tulee kotoa Irlannista pysäyttävä viesti. Eilis joutuu palaamaan Irlantiin ja tekemään vaikean ratkaisun elämässään.

Eilis oli päähenkilönä pidättyväinen ja alistuva. Eniten harmitti Eilisin suhtautuminen poikaystäväänsä Tonyyn, vaikka Eilis ei ollut varma rakkaudesta, hän jatkoi seurustelua silti, ja se tuntui paitsi pahasti puutteesta arvostaa omaa itseään, myös alistuvaisuudesta jota minun oli vaikea ymmärtää.

Tóibín kirjoitti hyvin ja selkeästi, Eilisin tarinaa seurasi mielellään. Kirja eteni mukavan vauhdikkaasti ja kevyesti kuitenkaan olematta kevyt lukeminen. Eleettömän voimakas, kuten kirjan liepeissä luvataan, on erittäin osuva kuvaus kirjasta.

Kirjan loppu jäi hieman avonaiseksi. Avoimilla ja ehkä hieman monitulkinnaisilla lopuilla on se vika, että ne jäävät häiritsemään. Vaikka pidin lukukokemuksesta paljon, kirjan lopetus jollain tavalla pilasi lukukokemustani, sillä olisin halunnut tietää Eilisistä enemmän.

Brooklynin lukemisella saan taas yhden uuden kirjan lisättyä Maahanmuuttajien tarinat -haasteeseeni.

David Nicholls- Sinä päivänä

Kaksikymmentä vuotta - kaksi ihmistä

Emma ja Dexter ovat juuri valmistuneet Yliopistosta, on vuosi 1988. He päätyvät puolivahingossa samaan sänkyyn ja ajattelevat, että tuttavuus on ohimenevä asia nuoren ihmisen elämässä, kuten niin moni muukin asia. Emma ja Dexter tapaavat kuitenkin toisiaan vuosien saatossa vaikka molempien elämät ovat usein kuin toistensa vastakohdat: Dexter päätyy kummempia yrittämättä televisio-tähdeksi nauttien hienosta elämästä Emman kamppaillessa epäonnistuneiden miessuhteidensa ja työpaikkojensa kanssa. Vuodet vierivät ja side säilyy, elämän aina toisinaan heitellessä sekaan vastoinkäymisiä.

Rakastin tätä kirjaa, se sai minut nauramaan, ärsyyntymään, koskettamaan syvästi ja pitämään silti ajatukset toiveikkaina. Pidin kirjasta niin paljon, että pitkitin sen lukemista niin paljon kuin pystyin. Emman ja Dexterin elämän lukeminen oli kaikkea muuta kuin ennalta-arvattavaa ja se sai minut tempautumaan mukaan mielettömällä voimalla.

Ajattelin ensin, etten välttämättä pysty ymmärtämään ja eläytymään kirjaan ellen olisi itsekin vanhempi. Olin väärässä. Luulen että kirja kosketti senkin takia niin paljon, että olen tällä hetkellä nuori ja se kuuluisa "kokotulevaisuusedessä", että toisinaan se pistää ihan pelottamaan. Omaa elämäänsä kun ei aina pysty ennalta tietämään tai suunnittelemaan. En nimittäin todellakaan osannut ajatella vielä joitakin vuosia sitten ylioppilas todistus kädessäni, että olisinkin ihan eri alalla kuin olin alunperin suunnitellut, tai että elämäntilanteeni ylipäänsä olisi nyt se mitä se tällä hetkellä on.

Pidin Nichollsin tavasta kirjoittaa, kirja oli jaettu mielestäni onnistuneesti niin, että Emman ja Dexterin elämää seurattiin aina vuoden välein, joka heinäkuun 15.päivä. Vuodessa ehtii tapahtua niin monia asioita.. Tämä kirja osui ja upposi, yksi vuoden 2011 kirjakohokohdistani. Kirjasta vaikuttuneena uskallan myös innostua kirjaan perustuvasta elokuvasta joka kuuleman mukaan ilmestyy vuoden lopussa elokuvateattereihin.

Kesken jääneiden kirjojen ongelma

Aina toisinaan käy niin, ettei jokin kirja kertakaikkiaan muutamien kymmenien sivujen jälkeen iske, ja into tarttua kirjaan laimenee. Lopulta käy niin, että ottaa luettavaksi jonkin toisen kirjan ja edellinen jää "luen jossain vaiheessa" -hyllyyn.

Viimeksi näin kävi Essi Tammimaan Paljain käsin kohdalla. En tiedä mitä tapahtui, odotin lukemista innolla, mutta kieli jota kirjailija käytti sai kiemurtelemaan ärsytyksestä. Lisäksi koin lukutunnelman jollain tasolla ahdistavaksi, ja sitä en halunnut aurinkoisena päivänä kokea. Tällä hetkellä Tammimaa on takaisin kirjaston hyllyllä odottamassa mahdollista uutta kohtaamista kanssani.

Kesken jääneiden kirjojen ongelma on havaittavissa myös joidenkin klassikoiden kohdalla, nimimerkillä olen lukenut Dostojevskin Rikosta ja Rangaistusta nyt muutaman vuoden.

Käykö teillä usein luovuttamista kirjan suhteen? Millaiset kirjat jäävät odottamaan uutta lukemista?

Olen yleensä ihminen joka saattaa kaikki naurettavimmatkin ja ärsyttävimmät asiat loppuun saakka, koska en halua luovuttaa hevillä, mutta joskushan sitäkin on itsellensä sallittava. Varsinkin, kun maailma on pullollaan mahtavia lukemattomia aarteita ;)