Vuoden 2011 kirjakohokohdat

On ehkä paikallaan tehdä pieni yhteenveto kirjavuodesta 2011 näin vuoden lopussa. Muutamat bloggaajat ovat tälläisen myöskin tehneet :) Blogini näki päivänvalon vasta toukokuussa ja (herranjestas, puolivuotissynttäritkin ovat menneet ohi niin että humpsista vain..!) kaikkia lukemiani kirjoja ei blogihistoriastani niin ikään löydy.

Kärkijoukkoon pääsivät nämä teokset:

Kader Abdolahin Talo moskeijan vieressä oli mieletön lukukokemus ja se jakoi loppumattoman kiinnostukseni Lähi-Itää kohtaan. Historian saatossa ihmiset tulivat ja menivät, mutta moskeija pysyi.

David Nichollsin Sinä päivänä niin ikään vaikutti minuun lujasti. Mikään kirja tänä vuonna ei ole saanut minussa esiin niin monia eri tunneskaaloja kuin tämä. Myös se, ettei elämä mene aina niin niin kuin on suunnitellut tuli tässä esiin kaikessa komeudessaan että se vaikutti minuun pitkään vielä kirjan lukemisenkin jälkeen.













Daphne Kalotayn Bolsoin perhonen oli upeaupea lukukokemus, jopa niin upea että halusin jakaa omaa innostustani ja kiinnostustani antamalla saman kirjan myös äidilleni joululahjaksi. Menneisyyden ja nykyajan kerronta oli luontevaa ja rakastuin tarinaan heti sen ensisivuilta lähtien. Tunsin, että kuljin mukana Bolsoin teatterissa...











Toinen Venäjään liittyvä kirja Tarkoin vartioitu talo hurmasi minut niin ikään täydellisesti. Boyne on vakuuttanut minut kirjailijantaidoistaan, enkä epäröi vastaisuudessakaan tarttua tämän kirjailijan kirjoihin.

Jamie Fordin Hotelli Panama piti minua otteessaan sen kuvatessa japanilaisten oloja Yhdysvalloissa toisen maailmansodan aikana. Näkökulma oli virkistävällä tavalla erilainen kuin yleensä kirjoissa jotka toista maailmansotaa kuvaavat. Itse en ainakaan aikaisemmin ollut lukenut aihealueesta aikaisemmin. Erittäin hyvä lukuromaani tämäkin! 

Tässä olivat minun kirjakohokohtani vuonna 2011, nyt minua kiehtoo kuulla niitä teiltäkin! Laittakaapa linkkiä kommenttiboksiin jotta voin tulla teidänkin listojanne kurkkimaan jos sellaisen olette tehneet :)

Katsotaan millainen kirjavuoteni 2012 tulee olemaan, toivottavasti rikas ja monipuolinen! Hyvää lukuvuotta 2012 kaikille :)

Joulun ihanuutta

Masu täynnä olen nauttinut rauhallisuudesta, elokuvista ja kirjoista. Joulu on kertakaikkiaan niin ihanaa aikaa että tästä voisi nauttia kyllä pidempäänkin...Lisäksi taisin olla erittäin kiltti kun lahjojakin siunaantui niin älyttömän paljon :) Muutaman kirjalahjankin sain!

Nyt sitten odottelenkin niitä alennusmyyntejä, jotta voi hankkia taas uutta ihanaa kirjallisuutta :)

Jouluhengessä tartuin myös Charles Dickensin Saiturin jouluun, josta minulla on todella ihana painos, kuvitus on todella hienosti tehty.

"Tässä pienessä aavetarinassa olen koettanut herättää henkiin erään ajatuksen haamun, jonka tarkoituksena ei suinkaan ole saattaa lukijoitani suuttumaan, ei itseensä, toisiinsa, jouluun eikä minuunkaan. Kummitelkoon se heidän kodeissaan mukavalla tavalla, älköönkään yksikään heistä tahtoko sitä haudata." C.D. Joulukuu 1843.

Vanha, itsekäs ja saituri Ebenezer Scrooge saa eräänä yönä vieraakseen edesmenneen liikekumppaninsa hengen, joka varoittaa Scroogea tekemästä samaa virhettä elämässään kuin mitä hän on tehnyt unohtaessaan auttaa lähimmäisiään ja nauttia elämästä.
Vuorotellen Scrooge saa vieraakseen menneen, nykyisen ja tulevan joulun henget, jotka saavat Scroogen silmät avautumaan ja ymmärtämään tekojensa seuraukset, ja kuinka ilkeä ihminen hän on ollut. Uuden mahdollisuuden seurauksena hän muuttuu lempeäksi ja hyväntahtoiseksi mieheksi, joka haluaa tuoda joulun myös lähimmäistensä sydämiin.

Saiturin joulu levittää rakkauden ja hyvän tahdon sanomaa, jonka teho ei laannu vuosikymmenien saatossa. Eihän tämä turhaan olekaan yksi maailman tunnetuimmista joulutarinoista!

Vielä viimeiset illan tunnit aion nauttia kuusenkimalluksesta kirjan kanssa kunnes arki taas huomenna kutsuu, niin kaukaiselta ajatukselta kuin se tuntuukin..Palataan taas, jahka saan lahjakirjani kahlattua pian läpi :)

Joulu on taas

Kirjakirppu siirtyy pikkuhiljaa joulun ihmeelliseen taikamaailmaan ja keskittyy rentoutumisen ohella hyvään ruokaan ja lukemiseen.

Tämän myötä toivotan kaikille lukijoilleni taianomaista joulua!

 Nauttikaa rauhallisuudesta, syökää hyvin ja heittäkää kaikki arkihuolet pois :)

 

 

John Boyne - Tarkoin vartioitu talo

Venäjä vuonna 1915. Nuori kuusitoistavuotias maalaispoika Georgi Daniilovits Jatsmenev asuu pienessä Kasinin kylässä, jonka rauhaa rikkoo Venäjän suuriruhtinaan läpikulku kylän kautta. Georgin elämä mullistuu, kun hän pelastaa Venäjän suuriruhtinaan hengen ja palkataan tsaari Nikolai II:n pojan henkivartijaksi.

Päästessään Pietariin, hän jättää taakseen elämän kylässä ja perheensä, mutta kohtaa ylenpalttisuutta Talvipalatsissa tsaariperheen kanssa kansan nähdessä samanaikaisesti nälkää. Georgi tutustuu paremmin tsaariperheeseen, poikaan joka on tuleva tsaari, sekä tsaarin nuorempaan tyttäreen Anastasiaan, ja pari rakastuu tulisesti. Pian Romanovien valta alkaa kuitenkin horjua ja kansa kokee saaneensa tarpeeksi.

Lontoo vuonna 1980. Georgi on muuttanut vaimonsa Zojan kanssa Lontooseen paeten Venäjän oloja ja muistoja. Muistot kuitenkin hyökyvät hänen mieleensä, kun vakavasti sairas Zoja haluaa päästä vielä kerran lähelle kotiaan. Pariskunta matkustaa Suomen kautta Pietariin, ja vaikka kaikesta tapahtuneesta on aikaa jo kuusikymmentä vuotta, eivät muistot siltikään haihdu...

Tarkoin vartioitu talo oli juuri niin upea luettava kuin oletinkin. Alunperin olin suunnitellut lukevani tämän joulun pyhinä, mutta en malttanutkaan odottaa sinne asti. Kirjaan tarttuessani tiesin toki keitä Romanovit olivat ja kuinka heille kävi, mutta oikeastaan kaikki muu faktatieto henkilöistä uupui, joten minulla ei ollut ongelmaa tempautua tarinaan mukaan. Toki huomasin jossain kohtaa muutamia kulmakarvoja nostattavia asioita, kuten Sarakin, mutta näiltä oli helppo sulkea silmänsä tarinan viedessä mukanaan.

Boyne pitää monikerroksisen tarinan ehjänä, ja se etenee hyvällä vauhdilla ja tyylillä loppuratkaisuaan kohden. Juonikuviot pitävät otteessaan ja Boyne taitaa todellakin olla syntynyt kirjailijaksi. Tämä oli parhaita lukemiani lukuromaaneja ja kirjan kansi....se on vain yksinkertaisesti niin kaunis!

En tiedä mitä muilla kirjan lukemisen suhteen kävi, mutta minussa tämä herätti minussa pienen kiinnostuksen kipinän Romanoveja kohtaan...

Stephenie Meyer - Houkutus -kuvitettu opas vampyyrisaagaan

Houkutus - kuvitettu opas vampyyrisaagaan tarjoaa hyvinkin yksityiskohtaisen kuvauksen Stephenie Meyerin luomaan vampyyrimaailmaan. Monipuolinen teos sisältää Twilight -faneille yksityiskohtaisia tietoja eri henkilöhahmoista, näiden sukupuista ja historioista. Tässä selviää myös millainen Alice Cullenin salaperäinen menneisyys on, ja kuinka Volturien aikakausi alkoi.

Itse olen ollut viehättynyt Twilight -sarjaan heti ensimmäisen kirjan luettuani, ja kun tämäkin teos ilmestyi, olin siitä kiinnostunut. Yllättäen kirjan yli 500 sivua tarjosivat minulle henkilökohtaisesti aika vähän. Kirjan alkupuolella ollut Meyerin haastattelu oli kiintoisaa luettavaa, samoin kuin keskeisten henkilöhahmojen kuvauksetkin, mutta kun kirjassa esiteltiin esimerkiksi Volturien kaartin henkilöitä ja historiaa, alkoi mielenkiinto pahasti harhailla. Ehkäpä joku todellinen, henkeen ja vereen Twilight fani, saa Volturien apureista kertovista kuvauksista jotain irti. Mielestäni myös luku, jossa käsiteltiin koko saagan juonta oli äärimmäisen turha. Monet ihmiset jotka tarttuvat tähän teokseen tuskin kokevat yllätyksiä lukiessaan juonta uudestaan, eikä se tuo ainakaan tässä mitään uutta lisäarvoa.

Täysin en tätä teosta teilaa, kuten Bree Tannerin lyhyt elämä -kirjan kanssa tein, sillä kyllä tässä oli muutamia mielenkiintoisiakin asioita, kuten esimerkiksi juuri Alice Cullenin menneisyys (ja monien muidenkin). Ehkä kuitenkin hieman rahastamisen meininkiä tässäkin oli mukana, siksi odottelinkin hyvän tovin että kirja tulee sellaiseen hintaan että raaskin sen tilata. Voi olla että juuri ilmestynyt Aamunkoi -elokuvakin saattoi vauhdittaa kirjan tilaamista..

Te muut Twilight -fanit, joko olette tähän tutustuneet?

Lukutoukan katsaus vuoteen 2011-haaste

Tartun mielelläni haasteisiin, ja Susa heittikin ilmoille sen verran mielenkiintoisen haasteen, että tähän on ehdottomasti vastattava. Haasteen idea on seuraava: vastaa omassa blogissasi alla esitettyihin kysymyksiin aina yhdellä vuonna 2011 lukemallasi kirjalla per kysymys. Kirjan valintaa ei tarvitse perustella mitenkään, riittää vain kun mietit, mikä lukemasi kirja vastaa parhaiten kysymykseen. Yksi ja sama kirja voi luonnollisesti olla vastauksena useammassakin kohdassa.

1. Minkä lukemasi kirjan olisit toivonut löytäväsi juuri joulupaketista tänä vuonna, ellet jo olisi lukenut sitä?

Jamie Fordin Hotelli Panaman

2. Mitä kirjaa suosittelisit ystävälle, joka ei ole lukenut paljoa, mutta kaipaisi lukuelämyksiä?

Jean Kwok - Käännöksiä

3. Mikä kirja sinun teki mieli jättää kesken ?

Susan Fletcher - Meriharakat

4. Mikä kirja sai sinut vuodattamaan kyyneleitä?

David Nicholls - Sinä päivänä

5. Minkä kirjan lukemista odotit ennakkoon eniten?

Chris Cleave - Little Been tarina

6. Mikä kovasti pitämäsi kirja sai mielestäsi aivan liian vähän näkyvyyttä ja ns. blogisavuja?

Kader Abdollah - Talo moskeijan vieressä

7. Mikä kirja oli suurin pettymys?

Anja Snellman - Parvekejumalat

8. Minkä kirjan ottaisit ainoaksi kirjaksi autiolle saarelle uudestaan...ja uudestaan luettavaksi?

Daphne Kalotay - Bolsoin perhonen

9. Mikä kirja herätti sinulla eniten halua keskustella kirjan tapahtumista ja henkilöistä?

Colm Toibin - Brooklyn

10. Minkä kirjan sulkisit aikakapseliin avattavaksi sadan vuoden päästä täällä Suomessa?

Pekka Jaatinen - Kalpeat sotilaat

11. Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan, ellei sitä jo ole tehty?

Daphne Kalotay - Bolsoin perhonen

12. Minkä kirjan ns. jälkimaku oli niin voimakas, että mietit sitä vielä pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeenkin?

David Nicholls - Sinä päivänä

13. Mikä kirja oli suurin yllättäjä hienon lukukokemuksen myötä?

Harper Lee - Kuin surmaisi satakielen

14. Mistä kirjasta et muista enää paljoakaan, vain lähinnä tunnelmia ja pätkiä sieltä täältä tapahtumista?

Riikka Pulkkinen - Totta

15. Mitä kirjaa suosittelisit eniten muille kirjablogisteille?
Vuoden 2011 luettujen listani perusteella Kader Abdollahin Talo moskeijan vieressä.

--------------------------------

Yllättävän vaikea oli muutamaan kohtaan keksiä vastaus, ehkäpä lukusaaliini vuonna 2011 olisi voinut olla monipuolisempi?
Mitä ajatuksia listaukseni teissä herättää?

Harper Lee - Kuin surmaisi satakielen

"- Tulehan tänne, Scout, sanoi Atticus. Minä ryömin hänen syliinsä ja työnsin pääni hänen leukansa alle. Hän kietoi käsivartensa minun ympärilleni ja keinutti minua hiljaa. - Se on eri juttu tällä kertaa, hän sanoi. - Tällä kertaa me emme taistele jenkkejä vastaan, me taistelemme ystäviämme vastaan..."

Kuin surmaisi satakielen kertoo 1930-luvun pikkukaupungista Maycombista Alabamassa, ja sen asukkaista. Päähenkilöinä ovat Atticus Finch, sympaattinen lakimies, hänen tyttärensä Scout sekä poikansa Jem. Nuori Scout on kirjan kertojaminä, ja aivan aluksi hänet opitaan tuntemaan kuusivuotiaana rämäpäänä, kunnes kirjan lopussa Scout on kasvanut yhdeksänvuotiaaksi.

Elämä Maycombissa on lapsille rauhallinen ja kesäpäivät täyttyvät seikkailuista omalla pihamaalla, toisinaan peittelemätön lapsen utelaisuus naapureiden touhuissa saa lapset hiipimään myös muiden pihamaille. Kirjan alkupuoli on kiinnostavaa luettavaa pikkukaunpungin elämästä; lasten leikit, salaperäiset naapurit, uusi ystävä sekä koulunkäynti, joka nuoressa Scoutissa herättää toisinaan hyvin vahvojakin tunteita.

Lasten elämä kuitenkin muuttuu, kun heidän isänsä Atticus puolustaa oikeudessa tummaihoista. Koko perhe joutuu keskelle Yhdysvaltain etelävaltioiden syvällä piilevien ennakkoluulojen, patoutumien ja rotuvihan keskelle. Pieni ja idyllinen elämä Maycombissa näyttää lapsille nyt sen raadollisemman puolensa.

Kuin surmaisi satakielen oli hyvä lukukokemus, ja ihmettelen taas itsekseni, kuinka klassikkoteokseen tarttuminen voikaan viedä välillä näin kauan aikaa...
Kirjan julkaisemisesta on aikaa, ja kuvitteellisista tapahtumistakin hyvä tovi, mutta silti aihe on yhä edelleen ajankohtainen

"Itke sen pelkän helvetin vuoksi, jonka ihmiset järjestävät toisilleen. Itke sen helvetin vuoksi, jonka valkoihoiset järjestävät neekereille pysähtymättä hetkeksikään ajattelemaan, että neekeritkin ovat ihmisiä."

Pidin siitä, että kirjan näkökulma oli kuvattu lapsen silmin, se oli rankka mutta silti totuudenmukainen ja koskettava. Erinomainen lukukokemus, ja jos haluat johonkin klassikkoteokseen tarttua, suosittelen tätä lämpimästi!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Itsenäisyyspäivä on sujunut rauhallisesti ja perinteisissä merkeissä, kun aamuisen brunssin jälkeen olemme koristelleet kotia jouluisemmaksi ja katsoneet Tuntematonta sotilasta. Tässä tunnelmia itsenäisyyspäivän vietostamme!

Kynttilöiden valoa, herkkuja ja pienen joulukuusen koristeluakin. Miellehän tulee "perinteisesti" kaksi joulukuusta tänä vuonna ;)

Mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille!

Jamie Ford - Hotelli Panama

Henry Lee on vuosikymmenien ajan kävellyt legendaarisen tapaamispaikan, hotelli Panaman, ohi. Hotelli Panama, joka erottaa kiinalais- ja japanilaiskorttelin, avataan kuitenkin taas uudelleen ja muistot tulvivat Henryn mieleen.

Oli vuosi 1942, ja teini-ikäiset Henry ja Keiko tapasivat hotelli Panaman kulmalla salaa. Henryn ja Keikon nuori rakkaus kuitenkin katkesi traagisella tavalla, sillä japanilainen Keiko joutui kymmenien tuhansien muiden japanilaisten tavoin vankileirille Yhdysvaltojen ja Japanin ollessa sodassa.

Hotelli Panama tarjoaa nyt neljäkymmentä vuotta myöhemmin Henrylle mahdollisuuden matkata menneisyyteen paitsi Keikon, myös oman isänsä jättämien arpien vuoksi. " Mutta siitähän tässä matkassa oli pohjimmiltaan kyse: sokeasta uskosta."

Hotelli Panama ei tuomitse historiallisen aikakauden traagisia tapahtumia, vaan luottaa lukijan oikeudentunteeseen ja antaa samalla karujen tosiasioiden puhua puolestaan. Sotavuodet nuoren Henryn silmin ovat erilaiset kuin hänen isänsä silmin, joka inhosi japanilaisia eikä suhde japanilaiseen tyttöön ollut mahdollista.

" Ei! Et voi sivuuttaa minua. Et enää", Henry intti englanniksi, kunnes luovutti ja jatkoi kiinaksi: "He vievät kaikki pois. Kaikki japanilaiset. Armeija vie kaikki pois!" Isä ojensi julistuksen takaisin.
" Mieluummin he kuin me."

Oikeastaan haluaisin kertoa kirjasta enemmänkin mutta en kertakaikkiaan raaski, vaan haluan teidän lukevan sen itse. Hotelli Panama on riipaiseva tarina, joka sai minut pauloihinsa heti ensisivuilta lähtien. Kirjan historiallinen näkökulma oli myös äärimmäisen kiinnostava: kuinka moni muistaa toisesta maailmansodasta japanilaisten traagiset kohtalot Yhdysvalloissa, joissa kokonaisia perheitä hajotettiin ja lähetettiin vuosiksi vankileireille?

Haluan kiittää Leenaa tästä ihanasta lukukokemuksesta, nautin tästä suunnattomasti ja tässä oli todella paljon sellaista, mistä pidin. Suosittelen lukemaan, esikoiskirjaksi tämä on äärimmäisen vahva taidonnäyte.

Minä, Mauri Kunnas

"Jotenkin mää olen kai aina ollut kuviin kallellaan."

Kesällä ostamani lastenkirjailija Mauri Kunnaksesta kertova kirja tuli ajankohtaiseksi näin joulun alla, niin kuin Kunnaksen teokset elämässäni aina. Mauri Kunnas on lapsuuteni kirjasankari, joka piirsi hauskasti ja Herra Hakkaraista ja hämähäkkiä etsittiin jokaisista kuvista aina innokkaasti.

Kirjan alkupuolella kerrotaan Maurin lapsuudesta, suvun historiasta, opiskeluajasta Taideteollisessa korkeakoulussa sekä matkastaan Suomen suosituimmaksi lastenkirjailijaksi. Kirjan loppupuolella löytyy jokaisesta julkaistusta kirjasta taustatietoa ja mietteitä. Tiesitkö muuten kuinka paljon Kunnas tekee taustatyötä ennen kirjan aloittamista? Entä kuinka Kunnaksen kirja käytännössä tehdään? Tai oma suosikkini: mitä kirjailija itse on mieltä aikaansaannoksistaan?

Tuttuun Kunnas -tyyliin myös tämäkin kirja vilisee jos jonkilaista Kunnaksen piirtämää hahmoa ja se tekee teoksesta hauskan luettavan. Mukana on myös paljon valokuvia ja piirustuksia, joita Mauri on pienestä pitäen piirtänyt.

Kirja on mukava tarina aikamme suurimmasta lastenkirjailijasta, jota lukevat ihmiset vauvasta vaariin. Oma mumminikin lukee joka joulu uusimman Kunnaksen ennenkuin laittaa pakettiin! Mummini on kerännyt vuosia siskolleni ja minulle Kunnaksen kirjoja ja olen siitä erittäin iloinen.

Tämän luettuani tekee mieli lukaista muutkin omistamani teokset läpi, ja tarkistaa mitä kokoelmastani uupuu..

Muistan Kunnaksen kirjat (yllättäen) hyvin lapsuusajoista. Äitini oli opettanut meitä aina käsittelemään kirjoja varovaisesti ja yhdessä luettiin paljon Kunnasta. Erityisen tarkka äiti oli siitä, että Kunnaksen kirjoja käsiteltiin varovaisesti, ja Etusivun juttu -kirjassa ollut sanomalehtikin on kahden pienen lapsen jäljiltä edelleen täysin kunnossa!
Lisäksi yksi kirja oli ylitse muiden, jota lainasin toistuvasti kirjastosta ja se oli Vampyyrivaarin tarinoita. Se on edelleen lempikirjani ja löytyy tätä nykyä omasta kirjahyllystäni, ei siis tarvitse enää kirjastosta lainata ;)

Millaisia kokemuksia tai muistoja teillä on Kunnaksen kirjojen parista?

Daphne Kalotay - Bolšoin perhonen

" Tämäniltaisena estradina on avara, sädehtivä tanssisali, karkea puinen tanssilattia, joka on asennettu jään kiiltävän marmorilattian päälle. Ninan sydän jyskyttää niin kovaa, että varmasti kaikki ympäri salia istuvat ihmiset kuulevat sen pöytiinsä. Hänen suutaan kuivaa, kädet ovat kylmät ja nihkeät. Hän näkee vateja, jotka ovat kukkuroillaan ruokaa, ja tummapukuisia miehiä piirissä: ihmisiä, joilla on virallinen asema ja vaikutusvaltaa. Hänen sydämensä tuntuu jumputtavan korvien välissä. Joukossa on jopa muutama nainen, rouvia pitkässä puvussa. Mutta nyt pianisti on alkanut soittaa ja vieraat hämärtyvät, kun Nina alkaa tanssia vartalo kuin itsestään liikkuen." s. 62

Nina Revskaja on Venäjältä länteen loikannut häikäisevä ballerina, joka hurmasi nuoruudessaan niin taiteilijapiirit kuin itse Stalininkin. Neuvostoliitossa Nina oppi tanssimaan, mutta huomaamaan myös Stalinin hallinnon synkät puolet. Nyt, vanhempana ja raihnaisempana, Bolšoin perhonen liikkuu Bostonin asunnossaan pyörätuolissa kipujen iskeytyessä niveliin, ja ballerina- ajat ovat enää muisto vain.

Ninalle on elämänsä aikana kertynyt useita arvokkaita koruja, jotka on päättänyt myydä huutokaupassa. Korujen myyminen veisi mukanaan myös muistojen painolastin, syyn, joka sai hänet aikoinaan loikkaamaan länteen. Korujen ympärillä on kuitenkin tarina, joka avaa prima ballerinan syvimmät haavat.

Kirjassa eletään Ninan menneisyttä Neuvosto-aikana, kuin nykyisyyttäkin, johon kuuluvat huutokaupan innokas työntekijä Drew sekä professori Grigori Soledin. Drew omaa sekä suomalaisia että venäläisiä sukujuuria, ja on kiinnostunut Ninan korujen menneisyydestä. Grigori Soledin on adoptoitu jo lapsena rakastavaan perheeseen, mutta uskoo että Ninalla on jokin merkitys hänen menneisyydestään.. Yhdessä Drew ja Grigori selvittävät menneisyyden kiemuroita.

Bolšoin perhonen on ehdottomasti yksi parhaimpia tänä vuonna lukemiani kirjoja, siitä ei käy kiistäminen. Olin rakastunut tarinaan jo ensi sivuilta lähtien, ja janosin ratkaisua siihen, mitä menneisyydessä todella tapahtui. Vaikka Neuvostoliiton aikainen kuvaus on rankka aihe, on se silti ehdottomasti kirjan parasta antia. On uskomatonta ajatella, että jotain sellaista todella on joskus tapahtunut.

Vaikka kirjassa oli monta kertojaa, pysyi kirja suhteellisen hyvin kasassa. Monesti vierastan monen kertojan tyyliä, sillä se niin harvoin onnistuu. Tässä tapauksessa ainoa harmistukseni oli vain se, että juuri kun Ninan menneisyyteen pääsi hieman lisää taas kiinni, oltiin takaisin nykyajassa.

Mielestäni Drew oli henkilönä hieman ylimääräinen, häntä ei välttämättä olisi tarvinnut olla. Varsinkin, kun hänen isoisänsä tarina kerrotaan loppupuolella hyvin nopeasti. Lisäksi lopetus olisi voinut olla parempi. Näin upea lukukokemus olisi vaatinut jotain muuta. Esimerkiksi Ninan esiintyminen loppupuolella ei ollut enää niin kovin suurta, ja juuri häntä olisin kaivannut.

Tämän kirjan luettuani harkitsen ostavani tämän äidilleni joululahjaksi, sen verran ihastunut tähän kauniiseen kirjaan olen! Mielestäni tämä sopisi hyvin valkokankaallekin sovitettuna, mitä mieltä olette?

Moleskine Book Journal on saapunut :)

Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, äärimmäisen edullinen hinta suorastaan pakotti minut klikkaamaan kotiin Moleskinen Book Journalin ja nythän sitä on innoissaan tutkailtu! Päätin tämän postauksen muodossa esitellä teille tätä uutta tulokastani, ja itse asiassa ihka ensimmäistä Moleskineanikin :)

Tyylikästä!

Ensimmäiselle sivulla voi kirjoittaa omat yhteystietonsa, mukana tuli myös kirjanmerkki.

Kirjaan merkitään teos, kirjalijan nimi, julkaisija, päivä jona kirja on luettu sekä oma arvio, jota voi värittää tähtien mukaan. Kirja on myös aakkostettu kuten osoitekirja, joten tietyn kirjan löytää helposti selaamalla.

Kirjan lopussa on myös tasku, josta löytyy tarroja joilla voi kuvata lukemaansa kirjaa esimerkiksi sydämillä, tähdillä tai hymynaamoilla. Kiva idea! :)

Kirjan loppupuolella on tilaa omille muistiinpanoille.

Mitäs piditte, onnistuko Moleskine vakuuttamaan tarpeellisuudellaan? ;)

Itselläni sormet syyhyävät täyttämään Moleskineani, mutta vielä on kesken yksi kirjapäiväkirja. Tällä menolla siinä saattaa hetki mennäkin, sillä kuten olette varmaan huomanneet, ovat kirja-arvioni vähentyneet hurjasti viime aikoina. Syynä ei ole ollut huono kirjallisuus (päinvastoin), mutta kiire on ollut viime aikoina niin kova, etten ole ehtinyt paneutumaan kirjojen maailmaan kunnolla. Eiköhän se tästä pikku hiljaa helpota :)

Mukavaa iltaa kaikille!

Pieni huomio kirjapäiväkirjaa pitäville

Bongasin kesällä Opuscolo blogista tekstin Lukupäiväkirjojen sivuilta, ja huomioni kiinnittyi tuolloin Valkoisen kirahvin mainitsemaan Moleskine Book Journaliin. Tänään huomasin Helsingin Akateemisessa samaisen kirjan mutta sen verran kalliilla hinnalla, että jäi ostamatta. Vieraillessani tänään vakiosivustollani adlibriksessä, huomasin Moleskinen olevan huomattavasti edullisempi kuin mitä Akateeminen myy! Jos siis kiinnostuit, kannattaa tämä klikkailla kotiin =)

Hintaahan tällä adlibriksessä on tällä hetkellä 12,90 e, mikä on Akateemisen hieman alle 30 euroa huomattavasti mukavempi hinta :)

Pidättekö muuten lukupäiväkirjaa? 

Susan Fletcher - Meriharakat

Kuuletko sinä tätä edes? Mitä tämä sitten onkin? Meille sanotaan että kuulet. Sinä nukut, mutta se ei ole minun tuntemaani unta. Liikahtelet vain etkä venyttele lainkaan. Sinun unesi on puoleksi totta ja sielun syvyistä, ja ehkä kylmää, kuin olisit kammiossa tai kosteassa kellarissa, tai se on avara, tyhjä maisema, jossa olet yksin. Tai olet jään alla, koputat.

Moira istuu koomassa makaavan siskonsa Amyn sairaalasängyn vieressä ja kertoo tarinansa. Moira kertoo menneisyydestään, tuntemastaaan katkeruudesta sekä syyllisyydestä. Matka Moiran elämäntarinan mukana on runollinen ja vangitseva.

Monien blogikirjoitusten jälkeen otin lukuvuorooni Meriharakat jota luinkin viikkotolkulla. Minä todella halusin löytää tästä sen jonkin, jota niin monet tässä kirjassa kehuvat, mutta lukutunnelmani olivat paikoin ahdistavat, harmaat, synkät, mutta kuitenkin jollain tavalla myös vangitsevat. Vaikka Moiran tarinaan oli vaikea päästä mukaan, jossain vaiheessa se kuitenkin vei mukanaan.

Fletcher on taitava kirjoittaja, mutta koin, ettei häntä voi lukea kevyesti. Meriharakat vaatii oman aikansa, tilansa, mielensä, jopa vuodenajan. Meri seuraa Moiraa kaikkialle, ja meri on Moirassa. Fletcher kuvaa tätä kauniisti.

Oletko nähnyt iltaisen meren nousuveden aikaan lumisateen alkaessa? Seissyt rantakalliolla, missä näkyy merkillinen, hidas valo ja lokit kaartelevat mutteivät huuda, aivan kuin nekin vaistoaisivat sen, ja oletko silloin katsonut mereen, jonka tyrskyt näyttävät aavemaisilta arktisessa sinisyydessään, ja poukama on täynnä valkoisena kohisevaa vettä, vaahto seilaa rannalle, ja sen tuntee nenässään - lumen? Silloin tiedostaa. Sellaisena iltana tuntee meren voiman, ja omansa. Ja valo himmenee, joten lopulta sitä kävelee kotiin - tuntien itsensä viisaaksi löytämättä sanoja. Silloin kokemus on sisimmässä. Se on osa itseä, ja tulevaisuudessa sitten kertoo huoneissa tai talvisella kävelyllä: olen ollut merenrannalla lumisateessa. Kerran.

Moira oli myös henkilö, joka ärsytti. Kuinka voi jossain vaiheessa vain päättää unohtaa elämänsä meren lähellä, rakastavan perheen ja pikkusisaren? Moirassa oli hirveästi itsekkyyttä. Amyn tapahtuma avaa vihdoin myös Moiran toista puolta:

Tiedän olleeni sinulle aivan liian häijy ja katkera eläessäsi, ja muillekin; mutta toisinaan mietin, olenko ollut liian ankara myös itselleni.

Minulla on oikeastaan hyvin ristiriitaiset tunnelmat nyt kun sain kirjan vihdoin ja viimein luettua. En ehkä saanut kirjasta sitä jotain mitä lähdin sivuilta etsimään, mutta ei se tehnyt siitä huonoakaan. Sen kuitenkin tiedän, että jos joskus tartun uudestaan Fletcherin kirjoihin, se todella vaatii (ainakin minun kohdallani) täysin omanlaistansa aikaa.

8 tunnustusta

Olen saanut tämän kivan haasteen jo jokin aika sitten mutta en ole tätä ehtinyt tekemään, siispä kiitos tsirpille, jolta haasteen sain!  Tarkoituksena on kertoa itsestään kahdeksan asiaa ja haastaa kahdeksan muuta bloggaajaa tekemään saman.

1. Olen hullu katsomaan erilaisia tv-sarjoja dvd bokseilta. Harvemmin jaksan seurata televisiosta, vaan ostan mielenkiintoisen boksin ja katson kaikki jaksot putkeen! Viimeisimpänä katsoin Mad Menin neljännen tuotantokauden.

2. Olen oikea herkkupeppu, voisin syödä nameja lähestulkoon joka päivä.

3. Näin loppuvuodesta on ihana alkaa fiilistellä taas joulua, joka on mielestäni vuoden parhain juhla! Rakastan koristella kotia jouluiseksi ja kuunnella joululauluja.

4. Minä en taida vieläkään oikein kunnolla tietää mitä haluan "isona" tehdä. Se turhauttaa.

5. Innostun hirvittävän nopeasti uusista asioista, mutta useimmat innostukset myös lopahtavat yhtä nopeasti. Jos saan päähäni alkaa siivoamaan mitä eriskummallisempaan aikaan, minun on annettava tehdä se että valmista tulee... ;)

6. Rakastan yön hiljaisuutta ja siitä ajoittain poikivia luovuuskohtauksia, mutta yhtälailla rakastan raikkaita ja aurinkoisia aamuja.

7. Haluan ihan hirveästi asua omakotitalossa, ja se on haavelistani kärkipäässä. Ehkä sitten isona...?

8. Olen koulutukseltani tradenomi.

Koska olen nyt hetken aikaa ollut kirjablogi maailman ulkopuolella, en ole pysynyt täysin kartalla ketkä tämän haasteen ovat jo tehneet. Haastan kuitenkin seuraavat henkilöt tunnustamaan:

Lumiomena
Mari A.
Leena Lumi
Kirjahiiri
Kirjan viemää Maija
Kirjainten virrassa Hanna
Kirjapeto
Humisevalla harjulla Cathy

Pienen tauon jälkeen..

...on aika palata taas kirjablogien maailmaan :)
Lähes kuukausi tässä on vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta. Viime aikoina on ollut kaikenlaista touhua, ettei mielenkiinto ole tahtonut riittää kirjoille. En kuitenkaan ole suostunut ottamaan asiasta sen suurempaa stressiä, sillä lukeminen on usein fiilispohjaista. Toisinaan tulee luettua paljon, toisinaan taas tarttuu mieluummin sisustuslehtiin. Tämän postauksen tarkoituksena onkin kertoa teille lukijoille etten suinkaan ole hävinnyt minnekään, mutta toisinaan tällaisia taukoja saattaa tulla.
Välillä elämässä mielenkiinto kohdistuu muihin asioihin :)

Olen itsekseni harmitellut jo jonkin aikaa sitä että minun osaltani Helsingin Kirjamessut jäävät välistä! Olen sopinut reissun jo aikoja sitten tuolle ajankohdalle ja höppänä minä kun en ajatellut messuja tuolloin. Olisi ollut mahtavaa päästä kiertelemään ja kuuntelemaan mielenkiintoisia kirjaesityksiä...Noh, ensi vuonna sitten! Toivottavasti blogeista saa lukea kattavia messupostauksia, jotta me muutkin pääsemme tiirailemaan tapahtumia :)

Palataan lähiaikoina kirja-arvostelun kera, mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! :)

Ruusuinen tunnustus

Kiitos Ammalle ruusuisesta tunnustuksesta! Se tuli mukavaan saumaan, sillä olen ollut todella ikävässä flunssassa tässä jo viikon ajan, eikä harmikseni tämä pirulainen meinaa taipua ollenkaan! Lukemiseen en ole jaksanut keskittyä päänsäryn takia juuri ollenkaan, joten pientä blogihiljaisuutta saattaa olla vielä edessä.

Ruusuhaasteessa kysytään lempiasioita :

Lempiruoka: Äidin tekemä <3 Kaalilaatikko, kukkakaali-pekonigratiini, kanaviilokki...namnam!

Lempimakeinen: Suklaa ja salmiakki. Mutta ei missään tapauksessa yhdessä!

Lempilukeminen: Olen hyvin kaikkiruokainen kirjallisuuden suhteen. Hömppää, tositarinoita, lukuromaaneja, elämänkerrat ja klassikot...Jos jotain jää lukematta, painottuvat ne enemmänkin scifi- ja fantasiakirjallisuuden puolelle.

Lempipaikka käsitöille: Minua huonompaa käsitöissä ei taida ollakaan. En ole koskaa ollut edes millään tavoin kiinnostunut siitä, ja valitsin koulussakin käsitöiden sijaan muita valinnaisaineita. Ei tarvitse varmaan kovinkaan paljon vakuutella että numeroni käsitöissä oli surkea...?

Lempielokuva: Mafia- elokuvat. Varsinkin kummisetä- trilogia on jotain niin uskomatonta, että en kyllästy siihen todennäköisesti koskaan.

Tällä kertaa en haasta ketään tähän henkilökohtaisesti mukaan, sillä näyttää siltä että moni on tähän haasteeseen mukaan jo lähtenyt. Siispä jos joukossa on vielä joku, joka ruusuhaasteessa ei ole ollut mukana, nappaa tämä mukaan blogiisi! :)