Vuosi 2017

Loppuvuosi lensi kuin siivillä, enkä oikeastaan tajua vieläkään että elämme tässä nyt vuoden 2017 viimeisiä päiviä. Kulunut vuosi on ollut vähintäänkin värikäs, joten myönnän että kaikki se uusi vuosi ja uusien sivujen kääntäminen elämässä -meininki on nyt enemmän kuin tervetullutta. Yritetäänpä kuitenkin koota tätä sekavaa vuotta edes jollain tavalla jonkinmoiseen pakettiin!

Tammikuussa osallistuin monen muun innokkaan lukuharrastajan ohella Helmetin lukuhaasteeseen, josta olinkin todella innoissani. Suunnittelin alkuvuodesta listaa luettavista kirjoista ja jokunen lopulta piti ihan paikkansakin. Jos jotain olen oppinut itsestäni lukijana niin sen, että olen impulsiivinen: voin kiinnostua hetkessä jostain aiheesta niin paljon että suunnitellut lukemiset saattavat jäädä kokonaan unholaan. Ja varsinkin jos joku kehuu jotain kirjaa niin minähän haluan tietenkin lukea kyseisen kirjan sitten myös. Ja heti. Edellisestä postauksesta näet miten haaste lopulta meni.

Tammikuun mieleenpainuvimmat lukukokemukset olivat ehdottomasti Gao Xingjian novellikokoelma Vaarin onkivapa sekä John Williamsin Stoner.

Helmikuussa hyggeilin kun luin Meik Wikinin Hygge - Hyvän elämän salaisuus kirjan. Se myös jäi kuukauden lukukokemukseksi yhdessä Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupungin kanssa. Luin myös melkoisen vähän tässä kuussa, sillä perheen pienin aloitti päiväkotitaipaleensa ja konkreettisesti se näkyi jäätävänä väsymyksenä sekä flunssa,- ja norotautien kierteenä korvatulehduksien sävyttämänä. Aa että. Mutta muistan että tulppaanit saapuivat ryppäinä taas kotimme pöytiä koristamaan!

Maaliskuussa lukeminen innostikin sitten jo ihan eri tavalla ja luin sekä pari dekkaria e-kirjoina että myös upeat Pajtim Statovcin Tiranan sydämen ja John Williamsin Augustuksen. Lämmin suositus näille teoksille!

Huhtikuu olikin sitten kulissien takana melkoista myllerrystä kun työrintamalla meininki vilkastui ja sain työpaikan. Lukeminen jäi siinä kohtaa taka-alalle ja myönnän kuluttaneeni enemmän Netflixiä kuin kirjojen sivuja vapaa-ajallani.

Toukokuuhun sattui sekä upeita, sydäntäsärkeviä että yksi vallan outokin lukukokemus. Lukurikas kuukausi siis! Ihastuin valtavasti Yaa Gyasin Matkalla kotiin -kirjaan vaikka loppua kohden teos hieman lässähti. Silti, vaikuttava lukukokemus. Hanya Yanagiharin Pientä elämää lukiessa tuntui siltä että lukijan sydäntä särjetään kerta toisensa jälkeen. Kaikessa runsaudessaan ja toivottomuudessaan todella vaikuttava teos. Kuukauden oudoimman ja hämmentävimmän teoksen tittelin saa Han Kangin Vegetaristi.

Kesäkuussa korkkasin monta vuotta minua kiinnostaneen klassikon Sinuhe egyptiläisen, jota luinkin käytännössä koko kesän, eikä blogi päivittynyt tässä kuussa lainkaan. Kesä ja kärpäset nähkääs.

Heinäkuussa täytin pyöreitä ja luin Sinuhea edelleen.

Elokuussa sain lopulta upeanupean Sinuhen päätökseen ja kirjasta kuoriutui minulle yksi upeimmista lukukokemuksista koskaan. Lukekaa, jos ette ole sitä vielä tehneet! Samaan kuukauteen osui myös koko vuoden kirjafloppi, nimittäin paljon hehkutusta osakseen saanut Camilla Greben Kun jää pettää alta. Ei toiminut minulle sitten lainkaan. Positiivisen yllätyksen sen sijaan tarjosi Ben Kalland teoksellaan Vien sinut kotiin.

Syyskuussa lukeminen oli jälleen melko tahmaista, eikä tarjonnut minulle suurtakaan lukujuhlaa. Tosin kuukausi tarjoaa yhden kauneimmista sitaateista: "Ihminen saattoi elää pitkään ilman ruokaa; ilman kauneutta hän korkeintaan pysyi hengissä." - Katriina Ranne: Miten valo putoaa

Lokakuussa avasin hieman sitä miksi syksy on ollut niin tahmainen kuin se on ollut, elämä nimittäin heitti melkoisen keskisormen pystyyn loppukesästä kun huomasin olevani töiden suhteen jälleen tyhjän päällä ja aloittamassa jälleen kerran alusta. Lokakuuta kuitenkin väritti ihanat Helsingin kirjamessut joissa vierailin tänä vuonna poikkeuksellisesti vain yhtenä päivänä. Kokovartalolukujumin poisti Nathan Hillin Nix, joka ei kirjallisesti tarjonnut mitään erityisen päräyttävää, mutta oli mahtava lukusukkula!

Marraskuussa luin vain yhden kirjan, Haruki Murakamin uusimman teoksen, ja päätin pitää taukoa Murakamin lukemisesta toistaiseksi. Tässä kohtaa tajusin, että lukeminen tökkii jo muutenkin niin pahasti, että pidän loppuvuoden vapaata kirjabloggaamisestakin. Ei vain irronnut enää mitään järkevää blogiin saakka.

Joulukuussa jatkoin blogivapaata, mutta luin paljon erilaisia e-kirjoja (Kobo on ollut ahkerassa käytössä tässä kuussa!), keittokirjoja, elämäntaito-oppaita sekä talousaiheisia kirjoja. Aihealueet heittivät siis melkoisesti totutusta, mutta sepä olikin lopulta todella virkistävää. Koukutuin myös pahasti Netflixin sarjoihin kuten Narcosiin, Blacklistiin ja The Crowniin. Tässä kuussa mietin kovasti myös blogin kohtaloa, sillä on myönnettävä että tälläkin hetkellä mietin irtoaako minusta enää mitään kirjablogimaailmalle. Blogiloma jatkunee siis vielä toistaiseksi.

Mutta tähän loppuun vielä tämän vuoden huipuimmat lukukokemukset! Löytyykö samoja teoksia omalta top-listalta?

MAHTAVAA UUTTA VUOTTA 2018!

Helmetin hyvä lukuhaaste

Hellurei vaan pitkästä aikaa, ihan viimeisiä tässä vedellään enää tätä kuluvaa vuotta ennen kuin on aika siirtyä uuteen vuoteen ja uuden Helmetin lukuhaasteen pariin. Vaan nyt voisi pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan miten kuluneen vuoden haaste omalla kohdallani meni. Alkuvuodesta innostuin ihan valtavan paljon haasteesta ja suunnittelin kovasti lukemisiani. Olin kuitenkin myös ajatellut asian niin, että haastekohdat täyttyvät jos ovat täyttyäkseen, eli mitään erityisen tiukkaa pipoa en suostuisi asian tiimoilta päähän laittamaan. Mutta haaste oli tänä vuonna todella mielenkiintoinen, ja väkisinkin lukemisiaan mietti sen mukaan!

Kaikki kohdat eivät täyttyneet, vaikka oli suunnitelmissa muutama kohta ehtiä vielä ruksimaan. Ehkäpä saan kyseiset kirjat ujutettua ensi vuoden haasteeseen mukavasti. Kaikista kirjoista en myöskään ole blogannut vaikka olenkin lukenut. Ne mistä blogijuttu löytyy, pääsee kohtaa klikkaamalla kyseiseen postaukseen.

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis: Jan-Philipp Sendker: Sydämenlyönneissä ikuisuus
2. Kirjablogissa kehuttu kirja: John Williams: Stoner
3. Suomalainen klassikkokirja: Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
4. Kirja lisää hyvinvointiasi: Elizabeth Gilbert: Big Magic
5. Kirjassa liikutaan luonnossa: Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalle laidalle
6. Kirjassa on monta kertojaa: John Williams: Augustus
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
8. Suomen historiasta kertova kirja
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis: Anthony Doerr: Davidin uni
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
13. Kirja "kertoo sinusta": Meik Wikin: Hygge - Hyvän elämän kirja
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella: Margaret Atwood: Orjattaresi
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen

16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja: Han Kang: Vegetaristi
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista: Bea Uusma: Naparetki
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa: Helena Liikanen-Renger: Maman finlandaise. Poskisuukkoja ja perhe-elämää Etelä-Ranskassa
19. Yhdenpäivänromaani
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö: Hanya Yanagihari: Pieni elämä
21. Sankaritarina
22. Kuvitettu kirja
23. Käännöskirja: Haruki Murakami: Rajasta etelään, auringosta länteen
24. Kirjassa selvitetään rikos: Kati Hiekkapelto: Kolibri & Suojattomat
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
26. Sukutarina: Nathan Hill: Nix
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
30. Kirjan nimessä on tunne

31. Fantasiakirja: Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta
33. Kirja kertoo Intiasta
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
35. Kirjan nimessä on erisnimi
36. Elämäkerta tai muistelmateos
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
38. Kirjassa mennään naimisiin
39. Ikääntymisestä kertova kirja
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
41. Kirjan kannessa on eläin
42. Esikoisteos: Tua Harno: Ne jotka jäävät
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään: Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta: Ben Kalland: Vien sinut kotiin
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän: Pajtim Statovci: Tiranan sydän
49. Vuoden 2017 uutuuskirja: Yaa Gyasi: Matkalla kotiin
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Sain lopulta haasteeseen luettua 22 kirjaa 50:stä, ihan ok siis! Ensi vuoden haaste näyttää jälleen tosi kivalta ja lukusuunnitelmia onkin ehditty jo tekemään... ;)

Haruki Murakami: Rajasta etelään, auringosta länteen

Haruki Murakami: Rajasta etelään, auringosta länteen

Tammi 2017

Keltainen kirjasto

Suomennos Juha Mylläri

Kansi Jussi Kaakinen

Japaninkielinen alkuteos Kokkyo no Minami, Taiyo no Nishi

Englanniksi South of the Border, West of the Sun, ilmestyi 1992

Arvostelukappale kustantajalta

Hajime on perheensä ainoa lapsi, ja kärsii siitä koko lapsuusajan. Eläminen ilman sisarusta oli vajavaista, kunnes Hajime kohtaa toisen yhtä yksinäisen lapsen, Shimamoton. Heistä tulee läheiset ystävät, jotka puhuivat toisilleen kaikesta ja kuuntelevat iltapäivisin koulun jälkeen klassista musiikkia levyiltä. Läheisyys ja ymmärrys kasvaa rakkaudeksi - sellaiseksi mitä se voi 12-vuotiaana vastakkaista sukupuolta kohtaan olla. Hajimen perhe kuitenkin muuttaa toiseen kaupunkiin, ja he päätyvät eri yläkouluihin. Vielä hetken aikaa he tapaavat toisiaan kunnes tapaamiset jäävät, mutta Hajimen muistot Shimamotosta eivät haalistu vielä keski-iässäkään.

Murakami kirjoittaakin romaanin keski-ikäisen miehen perhe-elämän, kaipuun ja halun maailmasta. Siitä, missä kaikki on näennäisesti paremmin kuin hyvin, mutta joku tietty palanen elämästä puuttuu jotta voisi olla onnellinen kokonaan. Kun Shimamoto palaakin useiden vuosien jälkeen Hajimen elämään, on tämän mietittävä elääkö nostalgiassa vaiko tässä hetkessä.

Siinä missä Hajimella on elämässään ulkopuolisen silmin kaikki paremmin kuin hyvin; kaksi lasta, vaimo ja kaksi menestyvää ravintolaa, on Rajasta etelään, auringosta länteen minulle kaikinpuolin taitava romaani siitä jotain kuitenkin puuttuen. Siinä on Murakamille kirjasta toiseen tyypilliset toistot miesnäkökulmineen ja klassisen musiikiin kuunteluineen, ja se alkaa rehellisesti sanottuna jo väsyttämään.

Luin kirjaa lähes kuukauden verran, mikä on suhteettoman paljon ajateltuna kirjan sivumäärää. Murakamin tarina vain ei ottanut lähteäkseen, enkä osannut samaistua keski-ikäisen miehen elämäntilanteeseen. Tämä olikin ehkä suurin ongelmani kirjan suhteen ja huomaan, että minun on aika pitää taukoa Murakamin kanssa. IQ84 sekä Kafka rannalla -teoksien jälkeen Murakami ei ole onnistunut säväyttämään uudemman kerran, mikä on todella harmi. Murakami on kuitenkin ollut yksi lempikirjailijoistani kuten tämän blogin banneristakin voi tehdä johtopäätöksen.

Rajasta etelään, auringosta länteen ei valitettavasti ollut minulle lukukokemuksena vaikuttava vaikka sitä niin kovasti odotin. Me pidämme nyt herra Murakamin kanssa pienen tauon, ja palaamme kun hän kirjoittaa jälleen sitä ihanan vinksahtanutta maagisen realismin maailmaansa.

Helmet-lukuhaaste: 23. Käännöskirja

Helsingin kirjamessujen suunnitelmia

Helsingin kirjamessut ovat täällä taas pian, ja viinilasin äärellä selasinkin äsken messujen ohjelmanumeroita joista löytyy tänäkin vuonna vaikka ja mitä, jokaiselle jotakin. Vielä en ole ihan täysin päättänyt messuilenko kolmena päivänä vai jääkö messuilut kahteen päivään. Torstaina ja lauantaina olen ainakin menossa mukana.

Vinkkaan tässä omista kiinnostukseni kohteistani nyt teillekin. Suunnitelmani tosin ovat aina oikein hyviä, toteutuksen kanssa vain on vähän niin ja näin. Sitä aina jumittuu jonnekin (vaikkapa sinne viinilasin ääreen) ja huomaa että joku haastattelu onkin jo ehtinyt mennä. Tai sitten haahuilee siellä ruokamessujen puolella ja pohtii minkä teepaketin tällä kertaa ostaa kotiin ja maistelee juustoja. Suustaankin voi jäädä helposti kiinni. Eli mitä näitä nyt on!

Hämmentävää kuinka messutarjonnan omat kiinnostuksen kohteeni heijastuvat nyt todella voimakkaasti omasta elämästäni: minut löytääkin nimittäin nyt varmemmin talouden ja työelämän sekä terveyden ja hyvinvoinnin keskustelujen ääreltä, joista tämäkin lista tulee nyt koostumaan.





TORSTAI
 
Heti kello 10 alkaakin monta mielenkiintoista talous & työelämä -aiheista puheenvuora, joista taidan yrittää ehtiä kuuntelemaan Elina Hiltusen Mitä tulevaisuuden asiakas haluaa - trendit ja ilmiöt. (Aino, klo 10-10.30)

Hanne Valtari on kertomassa hänen ja Satu Rämön yhdessä kirjoitetusta kirjasta Unelmahommissa, ja haluan kuulla ajatuksiaan kirjasta enemmänkin koska aihe itsessään kiinnostaa, on Hannea lisäksi tullut seurattua jo pitkään tämän Lähiömutsi -blogin kautta. (Minna Canth, klo. 14.30-15)

PERJANTAI

Perjantaina Jenni Pääskysaari, Antti Tuomainen, Mikko Aarne ja Leena Majander keskustelevat äänikirjoista. Alueesta, mikä fyysisen kirjan kannattajaa aina välillä varovaisesti kiinnostaa. (Mika Waltari, klo 11.30-12)

Kirjakallion paneelissa keskustellaan siitä mihin tarvitaan kirjaa kun netissä on kaikki, mikä varmasti on mielenkiintoinen keskustelu seurata. (KirjaKallio, klo 12-13)

Hidasta elämää -sivuston kirjailijat Noora Lintukangas, Susanna Erätuli ja Katri Syvärinen keskustelevat aiheesta Miten rakentaa omannäköinen elämä? (Katri Vala, klo 14.30-15)

Anni Kytömäen Kivitasku on kirja jonka haluan jossain rauhallisessa välissä lukea, ja sen myötä myös hänen haastattelunsa kuulla. (Mika Waltari, klo 16-16.30)

Maaret Kallion uusin kirja Inhimillisiä kohtaamisia on lukulistalla, ja Kallion kolumneja tulee säännöllisesti luettua joten tämäkin on haastattelu jonka mielellään kuulisin. (Katri Vala, klo 16-16.30)

LAUANTAI

Heti lauantaina onkin aamusta ohjelmaa (josta kerron myöhemmin lisää), jonka jälkeen yritän ehtiä kuulemaan Koko Hubaraa Ruskeat tytöt -kirjansa tiimoilta. (KirjaKallio, klo 11.30-12)

Tanskalaisesta hyggeilystä on tullut suorastaan ilmiö, ja kokonaisen kirjan hyggeilystä kirjoittanut Meik Wikingin ajatuksia olisikin mukava kuulla. (Rauha, klo 12.30-13)

Kjell Westön haastattelu HS:n tähtihetkessä on myös pakko saada kuulla! (Aleksis Kivi, klo 14-14.30)

Työelämä muuttuu - vai muuttuuko? on myös aihe josta kuuntelen mielelläni lisää. (Kullervo, klo 16-16.30)

SUNNUNTAINA on monta terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää haastattelua ja keskustelua jotka kiinnostavat lähtökohtaisesti kaikki, mutta osallistumiseni sunnuntain messupäivään on epätodennäköinen: ei taida enää yksinkertaisesti vain jaksaa :D

Noin yleisesti messuja ajatellen aion haahuilla, hengailla ja suurella todennäköisyydellä poiketa suunnitellusta ohjelmasta täysin. Tankkaus on olennainen osa messuista selviytymistä (lue kohta viinilasillinen), eikä hyvien kenkien jalkaan laittaminen ole pötypuhetta sekään. Muutama kirjaostoskin siintää mielessä mutta katsotaan, katsotaan. Onko messusuunnitelmat jo tehtynä ja löytyykö kiinnostuksen kohteista yhtään samoja juttuja kuin ylläolevalta listalta? Jos tunnistatte Kirjakirpun messuhulinan keskellä, tulkaa ihmeessä moikkaamaan! :)

Nathan Hill: Nix

Nathan Hill: Nix

Gummerus 2017

Suomennos Raimo Salminen

Englanninkielinen alkuteos The Nix

Kirjastosta lainattu

"Jos Samuel olisi tiennyt äitinsä olevan lähdössä, hän olisi saattanut olla tarkkaavaisempi. Hän olisi saattanut kuunnella äitiä paremmin, seurata tämän tekemisiä lähemmin, kirjoittaa eräitä olennaisia seikkoja muistiin. Ehkä hän olisi voinut toimia toisin, puhua toisin, olla toisenlainen ihminen.
Ehkä hän olisi voinut olla lapsi, jonka luokse olisi kannattanut jäädä."

Näin alkaa Nix, kirja, jota kirjailija kirjoitti peräti kymmenen vuotta. Kirja, joka nousi kotimaansa bestseller-listoille ja jonka kannessa itse herra Irving on antanut kehuvan kommenttinsa Nathan Hillistä. Pakkohan kirjan on siis olla vähintäänkin huikea! Ja kyllä se sitä omalla tavallaan olikin. Nixistä nimittäin kuoriutui lopulta minulle se kirja jolla sain kokovartalolukujumin selätettyä kertaheitolla. Ottaessani kirjaa lukuun mietin että mitenköhän saan tällaisen paksukaisen tällä lukumoodilla luettua koskaan ikinä, mutta pari päivää kirjan parissa humahti nopeasti. Että näemmä ihan helposti.

Samuel on äitinsä hylkäämä poika, kirjailija joka ei saa kirjoitettua kirjaa, työhönsä kyllästynyt college-opettaja ja nettipeliaddikti. Yllättäen kesken kaiken, ilman mitään ennakkovaroitusta, Samuel kuulee äidistään. Eikä millään pienellä tavalla, vaan äiti on päätynyt uutisiin aktivoiduttuaan poliittisesti. Television kautta Samuel saa kuulla äitinsä olevan radikaali ex-hippi ja terroristi vaikka Samuel on luullut äitinsä aina olleen kiltti naapurintyttö, vaikka nyt sattuikin hylkäämään perheensä. Mutta mikä sitten lopulta onkaan totta? Samuel alkaa kaivella äitinsä historiaa, mikä kuljettaa lukijan läpi Amerikan viisikymmenvuotisen historian ja sen yhteiskunnallisen liikehdinnän, myös Norjaan, sieltä mistä suku on alun perin lähtöisin.

Nix on tosiaan sivumäärältään muhkea, muttei mahdoton. Ja hyvän tarinanhan parissa on vain ihanaa että sivuja riittää. Vaikka itse suorastaan ahmin kirjan, on sanottava että tiivistämisen varaa olisi ollut monessakin kohtaa, ja joidenkin henkilöhahmojen osallisuus tarinan kannalta tuntui epäolennaiselta. Tarina rönsyili todella paljon, ja joihinkin henkilöhahmoihin käytetyt sivut olivat jaarittelua ja aivan liian yksityiskohtaista kerrontaa. Minulle ne eivät tuoneet kuvioon yhtään enempää lisäarvoa, enemmänkin ihmetytti miksi johonkin puhelinkeskusteluun tai ihmisen dieetin suunnitteluun käytettiin niin kamalan monta sivua.

Ehkä eniten jäin lopulta miettimään äidin ja pojan suhdetta. Se nimittäin jäi mielestäni lopulta yllättävän pieneksi osaksi tarinaa, vaikka siitä koko kirja alkaakin, hylkäämisestä. Ehkä se, kuinka rönsyilevästi, antaumuksellisesti ja toisaalta raivoisastikin Hill kirjoittaa, ei voi riittää kaikkeen. Samuel suuttuu äidlleen käytännössä vain kerran, mutta muuten vuosien patoumat ovat siinä. Sitten tarina vain jatkaa kulkuaan. Mutta kaikesta runsaudestaan huolimatta pidin lukemastani. Oli mielenkiintoista seurata menneisyyden ja nykyhetken tapahtumia, sitä kuinka kaikelle löytyy lopulta selityksensä vaikka oma menneisyytensä on kohdattava ja toisesta ihmisestä muodostettava täysin uusi käsitys. Ei ehkä vuoden vahvin mutta yksi vetävimmistä lukukokemuksista joka tapauksessa!


Helmet-lukuhaaste: 23. Sukutarina

Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalla laidalla

Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalla laidalla

Bazar 2017

Suomennos Marja Helanen

Kannen suunnittelu Susanna Appel

Kannen kuvat Getty Images, iStockPhoto, Dreamstime

Englanninkielinen alkuteos To The Bright Edge of the World

Arvostelukappale kustantajalta

"Koin itseni puutteelliseksi sen kaiken edessä. Vasta nyt, kun jätän nämä rannat taakseni, yritän ymmärtää: harmaita jokia, jotka jylisevät alas jäätiköiltä, vuoria & kuusilaaksoja silmänkantamattomiin. Mahtava, selittämätön erämaa. Täällä ihmisten ei anneta milloinkaan unohtaa, että meistä jokaisen henki on hiuskarvan varassa."

Vuonna 1885 everstiluutnantti Allen Forrester määrätään johtamaan retkikuntaa Alaskan Wolverinejoen yläjuoksulle. Matka ei tule olemaan helppo, ja kaikki yritykset kesyttää villi ja koskematon erämaa on tähän saakka päättynyt traagisesti. Allen on juuri mennyt naimisiin rakkaan Sophiensa kanssa joka odottaa parin ensimmäistä yhteistä lasta, kun he joutuvat Alaskan matkan myötä eroon toisistaan. Sophie ei ole kuitenkaan kuka tahansa miestään odottava vaimo armeijan parakkien keskellä, vaan keksii itsellensä tekemistä tuolle ajalle kun odottaa miestään saapuvaksi. Ja se asia on valokuvaus joka aiheuttaakin muissa rouvissa pahennusta. Sophie viettää aikansa mieluummin luonnossa lintuja etsien ja kuvaten kuin teetä juoden ja juoruten. Ero toisista on lopulta henkisesti rankempi kun kumpikaan osasi odottaa, niin kotona Sophien luona on omat kovat aikansa kuten Allenilla Alaskan luonnon keskellä.

Minulle kirjassa tärkeimmäksi nousi lopulta itse Alaska; eksoottinen, kaunis ja arvaamaton Alaska. Kirje- ja päiväkirjamuotoon kirjoitettu kirja vaihtoi kertojaääntä useasti, eikä kaikki kirjoitettu ollut mielenkiintoista, mutta Alaska! Kuinka kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa ei voi kertoa itselleen järjellä, sillä "on jotenkin ylimielistä ajatella, että maailmassa voi kaiken mitata ja punnita tieteellisin välinein." Matkalla Alaskan erämaassa tapahtuu paljon sellaista jota retkikunta ei usko, eikä halua uskoa. Mutta kuinka selittää kaikki kohdalle osuneet suorastaan maagiset tapahtumat? Ei niitä oikein voikaan, sillä "Tästä eteenpäin mikään ei mene valkoisen miehen sääntöjen mukaan. Vanhat tarinat ovat täyttä totta." Kuten matkalla kohdatut intiaanit opastavat.

Maailman kirkkaalle laidalle osottautui paikoitellen todella kiehtovaksi ja vetäväksi romaaniksi, nimenomaan retkiseurueen eteneminen Alaskan erämaassa kietoi täysin omanlaiseensa maailmaan. Mutta siinä sen hienous sitten lopulta olikin. Kokonaisuus ei pysynyt hallitusti kasassa kun mukana oli niin kuvausta historiasta, alkuperäiskansasta, naisten asemasta, luontokuvauksesta, itse seikkailusta, nykyajasta...ja ripaus sitä fantasiaa ja magiaa joka alkuperäiskansojen sukupolvilta toisille liikkuvissa tarinoissa voidaan huomata. Seikkaperäinen kirjeenvaihto nykypäivässä, Sophien valokuvausharrastuksen yksityiskohtaisuus ja lintubongaus kotopuolessa ei jaksanut kiinnostaa kovinkaan paljoa. Vain Alaskan hyytävyys ja armottomuus osui tähän lukijaan. Kauniskantinen kirja kätkee sisälleen Alaskaan sijoittuvan historiallisenkin lukuromaanin, mutta ei tarjoa vahvaa tekstiä kaipaavalle lukijalle paljoakaan. Kirjan loppu tuntuu myös melkoisen lattealta ottaen huomioon millaisen matkan retkikunta tekee.


Helmet-lukuhaaste: 5. Kirjassa liikutaan luonnossa

Kaikki syksyn värit

Loppukesä ja tämä syksy on ollut värikäs, sen kaikissa muodoissaan. Tunnetilat ovat menneet äärilaidasta toiseensa ja monesti on tullut mietittyä että onpahan paska meininki (anteeksi kiroilu). Viime kuukaudet eivät ole olleet siis mitään elämäni huippukokemuksia ja kokovartalolamaantuminen on näkynyt myös täällä blogin puolella. Keväällä orastanut valonkipinä työrintamalla on enää ajatus vain ja syksy on saanut käynnistyä iänikuisen uudelleenaloittamisen merkeissä. Sitä kehää kun toistaa vuodesta toiseen se alkaa olla aika raastavaa.

Ei tässä toki kaiken aikaa ole ollut surkeaa, hetket perheen ja ystävien kanssa ovat olleet ikimuistoisia (ja ennenkaikkea korvaamattoman tärkeitä!), ja vasta valmistunut kylpyhuoneremonttikin on luonut jonkinlaista rauhoittumisen pohjaa myllerryksille. Asiat hoituvat joka tapauksessa. Kun pahin syvissä vesissä uiskentelu on nyt tehty, on aika nousta pintaan ja katsoa syksyä vähän erilaisin silmin ja kohdata se sen kaikissa väreissään. Kaikki asiat eivät ole ehkä loistavasti mutta se ei tarkoita etteikö ne joskus olisi. Syksy olkoon siis tänäkin vuonna pyhitetty uusille aluille.

Kirjojen lukeminen on ollut paikoitellen jopa tuskaista, en saa kiinni oikein mistään ja kaipaan paljon vahvempaa tekstiä kuin mitä olen nyt käsissäni pidellyt. Siksi olen enemmänkin turruttanut aivojani Netflixin parissa kuin lukemalla kirjoja. Syksyn uutuuksiinkaan en ole liiemmin ehtinyt tutustumaan, mutta muutama on ollut luvussa ja seuraavaksi kirjoitan ajatuksia Eowyn Iveyn Maailman kirkkaalle laidalle -kirjasta.

Lokakuu on odotuksen arvoinen Helsingin kirjamessuineen joihin osallistun tänäkin vuonna kirjabloggaajan ominaisuudessa; kaipaankin innostunutta kirjapöhinää nyt ympärilleni! Kirjoitan myöhemmin niistä tärpeistä jotka minua ensisijaisesti messuilla kiinnostavat. Tosin kokemus on jälleen osoittanut että vaikka kuinka suunnittelisi ohjelman, aina siitä tulee poikettua ;)