Piinaavat deadlinet ja opintolainaperinnät, asioiden ylianalysointi ja kaduilla kohdattu epätoivottu ja häiritsevä huutelu. Pumpkin Spice Latte, söpöt koirat neulepaidoissa ja toisen puoliskon kanssa halailu. Sarah Andersen kuvaa toisessa sarjakuvakokoelmassaan niin naiseutta, perinteisiä sukupuolirooleja ongelmakohtineen, arjen iloja kuin koulu- ja työelämää.
Big Mushy Happy Lump jatkaa oikeastaan samalla linjalla Andersenin esikoiskokoelman, Aikuisuus on myytti, kanssa. Ainoa huomattava ero näiden kahden, noin parikymppisten elämää kuvaavan kokoelman välillä on, että Big Mushy Happy Lump sisältää loppupäässä sarjakuvien lisänä pienimuotoisia henkilökohtaisia esseitä, joissa Andersen avaa osan kuvista taustoja. Omakohtaiset kirjoitukset syventävät sarjakuvien teemoja mm. sosiaalisen kanssakäymisen vaikeuden osalta ja antavat lukijalle ajattelemisen aihetta.
Esseet tuovat kokoelmaan uuden kerroksen, mutta niitä enemmän minua kiinnosti kuitenkin sarjakuvat. Andersen onnistuu jälleen kuvaamaan ajankohtaisia ilmiöitä odottamattomalla ja hupsulla tavalla (kuten alakuvan "man bun"). Lisäksi kuluneen ja loppuun käsitellyn tuntuisistakin asioista on mahdollista löytää uusia ja samaistuttavia puolia. Ainoana miinuksena pidän ehkä sitä, että kummassakin kokoelmassa on ihan mahdottomasti käsiteltäviä aiheita, mistä johtuen kokonaisuus on hippasen sekava.
Pienestä mussutuksesta huolimatta lukukokemus oli jälleen huippu, ja löysin ainakin itse tästä kokoelmasta vielä ensimmäistä paremmin sellaisia sarjakuvia, joista pystyin tunnistamaan itseni. Onneksi kolmas kokoelma, Herding Cats, ilmestyy myös ihan pian!
Big Mushy Happy Lump jatkaa oikeastaan samalla linjalla Andersenin esikoiskokoelman, Aikuisuus on myytti, kanssa. Ainoa huomattava ero näiden kahden, noin parikymppisten elämää kuvaavan kokoelman välillä on, että Big Mushy Happy Lump sisältää loppupäässä sarjakuvien lisänä pienimuotoisia henkilökohtaisia esseitä, joissa Andersen avaa osan kuvista taustoja. Omakohtaiset kirjoitukset syventävät sarjakuvien teemoja mm. sosiaalisen kanssakäymisen vaikeuden osalta ja antavat lukijalle ajattelemisen aihetta.
Esseet tuovat kokoelmaan uuden kerroksen, mutta niitä enemmän minua kiinnosti kuitenkin sarjakuvat. Andersen onnistuu jälleen kuvaamaan ajankohtaisia ilmiöitä odottamattomalla ja hupsulla tavalla (kuten alakuvan "man bun"). Lisäksi kuluneen ja loppuun käsitellyn tuntuisistakin asioista on mahdollista löytää uusia ja samaistuttavia puolia. Ainoana miinuksena pidän ehkä sitä, että kummassakin kokoelmassa on ihan mahdottomasti käsiteltäviä aiheita, mistä johtuen kokonaisuus on hippasen sekava.
Pienestä mussutuksesta huolimatta lukukokemus oli jälleen huippu, ja löysin ainakin itse tästä kokoelmasta vielä ensimmäistä paremmin sellaisia sarjakuvia, joista pystyin tunnistamaan itseni. Onneksi kolmas kokoelma, Herding Cats, ilmestyy myös ihan pian!
(Luin tämän kokoelman jo viime vuoden puolella, joten en osallistu tällä meneillään oleviin haasteisiin.)
Sarah Andersen: Big Mushy Happy Lump: A "Sarah's Scribbles" Collection
Andrews McMeel Publishing, 2017
125s.
125s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti