Helen Fielding: Bridget Jones - Mad About the Boy

"Torstaina 19. huhtikuuta 2012

79,5 kg, alkoholiannoksia 4 (hienosti), kaloreita 2822 (mutta parempi syödä oikeaa ruokaa ravintolassa kuin juustonkannikoita ja kalapuikkoja kotona), todennäköisyys harrastaa enää ikinä seksiä tai edes haaveilla sen harrastamisesta 0"

Helen Fieldingin Bridget Jones - Mad About the Boy -teoksessa päiväkirjansa sivuilla meille esittäytyy viisikymppinen yksinhuoltajaäiti. Edellisen osan tapahtumista on kulunut kohta kaksikymmentä vuotta, mutta mikä kaikki onkaan muuttunut Bridgetin elämässä? Lapset menevät juhlimisen edelle, mutta painonhallinnan ja rakkauselämän kanssa painiskelu saa osansa myös tässä kirjassa. Vastakohtana arkipäivien hölmöille sattumuksille on suuri suru, jonka kanssa koko perhe joutuu opettelemaan elämään.

Olin muistaakseni varhaisessa teini-iässä lukiessani Bridget Jones -sarjan aikaisemmat osat. Silloin en tuntenutkaan oikeastaan mitään yhtäläisyyksiä kolmekymppiseen, alkoholin ja miesten kanssa aikaansa viettävään naiseen, vaan koin kirjojen jäävän hauskoiksi mutta etäisiksi kokemuksiksi. Toisen ja kolmannen teoksen julkaisujen välillä on ehtinyt kulua niin paljon aikaa, että olen ehtinyt varttua monia vuosia vanhemmaksi. Siksi ehkä pystyinkin tämän kolmannen osan kohdalla nauttimaan lukemisesta aiempaa enemmän.

Minua vaivasi teoksessa ainoastaan Bridgetin tietynlainen kehittymättömyys vuosien kuluessa. En nimittäin kokenut samaistuvani viisikymppiseen, vastuuntuntoiseen perheenäitiin, vaan kolmekymppiseen hölmöilijään. Bridget pitää kyllä huolta lapsistaan, mutta sotkeutuu samoihin virheisiin kuin aikaisemmissa kirjoissa. Viisikymppiseltä odottaisi jollain tavoin, että elämä ja itsetunto olisivat hallinnassa, mutta Bridget sortuu mielestäni liikaa hössöttämiseen ja hysteerisyyteen.

Teoksen kansikuva on mielestäni yksi sen parhaimmista ominaisuuksista. Kuva on yksinkertaisen kaunis, mutta samalla jollain tavalla surullinen. Se kuvaa hyvin Bridgetin varttuneempaa puolta, sekä surua, jota hän kantaa sisällään. Olisinkin toivonut sisällöltä enemmän kansikuvamaista tyyliä, osoitusta siitä, että Bridget on kasvanut myös henkisesti aikaisemmista osista.

Vaikka Bridget ei käyttäydykään kirjassa aivan odottamallani tavalla, on hän mielestäni myös hyvä esimerkki siitä, kuinka pitäisi vain nostaa pää pystyyn ja mennä eteenpäin, vaikka asiat eivät menisikään toivotulla tavalla. Bridget on lohdullinen hahmo, joka nolaa itsensä moneen kertaan, päivittelee sitä hetken, mutta jatkaa sitten elämäänsä. Kunpa voisi itsekin sanoa pystyvänsä aina samaan.

★★★★

Helen Fielding: Bridget Jones - Mad About the Boy (alkup. Bridget Jones - Mad About the Boy, 2013)

Suomentanut: Annika Eräpuro

 Otava, 2013

441s.

F. Scott Fitzgerald: Kultahattu

Long Islandilla asuva salaperäinen Jay Gatsby on mies, jonka menestyksekkäästä menneisyydestä huhutaan kaikenlaista. Hän järjestää kartanossaan juhlia, joihin virtaa ihmisiä aina viereisistä kaupungeista saakka. Mahtavista juhlista huolimatta kukaan ei tunnu koskaan nähneen tätä herra Gatsbyä, ja vielä harvempi voi todella väittää tuntevansa hänet.

Nick Carraway ystävystyy Gatsbyn kanssa muutettuaan hänen naapuriinsa itärannikolla. Gatsby paljastuu mieheksi, joka tietää mitä haluaa ja on valmis antamaan kaikkensa sen eteen. Se, mitä hän eniten haluaa, on Daisy Buchanan, jonka kanssa hänellä on ollut romanssi vuosia aiemmin.

Olen nähnyt Kultahatusta tehdyn uusimman elokuvaversion ennen kirjan lukemista. Kerroin jo aikaisemmin, kuinka lukukokemuksesta muodostui minulle visuaalinen elämys, elokuvan ja tekstin sekoittuessa päässäni. Mielestäni Kultahattu on muutenkin todella visuaalinen teos. Nick Carraway alustaa pitkästi tarinaa omilla mietteillään, ja pystyinkin näkemään hänet koko ajan mielessäni kertomassa elämästään itärannikolla ja ihmisistä, joita hän silloin tapasi.

Kultahattu kuvaa 20-lukua ja juhlia, joissa annettiin aina kaikkensa. Silti se kätkee taakseen paljon surullisia ihmiskohtaloita. Vaikka pidin kirjan lukemisesta, täytyy minun myöntää sen muuttuvan puolessa välissä synkäksi ja jopa raskaaksi lukea. Siinä kerrotaan ihmisistä, jotka tavoittelevat epätoivoisesti jotain, jota eivät tule koskaan saamaan. He pettävät itseään ja ihmisiä ympärillään, koska eivät pysty myöntämään olevansa vääränsä. He eivät tyydy siihen mitä heillä jo on, vaan kaipaavat koko ajan lisää viihdykettä, lisää rahaa ja lisää rakkautta.

Kirjan hahmoja kohtaan tuntee sekä inhoa että sääliä. Lukija näkee asiat vain Nickin silmien kautta, joten esitettyjen tapahtumien neutraaliudesta on vaikea sanoa. Nick esimerkiksi tuntee halveksuntaa muita ihmisiä kohtaan, mutta pitää Gatsbyä aitona. Minä puolestani tunsin enemmän sääliä Daisyä ja hänen miestään kohtaan, vaikka he käyttäytyivät pinnallisesti ja tavoittelivat hädänkin hetkellä ainoastaan omaa etuaan. Ehkä tämä johtuu siitä, että heihin pystyy samaistumaan vähän helpommin kuin pakkomielteiseen Gatsbyyn. Mies on omistanut koko elämänsä ainoastaan yhdelle päämäärälle, eikä sekään näytä vastaavan hänen odotuksiaan. Voin vain kuvitella, kuinka hukassa ihminen tuntee tuolloin olevansa.

Kultahattu on nopeasti kiihtyviä autoja, villejä juhlia ja levottomia ihmisiä. Se on mahdottoman tavoittelemista ja menneisyydessä elämistä. Teos antoi tunnelmallisen ja vaikuttavan lukukokemuksen, jonka en voi kuitenkaan sanoa olleen pelkästään nautinnollinen. Päällimmäisenä tunteena minulle jäi nimittäin mieleen sen traagisuus.

★★★★

F. Scott Fitzgerald: Kultahattu (alkup. The Great Gatsby, 1925)

Suomentanut: ?

Otava, 1987

220s. 

Onko elämää lukumaratonin jälkeen?

Lupasin koosteen  3. tammikuuta pitämästäni lukumaratonista jo viime viikolla, mutta kuinkas kävikään. En sentään omaa laiskuuttani tällä kertaa pitänyt suunniteltua pidempää blogitaukoa, vaan kärsin teknisistä ongelmista. Olin ottamassa kuvaa tätä postausta varten, kun kamerasta loppui akku. Ei siinä vielä tarpeeksi, sillä tajusin, että laturi sijaitsi sillä hetkellä satojen kilometrien päässä minusta. No, ei auttanut kuin siirtää postauksen julkaisua. En tiedä teistä, mutta itse olen ainakin sitä mieltä, että vaikka kirjablogeissa teksti on ymmärrettävästi pääosassa, on kuvallisia postauksia silti kivempi katsella kuin kuvattomia.

Puolentoista viikon takainen lukumaraton oli järjestyksessä toinen, johon olen osallistunut. Kesällä maratoonasin yhdessä muiden kirjabloggaajien kanssa, mutta tämänkertaisen järjestin yksin. Osasin jo vähän varautua siihen, että päivälle osuu yllättäviä asioita hoidettavaksi ja että jossain vaiheessa silmät menevät pakostakin ristiin kaikesta kirjainten tihrustamisesta. Toinen maraton onnistui kuitenkin kaikesta huolimatta paljon ensimmäistä paremmin, ja sain tavoitteenikin ylitettyä 300 sivulla.

Luin maratonin aikana yhteensä 808 sivua. Lukemiseen oli varattu 24 tuntia, mutta käytin siihen tiiviisti aikaa vain 11 tuntia ja 15 minuuttia. Luettuja sivuja kertyi noin 72 per tunti. Kesäisestä maratonista tämä erosi siinä, että pidin nyt vähemmän taukoja. Huomasin pystyväni lukemaan lähes täydellä teholla melkein kolme tuntia putkeen.

Lukemani teokset maratonin aikana:

Helen Fielding: Bridget Jones - Mad About the Boy (439 sivua)

F. Scott Fitzgerald: Kultahattu (220 sivua)

Haruki Murakami: 1Q84, osat 1 ja 2 (149 sivua eteenpäin)

Mad About the Boy ja Kultahattu kiistelevät parhaimman maratonilla lukemani teoksen palkinnosta. Toisaalta ihastuin ensimmäisen rempseään huumoriin, toisaalta jälkimmäisen visuaalinen lukukokemus vaikutti vahvasti. Murakamin teos oli ainoa, jonka kanssa minulla oli hieman ongelmia. Teoksen sivumäärään nähden olen vasta alussa, mutta silti minusta tuntuu, että tarina lähtee aivan liian hitaasti liikkeelle.

Ensimmäisellä maratonilla luin yhteensä kolme teosta ja aloittelin toisia kolmea. Tällä kertaa huomasin, että on paljon mukavampi keskittyä kerrallaan yhden teoksen maailmaan, kuin lukea samaan aikaan montaa. Siksi paksut kirjat eivät taidakaan olla minun juttuni maratoneilla. Yksi asia, joka kuitenkin näitä kahta maratonia yhdistää on se, että eväät oli syöty loppuun jo ennen kuin pääsin edes kunnolla vauhtiin. :-D

Kesäisen maratonin jälkeen olisin ollut valmis lukemaan samantien vaikka toiset 501 sivua. Tällä kertaa olin kuitenkin hirvittävän väsynyt, enkä olisi millään jaksanut tarttua enää kirjoihin. Voisi melkein jopa sanoa, että tunsin itseni oikean juoksumaratonin suorittaneeksi, sen verran päätä jomotti ja vartaloa kivisti. Ainoastaan väsyneet silmät kielivät minun käyttäneen aikaani juuri lukemiseen, eikä sentään raskaaseen urheilusuoritukseen.

Luulen, ettei ajatus maratonin uusimisesta vielä joskus ole poissuljettu. Siihen taitaa kuitenkin mennä jonkin aikaa. Jätän stressaavat deadlinet kouluun ja keskityn tästä eteenpäin lukemaan kirjoja jälleen omaan tahtiini, taukojakin välillä pitäen.

Kiitos vielä kommentoijille ja kaikille maratonia seuranneille!

Lukumaraton käynnistyy

Klo 00.00. Sivuja luettu 0.

Lukumaratonini alkaa Helen Fieldingin kevyellä Bridget Jones - Mad About the Boy -teoksella. Kesällä eväiksi oli helppo ottaa tuoreita vadelmia, mutta nyt joudun tyytymään kuivattuihin hedelmiin. Kuten myös viime kerralla, päivitän tätä samaa postausta aina tietyin väliajoin. Joten jos maratonini eteneminen kiinnostaa, kannattaa palata vielä takaisin. :-)

Klo 3.15. Sivuja luettu 244.
Olen lukenut Bridget Jonesia vähän yli puolenvälin, mutta loput täytyy jättää aamuksi. Olen pitänyt teoksesta tähän mennessä enemmän kuin aikaisemmista Joneseista, mikä saattaa osaksi johtua myös omasta aikuistumisestani. Tässä osassa tulee kuitenkin mielestäni entistä paremmin esiin päähenkilön aitous, sekä vakavien ja höpsöjen asioiden vuorovaikutus. Muutamia tunteja pitäisi malttaa nukkua, jotta pääsen jälleen käsiksi tarinaan. Öitä!

Klo 13.20. Sivuja luettu 439.
Nukkuminen venähti vähän pidemmälle kuin olin ajatellut, mutta nyt olen saanut ensimmäisen kirjan päätökseen. Mad About the Boysta ja muista maratonin aikana lukemistani kirjoista kirjoittelen kunnolliset arviot kuitenkin vasta maratonin jälkeen.

Tähän mennessä lukeminen on sujunut erittäin hyvin. Bridget Jones taisi olla juuri sopiva aloitus maratonille, vaikkei mikään turhan kevyt pala sivumääränsä puolesta ollutkaan. Se kuitenkin takasi sen, että tavoittelemani sivuluku on jo aivan nurkan takana. Seuraavaksi myöhäisen aamupalan kimppuun ja sitten voisin jatkaa lukemista. Olisikohan vuorossa Kultahattu vai uskallanko sukeltaa Murakamin maailmaan?

Klo 17.40. Sivuja luettu 659.
Kultahattu luettu ja tavoitteena ollut sivumäärä ylitetty reippaasti. Kultahattu sijoittuu 20-luvulle ja kertoo salaperäisestä Gatsbystä, joka on kuuluisa mahtipontisista juhlistaan. Olen nähnyt sen aiemmin elokuvana, ja lukukokemus olikin varsin mielenkiintoinen tekstin ja visuaalisuuden sekoittuessa mielessäni. 

Pikkuhiljaa huomaan silmieni väsyvän loputtomasta tekstin tuijottelusta, mutta eiköhän maraton vedetä loppuun saakka, kun jo näin pitkälle ollaan päästy. Viimein taitaisi olla aika siirtyä realistisesta kerronnasta magian ja 1Q84:n pariin. Täytyy myöntää, etten pystynyt pitäytymään kirjan lukemisesta ennen maratonia, ja aloitankin nyt sivulta 44.

Klo 19.50. Sivuja luettu 723.
Sain luettua Murakamin teosta 64 sivua eteenpäin. Tarina ei ole ainakaan vielä tempaissut minua mukaansa tai osoittautunut mitenkään erityisen mahtavaksi, vaan minua jopa häiritsee, kuinka hitaasti kerronta etenee ja kuinka tulevia juonikuvioita alustetaan pitkästi. Jokin siinä kuitenkin viehättää minua ja kannustaa jatkamaan vielä lukemista.

Nyt pidän tauon ja katson hetken aikaa uutta The Voice of Finlandin tuotantokautta. Sen jälkeen jatkan joko 1Q84:n kanssa tai vaihdan vielä johonkin toiseen teokseen. Tulen viimeistään keskiyön aikaan postailemaan viimeisiä tunnelmia maratonilta.

Klo 00.00. Sivuja luettu 808.
Loppu on! Ohitin tavoitteeni yli 300 sivulla, mihin olen todella tyytyväinen. Viimeiset tunnit vietin edelleen 1Q84:n parissa, mutta valehtelisin räikeästi jos väittäisin, ettei keskittymiseni herpaantunut jatkuvasti. Viikonlopun aikana on luvassa vielä maratonin jälkipuinti, mutta nyt voisin viettää hetken aikaa ilman minkään kirjan, lehden tai muun lukemista vaativan läpyskän läheisyyttä.

Vino pino kirjoja lukumaratonia varten

Lukumaratonille kaavailemani kirjapino näyttää tältä:

Riikka Pulkkinen: Totta

F. Scott Fitzgerald: Kultahattu

Stephen Fry: Virtahepo

William Faulkner: Voittamattomat

Haruki Murakami: 1Q84, osat 1 ja 2

Helen Fielding: Bridget Jones - Mad About the Boy

Sivumääriä katsellessa on epätodennäköistä, että saisin aivan kaikki teokset määriteltyjen tuntien aikana luettua. On kuitenkin hyvä olla varalla monta kirjaa, joista sitten maratonin aikana valita. Kirjailijoista ainoastaan Fry ja Pulkkinen ovat minulle ennestään tuntemattomia, mutta odotan heiltäkin paljon. Fitzgeraldia luin jo viime maratonin aikana, Bridget Joneseja teini-iässä, Faulkneria syksyllä opiskeluja varten ja Murakamin teoksia viime vuoden aikana. Mistään hypystä tuntemattomaan ei siis ole kysymys, vaan suurin osa kirjailijoista on jo etukäteen hyväksi todettuja.

Itse maratonin ajattelin aloittaa ensi yönä kello 00.00. Säännöt ovat samat kuin viime kerralla, eli tarkoituksena on lukea 24 tunnin aikana mahdollisimman paljon, mitä vain ja missä vain. Minun maratonini ajoittuu siis välille 3.1.2014 klo 00.00. - 4.1.2014 klo 00.00. Tulen maratonin aikana päivittämään blogia mahdollisuuksien mukaan ja merkitsemään aina lukemani sivumäärän ylös.

Tällä kertaa tavoitteena on ylittää viime maratonin aikana luettu sivumäärä 501. Koska maraton sijoittuu näin alkuvuoteen, saan hyvän lähdön myös luettujen teosten määrässä uudelle vuodelle. Jos lukumaraton ei ole vielä tuttu asia, voi viimekertaisen suoritukseni kulkua käydä vilkaisemassa täältä. Nyt lähden hakemaan eväitä ja valmistautumaan tulevaan koitokseen. Toivottavasti nähdään illalla!

Nenä & The Curious Case of Benjamin Button

Anna Kareninan lisäksi venäläisyyttä heinäkuiseen lukumaratoniini tarjosi Nikolai Gogolin Nenä. Nimensä mukaisesti Nenä kertoo virkamiehestä, joka eräänä kauniina aamuna huomaa nenänsä kadonneen. Kauhistus on suuri nenän kadotessa, mutta vielä suurempi kauhu miestä kohtaa, kun hän kaupungillä törmää kehenkäs muuhun kuin omaan nenäänsä upouudessa virkapuvussa!

Nenä on satiirinomainen tarina, joka tekee pilkkaa pinnallisesta ja ulkonäkökeskeisestä yhteiskunnasta. Itserakas virkamies kadonneine nenineen on toki kärjistetty vertaus, mutta asian pointti tulee kuitenkin selväksi. Vaikka novelli on julkaistu 1800-luvulla, voi siitä löytää yhtymäkohtia myös nykyhetkeen. Juorut leviävät nyky-yhteiskunnassakin salaman lailla ja ulkonäöllä on suuri merkitys lähes kaikissa asioissa.

Nenässä on sopivasti humoristisuutta, jota Aleksander Lindebergin kuvitus tukee mainiosti. Kuitenkin vanhoja venäläisiä virkanimityksiä ja asiasanoja vilisevä tarina jäi minulle vähän etäiseksi. Myös tarinan salamyhkäisyys oli minusta viety vähän liian pitkälle, vaikka on toki hyvä jättää päättelemistä lukijoillekin.

 ★★★

Nikolai Gogol: Nenä (alkup. Nos, 1836)

Suomentanut: Esa Adrian

WSOY, 1883 (kuvassa näkyvä painos 2007)
61s. 

Toinen lukumaratonin aikana luettu novelli, F. Scott Fitzgeraldin The Curious Case of Benjamin Button, kertoo lukijoille Benjamin Buttonin elämäntarinan. Benjamin Button ei ole syntyessään kuin kuka tahansa normaali lapsi, vaan vanha ja teräväkielinen äijänkäppyrä, jota edes oma isä ei tahtoisi tunnustaa pojakseen.  Benjaminin ulkomuoto aiheuttaa arvattavasti ongelmia muiden ihmisten keskuudessa, eikä asiaa auta se, että poika näyttää vanhetessaan vain nuortuvan.

The Curious Case of Benjamin Button on koskettava ja hauska tarina erilaisesta pojasta ja tämän koettelemuksista. Olen nähnyt novellin pohjalta tehdyn elokuvan, jonka laajuus saikin minut kaipaamaan lisää myös novellilta. 40 sivun mitalla Benjaminin erikoinen elämä jää auttamatta pintaraapaisuksi. Joten vaikka novelli kosketti ja sai nauramaan, ei se kuitenkaan pituutensa vuoksi päässyt kouraisemaan tarpeeksi syvältä.

          ★★★  

F. Scott Fitzgerald: The Curious Case of Benjamin Button (1922)

Ladattu tablettiin Feedbooksilta

40s.

Anna Gavalda: Karkumatka

Anna Gavaldan pienoisromaani Karkumatka osui keskiviikkoisen lukumaratonini ensimmäiseksi teokseksi. Minun on pitänyt jo aiemmin tutustua Gavaldaan, ja hänen Kimpassa-romaaninsa onkin TBR100-listallani. Myönnetään kuitenkin, että Karkumatka osui käteeni ainoastaan siitä syystä, että se on lyhyt.

Sisarukset Simon, Garance ja Lola matkaavat yhdessä Simonin pikkutarkan vaimon kanssa tylsien sukulaisten tylsiin hääjuhliin. Epäkiinnostavat juhlat muuttuvat sisarusten mielestä entistä masentavimmiksi, kun porukan kokoava voima, pikkuveli Vincent ei saavukaan paikalle. Onneksi Simonilla on suunnitelma. Niin taakse jäävät Simonin vaimo ja muut häävieraat, kun sisarukset kaasuttavat kohti Vincentia ja pientä hengähdystaukoa arkisesta, aikuisesta elämästään.

Lukumaratonin ensimmäiseksi teokseksi, aikaisena ajankohtana, jolloin silmiä vielä kivisti väsymyksestä, oli Karkumatka oivallinen. Se on taitettu väljästi ja sisältää paljon listauksia ja luetteloita, joten sen lukeminen sujui nopeasti. Myöskään sisältö ei ollut liian raskasta luettavaa, vaikka siihen onkin sisällytetty myös vakavampaa pohdintaa henkilöiden tulevaisuudesta sekä väleistä toisiinsa ja vanhempiinsa.

Karkumatka on ranskalaisen kepeä, hauska ja ironinen. Pidin varsinkin kertojana toimivasta Garancesta ja hänen suorasukaisuudestaan paljon. Tuntuivathan hahmot vähän kärjistetyiltä ja kliseisiltä (esim. kunnollinen isoveli, riehakas pikkusisko), mutta heidän välisensä kemia toimi osan ajasta hyvin ja kirvoitti myös muutamat kunnon naurut.

Ainoa, mikä minulle kuitenkin kirjasta loppujen lopuksi jäi kunnolla mieleen, oli kesäinen ja kevyt tunnelma, ei muuta. Vaikka teos viihdytti lukemisensa ajan, ei siitä kuitenkaan näin jälkikäteen muista juuri mitään. Karkumatka on mielestäni kokonaisuudessaan vähän mitäänsanomaton kirja.

★★★

Anna Gavalda: Karkumatka (alkup. L`Échappée belle, 2009)

Suomentanut: Lotta Toivanen

Gummerus, 2010

120s.

Vielä lukumaratonista

Keskiviikon lukumaraton oli minulle ensimmäinen laatuaan. En tiennyt kunnolla, mitä odottaa tai mitä tavoitteita asettaa itselleni, lähinnä menin fiiliksen mukaan. Ainoa tavoite, jonka olin etukäteen itselleni asettanut, oli lukea eteenpäin ikuisuusprojektiani, Anna Kareninaa. Sainkin luettua kirjaa eteenpäin maratonin aikana 115 sivua, mikä ei sinänsä päätä huimaa, mutta on sekin sentään jotain. Yhteensä luin maratonin aikana 501 sivua.

En saanut maratonista lukuähkyä, eikä minulla ole ollut mitään vaikeuksia tarttua kirjaan sen jälkeen. Oikeastaan olisin voinut jatkaa maratonia pidempäänkin. :D Tämä saattaa johtua siitä, että tauot kirjojen välillä venyivät aika pitkiksi, enkä missään vaiheessa kokenut lukeneeni liian pitkään tai liian paljon. Seuraavalla kerralla aion nostaa tavoitettani ja ylittää ainakin tuon 501 sivun määrän.

Keskittymisestä muodostui suurin ongelma maratonin aikana. Olen huomannut, etten pysty keskittymään kirjan lukemiseen enää samalla tavalla kuin nuorempana, vaan ajatukset lähtevät helposti harhailemaan muualle. Tätä ei auttanut se, että keskipäivän tienoilla tuli ennalta-arvaamattomia asioita hoidettavaksi, enkä saanut niitä lopulta koko päivänä enää mielestäni.

Ehdin maratonin aikana lukea kokonaan kolme teosta, joista yksi oli pienoisromaani, kaksi novellia. Kesken jäi kolme romaania. Nämä teokset, jotka ehdin lukea kokonaan, jäivät kaikki minulle mieleen hyvin keskinkertaisina teoksina, vaikka muuten tarinaltaan, ajankuvaltaan yms. toisistaan eroavatkin. Paras oli ehkä F. Scott Fitzgeraldin The Curious Case of Benjamin Button, jonka olisin toivonut ainoastaan jatkuvan pidempään. Kesken jääneistä aion lukea loppuun ainakin Norwegian Woodin (ja toivottavasti sen Anna Kareninan), jonka kanssa jouduin luovuttamaan yöllä silmien painuessa kiinni. 

Yleisesti ottaen minulle jäi maratonista ihan hyvä maku suuhun, vaikka välillä tuntuikin, ettei teoksiin ehtinyt kiinnittää tarpeeksi huomiota, kun piti vain lukea eteenpäin. Kiitos kaikille, jotka kannustivat minua ja kävivät kirjoittamassa kommenttilaatikkooni! :) Seuraava kerta tulee kyllä jossain vaiheessa.

Lukumaraton alkakoon!

Aivan hetken kuluttua, klo 8.00, aloitan oman lukumaratonini. En ole vielä päättänyt, mistä kirjasta lähden liikkeelle, mutta luulen, että valitsen näin aluksi jotain kevyttä. Minä tunnettu aamu-uninen (ja huonosti nukkunut) kun en ole saanut silmiäni vielä niin auki, että voisin sujahtaa sujuvasti Anna Kareninan ja venäläisten seurapiirien maailmaan.

Onneksi hyvin valitut eväät auttavat liikkeelle pääsemistä: suklaata, vadelmia ja kahvijuomaa, nam. Päivemmällä täytyy kyllä pitää kunnon lounastauko, mutta eiköhän näillä päästä ainakin alkuun.

Kohta sitä mennään, vielä viime hetken panikoinnit ennen H-hetkeä (miten tällaistakin asiaa voi osata jännittää, kysynpähän vain??). Päivittelen kuulumisia aina välillä tähän samaan postaukseen, joten kannattaa tulla takaisin vielä päivän mittaan.

Klo 9.22. Sivuja luettu yhteensä 115.
Ensimmäiseksi teokseksi valikoitui Anna Gavaldan Karkumatka-pienoisromaani, jonka lukeminen yhteen pötköön sujui ilman sen suurempia vaikeuksia. Kahvit on juotu ja vadelmat syöty (aloittelin niitä tosin jo eilen), nyt voisi pitää pienen tauon ennen seuraavaan kirjaan tarttumista.

klo 10.59. Sivuja luettu yhteensä 157.
Karkumatkan ja puoli tuntia kestäneen tauon jälkeen aloin lukea Anna Kareninaa. Karkumatkaa luin sohvalla visusti istuma-asennossa, jotten vahingossakaan olisi päässyt nukahtamaan, se nimittäin minulle on välillä varsin ominaista kirjaa väsyneenä lukiessani. Anna Kareninaa uskalsin siirtyä lukemaan sängylle, mutta vaikka silmät eivät lupsahdelleetkaan kiinni, sujui lukeminen paljon hitaammin kuin Karkumatkan kanssa. Olin jäänyt kohtaan, jossa kerrotaan Levinin ongelmista peltotöiden ja epärehellisten alaisten kanssa, eivätkä ne rehellisesti sanottuna kiinnostaneet minua hirveästi. Sainkin tähän mennessä luettua Anna Kareninaa ainoastaan 42 sivua eteenpäin.

Klo 12.35. Sivuja luettu yhteensä 206.
Jätin Anna Kareninan sivuun ja tartuin toiseen venäläiseen klassikkoon, Nikolai Gogolin Nenään. Novelli oli äkkiä luettavissa, vaikka erilaiset virkasanat yms. sen lukua hidastivatkin. Myös Aleksander Lindebergin kuvitusta karkaavasta nenästä oli hulvaton seurata. Välillä piti kuitenkin hoitaa muita asioita, joten lukeminen häiriintyi joksikin aikaa.

Kirjoitan muuten kaikista lukemistani teoksista kattavammin maratonin jälkeen, nyt siihen ei ole tarpeeksi aikaa. Vaikka tuntuu, että on tässä ehtinyt pitää jos jonkinmoisia taukoja jo... Miten niin keskittyminen herpaantuu? :D Onneksi en asettanut itselleni mitään suurempia tavoitteita, ensikertalainen kun olen, ihan fiiliksen mukaan mennään. Seuraavaksi voisin kokeilla lukemista parvekkeella, kunpa vain vieressä oleva työmaa ja siellä tehtävät räjäytykset eivät häiritsisi liikaa.

Klo 15.30. Sivuja luettu yhteensä 275.
Aika surkealtahan tämä tässä vaiheessa näyttää. :D Keskittyminen ei ole aamun jälkeen ollut enää parasta luokkaa, vaan ajatukset ovat vaellelleet ties missä muissa asioissa. Aloitin Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -kirjaa, mutta se ei vain tuntunut sopivalta kirjalta tähän mielentilaan. Luulen, että kirja vaatii tietynlaista herkkyyttä, sellaista mielentilaa, mikä minut valtaa aina syksyisin.

Harjukaupungin salakäytäviä 26 sivua luettuani palasin jälleen Anna Kareninan pariin. Tarina veti hetken mukanaan, mutta sitten tulivat jälleen kuvioihin Levin ja työläiset ja teksti alkoi vaatia suurempaa keskittymistä. Sain kirjaa luettua eteenpäin 43 sivua. No, seuraavaksi aion syödä päivän ensimmäisen kunnon aterian, ehkä lukeminen sujuu sen jälkeen paremmin. Tai aina voi toivoa. 

Klo 20.30. Sivuja luettu yhteensä 340.
Luin Anna Kareninaa taas 30 sivua eteenpäin, minkä jälkeen lähdimme käymään mökillä. Laiturilla istuen luin tabletiltani F. Scott Fitzgeraldin The Curious Case of Benjamin Button -novellin kokonaan, mikä tekee 35 sivua lisää. Mökillä auringonpaisteessa olisi viihtynyt pidempäänkin, ellei kylmä tuuli olisi tehnyt olemisesta melkein mahdotonta.

Maratonini pitäisi jatkua aina klo 8 saakka huomisaamuna, mutta voi olla, että luen siihen asti yöllä, kunnes alkaa nukuttaa. Aamulla en jaksa nousta enää erikseen lukemaan, joten maratonin viimeisiksi sivuiksi jäävät luultavasti ne, mitä yöllä luen. No, jos kolmeenkin asti luen, niin tässähän on vielä yli 5½ aikaa.

Klo 23.00. Sivuja luettu yhteensä 407.
Aloitin Norwegian Woodin lukemisen ja olen päässyt etenemään sitä nyt 67 sivua. Kirjan alku ja henkilöt vaikuttavat jokseenkin samanlaisilta, kuin Suuressa lammasseikkailussa, enkä vielä osaa sanoa pidänkö siitä vai en. Loppuaika olisi tarkoitus pysytellä samassa teoksessa, joten voi olla, että Anna Kareninan lukeminen tämän maratonin osalta jää. Nyt suihkuun ja sitten jatkamaan lukemista.

Klo 01.45. Sivuja luettu yhteensä 501.
Nyt silmät alkavat lipsua kiinni siihen malliin, että on aika jättää Norwegian Wood kesken ja mennä nukkumaan. Sinänsä harmi, sillä tarina alkoi tosissaan kiehtoa minua. Onneksi sen voi lukea loppuun vaikka huomenna, ellen saanut lukemisesta jo yliannostusta.

LYHYT YHTEENVETO MARATONISTA:

Luettuja sivuja maratonin aikana yhteensä: 501

Kokonaan luetut teokset:
Anna Gavalda: Karkumatka (115s.)
Nikolai Gogol: Nenä (49s.)
F. Scott Fitzgerald: The Curious Case of Benjamin Button (35s.)
 
Osittain luettuja:
Leo Tolstoi: Anna Karenina (eteenpäin 115s.)
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät (26s.)
Haruki Murakami: Norwegian Wood (161s.)

Olen tyytyväinen maratonin sivumäärään, sillä huomasin keskittymiseni herpaantuvan aika ajoin niin, että 500 sivun rajapyykin ylittäminen tuntuu lähes uskomattomalta. Kuten aikaisemmin mainitsin, lisää luetuista teoksista sekä itse maratonista tulossa myöhemmin. Hyvää yötä! :)

Blogistanian lukumaraton 24.7

Olen jo pitkään haaveillut lukumaratonin kokeilemisesta. 10. päivä tätä kuuta järjestettiin blogistanian historian ensimmäinen yhteinen lukumaraton, johon en valitettavasti voinut osallistua töiden takia. Minun (ja muiden, jotka eivät ensimmäiseen rupeamaan pystyneet osallistumaan) onnekseni toinen kimppamaraton järjestetään huomenna keskiviikkona, 24.7.

Säännöt lukumaratonissa ovat seuraavanlaiset:

1. Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan maratoniin.

2. Aloittaa voi mihin kellonaikaan hyvänsä ja lukea haluamansa ajan ja määrän kuitenkin niin, että enimmäisaika on 24 tuntia. (Esim: aloitus 10.7. klo 18.00 -> lopetus 11.7. klo 18.00.) Näin siksi, että maratoonareilla on erilaisia elämäntilanteita, jotka halutaan ottaa huomioon. Tankkaus-, lepo- yms. taukoja saa pitää vapaasti, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan. 

3. Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa. 

4. Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa! 

5. Lukumaratonista saa mielellään kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja varsinkin maratonin kuluessa. 

6. Lukumaratonin hastagina somessa on #lukumaraton.

Muita osallistujia voi käydä katsomassa esimerkiksi Hys, äiti lukee nyt! -blogista, ja  ilmoittautua vaikka samalla itse mukaan. Maratoniin kun voi osallistua kuka tahansa, eli ei tarvitse olla siis kirjabloggaaja.

Monet maratoonarit lukevat yleensä mahdollisimman lyhyitä teoksia, minkä olen muiden blogeja seuraamalla huomannut. Itse ajattelin kuitenkin ottaa tavoitteeksi lukea (edelleen) kesken olevaa Anna Kareninaa mahdollisimman pitkälle tuon 24 tunnin aikana. Lisäksi lukupinossa on myös muita teoksia, jos tuo paksukainen alkaa tympiä. Saa nähdä, kuinka monta teosta saan luettua loppuun asti, mutta ainakin nämä ovat mukana:

Leo Tolstoi: Anna Karenina (tällä hetkellä sivulla 319)

Annie Barrows & Mary Ann Shaffer: The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society (sivulla 26)

Haruki Murakami: Norwegian Wood

F. Scott Fitzgerald: The Curious Case of Benjamin Button
Tove Jansson: Muumipappa ja meri
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät
John Irving: Minä olen monta
Agatha Christie: Ruumis kirjastossa & Herkuleen urotyöt
Nikolai Gogol: Nenä
Anna Gavalda: Karkumatka

Mukana on niin klassikkoja, kuin vähän uudempiakin teoksia. En ole mikään suuri novellien ystävä yleensä, mutta luulen, että se johtuu osaksi siitä, etten ole lukenut niitä paljon. Siksi ajattelin ottaa mukaan F. Scott Fitzgeraldin novellin The Curious Case of Benjamin Button, joka kaiken lisäksi löytyy sähköisessä muodossa tabletiltani. Siinähän sitä tuleekin sitten tutustuttua paremmin kahteen minulle suhteellisen tuntemattomaan asiaan.

Oma maratonini alkaa 24.7. klo 8.00 ja päättyy 25.7. klo 8.00. Olen tosiaan aivan untuvikko, mitä lukumaratoneihin tulee, mutta yritän lukea tuon 24 tunnin aikana mahdollisimman paljon ja tulla välillä tännekin päivittämään lukukokemuksia. Pääasiassa ajattelin lukea kotona mukavassa sänkynurkkauksessa tai hyvän sään sattuessa parvekkeella, mutta voi olla, että illalla lukeminen siirtyy hetkeksi muuallekin, saa nähdä.

Minkäänlaisia lukusuunnitelmia en ole tehnyt ja muutenkin olen vähän viime tipassa, mitä luettaviin kirjoihin tulee. Palasin nimittäin vasta äsken kirjastosta, josta lainasin neljä noista kuvassa näkyvistä teoksista. No, nyt on ainakin mistä valita ja ihan fiiliksen mukaan luettavat pinosta aina valitsenkin (sitä Anna Kareninaa lukuun ottamatta).

Ei muuta kuin tsemppiä kaikille muille urakkaan ryhtyville, huomenna se alkaa! :)