Loput kirjakuvat

Le Masque Rouge -blogin kirjakuva päivässä -haasteessa oli tarkoitus kuvata elokuussa joka päivä yksi annetun aiheen mukainen kirjakuva. Tämän postauksen myötä saan omankin haasteen valmiiksi, vaikkakin päivän myöhässä. Viime viikon sairaana olon vuoksi en myöskään pystynyt kuvaamaan ihan joka päivä, vaan nämä kuvat on otettu vasta viikonlopun ja tämän päivän aikana. Hauskaa oli kaikesta huolimatta, vaikka seuraavalla kerralla taidan osallistua hitusen lyhyempään haasteeseen, tämä joka päiväinen päivittäminen kävi melkein työstä. :-D Kiitos vielä Emilielle!

26. päivä: Kirjoja, joka paikassa!

Yleensä pyrin pitämään kirjat joko yöpöydällä (siis jakkaralla) tai kirjahyllyssä, mutta silloin tällöin niitä saattaa löytyä myös lattialta sängyn vierestä. Näin yleensä silloin, kun jakkara on jo täynnä kirjoja, mutta haluaisin silti pitää lähellä vielä niitä muutamaa muuta, jos illalla nukkumaan mennessä jokin niistä osoittautuisikin toisia mielenkiintoisemmaksi.

27. päivä: Puhutteleva nimi

Voimakas nimi ja niin on kyllä aihekin. Vaikken Millennium-trilogiasta aivan hirveästi välitä, on tämä ensimmäinen osa niistä selvästi paras.

28. päivä: Lukematta jo ikuisuuden

Tähän olisin voinut valita myös Taru Sormusten Herrasta -trilogian, joka on ollut minulla kohta 13 vuotta lukemattomana hyllyssä, mutta olen toisaalta puhunut siitä jo useaan otteeseen täällä. J.K. Rowlingin Paikka vapaana -kirjan sain puolestaan kohta kaksi vuotta sitten lahjaksi ja olen sitä aloittanutkin kerran, mutta en sen pidemmälle ole vielä päässyt. Tarkoitus on kuitenkin lukea se kokonaan (TSH myös, sitten joskus. Kröhöm..).

29. päivä: Kestosuosikki

En ole monia kirjoja lukenut uudelleen sitten lapsuus- ja teinivuosien, mutta Agatha Christien kirjat jaksavat kuitenkin kerrasta toiseen viihdyttää. Haluaisin näitä enemmänkin hyllyyni, nyt minulla on vasta kuvassa näkyvät Vaarallinen talo ja yhteisnide Ruumis kirjastossa & Herkuleen urotyöt.

30. päivä: Bookshelfie

Kuvassa näkyy puolikas bookshelfistä elikkä kirjahyllystäni, mutta bloggaaja itse jätti nyt sen edessä poseeraamisen väliin.

31. päivä: Freebie

Viimeisen päivän kohdalla aihe oli vapaavalintainen, ja niinpä minä sitten tyhjensin kirjahyllyni sisällön olohuoneen matolle. Tältä siis näyttää 165-170 kirjan kasa (jota oli muuten himputin vaikea asetella kuvaan!).

25. päivä: Upea kansikuva (kirjakuva päivässä)

Hei taas! Edellisen kirjakuvan julkaisusta onkin jo lähes viikko, mutta en ole sentään luovuttanut tai unohtanut haastetta. Olen ollut koko viikon sairaana ja välillä on ollut niin heikko olo, etten ole pystynyt tekemään niinkään yksinkertaista asiaa kuin istumaan koneella, saati sitten ottamaan kameraa käteeni. Julkaisen tänään yhden kirjakuvan, muita rästiin jääneitä varmaan viikonlopun aikana enemmän. Vaikka blogissa on ollut hiljaista, kipeänä olo on kuitenkin ollut hyvää aikaa lukemiselle. Minulla odottaakin lisäksi muutama kirja-arvostelu julkaisuvuoroaan.

Mitä haasteen tämänkertaiseen aiheeseen tulee, on Michael Cunninghamin Illan tullen -kirjalla upea kansi mielestäni. Ei välttämättä upein ikinä, mutta omista kirjoistani varmasti kaunein. Kansi on yksinkertainen, mutta kuvaa silti hyvin sitä, mistä tarinassa on kyse.

24. päivä: Paksuin kirjani (kirjakuva päivässä)

Kuvassa on paksuimpia omistamiani kirjoja (vaikka TSH näyttääkin kovasti lytistyneen toisten tiiliskivien alle). Harry Potterissa ja Feeniksin killassa sivuja on ennätykselliset 1050, muissakin vähintään yli 780.

23. päivä: Kirjasarja (kirjakuva päivässä)

Tämän kirjasarjan valinta ei taida tulla yllätyksenä varmaan kenellekään. Monilla kirjabloggaajilla on meneillään Potterien uusintaluku, mutta itse olen vähän kahden vaiheilla, aionko lukea niitä uudelleen. Menisivätkö hyvät muistot pilalle, jos en pitäisikään niistä enää?

22. päivä: Kirja ja sopiva asuste (kirjakuva päivässä)

Kuulokkeet ja viimeisin kirjaostos, Rainbow Rowellin Eleanor & Park.

21. päivä: Kovia kokenut (kirjakuva päivässä)

Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossun tarina näyttäisi kokeneen kovia jo vuodesta 1970 lähtien. Sitä on luettu yhä uudelleen ja uudelleen ja ehditty siirtää seuraavallekin polvelle ihasteltavaksi. Muistan, että tämä oli pienenä kirja, jonka pariin pystyi uppoutumaan monia kertoja, vaikka tarina olisi ollut edellisestä kerrasta vielä tuoreessa muistissa. Kirja olisi ihanan nostalginen, ellei hutera ulkomuoto tekisi lukemisestakin jo vähän hankalaa. Ehkä tämän kohdalla olisi vihdoin aika siirtyä uuteen painokseen.

20. päivä: Lukutoukan yöpöytä (kirjakuva päivässä)

En ole saanut aikaiseksi hommata kunnon yöpöytiä, joten pöydän korvikkeena toimii leveä jakkara. Sen päälle olen koonnut kirjoja, joita joko luen parhaillaan tai aion lukea seuraavaksi.

19. päivä: Alkaa V-kirjaimella (kirjakuva päivässä)

Valitsin V-kirjaimella alkavaksi kirjaksi Varsinaisen talousihmeen. Jos jollekulle sattuisi vielä olemaan epäselvää, niin Sophie Kinsellan kirjathan ovat paheeni, ja melkein jokainen niistä löytyy myös omasta hyllystä. Himoshoppaaja-sarja on varmaan yleisesti Kinsellan paras, mutta sarjaan liittymättömistä kirjoista pidän eniten juuri tästä Varsinaisesta talousihmeestä. Vaikka kirjailijan teokset noudattelevat aina samaa kaavaa ja loppuratkaisukin on hyvissä ajoin arvattavissa, on niissä myös jotain todella koukuttavaa.

18. päivä: Lukueväät (kirjakuva päivässä)

Kirja, turkkilaista jugurttia sekä vadelmia.

17. päivä: Klassikko (kirjakuva päivässä)

Nuorempana sana klassikkokirja tarkoitti minulle enemmänkin jotain todella tylsää, pitkää ja muuten vain epämiellyttävää, kuin hyvää ajanvietettä. Sittemmin olen kuitenkin alkanut lukea klassikkoja yhä enemmän (osaksi opintojen vuoksi, osaksi omaksi ilokseni ja sivistyksekseni) ja kerännyt joitain opuksia jopa omaan hyllyynkin. Mary Shelleyn Frankensteinia en ole vielä lukenut, mutta tarkoitus olisi kyllä. Se nimittäin on tullut monta kertaa vastaan, kun puhutaan yksistä vaikuttavimmista teoksista kauhun ja miksei osaksi tieteisfiktionkin kohdalla.

16. päivä: Uusi lisäys hyllyyn (kirjakuva päivässä)

Yksi uusimmista ostoksistani on Kate Atkinsonin Life After Life, joka näkyi jo tässä kesän kiireistä kertovassa postauksessa. Olen vasta aika alussa, joten en ole vielä täysin ehtinyt sisäistää kirjan kryptistä rakennetta. Life After Lifehan kertoo Ursula-nimisestä tytöstä, joka toisissa elämissään kuolee ja toisissa elää eteenpäin. Hyvin kiinnostavalta kirja kuitenkin jo nyt vaikuttaa, joten haluan ehdottomasti lukea sitä lisää siitä huolimatta, että kärryillä pysyminen on välillä vähän hankalaa.

Kirjakuva päivässä: Päivät 14 ja 15

14. päivä: Kesken jäänyt

Podin eilen niin kamalaa stressiä tämänpäiväisestä tentistä, että haastekuvakaan ei tahtonut onnistua millään. Siksi eilisen kuva ilmestyykin vasta nyt, kun tentistä on selvitty jotakuinkin hengissä (läpipääsystä ei toki ole takeita).

Minulla ollut Stieg Larssonin Millennium-trilogian viimeinen osa, Pilvilinna joka romahti, jo monta vuotta kesken. Ajattelin vielä jokin aika sitten, että tulen kirjan kyllä lukemaan loppuun, sillä pitäähän minun saada tietää, kuinka tarina päättyy. Aina tuntuu kuitenkin siltä, että muut kirjat menevät Larssonin teoksen edelle. Voi olla, etten saa tätä koskaan loppuun, mutta koska en kahdesta aiemmasta osasta niin hirveästi välittänyt, ei se juuri haittaa.

15. päivä: Kirja ja kuppi lämmintä

Tenttikirjojen lisäksi olen nyt muutamana päivänä lukenut jälleen lapsuudesta tuttua Tiina-sarjaa. Tiina kesälaitumilla on lempiosani sarjasta, sillä vaikka lapsuuden kesät mökillä eivät välttämättä olleet suosikkejani, asuu henkeen ja vereen kaupunkilaisessa olemuksessani pieni maaseudun rakastajakin. Lisäksi osa on ainut täysin omaksi saatu Tiina-kirjani, muut ovat äidin keräämiä. Kirjan lukemisen lomassa on kiva myös pitkästä aikaa juoda jotain kuumaa, enää kun ei ole sisälläkään niin kuuma että läkähtyisi.

13. päivä: Värikästä (kirjakuva päivässä)

Värikäs muumikirjasarja, josta minulta puuttuu vielä joitakin osia. Muita kirjoja en ole Tove Janssonilta lukenutkaan, ja itse asiassa muumikirjoihinkin tutustuin vasta viime vuonna. Myös naisen aikuisille kirjoittamat teokset ovat alkaneet vähitellen kiinnostaa minua, varsinkin Kesäkirjan tahtoisin lukea piakkoin.

12. päivä: Ensimmäiset lauseet (kirjakuva päivässä)

Clare: On raskasta aina odottaa. Odotan Henryä. Minulla ei ole aavistustakaan, missä hän on. En tiedä, missä kunnossa hän on. On rankkaa olla se, joka jää jälkeen. Järjestän itselleni puuhaa, että saisin ajan kulumaan. Menen yksin nukkumaan. Herään yksin. Käyn kävelyllä. Paiskin töitä uuvuksiin asti. Katselen, kun tuuli pyörittää roskia. Ne ovat maanneet koko talven lumen alla. Kaikki tuntuu yksinkertaiselta, kunnes sitä alkaa miettiä. Miksi rakkaus voimistuu toisen poissaollessa?

Ensimmäiset lauseet yhdestä lempikirjastani, Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimosta. Ellet ole jo lukenut tätä kirjaa, lue se. Ehdottomasti.

Jouduin muuten jättämään haasteesta yhden päivän kokonaan väliin. Eilen olisi ollut tarkoitus kuvata joko kirjastossa tai kirjakaupassa, mutta koska olen ollut ja tulen olemaan seuraavat päivät aivan kiinni tenttikirjoissani, en ehtinyt kaupunkiin ollenkaan. Voi olla, että julkaisen väliin jääneen päivän vielä haasteen aikana, mutta ainakin tästä kohtaa se jää pois.

10. päivä: Kirja-aarteeni (kirjakuva päivässä)

Vanhat lastenkirjat ovat sellaisia, mitä en antaisi koskaan pois. Vaikka myös uusista lempikirjoista luopuminen kirpaisisi, ei niillä ole samanlaista tunnearvoa kuin lapsuudestani saakka säilyneillä teoksilla. Kuvassa näkyy ainoastaan murto-osa kirjakokoelmastani, joista osa on perua jo äitini nuoruudesta. Marjatta Kurenniemen Onnelin ja Annelin kootut kertomukset on vuoden sisällä ostettu, mutta koska sen sisältämät tarinat olivat minulle hyvin tärkeitä lapsena, sellaisia joita kuunneltiin ja luettiin monet kerrat, lasken myös sen kirja-aarteekseni.

9. päivä: Kirjabloggarin työpiste (kirjakuva päivässä)

Pidän siisteydestä, mutta siitä huolimatta koti tuntuu aika ajoin muistuttavan hallitsematonta kaaosta. Yhdessä asiassa en kuitenkaan anna periksi, ja se on työpöydän siisteys. Tällä tarkoitan lähinnä pöydän päällisosaa, laatikot ovat asia erikseen. Kirja-arvostelujen ja kouluesseiden kirjoittaminen tuntuu paljon mukavammalta, kun vieressä ei ole miljoonaa teekuppia, kuittia ja muistilappua sotkemassa ajatuksia. Korkeintaan kirja tai muutama, kynä ja muistivihko, se on siinä.

8. päivä: Lukunurkka (kirjakuva päivässä)

Lukunurkkani sijaitsee olohuoneen sohvalla. Ihanteellinen tilanne olisi sellainen, että minulla olisi käytössäni pieni kirjasto tai kirjanurkkaus pehmeine nojatuoleineen, mutta asuntomme tila ei valitettavasti riitä sellaiseen. Ehkä sitten joskus. :)

7. päivä: Kirja reissussa (kirjakuva päivässä)

Tämä haastekuva minun olisi pitänyt julkaista jo eilen, mutta koska en poistunut kotoa ja koulukirjojen äärestä koko päivänä mihinkään, sain räpsäistyä sen vasta äsken. Varsinaiseen reissuun minä ja kirjani emme päässeet, vaan kävimme bussilla lähikaupungissa ostoksilla.

Myöhemmin tulossa vielä tämän päivän varsinainen haastekuva.

6. päivä: Rakkaat kirjanmerkit (kirjakuva päivässä)

Kuvassa näkyvät kirjanmerkit ovat ainoat kunnolliset merkit, joita lukemieni kirjojen välissä käytän. Jos nämä kaksi ovat varattuja, teen kuten Kirjakaapin kummitus ja turvaudun helposti saatavilla oleviin kuitteihin ja muihin epämääräisiin paperilappuihin.

Kirjanmerkeilläni ei ole mitään kovin kummoista historiikkiä. Vasemmalla puolella oleva otus on poikaystäväni tekemä, sillä valitin hänelle joskus muutama vuosi sitten, ettei minulla ole kunnollista kirjanmerkkiä. Toinen merkki tuli toukokuussa Turun design festivalilta hankkimani kangaskassin mukana ja vaikkei sen alkuperäinen tarkoitus välttämättä ole olla kirjojen välissä, soveltuu se siihen tarkoitukseen erinomaisesti. Ja tuo lausahdus on vain niin osuva: Varför Paris, vi har ju Åbo. Nih.

5. päivä: Lukemista ja herkuttelua (kirjakuva päivässä)

Lukemista ja suklaan syöntiä, voiko sitä parempaa olla? Rehellisesti sanottuna olen ehkä suurin suklaasyöppö ikinä, voisin syödä sitä melkein kuinka paljon vain ja mitä laatua tahansa. En juuri tunne sanaa "paha suklaa" (vaikka Fazerin tummasuklaa-päärynä aika läheltä liippaakin). Tänään kuitenkin hain torilta laatikollisen vadelmia talvea varten, joten ehkä herkuttelen niillä enemmän tässä lähiaikoina.