Näitä lukisin, jos vain olisi aikaa

Kandityö ja sen lähdeaineistojen lukeminen, muut kurssit laajoine kirjalistoineen. Olen siinä pisteessä, että pitäisi lukea aivan mahdottomasti kirjoja koulua varten, ja sitten olisi tietenkin kirjoja, joita haluaisin lukea vain ihan itseäni varten. Enkä lopulta saa tietenkään luetuksi yhtikäs mitään. Onko kenelläkään muulla samanlaista ongelmaa?

Tähän postaukseen olen kuitenkin listannut teoksia, joita haluaisin lukea, jos minulla vain olisi kaikelta muulta aikaa. Ehkä kesälomalla sitten?

1. Patrick Ness: The Rest of Us Just Live Here

Tämä on ollut minulla kaksi kertaa e-kirjana lainassa kirjastosta, mutta en ole kummallakaan kerralla ehtinyt päästä kovin pitkälle, ennen kuin kahden viikon laina-aika on loppunut. Se on vain totuus, etten vieläkään pidä e-kirjoista samalla tavalla kuin paperisista versioista, ja luen niitä paljon hitaammin. Tämä teos vaikuttaa kuitenkin hyvältä, ja haluaisinkin saada sen joskus luetuksi loppuun. On supersankareita ja sitten on niitä normaaleja tyyppejä, jotka elävät tarinoissa aina sankareiden varjossa - tämä nuortenkirja kertoo niistä tavallisista tyypeistä.

2. Haruki Murakami: The Wind-Up Bird Chronicle

Taisin lukea Murakamia viimeksi viime elokuussa Sputnik-rakastettuni -romaanin muodossa, eli aivan liian kauan aikaa sitten. En ole aikaisemmin lukenut Murakamia muulla kielellä kuin suomeksi, mutta koska tätä teosta ei ole (vielä?) suomennettu, ei ole muuta mahdollisuutta kuin tarttua englanninkieliseen painokseen. Se onkin minulla juuri lainassa kirjastosta, mutta vaatii niin paljon keskittymistä, että voi jäädä ajanpuutteen vuoksi kesken. Tähän mennessä tarinassa on esitelty hyvin murakamimainen päähenkilö, kadonnut kissa, sekä tyttö, jolla on ihastuttavat korvat. Niin tyypillistä.

3. Sadie Jones: Kotiinpaluu

En ole lukenut Jonesia aikaisemmin, mutta tämä romaani kiinnostaa todella paljon kaikkien niiden kehuvien arvioiden vuoksi, joita muissa kirjablogeissa on sille sadellut. Tiedossa rankka ja raastava lukukokemus?

4. Tiina Raevaara: Yö ei saa tulla

Pari postausta sitten valittelin, kuinka en lue vieläkään tarpeeksi kotimaista kirjallisuutta. Tämän myötä siihenkin tulisi jälleen vähän muutosta. Vinkin sain eräältä luennolta, ja kiinnostuin heti kirjan elementeistä. Kammottava nukkumatti? Todellakin kiinnostaa!

5. Marina Keegan: The Opposite of Loneliness: Essays and Stories

Olen alkanut viime aikoina siirtyä fiktiosta vähitellen myös todellisempien tarinoiden pariin. Tämä kokoelma esseitä ja tarinoita vaikuttaa mielenkiintoiselta tapaukselta seuraavaksi kokeiluksi, mutta saa nähdä, heittääkö nuoren kirjailijan traaginen kohtalo synkän varjon muuten ilmeisesti positiivisten kirjoituksien päälle lukiessa.

 

6. Rainbow Rowell: Carry On

Rowell on Murakamin rinnalla yksi lempikirjailijoistani. Rakastin Eleanoria&Parkia, pidin paljon ja samaistuin Fangirliin, eikä Attachmentskään huono ollut. Carry On kertoo jo Fangirlissä tutuksi tulleiden Simonin ja Bazin tarinan, ja vaikka olenkin kasvanut fanifiktiosta yli aika päiviä sitten, ei tätä romaania voi vain ohittaa.

7. Sarah Winman: A Year of Marvellous Ways

Kani nimeltä jumala, Winmanin aikaisempi romaani, oli lähes täydellinen. Pystyyköhän tämä teos millään samaan? 

8. Jasper Fforde: The Eyre Affair

Hahmojen kidnappausta klassikkokirjoista? Tämä teos saa minut todella harmittelemaan sitä, ettei minulla ole kunnolla aikaa lukea - tai miettimään, miksi ihmeessä en ole tarttunut tähän jo aikaisemmin?!

9. Sylvia Plath: The Bell Jar

Olen vältellyt tätä teosta pitkään, sillä olen ajatellut sen olevan todella masentava, ottaen huomioon jo ihan kirjailijan elämänkin. Törmäsin kuitenkin ihan äskettäin jossain pitkään sitaattiin kirjasta, ja sen terävänäköisyys sai minut kiinnostumaan tästä valtavasti! Kaikesta mahdollisista masentavuuksista huolimatta.

10. J.K. Rowling: Harry Potter

Nämä ovat varmaan jokaisella listalla, jonka olen blogiaikanani tehnyt, ainakin positiivisilla sellaisilla. Uudelleenlukua on suunniteltu jo vuosia, mutta ehkä nyt, kun olen ilmoittautunut mukaan Hyllytontun höpinöitä -blogin Okklumeus-lukuhaasteeseen, saisin jossain vaiheessa vietyä suunnitelman ihan konkreettiseksi lukemiseksi asti.

Top Ten Sunday: Kirjamuistoja

Olin viime viikonloppuna niin poikki, että annoin itselleni luvan pitää tauon kaikesta kirjoihin ja kirjoittamiseen liittyvästä - blogi mukaan lukien. Top Ten Sunday ei siis totuttuun tapaan ilmestynyt viime sunnuntaina ollenkaan, mutta tällä viikolla olen onneksi saanut palautettua itseni ruotuun, ja listakin ilmestyy ajallaan.

Kuva on napsaistu kännykällä muutama päivä sitten Aurajoen rannasta. Päivä oli ihanan keväinen, nahkatakilla ja neuleella tuli melkein hiki. Tämänkertainen lista ei periaatteessa liity kevääseen mitenkään, mutta kuvan kaltaiset kevätpäivät tuovat minulle mieleen lämpimiä muistoja kirjoista vuosien varrelta. Niistä koostuukin tämän päivän Top Ten Sunday.

 1. Lukemaan oppiminen

Lukemaan opettelu oli minun kohdallani rehellisesti sanottuna tuskaa, mitä ei välttämättä heti uskoisi. Kyllä siinä tuli muutamaan kertaan itkettyä itkut ja kiristeltyä hampaita aapisen äärellä, ennen kuin hieroglyfisistä kirjaimista alkoi muodostua ymmärrettäviä sanoja. Opin lukemaan vasta ensimmäisen luokan puolessa välissä, mutta oppiminen on kyllä sen jälkeen palkinnut ruhtinaallisesti kaiken työn. Siltä tieltä ei olekaan ollut paluuta.

2. Viikoittaiset käynnit kirjastossa

Kävin lapsena lähikirjastossamme viikoittain, ellen useamminkin. Joka kerta sieltä oli myös pakko lainata mukaan ainakin kymmenen kirjaa niiden edellisten - luettujen, tottakai - tilalle. Suosikkejani olivat moniosaiset sarjat, kuten Neiti Etsivä.

3. Keskittyminen ainoastaan lukemiseen ja kirjan esittelemään maailmaan

On ihmeellistä, kuinka pystyin lapsena keskittymään kirjojen maailmaan niin, etten yleensä tajunnut ympäröivästä maailmasta mitään. Luin esimerkiksi poikkeuksetta automatkoilla, enkä siitä syystä osannut neuvoa serkuille tietä mökillemme. Enhän ollut katsellut maisemia, vaan kirjan tekstiä.

Toinen hyvä esimerkki keskittymisestäni on se, kun olin vuosia sitten kavereideni kanssa kirjastossa. Kaverit melusivat ja kirjastonhoitaja oli tullut pöytämme viereen valittamaan heille. Itse en ollut tietoinen koko kirjastonhoitojan käynnistä, sillä olin lukenut autuaana kirjaa.

4. Kirjakaupoissa kiertely
Kirjakaupoissa kiertely on minusta jotenkin taianomaista. Niin monta kirjaa, jotka vain odottavat ostamistaan ja lukemistaan. Onneksi kirjakauppojen taika on säilynyt vuosien ja kovan käytön jälkeenkin.

5. Uuden lempikirjan löytäminen
Uuden lempikirjan löytäminen on palkitsevaa. On erityisen ihana uppoutua kirjaan, jonka ensimmäiset lauseet tuntuvat jo omilta. Lempikirjan muisto myös säilyy mielessä vielä pitkään lukemisen jälkeen, ja sen pariin jaksaa luultavasti palata uudestaankin.

Ensimmäisiä lempikirjojani taisivat olla erilaiset kuvakirjat, kuten Puppe. Viimeisimpiä löytämiäni lempikirjoja ovat puolestaan olleet George Orwellin Vuonna 1984 ja Haruki Murakamin 1Q84.

6. Lapsena äidin ja isän ääneen lukeminen

Vanhemmat tapasivat lukea minulle ja veljelleni tarinoita useana iltana viikossa. Näistä tuokioista onkin varmaan osaksi lähtöisin syvä kiinnostukseni kirjallisuuteen. Mieleeni on jäänyt ainakin Hans Christian Andersenin ihastuttavat sadut.

7. Paljon vapaa-aikaa kulutettavaksi kirjojen kanssa

Lapsena oli pitkä kesäloma aikaa syventyä lukemiseen. Teimme jopa viikon tai kahden mittaisia mökkireissuja, jotka tuntuivat siihen aikaan minusta varsin tylsiltä, mutta kunhan sain eteeni pinon kirjoja, pysyin hiljaa ja onnellisena.

Kyllä näin vähän vanhempanakin sitä varmasti löytäisi edes jonkin verran aikaa lukemiselle joka päivä. Tuntuu vain, että aina on jokin kiireellisempi asia kesken tai pitää tarkistaa instagramit, sähköpostit ja facebookit. Ehkä tulevana kesälomana hautaudun jonnekin maaseudulle ainoastaan kirjat mukanani.

8. Kirjablogin perustaminen
Blogin perustaminen ei sinänsä ollut mikään yhtäkkinen päähänpisto, vaan olin miettinyt sitä jo useamman vuoden. Aluksi mietin lifestyleblogia ynnä muuta, mutta ajatus kirjablogista kypsyi muiden kirjaharrastajien aiheuttaman kuumeen myötä, sekä siksi, että kirjojen ja kirjoittamisen parissa olen kuin kotonani.

9. Vuorovaikutus
Yksi blogin parhaimpia puolia on vuorovaikutus muiden kirjabloggaajien ja lukemista harrastavien kanssa. Kanssabloggaajat tsemppaavat, sekä jakavat mielellään uusia ja mielenkiintoisia kirjasuosituksia. Voi olla, ettei bloggaaminen olisi edes yhtä mielekästä, ellei kirjabloggaajien yhteisö olisi niin tiivis, ystävällinen ja kuitenkin avoin uusillekin bloggaajille.

10. Kirjallisuuden alan opiskelupaikka
Opiskelupaikan saaminen oli minulle todella iso asia ja ikään kuin antoi viimeisen silauksen vakavalle kirjaharrastukselleni. Olin pitänyt muutamia välivuosia ja takaraivossa kyti jo pieni pelko siitä, etten tule koskaan saamaan opiskelupaikkaa, mutta kovan työn tuloksena pääsin kuitenkin yliopistoon. Opiskelua on kohta ensimmäinen vuosi takana, ja vaikka täytyy myöntää että välillä on ollut raskasta, en kuitenkaan voisi olla onnellisempi. Tätähän minä olen halunnut ihan pienestä asti.

Top Ten Sunday: Kirjat, jotka haluaisin lukea tällä hetkellä

Luettavien kirjojen listani on kilometrin pituinen ja vaihtelee päivästä ja mielialasta riippuen. Tämän viikon Top Ten Sunday -listalle valitsin kuitenkin ne kirjat, joiden lukeminen houkuttaisi eniten tällä samaisella hetkellä.

1. Viktor Pelevin: Hyönteiselämää
Tästä meille kerrottiin eräässä seminaarissa ja kiinnostukseni heräsi heti. Minun on ylipäätään pitänyt lukea Peleviniltä jotain ja tämä kirja, jossa ovat hahmot ovat hyönteisen muodossa, kuulostaa ehdottomasti mielenkiintoisimmalta!

2. Stephen King: Tohtori Uni
Tai jokin muu Kingin teos. En tiedä miksi, mutta viime aikoina minun on ihan hirveästi tehnyt mieli lukea taas Kingin kirjoja, edellisestä kerrasta kun on aikaa kohta 7-8 vuotta. Ehkä tämä tasainen ja vähän puuduttavakin opintojakso on saanut minut kaipaamaan lisää jännitystä elämääni.

3. Dmitri Gluhovski: Metro 2033
Kiinnostukseni venäläistä kirjallisuutta kohtaan ei näköjään ota laantuakseen. Tästä teoksesta oli maininta eräässä pääsykoekirjassani viime keväänä, ja dystopia-aihe sai minut innostumaan siitä. Muutenkin olen lukenut mielestäni liian vähän dystopioita, vaikka ne mielenkiintoisia ovatkin.

4. Alan Bennett: Epätavallinen lukija
Epätavalliseen lukijaan taisin törmätä ensimmäistä kertaa jossain kirjablogissa. Kaikki kirjat, jotka aiheeltaankin käsittelevät kirjoja ja kirjallisuutta, on pakko lukea. Erikoinen asetelma, jossa itse kuningatar vierailee kirjastossa, ei sekään kuulosta huonolta. 

5. Eve Hietamies: Yösyöttö

Tällä hetkellä kaipaan eniten humoristista ja keveää kirjallisuutta. Jostain syystä minulla on sellainen mielikuva, että Hietamiehen teos voisi tarjota sitä minulle. Miehinen näkökulma yksinhuoltajuuteen kuulostaa myös mielenkiintoiselta.

6. Aleksi Pöyry (toim.): Granta 2: Outo

Tämän haluan lukea vain ja ainoastaan blogikirjoitusten perusteella, en olisi tähän varmaan muuten törmännytkään. Minua kiehtoo kaikki outo ja jännittävä, toivottavasti tämä teos pystyy lunastamaan nimensä mukaisen lupauksen.

7. Erik Axl Sund: Varistyttö
Varistyttö on tällä hetkellä hyvin suosittu teos kirjablogien keskuudessa. Teoksen kansikuva on mielestäni ahdistava, pelottava ja jokseenkin jopa oksettava, ja ajattelin ensin etten halua sitä edes koskaan lukea. No, kuten jo edellisen kirjan kohdalla myönsin, vei tässäkin voiton lupaus jännityksestä.

8. Jodi Picoult: Sisareni puolesta

Minun on pitänyt lukea tämä ikuisuuden, siitä lähtien kun luin Picoultin toisen teoksen, Yhdeksäntoista minuuttia (joka on loistava). Kirja kertoo tytöstä, joka on ilmeisesti olemassa ainoastaan siksi, että voisi toimia solupankkina sairaalle sisarelleen. Aihe kuulostaa jälleen todella mielenkiintoiselta.

9. Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat
Tähän voisi sopia oikeastaan mikä tahansa Hosseinin teos. En ole edes sen tarkemmin syventynyt niiden aiheisiin, mutta koska olen kuullut miehen kirjoista kehuja joka puolelta, kiinnostaa minua tutustua niihin.

10. Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Pulkkiselta minulta löytyisi yksi teos jo ihan omasta takaa, mutta jostain syystä sen aihe ei ole tuntunut sopivan tämänhetkiseen hektiseen mielentilanteeni. Siitä syystä haluaisinkin kokeilla Pulkkiselta ensin jotain vähän kevyempää.

Kuva puolestaan liittyy aiheeseen sillä tavalla, että tällä hetkellä haluaisin lukemisen lisäksi kovasti matkustaa Englantiin. Kävimme Lontoossa elokuussa ja olen viime aikoina alkanut tuntea jälleen vetoa sinne. Mielessäni ovat kaikki hyvät ruuat, joita matkalla söimme, ja teatteriesitykset ja kirjakaupat, joihin haluaisin ehdottomasti seuraavalla kerralla päästä.

Top Ten Sunday: Kirjat, joista luulin pitäväni, mutta jotka osoittautuivat pettymyksiksi

Tämän viikon Top Ten Sunday -listaukseni keskittyy kirjoihin, joiden olen ennalta olettanut olevan hyviä, mutta jotka ovat luettaessa tuottaneet minulle pettymyksen. En väitä kaikkien listan teosten olevan suoranaisesti huonoja, mutta niille asettamiani odotuksia ne eivät ole onnistuneet tavoittamaan.

1. Gillian Flynn: Gone Girl

Tämä teos oli ehdottomasti viime vuoden suurin pettymys. Olin lukenut etukäteen muutamia todella kehuvia arvosteluja, joten oletin saavani luettavaksi laadukkaan ja yllätyksellisen jännärin. Alkuasetelma on herkullinen, mutta siihen kirjan hienous jääkin. Hahmot ovat niin vastenmielisiä, että heihin samaistuminen on mahdotonta, tarina on hienoisen epäuskottava ja juonenkäänteet ennalta-arvattavia.

2. Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema

Odotin kirjalta nimen perusteella aistikkuutta, täyteläisyyttä ja hersyvää huumoria. Kirja kuvailee monia ruoka-annoksia ja arvostetun ruokakriitikon suhdetta niihin, mutta jostain syystä kuvaukset jäävät liian pinnallisiksi. Jos kirjassa kerrotaan antaumuksella ruoka-annoksista, odotan näkeväni ne silmilläni ja haistavani niiden tuoksun nenässäni. Tämä teos ei kuitenkaan pystynyt siihen. Lisäksi koin usean näkökulman tekevän tarinasta etäisen ja sekavan.

3. Cecelia Ahern: P. S. Rakastan sinua

Tätä minulle suosittelivat kaverini, jotka olivat liikuttuneet syvästi kirjaa lukiessaan. Omasta mielestäni kirja oli kuitenkin yltiösiirappinen, eivätkä koskettavat kohdat osuneet minuun vaan tuntuivat olevan tarinassa lähinnä siksi, että lukijat saataisiin itkemään.

4. David Nicholls: Sinä päivänä
Sinä päivänä osoittaa hyvin sen, kuinka ärsyttävät hahmot voivat pilata koko tarinan. Emma ja Dexter ovat kaikessa saamattomuudessaan ja omahyväisyydessään niin kamalia, ettei minua yksinkertaisesti lopulta kiinnostanut heidän kohtalonsa.
 
5. Kajsa Ingemarsson: Keltaisten sitruunoiden ravintola

Tätä teosta lukiessani ihmettelin kovasti, kuinka se on saattanut olla "Ruotsin myydyin kirja vuonna 2005" (lainaus teoksen takakannesta). Teksti on kömpelöä ja voisi mielestäni olla lähinnä aloittelevan kirjoittajan kynästä lähtöisin. Päähenkilö on aikuinen nainen, joka kuitenkin käyttäytyy välillä kuin teini-ikäinen kiukutellessaan vanhemmilleen. Teoksessa on myös muutama kohta (kuten ruokakriitikon epäily sadomasokistiksi), jotka eivät mielestäni sovi sen tyyliin.

6. Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen

Vadelmavenepakolaisella on omat hyvät hetkensä. Nautin erityisesti teoksen loppupuolesta päähenkilön joutuessa ongelmiin hulvattoman huijauksensa vuoksi. Toisaalta alkua oli pohjustettu mielestäni liikaa Ruotsin poliittisten kiemuroiden selittelyllä.

7. Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin

Pidän teoksen kerrontatavasta, joka paljastaa oleellisen juonenkäänteen jo heti ensimmäisissä lauseissa. Tapauksen taustojen selvittäminen ei kuitenkaan jaksanut pitää otteessaan, vaan koin lukukokemuksen pitkäveteisenä ja loppupuolella vähän ahdistavanakin. Monet ovat hehkuttaneet tämän kirjan hienoutta, mutta itse en valitettavasti sitä nähnyt.

8. Jenny Downham: Ennen kuin kuolen

Kirjan ajatus siitä, kuinka päähenkilö toteuttaa kuolemansa kynnyksellä tekoja, jotka on aina elämässään halunnut kokea, on hieno ja kaunis. En kuitenkaan pystynyt tuntemaan sympatiaa päähenkilöä kohtaan. Ymmärrän, että tieto lähestyvästä kuolemasta tekee varmasti kipeää ja aiheuttaa turhautumista. Minusta päähenkilö tuntuu kuitenkin tekeytyvän lähes marttyyriksi ja oikeuttavan huonon käytöksensä muita kohtaan sillä, että kuolee kohta. Teos kuvaa raskasta aihetta koskettavasti, mutta minulle päähenkilön asenne muodostui ongelmaksi.

9. Stieg Larsson: Millennium-trilogia

Larssonin trilogia ei tarjonnut minulle juuri mitään uutta, vaikka sen omaperäisyyttä on kuultu hehkutettavan joka paikassa. Täytyy myöntää, että tarina on rakennettu hyvin ja pysyy kasassa kaikkien kolmen osan verran. Kuitenkin sen ainekset, kuten juopotteleva naistenmies päähenkilönä, ovat minulle ennestään jo liiankin tuttuja. Myös laajat kuvaukset poliisin toiminnasta saivat minut pitkästymään, vaikka niiden perusteellisuutta kunnioitankin.

10. Elizabeth Gilbert: Eat, Pray, Love

Kirjan ensimmäinen osio on mielestäni hyvä. Se on hauska ja elämänmyönteinen, vaikka päähenkilöllä ei aluksi mene elämässään hyvin. Jälkimmäiset osiot eivät olleet yhtä mielenkiintoisia. Varsinkin toisesta osiosta minulle tuli vähän liikaa mieleen uskonnolliset elämänhallintaoppaat.

Oletteko muuten jo aivan kyllästyneet näihin listauksiin? Ensi viikolla on pitkästä aikaa tulossa myös kirja-arvostelu, sillä sain luettua loppuun ihananmahtavan 1Q84:n.

Top Ten Sunday: Teokset, jotka olivat lähes täydellisiä

Aloitin viime viikolla Top Ten Sunday -sarjan, jossa listaan aina sunnuntaisin kymmenen teosta, asiaa tai tekijää, jotka liittyvät jollain tavalla kirjallisuuteen. Sarjaa pystyy seuraamaan myös sivupalkin listauksia-tagin kautta.

Tällä viikolla keskityn teoksiin, jotka antoivat minulle lähes täydellisen lukukokemuksen. Jotain oleellista niistä jäi kuitenkin puuttumaan, jotta niistä olisi tullut uusia lempikirjojani.

1. Mihail Šiškin: Sinun kirjeesi

Tämä kirja avarsi maailmaani monella tapaa. Koska se kuitenkin toimi minulla pääsykoekirjana, en kokenut saavani siitä sillä hetkellä kaikkea irti. Tämä täytyy siis ehdottomasti lukea vielä joskus uudelleen. Ja ellette te ole tätä lukeneet, niin lukekaa ihmeessä!

2. Katherine Pancol: Kilpikonnien hidas valssi

Rakastan Pancolin toista kirjaa, Krokotiilin keltaisia silmiä. Jatko-osa ei kuitenkaan yltänyt aivan samaan. Pancolin vahvuus kirjailijana tulee mielestäni parhaiten esiin arkipäivän kuvauksissa, joihin hän saa aivan omanlaisensa, kiinnostavan ja täyteläisen tunnelman. Kilpikonnien hitaassa valssissa mukana on myös raakoja murhia, jotka eivät sovi Pancolin muuten keveään tyyliin.

3. Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo

Pidin Tuulen varjon taianomaisesta ja karmivasta tunnelmasta. Jotain vähän pettymykseksi jääneestä kokonaisuudesta saattaa kuitenkin kertoa se, etten muista kirjasta juuri mitään muuta.

4. Michael Cunningham: Illan tullen

Cunninghamin kirja on kaunis ja yksinkertaisesti kerrottu. Jos jonkin kirjan voi sanoa olevan visuaalinen, on tämä sellainen. Tarina kulkee pitkin taidemuseoita, ja teokset voi melkein nähdä omin silmin. Kirjassa on suuria teemoja, joita ei kuitenkaan avata suoraan, vaan lukija joutuu pohtimaan niitä rivien välistä. Minulle tämä kirja oli kuitenkin kerronnaltaan ehkä vähän liiankin yksinkertainen, minkä lisäksi luin sen viime keväänä pahimpaan pääsykoestressiaikaan. Tämä teos sopiikin ehdottomasti luettavaksi hetkiin, jolloin ei ole kiire mihinkään.

5. John Irving: Kaikki isäni hotellit

Tämä oli ensimmäinen kirja, jonka Irvingiltä luin. Vaikka pidin teoksesta paljon, jätti se minut vähän hämmentyneeksi lukuisilla kummallisilla elementeillään, kuten karhupukuisella naisella. Toinen Irvingiltä lukemani teos, Viimeinen yö Twisted Riverillä, oli taas tavanomaisempi, muttei tarpeeksi kiinnostava aiheeltaan. Kenties kolmas Irving (Neljäs käsi tai Minä olen monta) osoittautuu napakympiksi?

6. Nick Hornby: Uskollinen äänentoisto

Uskollinen äänentoisto oli teini-ikäisenä minulle osuva teos, pidinhän yli kaiken musiikista ja nasevasta huumorista. Kaikesta huolimatta lukukokemus jäi vähän pintapuoliseksi, sillä en kokenut samaistuvani päähenkilöön ollenkaan, vaan pidin häntä lähinnä ärsyttävänä.

7. Haruki Murakami: Norwegian Wood

Norwegian Wood on uskomattoman herkkä kirja, mutta minun kompastuskivekseni osoittautui sen hidas kerronta. Olenkin vasta nyt kolmannen Murakami-kirjan kohdalla oppinut löytämään kirjailijalle ominaisen kerronnan hienouden.

8. Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

Kotiopettajattaren romaani on mielestäni erittäin hieno kasvukertomus, joka sisältää myös rakkautta ja jännitystä. Aivan viiden tähden verran se ei kuitenkaan minua koskettanut. Tämä saattaa johtua vuosista minun ja teoksen välillä, vaikka kirja muuten tuntuukin kestäneen aikaa loistavasti.

9. Molière: Saituri

Saituri on yksi parhaimmista näytelmistä, jotka olen lukenut. Sen lisäksi, että minulla on ollut ennakkoluuloja klassikkoja kohtaan, olen myös epäillyt näytelmien hienoutta. Saiturin huumori todisti kuitenkin vääriksi kummatkin epäluuloni. Tietynlaista syvyyttä jäin kuitenkin vielä kaipaamaan tarinalta, mutta ehkä tämä toimisikin vielä paremmin näyttämöllä?

10. Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut

Christien murhamysteeri on sellainen, jota edelleen muistelen lämmöllä, vaikka sen lukemisesta on vuosia. Toisaalta kierolla tarinalla oli myös kääntöpuolensa, sillä mielestäni se oli ajoittain sekava. Varsinkin kirjan alkupuolella minulla oli vaikeuksia pysyä mukana lukuisissa hahmoissa.

Top Ten Sunday: Suositut kirjailijat, joiden teoksia en ole lukenut

Kuka muistaa vielä viime vuonna blogistaniaa hallinneen Top Ten Tuesday -ilmiön? The Broke and the Bookish -blogista lähteneen villityksen ideana oli listata kerran viikossa kymmenen kirjoihin liittyvää asiaa, kuten esimerkiksi kymmenen suosikkikirjaa, kymmenen kirjaa jotka ottaisi mukaan autiolle saarelle... Itse en jostain kumman syystä lähtenyt mukaan listauksiin, vaikka muuten asioiden listaamista rakastankin.

Minun kevääni on täyteen ahdettu. Opintoja varten pitää lukea noin 40 teosta, muista tehtävistä puhumattakaan. On siis varmasti selvää, että blogia varten luettujen kirjojen määrä pysyy aika alhaisena. En kuitenkaan halua pitää taukoa kirjoittamisesta, joten ajattelin lähteä mukaan listailuun vähän myöhässä. Sunnuntaisin blogissa ilmestyykin aina ehtiessäni listauksia kirjoihin liittyen. 

Ajattelin aloittaa sarjan listaamalla suosittuja kirjailijoita, joihin olen halunnut jo pitkään tutustua, mutta en vain ole saanut tartuttua heidän teoksiinsa (tai luettua niitä loppuun). Kymmenen kirjailijaa tuli keksittyä aika helposti, eli tarkoittaakohan tämä sitä, että minun pitäisi heti kiireiden laannuttua ottaa itseäni niskasta kiinni ja tutustua uusiin kirjoittajiin?

1. Jeffrey Eugenides

Tämän kirjailijan teokset kiinnostivat minua kehujen perusteella jo ennen kuin edes tiesin mistä ne kertovat. Nyt perehdyttyäni tarkemmin teosten aiheisiin, ovat ne alkaneet kiinnostaa minua vielä enemmän. Naimapuuhia minulta löytyy TBR100-listalta, mutta sen lisäksi haluisin ehdottomasti lukea myös Middlesexin.

 2. Kurt Vonnegut

Luin joskus vuosia sitten ehkä kaksi sivua Teurastamo 5:stä, mutta en silloin tajunnut alkuunkaan teoksen hienoutta. Saatoin olla liian nuori Vonnegutin teoksille silloin, mutta ehkä ymmärtäisin niitä nyt paremmin.

3. Kazuo Ishiguro

Ishiguroonkin minun on pitänyt tutustua iät ja ajat. Jotenkin hänen teoksensa ovat kuitenkin jääneet toisen japanilaiskirjailija (vaikka Ishiguro onkin näköjään wikipedian mukaan asunut suurimman osan elämästään Britanniassa), Haruki Murakamin jalkoihin. Never Let Me Go kiinnostaa minua erityisesti.

4. Paul Auster

Paul Auster on tullut minua vastaan vuositolkulla niin kauppojen kirjahyllyissä kuin ylistävissä kirja-arvosteluissakin. Olen alkanut jo melkein valmiiksi pitää häntä lempikirjailijanani, vaikken ole lukenut häneltä ensimmäistäkään teosta. Joskus nuorempana aloitin New York -trilogian lukemisen, ja niiden muutaman sivun perusteella muistan pitäneeni kirjaa mielenkiintoisena, mutten koskaan saanut sitä loppuun ajanpuutteen vuoksi. Tämä vääryys täytyy korjata äkkiä!

5. Douglas Adams

Linnunrata-sarja kiinnostaa minua, mutta kirjan paksuus on aina ollut vähän pelottava. Olen nähnyt kirjasta tehdyn onnettoman elokuvan, mutta uskon vakaasti, että kirjan täytyy olla parempi!

6. Sofi Oksanen

Myönnän, että ennakkoluulot ovat osaksi estäneet minua tarttumasta Oksasen kirjoihin. Olen nimittäin kuvitellut niiden olevan liian vaikeatajuisia ja puuduttavia, vaikken ole koskaan edes kokeillut niiden lukemista. Onneksi TBR100-listaltani löytyy myös kaksi Oksasen teosta, joten jossain vaiheessa minun on varmaan pakko tarttua niihin.

7. Erlend Loe

Loen kirjoilla on puolestaan ollut vastakkainen vaikutus kuin Douglas Adamsin teoksella: ne ovat niin lyhyitä, etten ole uskonut niiden pystyvän tarjoamaan uskomattomia lukukokemuksia! Onneksi tekosyyni kuulostavat viimeistään tähän kirjoitettuna niin naurettavilta, että joudun luultavasti seuraavalla kirjastoreissulla lainaamaan jonkin Loen kirjan.

8. Charles Dickens

Olen nähnyt lukuisia elokuvaversioita Joulukertomuksesta, mutta minulle ei ole tullut aikaisemmin mieleenkään, että voisin myös lukea sen. Ehkä olen ajatellut, että Dickensin kirjat ovat varmasti tylsiä klassikkoja, ja valinnut aina jotain mieluisampaa lukemista. Vanha klassikkojen vastustukseni on viimeistään opiskelun myötä murtunut kokonaan, joten eiköhän Dickensinkin teosten aika koita jossain vaiheessa.

9. Neil Gaiman

Coraline-elokuva oli kauhistuttavalla tavalla vaikuttava, mistä sainkin intoa tutustua tarkemmin Gaimanin teoksiin. Sandman-sarjakuva ei kuitenkaan vaikuttanut mielenkiintoiselta muutaman sivun sitä selailtuani, mutta en toisaalta muutenkaan ole sarjakuvien ystävä.

10. Ian McEwan

Omistan miehen Sovinto-kirjan, mutta en ole ollut koskaan sopivassa mielentilassa lukeakseni sitä. Olen nähnyt kirjan elokuvaversion, enkä pitänyt siitä (johtuen suurimmaksi osaksi inhokistani Keira Knightleystä), joten myös se saattaa vaikuttaa haluttomuuteeni lukea kirjaa. Jostain syystä kuitenkin kuvittelen McEwanin tyylin olevan samanlaista kuin Michael Cunninghamin (josta taas pidän), olenkohan ollenkaan oikeassa?