Tämän teoksen kanssa yhteinen taipaleeni alkoi aivan sattumalta. Olin kirjastossa etsimässä englanninkielistä romaania pääsykoeharjoittelua varten, kun tuttu nimi pomppasi silmilleni hyllystä. Rosamund Luptonin Sisar-kirjaa on kehuttu kovasti muissa blogeissa ja se on itsellänikin lukulistalla.
Afterwards kertoo tuhoisasta tulipalosta, joka jättää jälkeensä kaksi vakavasti loukkaantunutta, surevan perheen sekä lukuisan joukon epäiltyjä. Grace uhmasi kuolemaa syöksymällä palavaan kouluun pelastaakseen tyttärensä, mutta kuinka hän voi suojella tätä jatkossa maatessaan itse tajuttomana sairaalassa? Vaara ei nimittäin ole vielä ohi.
Afterwards on kaunis, mutta samalla traaginen kertomus siitä, mihin vanhemman rakkaus parhaimmillaan pystyy. Teos keskittyy niin perheen välisiin suhteisiin, kuin myös rikoksen selvittämiseen. Kirjan alkupuolella rikoksen selviämisellä tuntuu olevan suuri rooli, mutta tarinan edetessä äidinrakkaus ja uhrautuminen nousevat isompaan osaan. Loppupuolella minua hieman häiritsikin se, kuinka rikoksen osuus taantuu sitä mukaa, mitä enemmän ihmisiä epäillään. Epäiltyjen jatkuva vaihtuminen aiheutti myös ongelmia mukana pysymisessä.
Vaikkeivat odotukseni rikoksen selviämisen suhteen ehkä lunastuneet, oli kirjaa silti ilo lukea. En ole välttämättä itkettämään pyrkivän kirjallisuuden ystävä, mutta vaikka kirja olisi aiheensa puolesta siihen voinut helposti lipsuakin, onnistuu Lupton välttymään pahimmilta kliseiltä. Tarina on koskettava olematta liian siirappinen ja henkilöiden tunteet uskottavia. Varsinkin Gracen tuska välittyy lukijalle voimakkaasti, ja vaikka itselläni ei ole lapsia, pystyisin helposti kuvittelemaan tuntevani samoin samassa tilanteessa.
Graceen samaistuminen vaatii kuitenkin aikaa. Teoksen alkupuolella minua ärsytti se, kuinka hän yritti lokeroida lapsiaan tiettyihin normeihin ja vaati näiltä jotain, mitä he eivät olleet. Hän myös kohteli 17-vuotiasta tytärtään pikkulapsena, jolle ei voinut suoda juuri ollenkaan omaa tilaa. Onneksi Grace kuitenkin muiden hahmojen tavoin kehittyy tarinan kuluessa ja alkaa itsekin tarkkailla kriittisesti omaa käytöstään.
Afterwards koskettaa syvältä ja onnistuu luomaan myös kohtuullisen toimivan jännitysnäytelmän siinä ohessa. Yliluonnollisuus on iso osa teosta, mutta sitä ei kuitenkaan ole alleviivattu liikaa, vaan kuvattu lähinnä tärkeänä palana tarinaa. Kirjasta on ilmeisesti tulossa aivan piakkoin myös suomennus nimellä Mitä jäljelle jää.
*
Rosamund Lupton: Afterwards
Piatkus, 2011
472s.
Afterwards on kaunis, mutta samalla traaginen kertomus siitä, mihin vanhemman rakkaus parhaimmillaan pystyy. Teos keskittyy niin perheen välisiin suhteisiin, kuin myös rikoksen selvittämiseen. Kirjan alkupuolella rikoksen selviämisellä tuntuu olevan suuri rooli, mutta tarinan edetessä äidinrakkaus ja uhrautuminen nousevat isompaan osaan. Loppupuolella minua hieman häiritsikin se, kuinka rikoksen osuus taantuu sitä mukaa, mitä enemmän ihmisiä epäillään. Epäiltyjen jatkuva vaihtuminen aiheutti myös ongelmia mukana pysymisessä.
Vaikkeivat odotukseni rikoksen selviämisen suhteen ehkä lunastuneet, oli kirjaa silti ilo lukea. En ole välttämättä itkettämään pyrkivän kirjallisuuden ystävä, mutta vaikka kirja olisi aiheensa puolesta siihen voinut helposti lipsuakin, onnistuu Lupton välttymään pahimmilta kliseiltä. Tarina on koskettava olematta liian siirappinen ja henkilöiden tunteet uskottavia. Varsinkin Gracen tuska välittyy lukijalle voimakkaasti, ja vaikka itselläni ei ole lapsia, pystyisin helposti kuvittelemaan tuntevani samoin samassa tilanteessa.
Graceen samaistuminen vaatii kuitenkin aikaa. Teoksen alkupuolella minua ärsytti se, kuinka hän yritti lokeroida lapsiaan tiettyihin normeihin ja vaati näiltä jotain, mitä he eivät olleet. Hän myös kohteli 17-vuotiasta tytärtään pikkulapsena, jolle ei voinut suoda juuri ollenkaan omaa tilaa. Onneksi Grace kuitenkin muiden hahmojen tavoin kehittyy tarinan kuluessa ja alkaa itsekin tarkkailla kriittisesti omaa käytöstään.
Afterwards koskettaa syvältä ja onnistuu luomaan myös kohtuullisen toimivan jännitysnäytelmän siinä ohessa. Yliluonnollisuus on iso osa teosta, mutta sitä ei kuitenkaan ole alleviivattu liikaa, vaan kuvattu lähinnä tärkeänä palana tarinaa. Kirjasta on ilmeisesti tulossa aivan piakkoin myös suomennus nimellä Mitä jäljelle jää.
*
Rosamund Lupton: Afterwards
Piatkus, 2011
472s.
